Mitä nyt sanoisit 20- vuotiaalle itsellesi?

Lähde tekemään lähetystyötä Afrikkaan niinkuin haaveilit, kyllä se muusikon renttu on kotona odottelemassa kun vuoden päästä kotiudut. On se nytkin yli 27 vuoden jälkeen 😀👍🏻

Ja kirjoittaja nro20 osoitti sanansa 20v itselleen.

20

Elämästäsi tulee vielä paljon h**vetiilisempää, usko pois vaan, joten nosta vaikka opintolainaa hitosti, matkustele ja ylipäätään elä äläkä tuhlaa yhtään energiasi ja voimiesi viimeisiä rippeitä noihin narsku-juoppoihin ym.kaksinaamaisiin käärmeisiin. Hylkäävät sinut heti, kun tulee oikeita vaikeuksia, ja niitä tulee!,sairasteluja ym.Pysy kaukana lapsuudenperheestäsi ja ota lemmikkisi keinolla millä hyvänsä asumaan luoksesi niiden kynsistä ja paetkaa kahdestaan kauas pois niiden luota. Mene traumaterapiaan ajoissa,saattaisit voida vielä pelastaa mielenterveytesi edes.

Lähde tekemään lähetystyötä Afrikkaan niinkuin haaveilit, kyllä se muusikon renttu on kotona odottelemassa kun vuoden päästä kotiudut. On se nytkin yli 27 vuoden jälkeen 😀👍🏻

Suutele sitä naista, johon ihastut. Muuten tulet katumaan.

Kyllä se siitä. Viimeistään 35-vuotiaana alkaa helpottaa. Opiskele ja muista sanoa sille yhdelle vihreäsilmäiselle, että pidät hänestä. Älä lupaa kenellekään mahdottomuuksia.

Leikkaa hiukset.

20-vuotiaalle itselleni antaisin ohjeen NAUTTIA paljon enemmän. Ei tarvitse olla hikipinko korkeakoulussa eikä tarvitse tehdä kaikkia viikonloppuja töitä, vaan voi myös nauttia ihanista nuoruuden kesistä. Harmittaa vietävästi, että hyvät vuodet menivät liikaa töitä tehdessä; töitä kun ehtii tosiaankin tehdä koko loppuelämänsä.

No nyt olen 29,5-vuotias, eli 30-vuotiaalle itselleni en vielä osaa sanoa mitään :D

Sanoisin, että ole itsekkäämpi terveellä tavalla. Ystäviin ei kannata käyttää liikaa aikaa eikä varsinkaan mitään vaivaa, riippakivet mäkeen vaan heti. Kannattaa keskittyä omiin tavoitteisiin.

Jätä se itsekeskeinen, laiminlyövä poikaystävä, joka panee aina kaikki muut ja kaiken muun etusijalle ja on vielä ilkeäkin. On turha jäädä odottamaan, että se aikuistuisi ja että voisit saada jonakin päivänä tasa-arvoisen, vastavuoroisen parisuhteen sen kanssa. Päinvastoin, tilanne menee vain koko ajan huonommaksi ja sinun on aina vain vaikeampi päästä irti suhteesta. Lopulta lapsen synnyttyä se paljastuu persoonallisuushäiriöiseksi ja sen jälkeen oletkin pääsemättömissä, kunnes lapsi on täysi-ikäinen, ja jos uskallat erota, se valehtelee ja mustamaalaa sinua kaikille ja on niin vakuuttava että kaikki viranomaiset uskoo sitä, ja kaikkein eniten tilanteesta kärsii viaton lapsi, jota et pysty suojelemaan sen hullulta isältä millään tavalla.

Käskisin lopettamaan sen huonon (okei umpisurkean) suhteen romantisoinnin ja unohtamaan lopullisesti tämän uudelleen ja uudelleen toistuvan kuvion, että parisuhteen kuuluukin tuntua hankalalta koska vain silloin se on aitoa rakkautta joka tulee kestämään kaiken..

Ehken se oikea rakkauskaan ei ole ruusuilla tanssimista, mutta tällaista pskaa se ei kuitenkaan ole ja tällä tulet vain takaamaan sen, ettet ikinä löydä itsellesi sopivaa miestä. Tekemällä muutoksen just nyt siihen on vielä edes mahdollisuus.

Lisäisin vielä, että tuon tulet tajuamaan eniveis 25-vuotiaana jonka jälkeen elätkin ihan vapaaehtoisesti ikisinkkuna koska minkäänlaista luottamusta ei miehiin enää ole.

Tulet olemaan tulevaisuudessa samanlainen luuseri kuin nytkin, kaikki suunnitelmasi ja haaveesi kariutuvat. Lopeta nyt jo ajoissa ettei ole niin iso pettymys.

Oo iysevarmempi naisten kanssa.

Guys who take no for an answer, get told no.

sanoisin notta jatka samaan malliin, kaikki menee niinkuin pitääkin.