Mitä tuntemuksia kirkon kellojen soitto saa sinussa?

Olen soittanut kirkon kelloja nuorena. Juu-u, kyllä vain, ei ole keksitty tarina :D

Siitä on kauan aikaa eli puhutaan 80-luvusta mutta se tehtiin silloin jo sähköisesti. Mutta se vanhakin mekaniikka oli vielä olemassa eli kellojen köydet heiluivat vieressä, kun sähkömoottorit kelloja pitivät liikkeessä.

Soitin kelloja vainajille ja se meni niin, että jos sillä hetkellä haudattava oli mies, äänekkäin ja isoin kelloista piti aloittaa ensin. Jos taas nainen, aloitettiin keskimmäisellä kellolla. Tietyn rytmin mukaan sukupuolesta riippuen liitettiin kaikki kolme kelloa, viimeisenä aina kevein ja helein.

Näin jälkeenpäin ajatellen olihan se aika kuumottavaa, että hoiteli teininä kirkonkelloja, jotka kaikuivat koko kaupungin yli. Tosin näitä hienovaraisia eroja kellojen välillä tuskin tunsivat muut kuin ne, jotka olivat jo aika pikaisesti vuorossa itsekin.

Ärsyttävää kalkatusta.

Minusta siinä on jotain nostalgista ja turvallisuuden tunnetta luovaa.

Opiskelen teologiaa, joten ehkä jonain päivänä kellojen soitto vain saa mieleni siirtymään töihin :D