Kotiäidin arki on työssäkäyvän äidin lomaa

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotiäiti, lapset 5v ja 10v. Ja odotan kovasti että koulut alkaa, saa olla edes muutaman tunnin hiljaisuudessa.

Noin vanhat voi jo hyvin pistää pihalle keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monesti esiintyy niinkin tyhmiä kommentteja, että työäiti tekee SAMAN kuin kotiäiti töidensä lisäksi, mikä nyt on silkkaa idiotismia. Ei tietenkään tee. Työskentelevä äiti maksaa toiselle, joka hoitaa ne hommat sillä aikaa kun äiskä on töissä. Joku ruokkii, siivoaa sotkut, viihdyttää, ulkoiluttaa, nukuttaa päikkäreille ym.

Jos minä jättäisin meidän kolme lasta touhuamaan työpäivän ajaksi täysin itse, niin aikamoinen helvetti täällä olisi sen 8 h aikana tullut.

Sen sijaan kun normaalimpi arki taas alkaa, hoitoineen ja kouluineen, kukaan ei ole kotona sotkemassa ja vaatimassa palveluksia tuota aikaa. Se illan muutama tunti nyt hujahtaa hetkessä ja siihenkin yleensä sisältyy harrastuksia ym.

Ei kaikkien työssäkäyvien äitien lapset ole päiväkodissa. Kyllä meillä ainakin on melkein koko päivän joku koululaisista kotona, kun lukujärjestykset ovat keskenään niin erilaisia. Ja kun on vielä liuta kavereita koulupäivän jälkeen, niin kyllä tosiaan sotkua riittää, vaikka lapset parhaansa yrittävätkin siivoilla. Joten kyllä väitän, että melkein samat hommat saa tehdä kuin kotonaollessakin, sillä erotuksella vaan, että aikaa on paljon vähemmän, samoin voimia, kun on jo raskaan työpäivän tehnyt. 

Kun itse olin lasten kanssa kotona, oli aikaa myös harrastaa. Kun mies tuli töistä, meillä oli siistiä, pyykit pestynä, lapset ruokittuna jne. ja hänelle jäi vain nukkumaan laittaminen kun itse lähdin välillä harrastamaan. Nyt töissä käydessä ei tule kuuloonkaan, että olisi jotain harrastuksia, kun illat pitää selvittää kotikaaosta ja laittaa ruokaa, koska sen on oltava valmiina jo ennenkuin ollaan töistä kotona. Eihän näistä asioita riidellä voi, jokainen kokee ne omalla tavallaan, mutta itselle kotiäitivuosina parasta oli juuri se kiireettömyys, oli koko päivä aikaa tehdä ne asiat, jotka nyt pitää survoa muutamaan tuntiin. Iltaisin meillä oli niinä vuosina kiireetöntä aikaa, nyt kaikki illat ovat kiireisiä.

Mulla täysin päinvastainen kokemus.

Meillä oli vaan ne koululaiset, molemmat töissä, ja se oli helpointa aikaa ikinä, vaikka niitä kavereita pyöri meilläkin. Kun iltatähti syntyi, huomasi jälleen miten vauvan ja taaperon kanssa aikaa ei jää mihinkään, vaikka toinen vanhempi onkin ollut kotona. Se läsnäolo ja huolenpito on niin intensiivistä verrattuna itsenäisiin, isoihin lapsiin. Koko ajan on jompikumpi vanhempi kiinni tämän lapsen hoidossa vrt. koululaisten kanssa, jossa ei tarvitse enää samalla tavalla olla läsnä jatkuvasti. Heillä on jo harrastuksia, kaveritapaamisia ulkona, kyläilyjä jne. katsovat leffan loppuun tai pelaavat pelejä. Koululaiset osaavat jo todella paljon itse - tai pitäisi osata. Ehkä 1 lk vielä ymmärtää, mutta se ei kauaa kestä. Ja toisaalta moni laittaa 1-2 lk iltapäivätoimintaan. Todella harva antaa noin pienen tulla yksin kotiin. Jos passaa jotain 10 v, niin se on kyllä jo omaa tyhmyyttäkin. Ei koululaisen pitäisi enää aiheuttaa samaa työmäärää kuin taapero tai leikki-ikäinen. Silloin on jotain pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotiäiti, lapset 5v ja 10v. Ja odotan kovasti että koulut alkaa, saa olla edes muutaman tunnin hiljaisuudessa.

Noin vanhat voi jo hyvin pistää pihalle keskenään.

No tottakai voi mutta se ei estä sitä marinaa ja tappelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin on 4-vuotias, sehän sen jo sanoo. Suomessa on todella vähän kotiäitejä, jotka hoitavat pelkästään yli 3-vuotiaita kotona. Ainakin omasta mielestäni lasten kanssa helpottaa, kun he kasvavat. Pahinta oli 1-2-vuotiaana, kun lapsella ei ole yhtään järkeä, mutta osaa vaikka mitä.

Olen eri mieltä, menin töihin lepäämään. Ei jatkuvia keskeytyksiä, ei pikaisia vessakäyntejä peläten, mitä taapero on sillä aikaa keksinyt ja lounastauko omassa rauhassa. Olen kyllä nauttinut lomista lasten kanssa, mutta se on ihan eri asia, kuin olla kotiäitinä 24/7.

1-2 -vuotiaat ovat juuri ihania, kun nukkuvat ja syövät paremmin kuin vastasyntynyt ja oppivat uutta ihan koko ajan.

Itselläni kotona oli ihanaa, kun sai syödä ja käydä vessassa rauhassa (lapset toki sylissä/liinassa/vieressä). Töissä ei ruoka tai vessataukoja ehdi kunnolla pitää.

Mä en saanut ikinä syödä rauhassa tai käydä vessassa kun lapset oli pieniä.

Mikä esti? Enkä usko, että et vuosiin käynyt vessassa.

Kotäitinä minulla oli aikaa tunteja päivässä syömiseen. Lapsia syöttäessä oli helppo samalla syödä itsekin.

Ai mikäkö esti syömästä rauhassa?? En kehtaa edes vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monesti esiintyy niinkin tyhmiä kommentteja, että työäiti tekee SAMAN kuin kotiäiti töidensä lisäksi, mikä nyt on silkkaa idiotismia. Ei tietenkään tee. Työskentelevä äiti maksaa toiselle, joka hoitaa ne hommat sillä aikaa kun äiskä on töissä. Joku ruokkii, siivoaa sotkut, viihdyttää, ulkoiluttaa, nukuttaa päikkäreille ym.

Jos minä jättäisin meidän kolme lasta touhuamaan työpäivän ajaksi täysin itse, niin aikamoinen helvetti täällä olisi sen 8 h aikana tullut.

Sen sijaan kun normaalimpi arki taas alkaa, hoitoineen ja kouluineen, kukaan ei ole kotona sotkemassa ja vaatimassa palveluksia tuota aikaa. Se illan muutama tunti nyt hujahtaa hetkessä ja siihenkin yleensä sisältyy harrastuksia ym.

Ei kaikkien työssäkäyvien äitien lapset ole päiväkodissa. Kyllä meillä ainakin on melkein koko päivän joku koululaisista kotona, kun lukujärjestykset ovat keskenään niin erilaisia. Ja kun on vielä liuta kavereita koulupäivän jälkeen, niin kyllä tosiaan sotkua riittää, vaikka lapset parhaansa yrittävätkin siivoilla. Joten kyllä väitän, että melkein samat hommat saa tehdä kuin kotonaollessakin, sillä erotuksella vaan, että aikaa on paljon vähemmän, samoin voimia, kun on jo raskaan työpäivän tehnyt. 

Kun itse olin lasten kanssa kotona, oli aikaa myös harrastaa. Kun mies tuli töistä, meillä oli siistiä, pyykit pestynä, lapset ruokittuna jne. ja hänelle jäi vain nukkumaan laittaminen kun itse lähdin välillä harrastamaan. Nyt töissä käydessä ei tule kuuloonkaan, että olisi jotain harrastuksia, kun illat pitää selvittää kotikaaosta ja laittaa ruokaa, koska sen on oltava valmiina jo ennenkuin ollaan töistä kotona. Eihän näistä asioita riidellä voi, jokainen kokee ne omalla tavallaan, mutta itselle kotiäitivuosina parasta oli juuri se kiireettömyys, oli koko päivä aikaa tehdä ne asiat, jotka nyt pitää survoa muutamaan tuntiin. Iltaisin meillä oli niinä vuosina kiireetöntä aikaa, nyt kaikki illat ovat kiireisiä.

A. Laita lapset iltapäiväkerhoihin

B. Jos ovat vaihtoehtoon A liian isoja, mieti mikä on mennyt pieleen, että isot lapset sotkevat saman verran kuin jotkut vauvat. (Haittävät ruoat joka ruokailun jälkeen laittialle, puklaavat ympäriinsä, kakkaavat housuunsa)

Mulla on kaksi lasta isoilla ikäerolla, toisen kanssa kotona 3 vuotta, ja toisen 1 vuosi. Oli rankkaa. Varsinkin tuo kolme vuotta, helppoahan se sinänsä kodinhoidon ja lapsenhoidon suhteen, mutta hirvittävän rankkaa henkisesti. Itse sanon myös että töihin lomalle! Töissä saan olla oma itseni, enkä pelkästään äiti.

Toisen kanssa oli myös ihana vauva-aika, niinkuin ensimmäisenkin, mutta sain voimaa myös siitä että tiesin palaavani töihin lapsen ollessa vuoden ikäinen. Ja btw, kyllä silti imetin pitkään, että ei se töihin meno sitä estä. 😄

Näistä nyt on turha edes kiistellä, ei ole oikeaa ja väärää, kukin kokee asiat tavallaan.

Sen verran itsestäni, että introverttinä ihmisenä kuormitun jatkuvasta vuorovaikutuksesta, joten ehkä siksikin ”kotiäitiys” oli rankkaa. En uskalla edes ajatella että olisin monta vuotta kotona, varmaan löytyisin lataamolta.. kivittäkää! 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin on 4-vuotias, sehän sen jo sanoo. Suomessa on todella vähän kotiäitejä, jotka hoitavat pelkästään yli 3-vuotiaita kotona. Ainakin omasta mielestäni lasten kanssa helpottaa, kun he kasvavat. Pahinta oli 1-2-vuotiaana, kun lapsella ei ole yhtään järkeä, mutta osaa vaikka mitä.

Olen eri mieltä, menin töihin lepäämään. Ei jatkuvia keskeytyksiä, ei pikaisia vessakäyntejä peläten, mitä taapero on sillä aikaa keksinyt ja lounastauko omassa rauhassa. Olen kyllä nauttinut lomista lasten kanssa, mutta se on ihan eri asia, kuin olla kotiäitinä 24/7.

1-2 -vuotiaat ovat juuri ihania, kun nukkuvat ja syövät paremmin kuin vastasyntynyt ja oppivat uutta ihan koko ajan.

Itselläni kotona oli ihanaa, kun sai syödä ja käydä vessassa rauhassa (lapset toki sylissä/liinassa/vieressä). Töissä ei ruoka tai vessataukoja ehdi kunnolla pitää.

Mä en saanut ikinä syödä rauhassa tai käydä vessassa kun lapset oli pieniä.

Mikä esti? Enkä usko, että et vuosiin käynyt vessassa.

Kotäitinä minulla oli aikaa tunteja päivässä syömiseen. Lapsia syöttäessä oli helppo samalla syödä itsekin.

Ai mikäkö esti syömästä rauhassa?? En kehtaa edes vastata.

Lasten kanssa kukaan ei koko ajan keskeytä syömistä ja voi syödä pitkäänkin. Töissä pitää syödä vain pieniä suullisia tai olla valmiina syökäisemään ruoat pois, jotta voi vastata puhelimeen. Samanaikaisesti pitäisi syödä mahdollisimman nopeasti. Vaikea yhtälö ja syke aina korkealla syömisen ajan.

Ihania muistoja on imettää sohvalla rauhassa vauvaa ja napsia samalla ruokaa suuhunsa rentoon tahtiin. Niin ihana ja rauhallinen tilanne. Useamman lapsen kanssa sama, mutta pöydän ääressä ja vähemmällä rentoudella, kun samalla syötti keskimmäistä. Ihanaa verrattuna työruokailuun kuitenkin.

Oon töissä melko vaativissa tehtävissä ja 2 aktiivista päiväkoti-ikästä lasta. Koen keskimääräisen lomapäivän lasten kanssa stressaavammaksi kuin keskimääräisen työpäiväni.

Johtuu mielestäni ihan persoonasta, että millaiset asiat kokee stressaavina. Suorastaan nautin haasteista töissä (joillekin taas sen tyyppinen vastuu, aikataulupaine yms. voisi olla liikaa), mutta lasten kanssa se säätäminen, sinkoilu, jatkuva vahtiminen, meteli jne. vaan käy mulla hermoille.

Toki lasten kanssa hyviäkin hetkiä on. Töissä nyt vaan asioihin pystyy useimmiten keskittymään paremmin. Uskon, että lasten kanssa oleminen helpottuu, kun vähän kasvavat ja oppivat myös keskittymään paremmin siihen, mitä ollaan tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin on 4-vuotias, sehän sen jo sanoo. Suomessa on todella vähän kotiäitejä, jotka hoitavat pelkästään yli 3-vuotiaita kotona. Ainakin omasta mielestäni lasten kanssa helpottaa, kun he kasvavat. Pahinta oli 1-2-vuotiaana, kun lapsella ei ole yhtään järkeä, mutta osaa vaikka mitä.

Olen eri mieltä, menin töihin lepäämään. Ei jatkuvia keskeytyksiä, ei pikaisia vessakäyntejä peläten, mitä taapero on sillä aikaa keksinyt ja lounastauko omassa rauhassa. Olen kyllä nauttinut lomista lasten kanssa, mutta se on ihan eri asia, kuin olla kotiäitinä 24/7.

1-2 -vuotiaat ovat juuri ihania, kun nukkuvat ja syövät paremmin kuin vastasyntynyt ja oppivat uutta ihan koko ajan.

Itselläni kotona oli ihanaa, kun sai syödä ja käydä vessassa rauhassa (lapset toki sylissä/liinassa/vieressä). Töissä ei ruoka tai vessataukoja ehdi kunnolla pitää.

Mä en saanut ikinä syödä rauhassa tai käydä vessassa kun lapset oli pieniä.

Mikä esti? Enkä usko, että et vuosiin käynyt vessassa.

Kotäitinä minulla oli aikaa tunteja päivässä syömiseen. Lapsia syöttäessä oli helppo samalla syödä itsekin.

Ai mikäkö esti syömästä rauhassa?? En kehtaa edes vastata.

Lasten kanssa kukaan ei koko ajan keskeytä syömistä ja voi syödä pitkäänkin. Töissä pitää syödä vain pieniä suullisia tai olla valmiina syökäisemään ruoat pois, jotta voi vastata puhelimeen. Samanaikaisesti pitäisi syödä mahdollisimman nopeasti. Vaikea yhtälö ja syke aina korkealla syömisen ajan.

Ihania muistoja on imettää sohvalla rauhassa vauvaa ja napsia samalla ruokaa suuhunsa rentoon tahtiin. Niin ihana ja rauhallinen tilanne. Useamman lapsen kanssa sama, mutta pöydän ääressä ja vähemmällä rentoudella, kun samalla syötti keskimmäistä. Ihanaa verrattuna työruokailuun kuitenkin.

Lasten kanssa kukaan ei keskeytä syömistä 😂

Kyllä se keskeytyy sata kertaa kun taapero heittää ruoat ja juomat lattialle, sylkee kaiken pois, yrittää kaataa tuolin, kiivetä pois ja rääkyy naama punaisena koko ajan. Syö siinä sitten rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotiäiti, lapset 5v ja 10v. Ja odotan kovasti että koulut alkaa, saa olla edes muutaman tunnin hiljaisuudessa.

Noin vanhat voi jo hyvin pistää pihalle keskenään.

Kas kun nykyään lapselle pitää olla läsnä. Mll ohjeistaa että vasta yli 12-vuotiaat saa olla yksin.

Ja se on lasun paikka laittaa 10-vuotias vahtimaan 5-vuotiasta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, kummasti monet pikkulasten vanhemmat, isät etenkin, kommentoivat naureskellen miten pääsivät pikkulapsilomasta lomalle takaisin töhin. :D

Niinhän se menee.

Kenenkään arki ei ole lomaa, vaikka se sellaiselta voisi näyttää.

Jopa asuminen aurinkorannalla muuttuu arjeksi kun se jatluu riittävän kauan. Silloin Suomessa käyminen tuntuu lomamatkalta.

Arki on atkea ja muutokset siihen tavalliseen arkeen tuntuvat lomalta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta isoilla ikäerolla, toisen kanssa kotona 3 vuotta, ja toisen 1 vuosi. Oli rankkaa. Varsinkin tuo kolme vuotta, helppoahan se sinänsä kodinhoidon ja lapsenhoidon suhteen, mutta hirvittävän rankkaa henkisesti. Itse sanon myös että töihin lomalle! Töissä saan olla oma itseni, enkä pelkästään äiti.

Toisen kanssa oli myös ihana vauva-aika, niinkuin ensimmäisenkin, mutta sain voimaa myös siitä että tiesin palaavani töihin lapsen ollessa vuoden ikäinen. Ja btw, kyllä silti imetin pitkään, että ei se töihin meno sitä estä. 😄

Näistä nyt on turha edes kiistellä, ei ole oikeaa ja väärää, kukin kokee asiat tavallaan.

Sen verran itsestäni, että introverttinä ihmisenä kuormitun jatkuvasta vuorovaikutuksesta, joten ehkä siksikin ”kotiäitiys” oli rankkaa. En uskalla edes ajatella että olisin monta vuotta kotona, varmaan löytyisin lataamolta.. kivittäkää! 😂

Miksi pitäisi kivittää? Kotiäidin työ on rankkaa henkisesti ja fyysisestikin silloin, kun lapset ovat pieniä. Kotiäitinä kaikki eivät suinkaan elä missään Ison kaupungin keskustassa, jossa voi kavereiden kanssa piipahtaa vaunulenkillä kahvilaan rupattelemaan. Moni kotiäiti tekee päivätyötään kotona aina yksin lasten kanssa ilman aikuisia kontakteja. Vaikka kotiäiti elää usein ilman aikuisia ihmiskontakteja, hän on kuitenkin koko ajan vuorovaikutuksessa lasten kanssa, toisin sanoen hän ei saa olla koskaan oikeasti yksin ja rauhassa, vaan hän on toisten käytettävissä vuorokauden ja vuoden ympäri. Kotiäitinä naisen rooli muuttuu helposti perheen palvelijaksi ja oma yksilöllisyys jää taka-alalle. Kotiäitinä ei myöskään saa arvostusta eikä kiitosta, sellaista kuin moni saa palkkatyöstään. En sanoisi kotiäitinä olemista maailman ihanimmaksi pestiksi, vaikka lapset ihania ovatkin. 

Onhan tuo helppoa helpon lapsen kanssa.Lomaa oli minullekin kun oma lapseni nukkui hyvin.Nyt kun on minuuttiaikataulut niin stressaa kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotiäiti, lapset 5v ja 10v. Ja odotan kovasti että koulut alkaa, saa olla edes muutaman tunnin hiljaisuudessa.

Noin vanhat voi jo hyvin pistää pihalle keskenään.

Kas kun nykyään lapselle pitää olla läsnä. Mll ohjeistaa että vasta yli 12-vuotiaat saa olla yksin.

Ja se on lasun paikka laittaa 10-vuotias vahtimaan 5-vuotiasta.

Lasun paikka kun 5v ja 10v leikkivät omalla pihalla?? Voi jeesus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin on 4-vuotias, sehän sen jo sanoo. Suomessa on todella vähän kotiäitejä, jotka hoitavat pelkästään yli 3-vuotiaita kotona. Ainakin omasta mielestäni lasten kanssa helpottaa, kun he kasvavat. Pahinta oli 1-2-vuotiaana, kun lapsella ei ole yhtään järkeä, mutta osaa vaikka mitä.

Olen eri mieltä, menin töihin lepäämään. Ei jatkuvia keskeytyksiä, ei pikaisia vessakäyntejä peläten, mitä taapero on sillä aikaa keksinyt ja lounastauko omassa rauhassa. Olen kyllä nauttinut lomista lasten kanssa, mutta se on ihan eri asia, kuin olla kotiäitinä 24/7.

1-2 -vuotiaat ovat juuri ihania, kun nukkuvat ja syövät paremmin kuin vastasyntynyt ja oppivat uutta ihan koko ajan.

Itselläni kotona oli ihanaa, kun sai syödä ja käydä vessassa rauhassa (lapset toki sylissä/liinassa/vieressä). Töissä ei ruoka tai vessataukoja ehdi kunnolla pitää.

Mä en saanut ikinä syödä rauhassa tai käydä vessassa kun lapset oli pieniä.

Mikä esti? Enkä usko, että et vuosiin käynyt vessassa.

Kotäitinä minulla oli aikaa tunteja päivässä syömiseen. Lapsia syöttäessä oli helppo samalla syödä itsekin.

Ai mikäkö esti syömästä rauhassa?? En kehtaa edes vastata.

Lasten kanssa kukaan ei koko ajan keskeytä syömistä ja voi syödä pitkäänkin. Töissä pitää syödä vain pieniä suullisia tai olla valmiina syökäisemään ruoat pois, jotta voi vastata puhelimeen. Samanaikaisesti pitäisi syödä mahdollisimman nopeasti. Vaikea yhtälö ja syke aina korkealla syömisen ajan.

Ihania muistoja on imettää sohvalla rauhassa vauvaa ja napsia samalla ruokaa suuhunsa rentoon tahtiin. Niin ihana ja rauhallinen tilanne. Useamman lapsen kanssa sama, mutta pöydän ääressä ja vähemmällä rentoudella, kun samalla syötti keskimmäistä. Ihanaa verrattuna työruokailuun kuitenkin.

Sun kannattaisi vähän ottaa selvää työntekijöiden oikeuksista.

Aloita vaikka lakisääteisistä tauoista 😲

Ei työnantaja voi vaatia mitä tahansa. Paitsi ehkä Venäjällä, siellä työläisten onnelassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kotona olo lasten kanssa on todellakin lomaa verrattuna töihin.

Töissä niitä lapsia on 25. Kotona 3.

T. Opeäiti

Et selvästi ole varhaiskasvatuksessa...

Kyllä sen 4-6 h jaksaa, kun ruokakin on valmiina, vaippaa ei tarvitse vaihtaa ja aina 45 min välein voi potkaista penskat pihalle jaloista kun itse menee lipittämään kahvia.

Ai tarkoitit varmaan 8 tuntia koululla ja tunti pari vielä illalla kotona? Taukoja ei ole kun olet välituntivalvonnassa, kopioimassa, setvimässä oppilasasiaa tai vaihtamassa luokkaa ja siten myös siirtämässä tavaroita, roudaamassa tietokonekärryjä oppilaille jne jne. Pissalla voi käydä jos jää 2min ennen seuraavan tunnin alkua ja ruoka pitää ehtiä syödä 10 minuutissa.

Tervetuloa koulumaailmaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kotiäiti, lapset 5v ja 10v. Ja odotan kovasti että koulut alkaa, saa olla edes muutaman tunnin hiljaisuudessa.

Noin vanhat voi jo hyvin pistää pihalle keskenään.

Kas kun nykyään lapselle pitää olla läsnä. Mll ohjeistaa että vasta yli 12-vuotiaat saa olla yksin.

Ja se on lasun paikka laittaa 10-vuotias vahtimaan 5-vuotiasta.

Lasun paikka kun 5v ja 10v leikkivät omalla pihalla?? Voi jeesus.

Näin on. Nykyään on vähän eri vaatimukset kuin ennen. Itse sujuvasti toki vahdin paljon pienempänä jo pikkusiskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi lasta isoilla ikäerolla, toisen kanssa kotona 3 vuotta, ja toisen 1 vuosi. Oli rankkaa. Varsinkin tuo kolme vuotta, helppoahan se sinänsä kodinhoidon ja lapsenhoidon suhteen, mutta hirvittävän rankkaa henkisesti. Itse sanon myös että töihin lomalle! Töissä saan olla oma itseni, enkä pelkästään äiti.

Toisen kanssa oli myös ihana vauva-aika, niinkuin ensimmäisenkin, mutta sain voimaa myös siitä että tiesin palaavani töihin lapsen ollessa vuoden ikäinen. Ja btw, kyllä silti imetin pitkään, että ei se töihin meno sitä estä. 😄

Näistä nyt on turha edes kiistellä, ei ole oikeaa ja väärää, kukin kokee asiat tavallaan.

Sen verran itsestäni, että introverttinä ihmisenä kuormitun jatkuvasta vuorovaikutuksesta, joten ehkä siksikin ”kotiäitiys” oli rankkaa. En uskalla edes ajatella että olisin monta vuotta kotona, varmaan löytyisin lataamolta.. kivittäkää! 😂

Miksi pitäisi kivittää? Kotiäidin työ on rankkaa henkisesti ja fyysisestikin silloin, kun lapset ovat pieniä. Kotiäitinä kaikki eivät suinkaan elä missään Ison kaupungin keskustassa, jossa voi kavereiden kanssa piipahtaa vaunulenkillä kahvilaan rupattelemaan. Moni kotiäiti tekee päivätyötään kotona aina yksin lasten kanssa ilman aikuisia kontakteja. Vaikka kotiäiti elää usein ilman aikuisia ihmiskontakteja, hän on kuitenkin koko ajan vuorovaikutuksessa lasten kanssa, toisin sanoen hän ei saa olla koskaan oikeasti yksin ja rauhassa, vaan hän on toisten käytettävissä vuorokauden ja vuoden ympäri. Kotiäitinä naisen rooli muuttuu helposti perheen palvelijaksi ja oma yksilöllisyys jää taka-alalle. Kotiäitinä ei myöskään saa arvostusta eikä kiitosta, sellaista kuin moni saa palkkatyöstään. En sanoisi kotiäitinä olemista maailman ihanimmaksi pestiksi, vaikka lapset ihania ovatkin. 

Näin ne marttyyrit siis syntyvät... Olenkin miettinyt missä vaiheessa muutos tulee. "Minä vaan palvelen eikä kukaan arvosta!!!"

Noille asioille voi itsekin tehdä paljonkin.

T. Kotiäiti

Työssäkäyvän pitää laittaa yksi ruoka ja yksi iltapala. Eikä tarvitse ulkoiluttaa, eikä lwikittää tms. Koti ei sotkeudu.

Superhelppoa oli elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kotona olo lasten kanssa on todellakin lomaa verrattuna töihin.

Töissä niitä lapsia on 25. Kotona 3.

T. Opeäiti

Et selvästi ole varhaiskasvatuksessa...

Kyllä sen 4-6 h jaksaa, kun ruokakin on valmiina, vaippaa ei tarvitse vaihtaa ja aina 45 min välein voi potkaista penskat pihalle jaloista kun itse menee lipittämään kahvia.

Ja avustajille tietysti voi nakata kaikkein tympeimpiä hommia

Hah. Ai mitkä avustajat? Koulussamme oppilaita 400+, avustajia 2, joista toinen sidottu yhteen luokkaan. Viime lukuvuoden aikana avustaja oli yhdellä pitämälläni oppitunnilla...

Mutta tätä aihettahan ei tämä ketju koske.