Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu. Väkivaltainen, epäuskottava fantasiatarina jonka kovin moni ottaa totuutena.
Kertoo kuinka sairaita ihmiset oikeasti ovat.
Da Vinci koodi. Päähenkilöt kertovat toisilleen "yllättävinä salaisuuksina" asioita, jotka jokainen historiasta kiinnostunut tietää.
Koraani
Ilkka Remeksen kirjat, joissa pysyy juonessa mukana, vaikka lukisi ainoastaan joka toisen sivun.
Jotkut Tommy Tabermannin runokirjat. Ala-aste-tasoista kaljarahojen kaipuussa kirjoitettua alapäähuumoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kirjat ovat ihan peeestä. En ymmärrä miksi romaanien lukemista pidetään niin hienona. Jutut ovat kirjoittajien keksimiä aikuisten satuja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kirjailijat ovat useimmiten alkoholisoituneita ja erakoituneita ja kirjoittamansa jutut ovat ihan sen mukaisia. Ihan lööperiä. Itse luen vain dokkareita ja elämänkertoja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kirjat ovat ihan peeestä. En ymmärrä miksi romaanien lukemista pidetään niin hienona. Jutut ovat kirjoittajien keksimiä aikuisten satuja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kirjailijat ovat useimmiten alkoholisoituneita ja erakoituneita ja kirjoittamansa jutut ovat ihan sen mukaisia. Ihan lööperiä. Itse luen vain dokkareita ja elämänkertoja.
Mikäli haet vastakkainasettelulla sitä, että dokkarit ja elämäkerrat ovat ikään kuin enemmän totta kuin fiktiiviset romaanit, asetelma ei ole lainkaan näin yksioikoinen. Kun ihminen muistelee elettyä elämäänsä, hän ei koskaan pysty kirjoittamaan sitä auki niin kuin hän on sen aikoinaan kokenut, ei vaikka hänellä olisi päiväkirja-aineisto tukenaan, sillä menneisyyden kuvaus on aina välttämättä nykyisyyden värittämää. Lisäksi yksikään omaelämäkerran kirjoittaja tai dokumentaristi ei kykene koskaan kertomaan kaikkea; aina on valittava näkökulma. Joskus taas joku fiktiivinen hahmo voi olla enemmän totta kuin mihin yksikään elämäkerta yltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
John Greenen kirjat, etenkin looking for alaska. Manic pixie dream girlin ihastelu oli käytännössä koko kirjan sisältö.
Sieppari ruispellossa sekä humiseva harju. Molemmat umpitylsiä ja turhan pitkiä. Jaaritellaan ja jaaritellaan mutta lopulta mitään ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhani Itkonen
Anna minun rakastaa enemmän
Tylsä kirja
James Joyce: Odysseus. Jäi kesken lopun tajunnanvirran aikana. En edes yritä lukea loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Väkivaltainen, epäuskottava fantasiatarina jonka kovin moni ottaa totuutena.
Kertoo kuinka sairaita ihmiset oikeasti ovat.
Raamattu ei ole yksi tarina vaan 66 eri kirjaa kahdessa osassa ja kirjan sanoma on se, mikä ratkaisee. Tuskin on vain satu, jos kolmannes maapallon asukkaista sen vaikutuspiirissä enemmän tai vähemmän uskoen ja läntinen ajanlasku perustuu siihen.
Suomessa nykyään monia huonoja kirj.Remes ,,jne jne..Ei lukija ymmärrä enää mitä shittii lukee suoltaa.Tän takuu vuosiin lukenut enää mitään...en mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkään sellaisen kirjan, jota työpaikan kahvihuoneen Pirjo alkaa suu vaahdossa hehkuttaa ihan vain siksi, että kirja oli juuri sattunut voittamaan jonkin random-palkinnon (Finlandia jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tuon Harry Quebertin, kun sitä täällä joskus kirjaketjussa kehuttiin ja muistelisin sen olleen ihan hyvä. Semmoinen helppolukuinen, jouhevasti etenevä. Ei tosin kovin mieleenpainuva tai sykähdyttävä, kun en näemmä muists juonesta juuri mitään.
Itselleni Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on kirja, jonka hehkutusta en ymmärrä. Se on jotenkin niin olevinaan filosofinen ja ylemmyydentuntoinen, kuitenkin rappiota ja juopottelua. Oikeastaan en kyllä tiedä, ovatko kirjan henkilöt luonteeltaan niin tympeitä, etten siksi nauti kirjasta, vai onko kirjassa itsessään mätää.
Minä itse asiassa tykkään kovasti tuosta Tarttin kirjasta ja teini-ikäisenä olin siitä aivan lumoutunut, mutta pakko myöntää, että kun nyt kypsemmällä iällä luin sen uudestaan, niin ovathan ne henkilöhahmot aivan sietämättömiä ylimielisyydessään ja elvistelyssään.
Tämä onkin tässä kirjassa mahtavaa. Olen lukenut Jumalat juhlivat öisin noin kymmenen vuoden välein nuoresta parikymppisestä alkaen.
Joka kerta näen tapahtumat, henkilöt, heidän motiivinsa, toimintansa ja moraalinsa vähän eri valossa.
Ehkä se pitääkin lukea juuri noin. Luin Jumalat juhlivat öisin parikymppisenä ja lumouduin siitä täysin, se oli yksinkertaisesti paras kirja minkä olin lukenut. Luin sen sitten pitkän tauon jälkeen muutama vuosi sitten uudestaan, ja pettymys oli sanoinkuvaamaton. Se tuntui niin kököltä ja typerältä, että vakavasti aloin epäillä omaa harkintakykyäni, kun olin niin ollut sen lumoissa. Mutta ehkä mun vaan pitää lukea se muutaman vuoden päästä taas uudestaan, ehkä löydän siihen eri näkökulman. Kirjan tosin pistin edellisen lukukokemuksen jälkeen kiertoon, mutta löytyyhän se kirjastosta.
Vierailija kirjoitti:
kaikki stephen kingin kirjat. ei sitä kuvailun, turhan jaarittelun määrää jaksa.
Mä taas rakastan Stephen Kingin kirjoja just siksi, että niissä on niin yksityiskohtainen ja runsas maailma. Kauhukirjojahan ne päägenreltään ovat, mutta siinä sivussa käydään läpi koko ihmiselämän kirjo. Sellaiset police procedural-dekkarit ja jännityskirjat, joissa vaan edetään pisteestä a pisteeseen b mysteeriä ratkoen, on musta tosi tylsiä ja lukuelämys jää varsin ohueksi.
Kingin parhaiksi nimeäisin ehkä Se ja Lemmikkien hautausmaa.
Vierailija kirjoitti:
Sieppari ruispellossa sekä humiseva harju. Molemmat umpitylsiä ja turhan pitkiä. Jaaritellaan ja jaaritellaan mutta lopulta mitään ei tapahdu.
Ehkä haluaisit kokeilla Luis Bunuelin elokuvaa Humisevasta harjusta. Siinä sentään tapahtuu lopulta jotain. ;)
Mitäs mieltä täällä ollaan oltu Donna Tarttin Tiklistä? Itse olen just sen puolivaiheilla ja vaikka se ei missään nimessä huono olekaan, niin Jumalat juhlivat öisin jälkeen olen ehkä vähän pettynyt. Odotin jotain lumoavampaa maailmaa, syvempiä ulottuvuuksia jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Da Vinci koodi. Päähenkilöt kertovat toisilleen "yllättävinä salaisuuksina" asioita, jotka jokainen historiasta kiinnostunut tietää.
Koraani
Ilkka Remeksen kirjat, joissa pysyy juonessa mukana, vaikka lukisi ainoastaan joka toisen sivun.
Jotkut Tommy Tabermannin runokirjat. Ala-aste-tasoista kaljarahojen kaipuussa kirjoitettua alapäähuumoria.
Olen lukenut kaksi Remeksen kirjaa. Toinen oli se, jossa terroristit hyökkäsivät presidentinlinnaan.
Henkilöhahmot paperinohuita, dialogi kökköä. Valittu aihe kyllä raflaava ja kiinnostava, teknisiä yksityiskohtia kuten pyssyjen yksityiskohtia löytyy. Muistuttaa erittäin paljon Clancyn agenttiromaaneja, ei yhtä hyvä kylläkään.
Kolmannen Remeksen "luin" kirpputorilla: otin hyllystä ja selasin viidessä minuutissa läpi. Juoni selvisi hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Kirja on ilmeisesti Kilven piruilua arvostelijoille. Jos on sama, mitä kirjoittaa, kun aina kehutaan, niin tehdäänpä sitten tarpeeksi vaikeatyylinen kirja. Olen lukenut, aikaa siihen meni ja melkein työstä kävi. Keskustelin kerran erään kohtalotoverin kanssa ( tunnistin paidasta) ja hän kertoi lukevansa kirjan kerran vuodessa sen nautittavan kielen ja huumorin vuoksi.