Lue keskustelun säännöt.
Kysytäänpä nyt sitten täältä: Mitä tekisitte jos naapurissa olisi perhe, jonka äiti huutaa lapselle päivittäin?
10.07.2021 |
Voiko tuollaisen käytöksen antaa vain olla? Tai onko se normaalia, oli sitten erityislapsi tai ei? Huutavat pihalla suoraa kurkkua, alkaa olla aika ahdistavan kuuloista.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä voisin tehdä asiasta lasun. Sieltä sitten selvittävät onko jatkotarpeita. Äiti voi olla todella väsynyt ja voimavarat vähissä. Saattaa oikeasti tarvita apua. Ei kukaan huvikseen lapsille huuda kaiket päivät.
Lasusta ei saa apua. Joutuvat vaan hirveisiin byrokratian rattaisiin mikä sanomattakin lisää stressiä. Kysy itse ystävällisesti mikä hätänä ja tarviiko apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tekisi mitään. Huutaminen on yksi kasvatustapa. Yleensä sillä saa aikaan vain sen, että lapsi ei kuuntele normaalipuhetta ollenkaan. Jos siis vanhempi normaaliäänellä kieltää 10 kertaa, lapsi ei reagoi siihen yhtään mitenkään. Vasta sitten, kun vanhempi alkaa huutaa ja huutaa useamman kerran, lapsen tajunta edes tiedostaa, että vanhemmalla on jotain asiaa.
Mun siskoni oli lapselleen huutaja. Opetti jo lapsensa pienestä pitäen siihen, että normaaliäänellä sanotuista kielloista ei seurannut yhtään mitään. Vasta sitten, kun siskoni huusi pää punaisena, lapsensa tajusi, että aijaa, se puhuukin mulle. Kuitenkin tämä sama lapsi, joka oli mulla todella usein hoidossa, ei edellyttänyt huutamista minulta. Koska mä kielsin kerran ja sen jälkeen tuli sanktio. Siinä missä siskoni käski lastaan telkkarin äärestä nukkumaan ensin 20 kertaa ja sitten huusi 10 kertaa, mä käskin kerran ja sen jälkeen sammutin telkkarin.
Alapeukuttajille tiedoksi, että tämä sukulaislapsi on nyt itsekin isä eikä huuda lapsilleen kuten vanhempansa huusivat hänelle. Otti mun kasvatusmallini eikä vanhempiensa mallia. Hoidan mielelläni hänen lapsiaan, koska mun ei tarvitse huutaa näille lapsille.
Ei minusta ole oleellista, miten kovaa puhutaan, vaan mitä sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä voisin tehdä asiasta lasun. Sieltä sitten selvittävät onko jatkotarpeita. Äiti voi olla todella väsynyt ja voimavarat vähissä. Saattaa oikeasti tarvita apua. Ei kukaan huvikseen lapsille huuda kaiket päivät.
Lasusta ei saa apua. Joutuvat vaan hirveisiin byrokratian rattaisiin mikä sanomattakin lisää stressiä. Kysy itse ystävällisesti mikä hätänä ja tarviiko apua.
Saa. Olen itse sossu ja hoidan juurikin tällaisia perheitä. Menemme käynnille, keskustelemme vanhempien kanssa, sovimme jatkosta (useimmat toivovat tukiperhettä, kotiapua tms, että vanhemmat saavat hetken hengähtää). Toisinaan ohjaamme perheneuvolan, terapian tms piiriin.
98% mun kotikäynneistä ei pääty minkäänlaiseen huostaanottoon ja toisinaan vanhemmat itse toivovat sitä.
Monimutkaisia juttuja nämä, mutta kerron tarinan: meillä naapurissa mamma kanssa huusi päivät läpeensä, ajattelen että se taitaa kaivata koisoa ja lähestyin sitten.
Asiat johtaa sitten aikanaan... no en kuvaa piirrä.
Sen mies rassasi päivät volvoaan pihalla, menin aina suoritteen jälkeen sinne ja sanoin mitä päällikkö, hyvät tötsät? Se varmaan aatteli että mitä toikin naapurin hippi tuossa.
Jossain kohtaa se alkoi yhdistää lankoja. Kun muija hiljeni ja ne hyvät tötsät. Lenkkiavaimen kaivoi ja et kai sinä saatana...
Otin karateasennon ja sihisin. Tilanne ikään kun laukesi siihen ilman väkivaltaa. Minä en, kun just viisi minuuttia aiemmin. Mutta nyt tulee se asian pihvi: minähän olen tarinan sankari, mutta mitä luulette, jos kerron tästä omalle vaimolle, yhtyykö se minun näkemykseen?