Pääsiäisen aluspäivät olivat vielä 60-luvulla ja alun 70-luvunkin puolella synkkiä, kun kaupat ja ravintolat olivat kiinni ja....

Mistä tiedät, mitä ihmiset kotonaan tekivät? Ei kaikki olleet ankeutuneita uskovaisia vaan ilakoivat juhlissaan samanhenkisten tuttaviensa kanssa. 

Noita perinteitä voi jokainen kotonaan edelleen viettää miten haluaa mutta kyllä sivistysvaltioon kuuluu että kaupat ja baarit ovat auki milloin huvittaa. Vielä kun poistuisi alkoholin myynnin rajoitusajat.

Tiputanssi tuli vasta 1980-luvulla.

Muutoin allekirjoitan ap:n kuvauksen 1960-luvun maalaislapsena.

Pitkänä perjantaina oli huvittelukielto. Radiosta tuli vaan vakavamielistä ja harrasta ohjelmaa. Ei ollut sopivaa tanssia ja möykätä. Siirinpiirtein hiljaa istuttiin pimeässä mustat vaatteet päällä. Ei paljon naureskeltu.

Meillä vanhemmat ryyppäsi kuten aina muulloinkin. 

Ja oli tanssikielto.

80-luvulla oli perinteet vielä voimissaan ja lapsilla hyyviiin tyyylsäää ennen pääsiäisen herkkupöytää.

Kyllä tuota oli melkein EU-aikaan asti. Kaupat kiinni, muutkin kiinni, televisiosta tuli Jeesuselokuvia ja muita asiaohjelmia. Lisäksi puhuttiin piinaviikosta, mikä tarkoitti kaikkinaisen liian hauskanpidon välttämistä.

Ainakin Etelä-Pohjanmaalla näin myös elettiin monin paikoin. 

Muistan kyllä kun pitkänäperjantaina ja lauantaina ei saanut nähdä kavereita eikä leikkiä kuin oman siskon kanssa -eikä riehua lainkaan- ja kaupat olivat kiinni koko pääsiäisen. Myöhemmin 80/90-luvun taitteessa olin nuori aikuinen ja kaupat olivat edelleen kiinni, elokuvateatterit myös mutta muutama ravintola oli jo auki, luultavasti piennetyin aukioloajoin mutta kuitenkin. Ei jäänyt traumoja, vähån kaipaankin noita aikoja kun arki erottui pyhistä ja yhteiskunta ei ollut auki 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, mitä ihmiset kotonaan tekivät? Ei kaikki olleet ankeutuneita uskovaisia vaan ilakoivat juhlissaan samanhenkisten tuttaviensa kanssa. 

Meillä, lapsuuskodissa, oltiin kyllä uskovaisia mutta ei ankeita. Pääsiäinen oli tärkeä juttu ja iso iloinen juhlanaihe johon valmistauduttiin jo etukäteen ja jota vietettiin useampi päivä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä kun pitkänäperjantaina ja lauantaina ei saanut nähdä kavereita eikä leikkiä kuin oman siskon kanssa -eikä riehua lainkaan- ja kaupat olivat kiinni koko pääsiäisen. Myöhemmin 80/90-luvun taitteessa olin nuori aikuinen ja kaupat olivat edelleen kiinni, elokuvateatterit myös mutta muutama ravintola oli jo auki, luultavasti piennetyin aukioloajoin mutta kuitenkin. Ei jäänyt traumoja, vähån kaipaankin noita aikoja kun arki erottui pyhistä ja yhteiskunta ei ollut auki 24/7.

Mikä sinua estää elämästä kuin 80-luvulla? Pakkoko on mennä kauppaan jne. Vai toivotko, että muutkin erottaisivat pyhän ja arjen? Jos, niin miksi? Yhtenäiskulttuurin kaipuu vai pelkkä kontrollinhalu?

Synnyin 70-luvulla ja meillä ei synkistelty pääsiäisaikaan. Kylään ei menty eikä vieraita käynyt mutta kotona elettiin. Ravintolassa meillä ei muutenkaan käyty tai baarissa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat ryyppäsi kuten aina muulloinkin. 

Surullista. Tai ehkä ei mutta mielikuva mikä tulee pienestä lapsesta jonka vanhemmat ryyppäävät jatkuvasti ei ole mitenkään kiva. Vaikka itsekin punaviinistä pidän muuta ei ryyppäjäksi kukaan minua voisi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

"""Mistä tiedät, mitä ihmiset kotonaan tekivät? Ei kaikki olleet ankeutuneita uskovaisia vaan ilakoivat juhlissaan samanhenkisten tuttaviensa kanssa.""""

          Ap: kuittaa:  Juu en nyt niin kirjaimellisesti tarkoittanutkaan, että omassa lapsuudessani oltaisiin oltu minunkaan perheessä käden ristissä ja laulettu hautajaisvirsiätuvassa

         pääsiäisen aluspäivinä esim. 60-luvullakaan saatika 70-luvun puolellakaan.  Oma lapsuuteni perheeni usein pääsiäisen aikaan matkusti muutaman sadan kilometrin                                                                                                                                                                                                                                                                                                               päähän mummolaan, jolloin tapasimme muitakin lähisukulaisia perheineen tai kävimme kyläilemässä.  Mummolassa usein pelattiin korttia porukalla tuvan pöydän ääressä,                                                                                                                                                                                                                                                                                                    ja kyllähän aikuiset ottivat pikkuisen alkoholiakin iltakahvien yhteydessä.  Joskus kisailimme porukalla kaikenmaailman avaimenpiilotusleikkejä ja muita sana-

         arvoituskisailuja mummolan maalaistuvassa.       

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä kun pitkänäperjantaina ja lauantaina ei saanut nähdä kavereita eikä leikkiä kuin oman siskon kanssa -eikä riehua lainkaan- ja kaupat olivat kiinni koko pääsiäisen. Myöhemmin 80/90-luvun taitteessa olin nuori aikuinen ja kaupat olivat edelleen kiinni, elokuvateatterit myös mutta muutama ravintola oli jo auki, luultavasti piennetyin aukioloajoin mutta kuitenkin. Ei jäänyt traumoja, vähån kaipaankin noita aikoja kun arki erottui pyhistä ja yhteiskunta ei ollut auki 24/7.

Mikä sinua estää elämästä kuin 80-luvulla? Pakkoko on mennä kauppaan jne. Vai toivotko, että muutkin erottaisivat pyhän ja arjen? Jos, niin miksi? Yhtenäiskulttuurin kaipuu vai pelkkä kontrollinhalu?

Voi hyvänen aika. En menekään, tykkään rauhoittua jne. Ymmärrän että maailma on muuttunut kuten koko yhteiskunta, työelämä, kulttuuri.. en koe halua kontrolloida ketään, kukin tehköön kuten tahtoo, tarvitsee tai hyvältä tuntuu. Saan kai kuitenkin sanoa että kaipaan mennyttä maailmaa ja sitä selkeyttä ja yksinkertaisuutta ja jotain turvallisuutta mitä silloin oli?

Miksi koit että olisin jotenkin tuomitseva tai en pystyisi olemaan käymättä kaupoissa ympäri vuorokauden/pääsiäisen ja noin rasittaisin itseäni?

Vierailija kirjoitti:

Pitkänä perjantaina oli huvittelukielto. Radiosta tuli vaan vakavamielistä ja harrasta ohjelmaa. Ei ollut sopivaa tanssia ja möykätä. Siirinpiirtein hiljaa istuttiin pimeässä mustat vaatteet päällä. Ei paljon naureskeltu.

Hiljentyminen tekisi hyvää 2020-luvullakin, erityisesti nyt.

Kyllä vielä 1980-luvun puolivälissäkin olivat ainakin elokuvateatterit auki pääsiäisen aikaan hyvin rajoitetusti, mutta en muista tarkoin miten. Toki ravintolatkin, mutta niihin en vielä tuolloin olisi ollut menossakaan. Se oli vain asiaankuuluvaa, ei ongelma. Se että pitkäperjantai oli hiljainen päivä, vahvisti pyhän ymmärrystä. Lankalauantai olikin välipäivä, jolloin usein käytiin ostamassa jotain kivaa ja viimeistään silloin koti koristeltiin pääsiäiskoristein.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli perinteet vielä voimissaan ja lapsilla hyyviiin tyyylsäää ennen pääsiäisen herkkupöytää.

Oli! Mutta sitä ihanampaa sitten olikin kun tuli sunnuntai. Enkä oikein tiedä olisiko se niin paha nykyihmisellekään kasvattaa kärsivällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli perinteet vielä voimissaan ja lapsilla hyyviiin tyyylsäää ennen pääsiäisen herkkupöytää.

Oli! Mutta sitä ihanampaa sitten olikin kun tuli sunnuntai. Enkä oikein tiedä olisiko se niin paha nykyihmisellekään kasvattaa kärsivällisyyttä.

Kärsiminen ja kärsivällisyys on aina ollut yliarvostettua. Toki sinä saat siinä omassa elämässäsi kilvoitella niin paljon kuin ikinä haluat. Etenkin, jos koet asian ongelmaksi.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkänä perjantaina oli huvittelukielto. Radiosta tuli vaan vakavamielistä ja harrasta ohjelmaa. Ei ollut sopivaa tanssia ja möykätä. Siirinpiirtein hiljaa istuttiin pimeässä mustat vaatteet päällä. Ei paljon naureskeltu.

Hiljentyminen tekisi hyvää 2020-luvullakin, erityisesti nyt.

Kyllä, todellakin.