Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku ylipainon kanssa kamppaileva avata tätä asiaa
11.07.2021 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta, ja parisuhteemme aikana hän on lihonut n. 15 kg ja on nyt lievästi ylipainoinen. Tämä ei sinänsä ole minulle mikään ongelma, sillä hän on pitkä ja roteva mies eikä näytä tällaisenakaan mitenkään pahalta enkä nyt siis muutenkaan välitä tästä asiasta niin kovasti niin kauan kun kyse ei ole mistään sairaalloisesta lihavuudesta joka vaikeuttaa liikkumista tai työntekoa.
Siitä minä sen sijaan välitän, että häntä itseään tämä asia häiritsee kovastikin. Valittelee aina ylipainoaan ja häpeilee omaa vartaloaan, lomallakaan ei voi rauhassa rannalla rentoutua kun oma ylipaino hävettää, ja pukeutuminen on yhtä helvettiä kun joka paidassa joku läskimakkara kuulemma kuultaa pahannäköisesti läpi. Muuten siis oikein sosiaalisesti itsevarma ja mukava mies, päällisin puolin hänestä ei ikinä voisi uskoa, että taantuu tällaiseen teinimäiseen kiukutteluun. Ylimääräiset viisitoista kiloa eivät koskaan ole tehneet hänestä epäviehättävää silmissäni, mutta tämä keskenkasvuinen marina kylläkin alkaa pikkuhiljaa tekemään.
Ja kaikesta tästä huolimatta hän ei tee elettäkään aloittaakseen laihdutuksen.
En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään, miksi joku valitsee mieluummin ylipainon ja siitä seuraavan häpeän ja ahdingon kanssa kamppailemisen sen sijaan, että yksinkertaisesti laihduttaisi ne häiritsevät läskinsä pois. Siis tämähän oikeasti ei ole mitään rakettitiedettä. Ei kyse ole myöskään siitä, että hän ei jotenkin mystisesti kykenisi laihtumaan, sillä aikaisemmin on laihduttanut onnistuneesti kymmenen kiloa (ihan vain terveellisellä ruokavaliolla ja liikuntaa lisäämällä, mitään vippaskonsteja ei tarvittu), jotka sitten söi itselleen takaisin. Mikä piru siinä on niin vaikeaa? Alan olla aivan todella turhautunut, koska minähän sitä hänen pahaa mieltään joudun kestämään ja hänen kompleksiensa kanssa elämään.
Olen sanonut, että nyt on asia niin, että sinun täytyy joko hyväksyä itsesi tuollaisena tai sitten tehdä se muutos jota kaipaat, mutta mitään järkevää vastausta en saa, pelkkää äyskimistä siitä kuinka se ei kuulemma ole niin helppoa. No en tajua miten muka ei ole, kun itsekin huomasin korona-aikana lihoneeni viisi kiloa, jotka sitten laihdutin alle parissa kuukaudessa pois lisäämällä liikuntaa ja karsimalla herkut ruokavaliostani. Se oli juuri niin yksinkertainen juttu.
Tämä kuulostaa varmaan v i t t u i l u l t a mutta ei sitä ole. Ihan vilpittömästi haluaisin ymmärtää mieheni ajatusmaailmaa, kun tuntuu että olen kohta turhautumisen takia räjähtämispisteessä. Pystyisikö joku selittämään, mikä pentele tässä nyt hiertää niin kovin? Hän on tästä aiheesta niin puolustuskannalla että mitään järkevää keskustelua tästä ei oikein saada aikaiseksi.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (112)
Minusta laihduttaminen on helppoa, mutta saavutetun painon ylläpitäminen puolestaan ei todellakaan ole. 15 kg ottaa pois laihdutuskuurilla vaikka nälkää sietäen kun putoava paino siivittää jatkamaan, mutta sitten kun pitäisi opetella elämään niin, ettei paino nouse, loppuu helposti motivaatio, koska enää paino ei motivoivasti putoa ja alkaa tajuamaan, että sitä kurinalaisuutta pitäisikin jaksaa koko loppuelämä eikä vain muutamaa kuukautta. Tämä on entistäkin vaikeampaa iän myötä ja varsinkin jos nuorena on pysynyt hoikkana hyvin pienellä vaivannäöllä. Itseäni ei enää se itse laihdutuskaan jaksa motivoida, koska jo etukäteen tietää lihovansa todennäköisesti uudestaan. Jojoiluun kyllästyy eikä se kuulemma ole terveellistäkään. Laihdutus ei ole pelkästään fyysinen juttu, vaan erittäin paljon psyykkinen sellainen.
Oman runsaamman kroppansa hyväksyminen ei myöskään ole helppoa. Nykyään ei tarvitse viettää kuin pari päivää jollain nettipalstalla, kuten täällä, niin on jo sata kertaa saanut lukea kuinka läskit ovat ällöjä, laiskoja, elämänhallintaongelmaisia, rumia, ei-haluttavia, itsestään huolehtimattomia ja kaikin mahdollisin tavoin epäonnistuneita ihmisiä. Yleisen asenneilmapiirin ollessa tällainen, on vaikeaa tykätä itsestään sellaisena kuin on, vaikka sinut hyväksyvä puoliso rinnalla olisikin. Nykyisin hemmetti kehopositiivisuudestakin on tehty kirosana! Yritä siinä sitten hyväksyä oma kehosi, kun koko käsite on yleisessä keskustelussa muutettu haukkumasanaksi.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jatkuvaa kiukuttelua ja valitusta tarvitsisi puolisoltaan sietää. En osaa sinua neuvomaan jättämään miestäsi, koska kamppailen itse samojen asioiden kanssa kuin hän. Mutta veikkaan että miehesi on enemmän tai vähemmän masentunut ja kokee olevaansa ikäänkuin umpikujassa: oman ulkonäkönsä hän voisi hyväksyä vain hoikempana, mutta kokee ettei kuitenkaan pysty pidemmällä tähtäimellä elämään tavalla, jolla pysyisi hoikempana. En tiedä mikä tuohon olisi hyvä ratkaisu, kun itsellänikin asian käsittely on kesken.
Se mikä minulla on tuonut apua psyykkisellä puolella on omasta olemuksestani huolehtiminen tavalla, mikä ei edellytä laihtumista. Käyn kampaajalla säännöllisesti, meikkaan kevyesti päivittäin ja huolehdin ihostani, hiuksistani ja kynsistäni. Innostuin jopa kynsilakoista näin kypsemmällä iällä niin paljon, että nykyisin lakkaan kynsiäni omaksi ilokseni ja ostan jonkun uuden kynsilakan melkein joka kuukausi. Vaatteiden ostamisesta en tykkää, joten käyn pari kertaa vuodessa shoppailemassa siskoni kanssa, jolla on tosi hyvä tyylisilmä. Ostan vaatteita, jotka ovat sopivan kokoisia, käytännöllisiä mutta myös miellyttävät paitsi omaani, myös siskoni silmää. Olen myös ostanut muutamia isompia koruja, joita käytän harkiten sekä arkena että juhlissa. Siskoni suositteli tätä, koska iso nainen kuulemma näyttää paremmalta kun korut vastaavat hänen omaa kokoaan. 😁
En tiedä toimisiko tällainen miehen kohdalla, mutta ehkä voisit vähän opastaa häntä esimerkiksi pukeutumisessa ja tukka-/partatyylissä ja muistaa kehua kuinka hyvältä hän näyttää uusissa vaatteissa jne? Ylipäätään positiivisen palautteen antaminen on minusta tosi tärkeää, ja muussakin kuin ulkonäössä. Muista kehua miestäsi kun hän on kiva, hyvä ja ihana. Ihan vaan vaikka kuinka hyvää ruokaa hän laittoi, kuinka hyvältä hän tuoksuu saunan jälkeen ja kuinka ihanaa oli kun ajoi nurmikon tms. Ihan arkisissakin asioissa siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan helvetin typerä jos luulee että sillä laihtuu kun syö terveellisesti. Tunnen valtavasti ylipainoisia jotka syö terveellisesti ja urheilee valtavan paljon. Ovat silti ylipainoisia. Salilla näitä on ja näen ne siellä, olen itse siellä joka päivä jumpassa tai salilla ja nää ylipainoiset on myös. Urheilevat minuakin enemmän.
Ei ole tähän mennessä kukaan kumonnut fysiikan lakeja.
Nuo terveelliset syömiset on jotain muuta siis ,määrä tai laatu yms.
En jaksa vängätä yksinkertaisen kanssa. Kalorit on laskettu tarkkaan, ravintoterapeutti mukana ollut. Mun tapauksessa unettomuus ja raudanpuute estää laihtumisen vaikka olen miinuskaloreilla. En jaksa alkaa vääntää ratakiskosta, saat olla vapaasti siinä luulossa että ”syön salaa” tai jotain muuta typerää.
Estääkö raudanpuute laihtumisen? Ferritiinini on 19 pitkien syöpähoitojen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan helvetin typerä jos luulee että sillä laihtuu kun syö terveellisesti. Tunnen valtavasti ylipainoisia jotka syö terveellisesti ja urheilee valtavan paljon. Ovat silti ylipainoisia. Salilla näitä on ja näen ne siellä, olen itse siellä joka päivä jumpassa tai salilla ja nää ylipainoiset on myös. Urheilevat minuakin enemmän.
Ei ole tähän mennessä kukaan kumonnut fysiikan lakeja.
Nuo terveelliset syömiset on jotain muuta siis ,määrä tai laatu yms.
En jaksa vängätä yksinkertaisen kanssa. Kalorit on laskettu tarkkaan, ravintoterapeutti mukana ollut. Mun tapauksessa unettomuus ja raudanpuute estää laihtumisen vaikka olen miinuskaloreilla. En jaksa alkaa vääntää ratakiskosta, saat olla vapaasti siinä luulossa että ”syön salaa” tai jotain muuta typerää.
Estääkö raudanpuute laihtumisen? Ferritiinini on 19 pitkien syöpähoitojen jälkeen.
Ei estä, olen laihduttanut lähes 20 kiloa ferritiinin ollessa 7-23.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ketään tosilihavaa ei pelota, että sairastuu vakavasti kilojen vuoksi? Jos lääkäri sanoisi, että et elä vuotta kauempaa jos et laihdu niin vaikuttaisko se? Tiedän ja olen kuullut, kun lääkäri on sanonut tupakoivalle, että et pääse sydänleikkaukseen jos et lopeta tupakointia. Väitän, että 99,9 % lopettaa tupakoinnin vaikka se on yksi addiktoivin riippuvuus. Lopettavat kerralla, koska hengen menetys on pahempi. Noin kävi ystävälleni ja oli tupakoinut vuosikymmeniä askin päivässä.
Ei mitään vaikeutta, kun sen päätti tehdä. Noin pitäisi ajatella laihduttamisen kohdallakin.
Koska se on riippuvuus. Syömistä ei voi lopettaa kokonaan, toisin kuin tupakointia. Ei kukaan sano juopolle, että juo vain vähän, tai tupakoivalle, polta vain 1 päivässä. Ne pitää lopettaa täysin. syömistä ei voi
-lihava -
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille ja omista kokemuksistaan kertoneille. Jonkinlainen riippuvuushan tässä täytyy olla kyseessä, ei kai tuota oikein mikään muu selitä. Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia siitä, mikä sen päihittämisessä on auttanut tai miten puoliso voisi siihen asiaan myötävaikuttaa?
Syömme joka päivä yhdessä, eli illan lämmin ruoka on siis molemmille samaa tavaraa ja olemmekin nyt yksissä tuumin pyrkineet syömään vähemmän punaista lihaa ja enemmän kalaa, kanaa ja salaatteja.
Minulle tosiaan olisi ihan kelpo vaihtoehto sekin, että mies vain hyväksyisi itsensä tuollaisenaan, mutta se tuntuu jotenkin vielä epärealistisemmalta vaihtoehdolta kuin se että hän laihtuisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat hömelöltä. Laihtuminen EI OLE HELPPOA. Olen itse 18kg ylipainoinen, tuli vaikeasta raskaudesta 40+ ikäisenä. Tätä ennen olen ollut koko ikäni LAIHA.
No nytpä ei lähde kilot millään. Ei vaikka juoksen 5kertaa viikossa 8km.
Ei vaikka olin 4kk 16:8 dieetillä.
Ei vaikka kaikki syöminen on terveellistä ja herkut poistettu
Ei vaikka juoksun lisäksi jumppan ja joogaan
Ei vaikka joka ikinen päivä urheilenEi lähde vaikka teen kaiken oikein.
Mun mielestä olet melko passiivis-aggressiivinen puolisoasi kohtaan. Älä sano hänelle ääneen ajatuksiasi, olisi todella loukkaavaa. Et voi tietää toisen puolesta mikä hänelle on helppoa tai mikä vaikeaa.
Ja kun sekään ei riitä että laihduttaa, vaan sen painon pitäisi myös jatkossakin pysyä alhaisena, eli omata sellaiset elämäntavat mitä jaksaa pitää myös yllä "loppuelämän". T: 30kg ylipainoinen, useita kertoja laihduttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat hömelöltä. Laihtuminen EI OLE HELPPOA. Olen itse 18kg ylipainoinen, tuli vaikeasta raskaudesta 40+ ikäisenä. Tätä ennen olen ollut koko ikäni LAIHA.
No nytpä ei lähde kilot millään. Ei vaikka juoksen 5kertaa viikossa 8km.
Ei vaikka olin 4kk 16:8 dieetillä.
Ei vaikka kaikki syöminen on terveellistä ja herkut poistettu
Ei vaikka juoksun lisäksi jumppan ja joogaan
Ei vaikka joka ikinen päivä urheilenEi lähde vaikka teen kaiken oikein.
Mun mielestä olet melko passiivis-aggressiivinen puolisoasi kohtaan. Älä sano hänelle ääneen ajatuksiasi, olisi todella loukkaavaa. Et voi tietää toisen puolesta mikä hänelle on helppoa tai mikä vaikeaa.
Tolla määrällä urheilua ja terveellisellä ruokavaliolla vika on sitten siinä, että syöt ihan älyttömiä määriä. Joko valehtelet urheilut, syömiset tai molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille ja omista kokemuksistaan kertoneille. Jonkinlainen riippuvuushan tässä täytyy olla kyseessä, ei kai tuota oikein mikään muu selitä. Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia siitä, mikä sen päihittämisessä on auttanut tai miten puoliso voisi siihen asiaan myötävaikuttaa?
Syömme joka päivä yhdessä, eli illan lämmin ruoka on siis molemmille samaa tavaraa ja olemmekin nyt yksissä tuumin pyrkineet syömään vähemmän punaista lihaa ja enemmän kalaa, kanaa ja salaatteja.
Minulle tosiaan olisi ihan kelpo vaihtoehto sekin, että mies vain hyväksyisi itsensä tuollaisenaan, mutta se tuntuu jotenkin vielä epärealistisemmalta vaihtoehdolta kuin se että hän laihtuisi.
Ap
Ei ole mitään riippuvuutta varsinaisesti olemassakaan, ellei nyt puhuta siitten riippuvaisuudesta huonoihin tapoihin.
Tsekkaappa Patrik Borgin blogi koskien aihetta: http://www.patrikborg.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että tulisin tällä postauksella sohaisseeksi ampiaispesään, mutta voisitteko edes lukea postauksen ennen kuin ryhdytte vaahtoamaan? Kyse ei ole siitä, että hän söisi mainion terveellisesti ja harrastaisi liikuntaa, mutta painoa ei vain putoa. Kyse on siitä, että hän EI syö terveellisesti eikä juurikaan harrasta liikuntaa ja sitten kärsii ylipainostaan. En ymmärrä.
Ap
No siinähän hän itse valintansa tekee. Nauttii ruuasta ja juomasta ja maksaa siitä häpeämällä itseään. Nautinnonhalu on kuitenkin häpeää suurempi
Tämä minulla. Joo tietyissä tilanteissa vähän voi hävettää, mutta suurimman osan aikaa ei (koska oen yksin kotona), joten häpeä on pieni hinta siitä valtavasta nautinnosta minkä saan syömisestä ja juomisesta.
t. nainen 110 kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:n kannattaisi, kun painoa ei kuitenkaan ole terveydelle vaarallista määrää liikaa, eikä hän liho jatkuvasti lisää, ja ap itsekin hyväksyy hänen ulkonäkönsä näin, keskittyä siihen että mies hyväksyisi itsensä, eikä siihen että mies laihduttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat hömelöltä. Laihtuminen EI OLE HELPPOA. Olen itse 18kg ylipainoinen, tuli vaikeasta raskaudesta 40+ ikäisenä. Tätä ennen olen ollut koko ikäni LAIHA.
No nytpä ei lähde kilot millään. Ei vaikka juoksen 5kertaa viikossa 8km.
Ei vaikka olin 4kk 16:8 dieetillä.
Ei vaikka kaikki syöminen on terveellistä ja herkut poistettu
Ei vaikka juoksun lisäksi jumppan ja joogaan
Ei vaikka joka ikinen päivä urheilenEi lähde vaikka teen kaiken oikein.
Mun mielestä olet melko passiivis-aggressiivinen puolisoasi kohtaan. Älä sano hänelle ääneen ajatuksiasi, olisi todella loukkaavaa. Et voi tietää toisen puolesta mikä hänelle on helppoa tai mikä vaikeaa.
Tolla määrällä urheilua ja terveellisellä ruokavaliolla vika on sitten siinä, että syöt ihan älyttömiä määriä. Joko valehtelet urheilut, syömiset tai molemmat.
Aika paljon saa urheilla, että se vaikuttaa laihtumiseen juurikaan, eli suurempi merkitys on syömisellä, mutta en kyllä itse ainakaan epäile yhtään etteikö olisi hankalaa, joidenkin ihmisten ihan oikeasti pitäisi syödä huomattavan vähän ruokaa että laihtuisivat, elimistö vain yleisesti ottaen kuluttaa niin vähän ravintoa, mutta toisaalta myös liian vähäinen syöminenkin aiheuttaa sitä, että elimisistö menee säästöliekille ja sitten jos sorrutkin syömään enemmän niin lihot vain kahtakauheammin, sellainen kiva noidankehä voi seurata laihduttamisyrityksistä.
Ei tulisikaan koskaan laihduttaa, vaan muuttaa elämäntapoja pysyvästi terveellisempään suuntaan mm. säännöllinen syöminen ja ennenkaikkea riittävästi syöminen on tässä ihan avanaisemassa, unohtamatta tietenkään levon merkitystä (mitä vähemmän nukkuu sitä enemmä syö, ihan loogisesti). Oikealla tavalla painonputoaminen on myöskin hidasta, ihan turha puntaroida itseään joka kuukausi, ennemmin vaikka puolenvuoden välein ja olla iloinen jos on edes kilokin siinä ajassa lähtenyt. Hitaasti hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoiseksi lihominen ei ole varsinaisesti mikään valinta. Ruoka on monelle coping-keino eli tapa säädellä tunteita, ja aika monella on väärä käsitys siitä, miten paljon ruoassa on energiaa. Ruokatapojen muuttaminen ei poista niitä syitä, miksi lihominen on alunperin tapahtunut. Asia ei ole niin yksinkertainen, että syö vaan vähemmän ja liiku enemmän, koska jos se toimisi, ihminen ei olisi lihonut alun perinkään. Jojolaihtuminen johtuu siitä, että henkilö ei käsittele niitä asioita, jotka johtavat ylensyömiseen.
Voiko olla, että mies laihdutti aikaisemmin nopeassa tahdissa ja tiukalla dieetillä, eikä halua palata siihen takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan helvetin typerä jos luulee että sillä laihtuu kun syö terveellisesti. Tunnen valtavasti ylipainoisia jotka syö terveellisesti ja urheilee valtavan paljon. Ovat silti ylipainoisia. Salilla näitä on ja näen ne siellä, olen itse siellä joka päivä jumpassa tai salilla ja nää ylipainoiset on myös. Urheilevat minuakin enemmän.
Ei ole tähän mennessä kukaan kumonnut fysiikan lakeja.
Nuo terveelliset syömiset on jotain muuta siis ,määrä tai laatu yms.
Älä ole noin mustavalkoinen, terveellisesti syövä ylipainoinen varmaan vaan syö tarpeensa mukaan, joten vajetta ei synny.
Olen lihava ja junnannut samassa painossa, 180 cm N / 105 kg. Kulutus ehkä noin 2400 kcal, ei tartte paljoa syödä, että pysyn tässä painossa.
Ruokavaliossa on vaikka esim. cashewtahnaa, pähkinöitä, siemeniä, jonkun verran juustoa, joskus jäätelö tai pulla, kyllä noista kaloreta saa ja ei terveellinen ruoka ole sama asia kuin mahdollisimman vähäkalorinen.
Syksyllä olisi tarkoitus syödä samaan malliin, mutta nopistää vähän, niin tulee se vaje.
Tietenkin 230 kg:n kulutus on jo sitä luokkaa, että ylläpito vaatii raskasta ruokaa, mutta harvempi niin iso on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googleta ”miehen matala testosteroni”. Kannattaa käydä juuri siirä verikokeissa. Toki muutenki hyvä tsekata perusarvot.
"Syö vähemmän ja liiku enemmän" on tosi abstrakti ohje, jos henkilö ei ole koskaan miettinyt asiaa aiemmin. Herkkujen pois jättäminen vihjaa, että niitä herkkuja syötäisiin ihan vain huvikseen - todennäköisesti niillä on jokin muukin merkitys: juhliminen, lohtu, osa esim. perheen yhteisiä illanviettoja. Silloin herkkujen pois jättäminen tarkoittaa, että myös niiden positiiviset vaikutukset joutuu jättämään. Siihen pitäisi keksiä jotain tilalle. Tuo, että olette esim. muuttaneet aterioitanne erilaisiksi, on parempi tapa lähestyä asiaa.
Liikkumiseen liittyy paljon häpeän tunnetta, jos ei ole luonnostaan lahjakas. Toisaalta vastaava häpeä voi tulla siitäkin ääripäästä, että on joskus ollut tosi hyvä, mutta nyt nollakunnossa ja joutuu aloittamaan pohjalta. Ylipainoista liikkuvaa pidetään ulkonäöltään huvittavana ja naureskelun aiheena, vaikka tietysti aikuisten ei tätä pitäisi ääneen näyttää. Liikuntaa aloittaessa myös oikeastaan mikä tahansa laji on tylsää ja vaikeaa, eikä siitä saa palkitsevaa tunnetta. Siihenkin pitäisi pystyä varautumaan.
Ehkä kannattaisi tehdä suunnitelma ensin. Muutama muutos arjen lihottaviin tapoihin, joita alkaa noudattaa. (Esim. karsii jonkin isokalorisen herkun pois, päättää tehdä liikunnallista asiaa tietyn minuuttimäärän päivässä jne., yrittää keksiä sopivan liikkumistavan tai käydä kokeilemassa jotakin lajia.) Ja jatkaa siitä.
"En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään, miksi joku valitsee mieluummin ylipainon ja siitä seuraavan häpeän ja ahdingon kanssa kamppailemisen sen sijaan, että yksinkertaisesti laihduttaisi ne häiritsevät läskinsä pois."
Avasit jo asian tuossa itsellesi, eli kuten itsekin sanoit, niin et ymmärrä (muita kuin itseäsi). "Minulle laihtuminen oli helppoa, joten miksei sinulle?" Ymmärtämättömyys on ihmiskunnan yleisin ja vaikein ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että tulisin tällä postauksella sohaisseeksi ampiaispesään, mutta voisitteko edes lukea postauksen ennen kuin ryhdytte vaahtoamaan? Kyse ei ole siitä, että hän söisi mainion terveellisesti ja harrastaisi liikuntaa, mutta painoa ei vain putoa. Kyse on siitä, että hän EI syö terveellisesti eikä juurikaan harrasta liikuntaa ja sitten kärsii ylipainostaan. En ymmärrä.
Ap
No siinähän hän itse valintansa tekee. Nauttii ruuasta ja juomasta ja maksaa siitä häpeämällä itseään. Nautinnonhalu on kuitenkin häpeää suurempi
Jep, näin juuri. Vaikka tietäisi miten, ja vaikka ei viihdy ylipainoisena, ei halua luopua joistain elintavoista (ruokailu, liikunta) vaikka se ratkaisisi ongelman. Kun kaikkea ei voi saada, valitsee ylipainon ja häpeän. Älä sinä lisää sitä häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan helvetin typerä jos luulee että sillä laihtuu kun syö terveellisesti. Tunnen valtavasti ylipainoisia jotka syö terveellisesti ja urheilee valtavan paljon. Ovat silti ylipainoisia. Salilla näitä on ja näen ne siellä, olen itse siellä joka päivä jumpassa tai salilla ja nää ylipainoiset on myös. Urheilevat minuakin enemmän.
Mistä sinä tiedät, mitä nuo salilla näkemäsi ihmiset syövät kotonaan, kun et ole näkemässä?
joo, tosi hyvä. syön nyt jo n 1200 kaloria päivässä ja pysyn saman painoisena. meinaatko että pitäisi syödä vaan 900 kaloria? tosi terveellistä.