Kotiäidin arki on työssäkäyvän äidin lomaa

Provohan tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä on.

Provokin voi olla totta. 

Hmm, kummasti monet pikkulasten vanhemmat, isät etenkin, kommentoivat naureskellen miten pääsivät pikkulapsilomasta lomalle takaisin töhin. :D

Kai se on töitä, jos huutavia kakaroita on kolme, suorittajaäiti imettää ne kaksivuotiaaksi ja jopa jauhaa jauhot istuttamastaan viljasta. Ai että, kyllä on rankkaa.

Kyllä 3 lapsen kanssa kotona olo, oli helppo tähän yhtälöön verrattuna, kun käy töissä.

Joten samaa mieltä ap

Provo. Palstaluuseri kehittelee näitä siellä vuokrayksiössään.

Kyllä lomat, etenkin kesä oli aina leppoisaa aikaa lasten kanssa, vasta se syksyllä rankkenee, kun työt ja muut jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, kummasti monet pikkulasten vanhemmat, isät etenkin, kommentoivat naureskellen miten pääsivät pikkulapsilomasta lomalle takaisin töhin. :D

Minulle tehtiin firstbeat-kartoitus joskus muutama vuosi sitten, kun lapset olivat suht pieniä. Se siis mittaa päivän rasituksia ja palautumista. Palauduin enemmän työpäivän aikana kuin vapaapäivänä lasten kanssa. Eli ei se "töihin lepäämään" ole pelkkä vitsi, se on ihan totista totta. Ja olen äiti.

Niin, tuo on sulle nyt poikkeustilanne, kestää vain lomasi ajan ja sitten palaat tekemään jotain muuta. Kotiäidille tuo on sitä samaa vuoden ympäri, ilman taukoja.

Ei näitä kahta voi verrata. Kauhea syyllistävä otsikko kotiäitejä kohtaan. Kukin perhe tekee tavallaan.

0/5 p a s k a a taas joltain katkeroituneelta u r p o l t a

Onneksi lapsia ei ole pakko hankkia.

Täysin eri mieltä. Toki stressiä aiheuttaa eri ihmisille eri tilanteet. Jos koet sen lomaksi, niin ehkä kotiäiteys olisi ollut sinun juttu. Itse yhden 11v. kanssa tunnen, että sekin stressaa liikaa ja töissä on paljon helpompaa. Ja hän jo kuitenkin on aika omavarainen.

Samaa mieltä AP:n kanssa. Itse tein vielä silloin kun lapset oli pieniä yövuoroa ja hoidin lapset kotona 5v asti.

Nyt kun tekee työtä ja kotona kotityöt ymv niin raskasta on.

Lomaa on nimenomaan olla kotona lasten kanssa ja samalla hoidella kotityöt joita ei nykyään edes paljon ole kun koneet ne pyykit ja astiat pesee.

Olen ns uraäiti, eli vaativa työ johtotasolla. Mulla on myös useampi lapsi ja olen kaikki lapset hoitanut 1v ikään asti kotona, sen jälkeen isä jäänyt kotiin vielä hetkeksi.

Kotona olo on mulle sata kertaa raskaampaa kuin työssäolo. Ei kaikilla ole näin, mutta mulla on, ja syy on se että useampi lapsi, koko ajan pitää palvella ja huomoida, edes yhtä ajatusta ei saa ajatella loppuun. Olen siis pitänyt vauvalomalla aina isommankin kotona. Parhaimmillaan ollut kolme pientä yhtäaikaa.

Sitten taas jos nyt olisin kotiäiti (lapset jo isompia) niin se olisi lepolomaa varmaan.

Samaa mieltä ja olin kotiäitinä n. 100 vuotta. Oli ihanaa aikaa. Meillä on suurperhe, joten aika paljon pyykkiä ja muuta, mutta oma aikataulu, lapset leikkivät ilman pakotettua nykypedagogiikkaa. Raha oli tiukilla, mutta toisaalta ei ollut korvatulehdus- ja täikierteitä, sun muuta. Ei tarvinnut arpoa, kumpi menee töihin, kun lapsi sairas ym. Paras päätökseni.

Mikä kenenkin mielestä on raskasta.

Itse koin raskaaksi nimenomaan kotona olon lasten kanssa. Se oli monella tapaa puuduttavaa.

Ei mitään helppoa, koko ajan sai tehdä niitä kotitöitä ja vastata lasten vaatimuksiin, selvitellä kiukut ja riidat, käyttää leikkipuistossa, ym.ym. Yhtä pientä ympyrää koko elämä.

Sitten kun lapset menivät päiväkotiin ja minä töihin, niin koin sen paljon helpommaksi.

Meitä on moneksi.

Eri mieltä.

Tottakai on raskasta, jos käy sekä täysaikaisesti töissä että tekee kotityöt. Normaalissa parisuhteessa, jossa kumpikin käy töissä, kotityöt jaetaan puoliksi. Vertaat siis vääriä tilanteita keskenään.

Kotiäidiksi tai -isäksi ei ryhdytä, jotta voi valittaa kuinka rankkaa on ja kiillottaa sädekehää. Se on päätös, joka tehdään perheen tarpeita edellä miettien. Koko perhe hyötyy siitä, kun kaikilla on enemmän vapaa-aikaa. Lapset hyötyvät, kun vanhemmat ovat läsnä ja heillä on energiaa. Vanhemmat hyötyvät, kun illalla lasten mennessä nukkumaan voi joko tehdä jotain omiaan tai viettää parisuhdeaikaa.

Ymmärrän siis varsin hyvin, miksi kotiäitiys tai -isyys valitaan.

Terveisin tuleva työssäkäyvä sinkku-yh, jolla ei ole valinnanvaraa, mut eipähän tarvii kattella mitään itsekästä sotkuista ukkoa.

Samaa mieltä ap:n kanssa, vaikka eihän tästä saa puhua. Meillä on 2 lasta. Olin kotona, kunnes kuopus oli 2,5 v. Oli aivan ihanaa hoitaa lapsia kotona. Samalla "hoidin" miestä ja kotia. Ei ollut työstressiä eikä aikatauluja. Nukuin hyvin (se muutama herätys yössä on ihan erilaista kuin nykyinen stressi-unettomuus).

Nyt lapset ovat jo teinejä ja olen esimiesasemassa vaativassa työssä. Pitkään olen toivonut, että voisin tehdä lyhennettyä työviikkoa, mutta eihän se onnistu. Voisin vaikka siivota ja valmistella ruokia yhden päivän rauhassa. Illat menevät edelleen lasten harrastuskuskaamisiin, ruoanlaittoon ja siivoamiseen.