"Niin kyllähän se mies sun ulkonäköä siellä juhlissa kehui, mutta se ei ollutkaan nähnyt sua alasti"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun ikävin muistutus: toi yksikin luonnonvoimasekopää voi olla aivan oikea työtään tekevä "auttaja". Valitettavasti mielenterveystyö vetää puoleensa myös niitä mätiä omenoita, jotka nauttivat heikossa hetkessä elävän mielen nujertamisesta. Jos olet terapiassa ja homma tuntuu jatkuvasti pahalta, muista siis että vika ei välttämättä ole sinussa. Peiliin pitää pystyä toki katsomaan ja jos "kaikki" ympärilläsi ovat "sinua vastaan" niin todennäköisesti olet itse maailmaa vastaan, mutta kenenkään yksittäisen ihmisen sanoille ei ole hyvä perustaa minäkuvaansa, on se ihminen sitten vanhempi, kumppani tai terapeutti.

Apua:D Psykologit ja psykoterapeutit ovat asiantuntijoita. Heitä tulee kuunnella. Vaikka tuntuisi, että itse tietää parhaiten.

No ei tule, jos kyseessä on epäpätevä auttaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.

Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.

Et ehkä tunne itseäsi etkä psykologiaa? Psykologisesti ottaen täysi tasapaino on ihmiselle (ihmisyydelle) mahdoton rasti.

Voit kysyä keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta, kumpi suhdedynamiikka on parempi: tasaisen harmoninen vai joskus tuulinen. He vastaavat luultavasti jokainen, että joskus tuulinen.

Tasaisen harmoninen parisuhde ei tarkoita sitä, ettei koskaan riideltäisi. Riitely ei tarkoita sitä, että toista loukattaisiin tahallisesti ja iskettäisiin vyön alle tai että tuollainen olisi "syvällisen" suhteen määritelmä. Juuri mikään ei voisi olla kauempana parisuhdeterapian käsityksistä. 

Jos väität, että terapeutit pyrkisivät nollaamaan riitelyenergian, olen eri mieltä. Olen ainoastaan väittänyt, että liika energia riitelyssä joskus ei tarkoita automaattisesti huonoa suhdetta. Tunnekaaoslasti (tai Id) on olemassaoloa määrittävä asia.

Enemmän on niin, että läsnäolon hinta on väripaletin kasvu. Jolloin asiat eivät voi pysyä aina uomissaan. Psykologian perusteesejä ollut ja neurotieteen vahvistama.

Riidellä voi vaikka miten railakkaasti huutaen, mutta se ei tarkoita sitä, että toinen huutaa mahdollisimman ilkeitä loukkauksia, joiden tietää saavan aikaan vahinkoa. Muutenhan toiselle ei voisi ikinä paljastaa omia heikkoja kohtia, koska toinen tietäisi, miten niillä voi satuttaa. Minusta sinä olet ihan pihalla asian suhteen.

Kaksisuuntainen tie. Jos ihmisessä on sekä valo että pimeys, läheisyys lisää sekä myrskyä että aurinkoa. Mitä tiheämmällä kammalla ihmistä tutkii, sitä enemmän salaisuuksia hänestä paljastuu. Sekä hyviä että huonoja. Rakkaudessa ne kaikki ovat kuitenkin periaatteessa hyväksyttäviä.

Siksi samassa suhteessa voi olla sekä tasaisuutta, kauneutta, avoimuutta että rumuutta ja ilkeyttäkin joskus.

On sitten jokaisen oma asia, paljonko ilkeyttä kestää. Arjeksi sen ei pidä tulla. Mutta myös jos se on täysin 0, silloin läheisyys ei ole isointa mahdollista. Kun jokaisessa kuitenkin on "ilkeysenergia".

Oletpa sinä kultapieni pahasti ulapalla. Ilkeys ei lisää läheisyyttä saati rakkautta, vaan vähentää niitä, etäännyttää ihmisiä toisistaan. Jos kumppanini möläyttelisi minulle tuontyylisiä juttuja, mitä aloittajan mies, läheisyys loppuisi siihen paikkaan ja mies saisi pakata putkikassinsa ja painua etsimään jonkun ressukan, joka antaa kohdella itseään kynnysmattona. Ja sama toisin päin.

Yli 10 vuotta kestäneessä parisuhteessa emme ole kertaakaan lyöneet toisiamme vyön alle, solvanneet tai edes huutaneet. Osaamme keskustella asioista tai jos oikein huolella v*tuttaa, ottaa aikalisän ja hetkeksi etäisyyttä, ettei tule sanottua "vahingossa" rumasti.

Riitely sinällään on normaalia elämää, harva siltä välttyy, mutta minkäänlainen ilkeys ja toisen loukkaaminen ei kuulu mihinkään terveeseen ihmissuhteeseen. Mitään "ilkeysenergiaa" ei myöskään meissä kaikissa ole, vain sinunkaltaisissasi, jotka sitten puolustelevat omaa kurjaa luonnettaan väittämällä, että kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia, mutta toiset vain osaavat hillitä itsensä paremmin.

Mukaasi onnellisessa parisuhteessa ei koskaan olla ilkeitä. Rakkaus vaan sulkisi pois ilkeyden ja olisi heikoimmillakin hetkillä rauhallista parlamentaarista keskustelua tai pakoa tilanteesta.

Tulet tuominneeksi ison nipun maapallon suhteita totaalisen onnettomiksi, kun yksikin sivistymätön hetki on liikaa.

Sitä voi huutaa, paiskata oven, heittäytyä maahan itkemään tms. ilman että on ilkeä toiselle. Miksi sinä yhdistät tunnepurkauksen ilkeyteen? Ei kaikilla ihmisillä ole mitään ilkeyksiä mielessä, ei tarvetta purkaa niitä, ei tarvetta satuttaa toista. 

Tärkeintä kai, että toisensa kunnioittajat ja toisensa nälvijät muodostaisivat suhteet itsensä kaltaisen ihmisen kanssa. 

Minä en yhdistänyt tunteenpurkausta ilkeyteen, päinvastoin. Vuolaat tunteet ovat läheisyyden merkki, pidättyvät tunteet etäisyyden merkki. Näinhän asia on ollut taiteessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota. Jotkut väittävät täällä, että hyvässä suhteessa ei koskaan puhuta rumasti. Asia ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Intohimoinen purkaus ei välttämättä tarkoita huonoa suhdetta.

Tarvitsee mennä vain Ranskaan tai Venäjälle, niin riitely voi olla ns. hyvässäkin suhteessa aika rajua.

Ihmisyys on, paljolti, myös tuskaa ja erilaista pimeyttä. Älykkyys ja viisauskin nousevat osin sieltä.

Enemmän olisin huolissani suhteesta, jossa ollaan jatkuvasti taiten. Siinä ei sukelleta yhtä syvälle, vaan ikään kuin hypellään lauttojen päällä.

Joku voisi kyseenalaistaa noiden suhteiden hyvyyden.

Se että kaksi ihmistä ovat emotionaalisesti tasapainoisia ja osaavat olla keskenään riehumatta kuin apinat, ei kerro heidän suhteensa syvyydestä yhtään mitään. Voi herrajestas mitä selittelyjä porukka keksiikin typeryydelleen.

Et ehkä tunne itseäsi etkä psykologiaa? Psykologisesti ottaen täysi tasapaino on ihmiselle (ihmisyydelle) mahdoton rasti.

Voit kysyä keneltä tahansa parisuhdeterapeutilta, kumpi suhdedynamiikka on parempi: tasaisen harmoninen vai joskus tuulinen. He vastaavat luultavasti jokainen, että joskus tuulinen.

Tasaisen harmoninen parisuhde ei tarkoita sitä, ettei koskaan riideltäisi. Riitely ei tarkoita sitä, että toista loukattaisiin tahallisesti ja iskettäisiin vyön alle tai että tuollainen olisi "syvällisen" suhteen määritelmä. Juuri mikään ei voisi olla kauempana parisuhdeterapian käsityksistä. 

Jos väität, että terapeutit pyrkisivät nollaamaan riitelyenergian, olen eri mieltä. Olen ainoastaan väittänyt, että liika energia riitelyssä joskus ei tarkoita automaattisesti huonoa suhdetta. Tunnekaaoslasti (tai Id) on olemassaoloa määrittävä asia.

Enemmän on niin, että läsnäolon hinta on väripaletin kasvu. Jolloin asiat eivät voi pysyä aina uomissaan. Psykologian perusteesejä ollut ja neurotieteen vahvistama.

Riidellä voi vaikka miten railakkaasti huutaen, mutta se ei tarkoita sitä, että toinen huutaa mahdollisimman ilkeitä loukkauksia, joiden tietää saavan aikaan vahinkoa. Muutenhan toiselle ei voisi ikinä paljastaa omia heikkoja kohtia, koska toinen tietäisi, miten niillä voi satuttaa. Minusta sinä olet ihan pihalla asian suhteen.

Kaksisuuntainen tie. Jos ihmisessä on sekä valo että pimeys, läheisyys lisää sekä myrskyä että aurinkoa. Mitä tiheämmällä kammalla ihmistä tutkii, sitä enemmän salaisuuksia hänestä paljastuu. Sekä hyviä että huonoja. Rakkaudessa ne kaikki ovat kuitenkin periaatteessa hyväksyttäviä.

Siksi samassa suhteessa voi olla sekä tasaisuutta, kauneutta, avoimuutta että rumuutta ja ilkeyttäkin joskus.

On sitten jokaisen oma asia, paljonko ilkeyttä kestää. Arjeksi sen ei pidä tulla. Mutta myös jos se on täysin 0, silloin läheisyys ei ole isointa mahdollista. Kun jokaisessa kuitenkin on "ilkeysenergia".

Oletpa sinä kultapieni pahasti ulapalla. Ilkeys ei lisää läheisyyttä saati rakkautta, vaan vähentää niitä, etäännyttää ihmisiä toisistaan. Jos kumppanini möläyttelisi minulle tuontyylisiä juttuja, mitä aloittajan mies, läheisyys loppuisi siihen paikkaan ja mies saisi pakata putkikassinsa ja painua etsimään jonkun ressukan, joka antaa kohdella itseään kynnysmattona. Ja sama toisin päin.

Yli 10 vuotta kestäneessä parisuhteessa emme ole kertaakaan lyöneet toisiamme vyön alle, solvanneet tai edes huutaneet. Osaamme keskustella asioista tai jos oikein huolella v*tuttaa, ottaa aikalisän ja hetkeksi etäisyyttä, ettei tule sanottua "vahingossa" rumasti.

Riitely sinällään on normaalia elämää, harva siltä välttyy, mutta minkäänlainen ilkeys ja toisen loukkaaminen ei kuulu mihinkään terveeseen ihmissuhteeseen. Mitään "ilkeysenergiaa" ei myöskään meissä kaikissa ole, vain sinunkaltaisissasi, jotka sitten puolustelevat omaa kurjaa luonnettaan väittämällä, että kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia, mutta toiset vain osaavat hillitä itsensä paremmin.

Olen eri, ja olen huomattavasti pidempään kestäneessä parisuhteessa. Vuosikymmenten aikana on tullut törmäyksiä ja tölväisyjä molemmin puolin. Ihmiset on niin erilaisia, toiset on luonnostaan taitavia ja hyviä parisuhdeihmisiä ja toisten täytyy opetella.

Yhdessä oppimista se on ollut, koska molemmat on halunneet oppia ja kasvaa.

Noita naisellisia "kultapieni" -heittoja ei enää alentamistarkoituksessa juuri tule, tai vastaavia miehisiä. Teilläkään ei tietysti suhteessa olla ilkeitä, se on ihan eri asia netissä kirjoitella, eikä varmaankaan ole ilkeydestä kyse siinäkään.

Minulla on viisivuotias siskonpoika, joka suuttuessaan alkaa nimitellä vanhempiaan pahimmilla mahdollisilla solvauksilla, joita hän pystyy siinä tilanteessa keksimään. En voi sille mitään, mutta mielestäni aikuisessa parisuhteessa oleva solvaaja on jäänyt jotenkin lapsen tasolle tai sitten on muuten vaan mieleltään vajaa, ikävä ihminen. 

Ymmärrän, ettei ole mukava ajatella erilaisia konflikteja ja ikävyyksiä, varjopuolia. Mutta se ei tee niitä olemassaolemattomaksi. Päinvastoin. Emme elä vielä ihmisjälkeistä utopiaa. Kun ihminen on muuttuja, tunnelasti on osamuuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun ikävin muistutus: toi yksikin luonnonvoimasekopää voi olla aivan oikea työtään tekevä "auttaja". Valitettavasti mielenterveystyö vetää puoleensa myös niitä mätiä omenoita, jotka nauttivat heikossa hetkessä elävän mielen nujertamisesta. Jos olet terapiassa ja homma tuntuu jatkuvasti pahalta, muista siis että vika ei välttämättä ole sinussa. Peiliin pitää pystyä toki katsomaan ja jos "kaikki" ympärilläsi ovat "sinua vastaan" niin todennäköisesti olet itse maailmaa vastaan, mutta kenenkään yksittäisen ihmisen sanoille ei ole hyvä perustaa minäkuvaansa, on se ihminen sitten vanhempi, kumppani tai terapeutti.

Apua:D Psykologit ja psykoterapeutit ovat asiantuntijoita. Heitä tulee kuunnella. Vaikka tuntuisi, että itse tietää parhaiten.

Kuuntelet toki jos siltä tuntuu! Itse pidän mieluummin mielenterveyteni, muttakaikilla on preferenssinsä.

95% (prosentti hatusta vedetty ja yläkanttiin) on varmasti asiallisia, mut tosissasi väität että jotenkin maagisesti yhden tietyn alan kaikilla tekijöillä on pelkkä hyvä mielessään ja pelkkää viisautta? Ja siitäkin huolimatta, että ala on palkkauksen, statuksen ja erityisesti yksipuolisen valta-aseman puolesta superhoukutteleva nimenomaan narsistiselle persoonalle? Tämä se vasta naiviia uskoa ihmisen hyvyyteen ja jeesusmaiseen luontoon on ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun ikävin muistutus: toi yksikin luonnonvoimasekopää voi olla aivan oikea työtään tekevä "auttaja". Valitettavasti mielenterveystyö vetää puoleensa myös niitä mätiä omenoita, jotka nauttivat heikossa hetkessä elävän mielen nujertamisesta. Jos olet terapiassa ja homma tuntuu jatkuvasti pahalta, muista siis että vika ei välttämättä ole sinussa. Peiliin pitää pystyä toki katsomaan ja jos "kaikki" ympärilläsi ovat "sinua vastaan" niin todennäköisesti olet itse maailmaa vastaan, mutta kenenkään yksittäisen ihmisen sanoille ei ole hyvä perustaa minäkuvaansa, on se ihminen sitten vanhempi, kumppani tai terapeutti.

Apua:D Psykologit ja psykoterapeutit ovat asiantuntijoita. Heitä tulee kuunnella. Vaikka tuntuisi, että itse tietää parhaiten.

No ei tule, jos kyseessä on epäpätevä auttaja. 

Kuten ilmeisesti koronalääkärikin voi olla epäpätevä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun ikävin muistutus: toi yksikin luonnonvoimasekopää voi olla aivan oikea työtään tekevä "auttaja". Valitettavasti mielenterveystyö vetää puoleensa myös niitä mätiä omenoita, jotka nauttivat heikossa hetkessä elävän mielen nujertamisesta. Jos olet terapiassa ja homma tuntuu jatkuvasti pahalta, muista siis että vika ei välttämättä ole sinussa. Peiliin pitää pystyä toki katsomaan ja jos "kaikki" ympärilläsi ovat "sinua vastaan" niin todennäköisesti olet itse maailmaa vastaan, mutta kenenkään yksittäisen ihmisen sanoille ei ole hyvä perustaa minäkuvaansa, on se ihminen sitten vanhempi, kumppani tai terapeutti.

Apua:D Psykologit ja psykoterapeutit ovat asiantuntijoita. Heitä tulee kuunnella. Vaikka tuntuisi, että itse tietää parhaiten.

No ei tule, jos kyseessä on epäpätevä auttaja. 

Kuten ilmeisesti koronalääkärikin voi olla epäpätevä?

Mikä on koronalääkäri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun ikävin muistutus: toi yksikin luonnonvoimasekopää voi olla aivan oikea työtään tekevä "auttaja". Valitettavasti mielenterveystyö vetää puoleensa myös niitä mätiä omenoita, jotka nauttivat heikossa hetkessä elävän mielen nujertamisesta. Jos olet terapiassa ja homma tuntuu jatkuvasti pahalta, muista siis että vika ei välttämättä ole sinussa. Peiliin pitää pystyä toki katsomaan ja jos "kaikki" ympärilläsi ovat "sinua vastaan" niin todennäköisesti olet itse maailmaa vastaan, mutta kenenkään yksittäisen ihmisen sanoille ei ole hyvä perustaa minäkuvaansa, on se ihminen sitten vanhempi, kumppani tai terapeutti.

Apua:D Psykologit ja psykoterapeutit ovat asiantuntijoita. Heitä tulee kuunnella. Vaikka tuntuisi, että itse tietää parhaiten.

Kuuntelet toki jos siltä tuntuu! Itse pidän mieluummin mielenterveyteni, muttakaikilla on preferenssinsä.

95% (prosentti hatusta vedetty ja yläkanttiin) on varmasti asiallisia, mut tosissasi väität että jotenkin maagisesti yhden tietyn alan kaikilla tekijöillä on pelkkä hyvä mielessään ja pelkkää viisautta? Ja siitäkin huolimatta, että ala on palkkauksen, statuksen ja erityisesti yksipuolisen valta-aseman puolesta superhoukutteleva nimenomaan narsistiselle persoonalle? Tämä se vasta naiviia uskoa ihmisen hyvyyteen ja jeesusmaiseen luontoon on ;)

https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-intelligent-divorce/201311/…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun ikävin muistutus: toi yksikin luonnonvoimasekopää voi olla aivan oikea työtään tekevä "auttaja". Valitettavasti mielenterveystyö vetää puoleensa myös niitä mätiä omenoita, jotka nauttivat heikossa hetkessä elävän mielen nujertamisesta. Jos olet terapiassa ja homma tuntuu jatkuvasti pahalta, muista siis että vika ei välttämättä ole sinussa. Peiliin pitää pystyä toki katsomaan ja jos "kaikki" ympärilläsi ovat "sinua vastaan" niin todennäköisesti olet itse maailmaa vastaan, mutta kenenkään yksittäisen ihmisen sanoille ei ole hyvä perustaa minäkuvaansa, on se ihminen sitten vanhempi, kumppani tai terapeutti.

Apua:D Psykologit ja psykoterapeutit ovat asiantuntijoita. Heitä tulee kuunnella. Vaikka tuntuisi, että itse tietää parhaiten.

No ei tule, jos kyseessä on epäpätevä auttaja. 

Kuten ilmeisesti koronalääkärikin voi olla epäpätevä?

Mikä on koronalääkäri?

Jos mielentuntijat ovat osaksi huijareita, koronasta kertoviin lääkäreihin liittyy huijareita. Molemmat tahot ovat asiantuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhdistänyt tunteenpurkausta ilkeyteen, päinvastoin. Vuolaat tunteet ovat läheisyyden merkki, pidättyvät tunteet etäisyyden merkki. Näinhän asia on ollut taiteessakin.

Toista kun aidosti rakastaa ja kunnioittaa niin onneksi ei tule edes niin rumia ajatuksia jotka on pakottava tarve päästä laukomaan päin naamaa. Vuolaita tunteita esiintyy positiivisena.

En tiedä, mihin inhimillisyys on kadonnut. Jotenkin täällä keskustelupalstalla moni antaa ymmärtää, ettei itse tekisi noin eikä myöskään antaisi itseään kohdella noin. On kuitenkin kiistämätön tosiasia, että olemme kaikki ihmisiä. Inhimillisyyteen kuuluu myös ylilyönnit. Niitä tapahtuu eniten esimerkiksi väsyneenä tai kovasti stressaantuneena. Toisen solvaaminen ei tietenkään ole oikein. Olemme kaikki kuitenkin erehtyväisiä. Silloin pitää pyytää paskapäisyyttään anteeksi ja toivoa, ettei aiheuttanut enempää vahinkoa kuin pystyy korjaamaan. Toki, jos moinen käytös on jatkuvaa ja suhteessa vallitsee epätasapaino (esim. toinen alistaa), on aiheellista miettiä, haluanko jäädä tähän. Olemme nykyään niin nopeita reagoimaan (ja vain sitä), että unohdamme tyystin dialogin.

Itse olen mies ja en voi sietää ihmisiä jotka arvostelevat muiden ulkonäköä (poikkeuksena missit, joita mielestäni saa arvostella koska he kilpailevat asiasta). Pidän sitä merkkinä vähä-älyisyydestä. Ei tulisi mieleenkään ikinä, missään tilanteessa sanoa moisia puolisolleni, ja jos hän sanoisi minulle vastaavaa, ottaisin eron hyvin todennäköisesti.

Aikuinen ihminen kyllä kykenee miettimään mitä suustaan päästelee, jos ei pysty, ei ole kypsä parisuhteeseen.

Mutta kukin tyylillään, tunnen parin joka aukoo päätään toisilleen käytännössä koko ajan. Niin törkeästi, että ekoilla kerroilla olin täysin tyrmistynyt, että voiko tämä olla edes mahdollista. Tarkoituksena näyttäisi olevan loukata toista mahdollisimman pahasti. Silti ovat vaan yhdessä pysyneet jo yli 20 vuotta.

No siis olen kasvoilta kaunis ja vaatteet päällä vartaloltakin, mutta raskaus ja aiempi lihavuus on tehnyt tuhoja. Olkavarret ja rinnat löysät. Mahassa ja pakaroissa raskausarpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman voisi miehelle heittää hänen varustuksesta. On kyllä ollut ilkeä mies. En jatkaisi sudetta.

Tuossa viestissä osoitat hienosti, miten raukkamaisia naiset ovat.

Sekinhän on vain totuus, kuten ilmeisesti sinun mielestäsi naisen alaston keho. Tämä on loputon suo jos sille tielle lähdetään. On minullakin miehessä paljon arvostelemista, jos olisin heitellyt samalla mitalla kuin ex. Siinä ne halut nousee ja suhde sen kuin paranee.

Jotkut miehet on ihan syystä yksin ja saavat ollakin. Katsokoot peiliin, sieltä löytyy syyllinen.

24v yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en yhdistänyt tunteenpurkausta ilkeyteen, päinvastoin. Vuolaat tunteet ovat läheisyyden merkki, pidättyvät tunteet etäisyyden merkki. Näinhän asia on ollut taiteessakin.

Toista kun aidosti rakastaa ja kunnioittaa niin onneksi ei tule edes niin rumia ajatuksia jotka on pakottava tarve päästä laukomaan päin naamaa. Vuolaita tunteita esiintyy positiivisena.

Sori, mutta jatkuva hattara ei vaan ole elämää eikä tosi läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Aika ajattelemattomasti sanonut. Liikaa muokattuja kuvia nykyään, alkaa miehillä todellisuus vääristyä naisten kehojen suhteen. Harvalla on täydellinen miss universumin vartalo, eikä sitä oletakaan.

Kun mies kuoriutuu vaatteistaan, käy useimmiten ilmi, ettei hänelläkään mitään "täydellistä" kroppaa ole. Silti naiset eivät sitä noin kommentoi.

Lapsuudenkodissani äiti kuuli välillä olevansa lehmä, s******* mätäpaise, ämmä, mitä näitä kaikkia oli...koskaan en muista isän lyöneen äitiä, mutta jos joku asia oli pielessä niin isä sai raivarin. Kaikki äidin ehdotukset päättyivät haukkuihin tai huutoon usein, yleensä sanoilla "ämmä turpa kiinni".

Eniten vihasin sitä etteivät voineet erota. Sitten sukulaisilla vedettiin jotain hyvä perhe-roolia. Minua kiusattiin lapsesta asti tarhassa ja koulussa, aloin kärsiä stressin takia unettomuudesta joskus 14-vuotiaana ja masennuksesta olen kärsinyt kohta 20 vuotta. Jotkut ihmissuhteeni ovat olleet terveitä ja jotkut eivät.

Vanhempani eivät myönnä mitään noista asioista. Pahin oli varmaan kun asuttiin hyvin pienessä asunnossa ja jos yöllä sattui nousemaan ylös ja käymään vessassa niin isä saattoi vetää siitäkin raivarit ja huutaa niin ettei kukaan enää nukkunut.

14-vuotiaana aloin olla kokonaisia öitä hereillä ja kuulin valitusta siitä kun en yksinkertaisesti vain kyennyt nukkumaan. Sittemmin kaikki ongelmat on kuitattu sillä, että olen mielisairas ja kuvittelen asioita kun minulla on niin vilkas mielikuvitus.

Viimeksi pari vuotta sitten kuulin isän raivarin taas kun äiti oli kyllästynyt tekemään tiettyä ruokaa ja halusi vaihtelua. Tämä aiheutti huudon.

Ajattelin pitkään etten ikinä halua naimisiin ja lapsia. Lopulta naimisiin menin mutten kykene ilmeisesti lasta saamaan. Varmaan kroppa on jollain tasolla hajalla kaikesta. Rakastan vanhempiani, mutta siellä ollessa on usein ahdistava tunnelma.

Aika paljon he ovat rauhoittuneetkin vuosien mittaan, mutta tulee jotenkin katkera olo siitä, että lapsuus piti kännipäissään tapella lasten edessä pikku kämpässä ja antaa malli elämään joka on mukavan lapsuuden ja piinan vuorottelua. Minäkin sain välillä kuulla olevani s****** rääpäle kun puolustin äitiä.

Sitten kun menin sänkyyn itkemään niin kohta isä tulee ja puhelee ettei saa itkeä ja isi rakastaa. Mutta eihän lapsia oteta pois jos ei heitä aivan suoranaisesti hakata vaikka lasten edessä juominen ja riitely on jatkuvaa. Molemmilla kuitenkin vakituiset työt niin hehän ovat ihan hyviä vanhempia.

En antaisi anteeksi. Tuo on jo tosi loukkaavaa. Halventavaa käytöstä