Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Vierailija kirjoitti:
Bulgakovin Saatana Saapuu Moskovaan. Ihan hirveätä tuubaa, lisäksi todella kökkö suomennos. Olisi varmaan aika saada parempi.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä siinä tarkalleen ottaen on sitä "tuubaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sadan vuoden yksinäisyys
En ymmärrä, miksi on peräti nobelpalkittu. Sekava kuvaus suvusta, jonka jäsenet ovat samannimisiä. Outoja yliluonnollisia aineksia realismiin sekoittuneena.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta kyllä mua vähän huvittaa nää arvostelut, joissa valitetaan, että kirja oli genrensä mukainen.
Kuten tässä: maagisessa realismissa oli yliluonnollisia aineksia realismiin sekoittuneena. No kai nyt, siksi se on maagista realismia.
Vähän kuin valittaisi, että "tässä dekkarissa koko juoni pyörii jonkun rikoksen ympärillä".
OT, mutta jos täällä joku tietää alkukieleltään espanjalaisesta tai sen lähisukukielisestä maagisesta realismista, niin onko jotain teoksia, jotka herättäisivät lukijassa toivoa ja iloa?
Mä oon tykkännyt brasilialaisesta Jorge Amadosta. Esim. Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään: Moraalinen rakkauskertomus tai Ihmeiden markkinat tai Gabriela: kanelia ja neilikkaa.
Noista ekan muistan parhaiten ja se ainakin oli iloinen ja toiveikas kirja.
Marques: Rakkautta koleran aikaan. Valitsin kirjan alun perin sen kiehtovan nimen takia (olin lukenut Sadan vuoden yksinäisyyden). Minusta kirja oli tylsä ja jankkaava ja erityisesti inhotti siinä vanhan ukon suhde 13- vuotiaaseen veljentyttäreensä, mikä sivuutettiin olankohautuksella ja melko luontevana asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suon villi laulu.
Epärealistinen ja liian viipyilevästi kirjoitettu. Kyllästyin sivuille lukemattomia kertoja. Lisäksi loppu oli jotenkin hämmentävä ja ärsytti kuinka päähahmosta yritettiin loppuun saakka saada jotenkin niin hyveellistä vaikka...
spoiler...
Hän suunnitteli murhan ja toteutti sen.
Hmm... Miten olis, jos pidetään spoilerit poissa tästä keskustelusta? Täällä on paljon kiinnostuneita, jotka ei varmasti ole vielä lukeneet moniakaan täällä esiin nostetuista kirjoista. Ja ne, jotka ovat lukeneet, tietävät jo, eli heille ei tarvitse näitä loppuratkaisuja erikseen esitellä.
Itselläni oli juuri tämä kirja seuraavana listallani, mutta kiitti vaan, eipä tarvitse lukea enää.
Ole hyvä vaan, nytpä tiedät olla käyttämättä aikaasi siihen. Lue sen sijaan jokin hyvä kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun havaintojen mukaan Coelhosta tykkää kaksi ihmisryhmää:
1. lukiolaistytöt, jotka oikeasti kuvittelevat Coelhon olevan syvällinen (näistä monet ymmärtävät virheensä myöhemmin.)
2. ihmiset, joilla on matala koulutustaso ja jotka eivät jaksa lukea laadukasta kirjallisuutta. Hyvä toki, että on olemassa myös helppoa luettavaa.
Tunnen erään psykologian tohtorin joka on suuri fani. Jos en tuntisi, olisin listasi kanssa aivan samaa mieltä.
Tämä ei vielä riitä tekekään tekeleestä hyvää...
Vierailija kirjoitti:
Jumalat juhlivat öisin. Henkilöhahmot oli epäuskottavia ja kyllästyttävän kliseisiä, kuvaukset tuntuivat ulkopuolisen kuvauksilta eikä siltä, että hahmoja kuvataan syvällisesti ja monipuolisesti. Mutta niinhän se kirja alkoikin, että yksi tarkkaili muita, mutta jotenkin siitä tarkkailusta ei koskaan päästy eteenpäin. Se olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen tarina, jos siinä kultissa olisi ollut jotain syvyyttä tai juoni olisi ollut erilainen. Epäuskottavat hahmot olivat lähes aina jossain oleskelemassa ja sitten siitä oli hidasta kerrontaa estetiikasta, tunnelma ei edes välittynyt hyvin. Kirjaan liittyy toisaalta ehkä jotkin huumeet, koska yksittäisistä antiikin lauseista vedettiin kaikenlaisia yhteyksiä, se selittäisi turhan kohdan päähenkilön jäätymisestä huonossa kämpässä, yölliset rituaalit, vainoharhat, putoaminen kalliolta...
Tulee mieleen Twilight, jossa sentään tehtiin tarkoituksella sama ulkopuoliseen kulttiin päätyminen teinimäisesti eikä yritetty esittää parempaa. Tiedättekö muuten, että se mystinen kultti, josta nämä kertovat, on oikeasti olemassa?
Suon villi laulu on myös hukattu tilaisuus, mutta ehkä sille on jokin syy, miksi kirjoja ei tehdä kunnolla. Tässäkin muuten oli se putoaminen ja jälkien peittely.
Minä pidin JJÖ:stä kovasti, mutta kieltämättä kultin ja siihen liittyvien uskomusten syvällisempi kuvastaminen olisi rikastanut tarinaa.
Twilightiin vertaaminen sen sijaan on silkkaa rienausta! :D Kyllä Tartt on kielenkäyttäjänä sellainen ettei Meyeristä voi puhua edes samana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Frankin Annen päiväkirja. Tyttö oli piilossa, löytyi. Vietiin keskitysleirille, sairastui, oli sairaalassa ja kuoli.
Paljon karumpia juttuja lapsille ja nuorille löytyy sodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu, Koraani.. Jne.
Parempia satukirjoja maailma pullollaan, joissa myös onnellinen loppu.Kaikki aikuiset ihmiset jotka uskovat johonkin ylempään voimaan ovat pelkureita.
Onhan Raamatussakin onnellinen loppu.
Onko todella?
Johanneksen Ilmestys on aika hardcorea.
Lue loppuun, Tsiisus tulee pian
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutki kakkaa ja Tutki pottaa, kauheaa sontaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 Shades of Grey
Se teksti on todella karun huonosti kirjoitettua, varsinkin englanniksi.
Todella puuduttava kirjana ja leffana. Ja BDSM-väki inhoaa,nuo piiskausjutut on ymmärretty ihan väärin.
Samaa mieltä, että on todella huonosti kirjoitettu englanniksi. Taso ei yhtään parane suomeksi tai ruotsiksi. Tämän kirjan suosio perustuu varmaankin aiheeseen ja helposti ymmärrettävään tekstiin. Eli vähemmän kirjoista kiinnostuneet ovat lukeneet sen.
Olen kuitenkinvkuunnellut nämä kirjat, koska uniongelmaisena tätä tarvitsee kuunnella n. 10 minuuttia ja on taju kankaalla ja ei haittaa vaikka joku kohta menee ohi. Jatko-osat taitavat olla aika pitkälle copy-pastea ekasta kirjasta. Eli puhdasta rahastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alastalon salissa, Sota ja rauha sekä Don Quijote ovat selvästi oikeasti hyviä, kukaan ei dissaa niitä täällä....
Konmari. Ostetaan kirja, jossa neuvotaan heittämään tavarat roskiin ja ostamaan uutta krääsää tilalle. Onko enää idioottimaisempaa touhua?
Minkään nykydekkarin. Unettavan tylsiä ja köyhää kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Alastalon salissa, Sota ja rauha sekä Don Quijote ovat selvästi oikeasti hyviä, kukaan ei dissaa niitä täällä....
En jaksa lukea noita, vaikka olen yrittänyt.
Nämä Nainen junassa ja Ikkunassa ja Lääkärissä ja Pottupellolla ym.
Vierailija kirjoitti:
Konmari. Ostetaan kirja, jossa neuvotaan heittämään tavarat roskiin ja ostamaan uutta krääsää tilalle. Onko enää idioottimaisempaa touhua?
Joo, konmari ja feng shui. Ei voi hei huhhuh. Tää Mari Kondo tosiaan ensin käski heittämään kaiken roskiin ja rupesi sitten myymään sisustustavaraa niihin tyhjentyneisiin koteihin. :-D
Feng shuissa määräillään mille seinälle pitää laittaa peili ja millainen kolmijalkainen sammakkk pitää jemmata minnekin komeroon. :-D
Olen lukenut sekä Mari Kondoa, että Feng Shui -oppaita. En vaan ymmärrä. Vaan saapahan nauraa.
Alue: Aihe vapaa
Vai kuuluuko surullisuus tai muu ankeus erottamattomasti sen genreen?