Mitä jos valveilla olo onkin unta ja unet ovat oikeaa elämää?
Kun sinä luulet nyt olevasi hereillä lukiessasi tätä viestiä mutta oikeasti se onkin vain sinun untadi että luet tämän viestin ja selaat tätä Vauva-palstaa? Sitten kun näet jotain unta ja ehkä muistat sen myöhemmin pitäen sitä vain unena mutta se olikin oikeaa elämääsi joka tapahtui sinulle oikeasti? Eli se mitä me pidämme hereillä olemisena onkin oikeasti untamme ja se, mitä pidämme uninamme onkin oikeaa elämäämme jolloin olemme oikeasti hereillä?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
..tai että kuoleman jälkeen siirryt johonkin toiseen elämään olemaan joku muu ihminen, mutta et muista edellisestä elämästäsi mitään.
Tavallaan ikuinen elämä voisi olla sellainen että sama ihminen siirtyy aina jonnekin päin maapalloa tai muuta palloa uuteen elämään edellisestä kuoltuaan, muisti tyhjennettyä.
Olen unissani muutaman kerran lukenut aaveetä. Voisihan tämä olla yksi niistä.
Unien tapahtumat ei ole totta. Ne ovat joskus metafora oikean elämän tapahtumista mutta vain joskus.
Aika mielenkiintoinen todellisuus kun olen esim. lapsena unessa nähnyt koirani paistettavan paistinpannulla, sen ollessa vanha näin useita unia joissa se tippui kuiluun tai muuten kuoli/vammautui, ja nyt sen oikean kuoleman jälkeen se ei unissani kuollutkaan vaan vein sen salaa pois eläinlääkäristä lopetuspäivänä :D
Hereillä ollessa osin unessa, ja unessa ollessa osin hereillä, veikkaisin.
Tähän ois siistii. Ajoin siis oikeasti kolarin ja kuolin. Kiva.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos näet toistuvasti kauheita painajaisia joissa jättiläismuurahaiset syövät perheesi? Onko uni silloinkin totta?
Seuraavassa unessa olet varustautunut rakkauden liekinheittimellä.
Unissa mulla on sentään rakkauselämää.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on simulaatio...
Stopnappi simulaatiolle nykyhetkessä eläminen.
Niin kauan kun on olemassa kokija ja kokemus eli dualistinen tila, niin se on unta.
Kun kaksinaisuuden tila päättyy, silloin olemme vasta heränneessä tilassa.
Dualismi päättyy kun mieli on täysin tyhjä ajatuskasvannaisista, kun "minää" ei enää ole.