Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku ylipainon kanssa kamppaileva avata tätä asiaa
11.07.2021 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta, ja parisuhteemme aikana hän on lihonut n. 15 kg ja on nyt lievästi ylipainoinen. Tämä ei sinänsä ole minulle mikään ongelma, sillä hän on pitkä ja roteva mies eikä näytä tällaisenakaan mitenkään pahalta enkä nyt siis muutenkaan välitä tästä asiasta niin kovasti niin kauan kun kyse ei ole mistään sairaalloisesta lihavuudesta joka vaikeuttaa liikkumista tai työntekoa.
Siitä minä sen sijaan välitän, että häntä itseään tämä asia häiritsee kovastikin. Valittelee aina ylipainoaan ja häpeilee omaa vartaloaan, lomallakaan ei voi rauhassa rannalla rentoutua kun oma ylipaino hävettää, ja pukeutuminen on yhtä helvettiä kun joka paidassa joku läskimakkara kuulemma kuultaa pahannäköisesti läpi. Muuten siis oikein sosiaalisesti itsevarma ja mukava mies, päällisin puolin hänestä ei ikinä voisi uskoa, että taantuu tällaiseen teinimäiseen kiukutteluun. Ylimääräiset viisitoista kiloa eivät koskaan ole tehneet hänestä epäviehättävää silmissäni, mutta tämä keskenkasvuinen marina kylläkin alkaa pikkuhiljaa tekemään.
Ja kaikesta tästä huolimatta hän ei tee elettäkään aloittaakseen laihdutuksen.
En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään, miksi joku valitsee mieluummin ylipainon ja siitä seuraavan häpeän ja ahdingon kanssa kamppailemisen sen sijaan, että yksinkertaisesti laihduttaisi ne häiritsevät läskinsä pois. Siis tämähän oikeasti ei ole mitään rakettitiedettä. Ei kyse ole myöskään siitä, että hän ei jotenkin mystisesti kykenisi laihtumaan, sillä aikaisemmin on laihduttanut onnistuneesti kymmenen kiloa (ihan vain terveellisellä ruokavaliolla ja liikuntaa lisäämällä, mitään vippaskonsteja ei tarvittu), jotka sitten söi itselleen takaisin. Mikä piru siinä on niin vaikeaa? Alan olla aivan todella turhautunut, koska minähän sitä hänen pahaa mieltään joudun kestämään ja hänen kompleksiensa kanssa elämään.
Olen sanonut, että nyt on asia niin, että sinun täytyy joko hyväksyä itsesi tuollaisena tai sitten tehdä se muutos jota kaipaat, mutta mitään järkevää vastausta en saa, pelkkää äyskimistä siitä kuinka se ei kuulemma ole niin helppoa. No en tajua miten muka ei ole, kun itsekin huomasin korona-aikana lihoneeni viisi kiloa, jotka sitten laihdutin alle parissa kuukaudessa pois lisäämällä liikuntaa ja karsimalla herkut ruokavaliostani. Se oli juuri niin yksinkertainen juttu.
Tämä kuulostaa varmaan v i t t u i l u l t a mutta ei sitä ole. Ihan vilpittömästi haluaisin ymmärtää mieheni ajatusmaailmaa, kun tuntuu että olen kohta turhautumisen takia räjähtämispisteessä. Pystyisikö joku selittämään, mikä pentele tässä nyt hiertää niin kovin? Hän on tästä aiheesta niin puolustuskannalla että mitään järkevää keskustelua tästä ei oikein saada aikaiseksi.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa todella tympeältä.
Olen ylipainoinen. Olen pystynyt hankkimaan valtavan määrän tietoa monelta eri alalta, hienot kodit ja autot, edennyt uralla ja harrastuksissa, perustanut yrityksen, hoitanut läheisiä jne jne, mutta en ole onnistunut laihtumaan pysyvästi. Niin se vaan on. Se vaatisi sen, että kalenteristani vapautettaisiin pysyvästi iso osa painonhallintaan keskittymiseen (en tiedä auttaisko tässä iässä enää sekään, mutta nuorempana olisi saattanut).
Apn mielestä mikään sun saavutuksista ei ole mitään! Koska et ole laihtunut. Se ylipaino nollaa kaiken muun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yök mikä puoliso ap onkaan. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ikääntymisessä on se huono puoli, että kilot tuppaa jäädä, vaikka syöminen ja kuntoilu säilyisi samana. Olisiko heikentynyttä aineenvaihduntaa tai jotain.
Tohon, että kiukuttelee, eikä tee mitään asialle, niin ei kai auta muuta kuin kiukutella takas. Sietäminen ja kiltteily ei saa ketään muuttamaan tapojaan.
Eikös Työterveyslaitos puhu siedätyksen eduista?
Herraisä että täällä on yksinkertaista porukkaa. Onko ongelma luetun ymmärtämisessä vai ihan puhtaasti aivokapasiteetissa?
Ap:hän erittäin selkeästi ensimmäisessä kappaleessa ilmaisi, että kilot eivät häntä häiritse. Marina ja kiukuttelu häiritsevät, kun ei ole valmis myöskään tekemään asialle mitään. Ilmeisesti itse olette niin pyhimysmäisiä puolisoita että kuuntelette sädekehä kiiltäen minkälaista valitusta tahansa vaikka päivät pääksytysten.
Siis mitä ihmettä nyt? Minähän nimenomaan sanoin, että hänen painonsa itsessään EI häiritse minua. Se häiritsee, että hän itse valittaa siitä melkoisen usein ja että se rajoittaa jo meidän lomanviettosuunnitelmiakin, mutta kaikesta tästä huolimatta hän ei ole valmis tekemään asialle mitään. Minulle olisi ihan mahtavasti sopiva vaihtoehto sekin, että hän hyväksyisi itsensä tuollaisenaan ja olisi sitten iloisella mielellä sellainen kuin on. Koittakaa nyt ymmärtää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä nyt? Minähän nimenomaan sanoin, että hänen painonsa itsessään EI häiritse minua. Se häiritsee, että hän itse valittaa siitä melkoisen usein ja että se rajoittaa jo meidän lomanviettosuunnitelmiakin, mutta kaikesta tästä huolimatta hän ei ole valmis tekemään asialle mitään. Minulle olisi ihan mahtavasti sopiva vaihtoehto sekin, että hän hyväksyisi itsensä tuollaisenaan ja olisi sitten iloisella mielellä sellainen kuin on. Koittakaa nyt ymmärtää.
Ap
Miten vaikuttaa lomanviettoon? Voisitko nyt vaan yrittää saada hänet hyväksymään itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin terveiset: ihminen ei ole matematiikkakone ja lukuiset stressihormonit ja naisten hormonitoiminnan ongelmat voivat estää laihtumisen vaikka mentäisiin kalorivajeella. Ei ole niin yksinkertaista että matematiikalla laihtuu. Kokeilepa laihduttaa stressissä tai unettomana, voin taata ettet onnistu.
No sitten ei auta muu kun hoitaa se unettomuus, hormonit ja stressi kuntoon tai hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja sen hitonmoisen urheilemisenkin määrän voi jättää, jos sitä tekee vain laihtuakseen, kun se kerran ei toimi.
En ymmärrä tätä kuinka ihmiset vakuuttavat tietävänsä syyt, kirjoittavat palstalle, mutta jättävät sen syyn ensin kertomatta muille ja sitten valittavat kun muut eivät ymmärrä, kun he tarjoavat näitä 95% todennäköisistä syistä.
Kaikki ymmärtävät kyllä kun puhumme vakavasta taudeista, suurista määristä ja määrätyistä lääkityksistä ja ehkä jopa pahoista liikkumisvaikeuksista ettei laihduttaminen välttämättä ole mahdollista.
Mutta kun kirjoitetaan teksti, jossa annetaan käsitys, että ollaan ihan tavistyyppejä, perusterveitä ja sääntöjen mukaan mennään, niin mitä oikein odotatte? Että vastaukset ovat jotain muuta kuin heille tarkoitettuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä nyt? Minähän nimenomaan sanoin, että hänen painonsa itsessään EI häiritse minua. Se häiritsee, että hän itse valittaa siitä melkoisen usein ja että se rajoittaa jo meidän lomanviettosuunnitelmiakin, mutta kaikesta tästä huolimatta hän ei ole valmis tekemään asialle mitään. Minulle olisi ihan mahtavasti sopiva vaihtoehto sekin, että hän hyväksyisi itsensä tuollaisenaan ja olisi sitten iloisella mielellä sellainen kuin on. Koittakaa nyt ymmärtää.
Ap
Miten vaikuttaa lomanviettoon? Voisitko nyt vaan yrittää saada hänet hyväksymään itsensä?
Vaikkapa siten että ei suostu tulemaan kanssani rannalle, vaikka tiedän että tykkää siitä, tai jos suostuu niin on jotenkin ahdistunut asiasta ja vaikea siinä on sitten rentoutua minunkaan.
Olen kyllä yrittänyt! Kehun häntä komeaksi useinkin, varmasti monta kertaa viikossa, ja olen siis ihan suoraan myös sanonut ettei paino haittaa minua, tykkään isoista miehistä. Mutta tuntuu kuin pukille puhuisi, ei vaan jotenkin uppoa tämä sanoma yhtään.
Ap
Ota käyttöön taktiikka. Valitse itsessäsi joku turha valituksen aihe, esim hiukset. Joka kerta kun mies valittaa kiloistaan, vastaan valittamalla hiuksistasi. Voi aiheuttaa herätyksen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa teen minä. Aloin siis lihomaan, kun ei kiinnostanut edes elää. Nyt pää kunnossa, mutta ylipainoa se 39kg.
Olen monta vuotta yrittänyt laihduttaa. Oikeasti yrittänyt, mutta aina, siis AINA se perk*meen ruoka voittaa tämän hiton taistelun!! En tiedä mikä mun päässä on vikana, mutta jos tänään päätän, että nyt lähtee läskit, niin kolmantena päivänä makaan maha täynnä sohvalla, ja syön kaikkea hyvää.
Tää paino pilaa elämän, mutta en saa sitä pois. Ymmärrän miestäsi.
N36 bmi 39
Iän myötä aineenvaihdunta hidastuu. Jokainen tietää et on helppo kerätä kiloja, mutta moninkertainen vaiva laihtua.
Jokainen kyllä laihtuu, jos kykenee pitämään tarkan kurin ja treenin. Ruokavaliolla on päämerkitys, ei niinkään liikunnalla. Jokainen myös tietää mitä pitää syödä ja mitä välttää jos haluaa painoa alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosi ikävää olla perheen "laihduttaja", joka puputtaa omaa dieettiruokaa samalla, kun muu perhe vetää suupielet rasvassa ribsejä ja sipsejä. Kaikki se kieltäytyminen tuntuu turhalta, kun tiedostaa samalla, että edessä on hlvetin pitkäaikainen urakka ja silti se kaikki vaivannäkö voi olla turhaa: esimerkiksi mieli kuormittuu muilla jutuilla ja painonhallinta unohtuu, ja hetkessä kaikki kilot on takaisin +20%.
Suosittelen, että ap ottaa puolisonsa kanssa yhteiseksi projektiksi terveelliset elämäntavat, joita opettelette yhdessä noudattamaan lopun elämänne ajan. Parin vuoden päästä puolison liikakilot ovat sulaneet ja kitinä loppuu. Teet puolisollesi palveluksen: hän välttyy korkealta kolesterolilta, diabetekseltä, rasvamaksalta ja uniapnealta ja sinä saat nauttia hänen viriilistä seurastaan vielä vuosikymmenten ajan.
(Tätähän sinä et kysynyt, mutta tätä minä silti sinulle suosittelen.)
Miksi ketään tosilihavaa ei pelota, että sairastuu vakavasti kilojen vuoksi? Jos lääkäri sanoisi, että et elä vuotta kauempaa jos et laihdu niin vaikuttaisko se? Tiedän ja olen kuullut, kun lääkäri on sanonut tupakoivalle, että et pääse sydänleikkaukseen jos et lopeta tupakointia. Väitän, että 99,9 % lopettaa tupakoinnin vaikka se on yksi addiktoivin riippuvuus. Lopettavat kerralla, koska hengen menetys on pahempi. Noin kävi ystävälleni ja oli tupakoinut vuosikymmeniä askin päivässä.
Ei mitään vaikeutta, kun sen päätti tehdä. Noin pitäisi ajatella laihduttamisen kohdallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensäkin kestovalitus aiheesta, jolle ei ole valmis tekemään mitään, on todella ärsyttävää. Voisitko seuraavalla kerralla kysyä ihan nätisti, että haluatko purkaa nyt tuntojasi vai yritetäänkö miettiä ratkaisuja. En ole itsekään sellainen pyhimys, että kestäisin samasta aiheesta jatkuvaa valittamista.
Mutta painon kanssa kamppailleena ymmärrän myös miehen lamaannuksen. Voit ihan hyvin sanoa, että sinä olet itse aiheeseen kyllästynyt. Tyytymättömyys ja itseinho valtaavat alaa ja ajatukset pyörivät ulkoisessa olemuksessa. Tämän takia kehopositiivisuus oikein ymmärrettynä ihan oikeasti on ratkaisu. Sille on rajansa, miten sinä voit tukea. Voit puhua ja auttaa miestä hahmottamaan, että jos tekee hyviä asioita itsensä eteen, inhon ja ärtymyksen aiheetkin vähenevät.
Sun mies kärsii omasta ylipainostaan, mutta ei saa aikaan sitä elämänmuutosta, jota laihtuminen vaatii. Liikkuminen ei tunnu mukavalta, mutta herkut maistuvat ja kalorimäärän pienentäminen tuntuu vaikealta.
Mulla itselläni on painoa liikaa. Vihaan liikuntaa, en tykkää mistään liikunnasta. Koiran kanssa kävelen kuitenkin pitkiä lenkkejä joka päivä. Päivittäin tulee käveltyä kymmenisen kilsaa, vauhti nyt ei ole ripeä mutta kävellään kuitenkin. Tykkään hyvästä ruoasta ja jäätelö ja muut herkut maistuvat myös. En saa itseäni kuriin, että saisin kalorit alle 2000. Sen verran katson että paino ei tästä enää nouse.
Mä olen oppinut hyväksymään itseni tämmöisenä kuin olen. Olen terve, mieheni rakastaa minua läskeineni ja teen asioita joita haluan. Menen rannalle uimapuku päällä, jos jotain mun makkarat ahdistaa niin se on sen ongelma. Pitkään häpesin itseäni, mutta jossain vaiheessa tuli se tunne, että hitot muista. Oon mikä oon ja saan nauttia kesästä, auringosta ja merestä siinä missä muutkin.
Toivottavasti sun mies joko oppii elämään tuossa kehossaan, hyväksyy sen ja antaa itselleen luvan nauttia elämästä. Tai ottaa itseään niskasta kiinni, laittaa ruokavalion uusiksi (pysyvästi) ja löytää motivaation liikkumiseen.
Suurin osa meistä tietää miten pitää syödä, että paino putoaa. Suurin osa meistä myös tietää ylipainon haitat. Mutta valitettavasti se ei ole ihan niin simppeliä, että pelkkä rationaalinen asioiden tietäminen johtaisi painon pudotukseen ja terveelliseen elopainoon.
Itse kamppailin vakavan masennuksen kanssa useampia vuosia. Paino nousi roimasti (40 kiloa), koska en yksinkertaisesti jaksanut noudattaa terveellistä ruokavaliota. Tuli tilattua paljon ruokaa kotiin, koska se on nopeaa ja sellainen ruoka maistuu hyvältä - jollakin tasolla lohduttaa ja rauhoittaa. Jos ihminen on kliinisesti masentunut, niin yleensä paino joko putoaa, tai lähtee nousuun.
Nyt olen pudottanut ne 40 kiloa, yhäkin on vielä laihdutusurakkaa jäljellä. Nyt jaksan välittää itsestäni, koska olen noussut masennuksesta lähes normaaliin tilaan. Nyt myös jaksan ruokaostoksia tehdä, silloin painavampana se oli liian raskasta fyysisesti.
Kannattaa varmistua, ettei puolisosi tapauksessa ole kyse masennuksesta. Kannattaa myös sulkea fyysisen sairauden mahdollisuus pois. Elämässä me ihmiset käymme läpi kaikenlaisia kausia. Et voi tietää millainen miehesi on 10 vuoden kuluttua, ties vaikka olisi millainen salilla viihtyvä lihaskimppu. Avioliitossa kannattaa oikeasti muistaa se, että me kaikki muutumme vuosien myötä. Masentunutta ihmistä loukkaa ja stressaa se, jos sanot hänelle kielteisiä juttuja ulkomuodosta. Pitää parantaa asioita yksi askel kerrallaan.
Mies vihaa itseään ja tuhlaa elämäänsä ulkonäkönsä häpeämiseen. Siitä pitää päästä pois, muuten lihoaminen jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä nyt? Minähän nimenomaan sanoin, että hänen painonsa itsessään EI häiritse minua. Se häiritsee, että hän itse valittaa siitä melkoisen usein ja että se rajoittaa jo meidän lomanviettosuunnitelmiakin, mutta kaikesta tästä huolimatta hän ei ole valmis tekemään asialle mitään. Minulle olisi ihan mahtavasti sopiva vaihtoehto sekin, että hän hyväksyisi itsensä tuollaisenaan ja olisi sitten iloisella mielellä sellainen kuin on. Koittakaa nyt ymmärtää.
Ap
Ymmärrän sinua täysin, mutta ainoa asia jonka voit tehdä on vaihtaa omaa asennetta. Ehkä alat kehumaan sitä rasvakerrosta ja hyväilet sitä aina hellästi kun kävelet miehesi lähellä?
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa todella tympeältä.
Olen ylipainoinen. Olen pystynyt hankkimaan valtavan määrän tietoa monelta eri alalta, hienot kodit ja autot, edennyt uralla ja harrastuksissa, perustanut yrityksen, hoitanut läheisiä jne jne, mutta en ole onnistunut laihtumaan pysyvästi. Niin se vaan on. Se vaatisi sen, että kalenteristani vapautettaisiin pysyvästi iso osa painonhallintaan keskittymiseen (en tiedä auttaisko tässä iässä enää sekään, mutta nuorempana olisi saattanut).
Kalorivajeeseen pääseminen ei oikeastaan vaadi muuta kuin, että syö vain vähemmän kaloreita. Sen voi saavuttaa ihan vaan vaikka laittamalla puolet vähemmän ruokaa lautaselle. Ihan niin helposti 600 kcal annos muuttuu 300kcal annokseksi ja siten jos joka päivä tekee niin viikossa saa aikaan 2100 kcal vähemmän syötyjä kaloreita ja noin kolmessa viikossa kilon laihdutettua. Kalenteriin ei tarvitse tehdä yhtään tilaa, ei edes urheilla tarvitse.
Sepä tässä ärsyttääkin, kun minusta hän voisi ihan hyvin tehdä noin ja se kelpaisi minulle mainiosti! Minun mielestäni hän on yhä komea, ulkonäöstä ei ole valittamista, tuntuu että välillä kaupungilla naisetkin katselee perään. Ja ei tosiaan ole lihonut lisää vuosiin, paino on pysynyt tuossa samassa pisteessä, eli sekään ei olisi tässä ongelma. Juuri nuo kompleksit ja kiukuttelut ärsyttää, ei paino itsessään.
Ap