Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin juuri, ettei viime sotien aikaan ollut antibiootteja. Sotavammat?
09.07.2021 |
En ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että kun saivat vammoja rintamalla, niin ne saattoivat tulehtua ilman antibioottia. Huh, huh.
Onneksi sentään oli kivunlievitystä, mutta miten tulehduksia ehkäistiin.
Kommentit (29)
Ja kun ei ollut edes niitä sotimisvälineitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Millä tavalla arki oli rajumpaa? Sen ymmärrän sairauksiin liittyen, että ei ole ollu nykyaikaista terveydenhoitoa, mutta mitäs muuten?
Antibiooteilla kuolleita olisi ollut 10 - 15k vähemmän. Hyvin moni menehtyi haavojen aiheuttamiin infektioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Millä tavalla arki oli rajumpaa? Sen ymmärrän sairauksiin liittyen, että ei ole ollu nykyaikaista terveydenhoitoa, mutta mitäs muuten?
No esimerkiksi sota on minusta rajumpaa arkea kuin rauha.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Millä tavalla arki oli rajumpaa? Sen ymmärrän sairauksiin liittyen, että ei ole ollu nykyaikaista terveydenhoitoa, mutta mitäs muuten?
No esimerkiksi sota on minusta rajumpaa arkea kuin rauha.
-eri.
Ok, luulin että tässä tarkoitettiin myös rauhan aikaa. Melko itsestäänselvää, että sota-aikana on rajumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antibiootit keksittiin 1928. Pensilliiniä oli jo toisen maailmansodan aikaan käytössä, tosin maasta riippuen lääkemäärät ja niiden käyttöönottovuosi vaihtelivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Millä tavalla arki oli rajumpaa? Sen ymmärrän sairauksiin liittyen, että ei ole ollu nykyaikaista terveydenhoitoa, mutta mitäs muuten?
No esimerkiksi sota on minusta rajumpaa arkea kuin rauha.
-eri.Ok, luulin että tässä tarkoitettiin myös rauhan aikaa. Melko itsestäänselvää, että sota-aikana on rajumpaa.
Myös monet välineet auttavat nykyään.
Tuolloin sotilaita oli esim kouluissa. Lämmitys oli kaakeliuuneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Ehkä oli myös kenties jodia.
Mutta ain ei päästy heti haavaa hoitamaan. On se kamalaa, kun sodassa tarkoituksellisesti käydään kimppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Millä tavalla arki oli rajumpaa? Sen ymmärrän sairauksiin liittyen, että ei ole ollu nykyaikaista terveydenhoitoa, mutta mitäs muuten?
No esimerkiksi sota on minusta rajumpaa arkea kuin rauha.
-eri.Ok, luulin että tässä tarkoitettiin myös rauhan aikaa. Melko itsestäänselvää, että sota-aikana on rajumpaa.
Sota-aikana kyse ei ollut vain sotilaista vaan myös siviilit kärsivät, koska hoitomahdollisuuksia oli vähän ja kulkutaudit pääsivät leviämään pandemioina (juu, silloin oli vielä niitä kulkutauteja, joita ei tänään - kiitos rokotusten - enää paljon nähdä).
Mun äiti sairastui lapsena sota-aikaan yhtäaikaa sekä kurkkumätään että lavantautiin ja joutui elämään karanteenissa jossain parakissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulfaa oli yleisesti käytössä ensiavuksi 40-luvulla. Pikkuhiljaa myös antibiootit yleistyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Ehkä oli myös kenties jodia.
Mutta ain ei päästy heti haavaa hoitamaan. On se kamalaa, kun sodassa tarkoituksellisesti käydään kimppuun.
Jokaisessa joukossa on lääkintämies mukana. Niin myös silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Millä tavalla arki oli rajumpaa? Sen ymmärrän sairauksiin liittyen, että ei ole ollu nykyaikaista terveydenhoitoa, mutta mitäs muuten?
No esimerkiksi sota on minusta rajumpaa arkea kuin rauha.
-eri.Ok, luulin että tässä tarkoitettiin myös rauhan aikaa. Melko itsestäänselvää, että sota-aikana on rajumpaa.
Sota-aikana kyse ei ollut vain sotilaista vaan myös siviilit kärsivät, koska hoitomahdollisuuksia oli vähän ja kulkutaudit pääsivät leviämään pandemioina (juu, silloin oli vielä niitä kulkutauteja, joita ei tänään - kiitos rokotusten - enää paljon nähdä).
Mun äiti sairastui lapsena sota-aikaan yhtäaikaa sekä kurkkumätään että lavantautiin ja joutui elämään karanteenissa jossain parakissa.
Lisätään vielä yhtälöön aliravitsemus ja puute melkein kaikesta yhdistettynä raatamiseen kotirintamalla, kun suuri osa työläisistä niin maatalouden kuin teollisuuden parissa oli sotimassa.
Morfiini oli käytetyin lääke pahast haavoittuneille.
Mutta täytyy ihailla niitä lääkäreitä, jotka leikkasivat tuolloin potilaita, erittäin alkeellisissa olosuhteissa ja usein ilman tarvittavia välineitä ja lääkeittäkin.
Ja pystyivät silti pelastamaan sotilaan hengen.
Uskomattomiin ponnistuksiin sotilaat ja siiviilit ja lääkärit, hoitajat ja lääkintämiehet silloin pystyivät.
Ja silloin oli totisinta totta se kuuluisa lause: Kaveria ei jätetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Morfiini oli käytetyin lääke pahast haavoittuneille.
Mutta täytyy ihailla niitä lääkäreitä, jotka leikkasivat tuolloin potilaita, erittäin alkeellisissa olosuhteissa ja usein ilman tarvittavia välineitä ja lääkeittäkin.
Ja pystyivät silti pelastamaan sotilaan hengen.
Uskomattomiin ponnistuksiin sotilaat ja siiviilit ja lääkärit, hoitajat ja lääkintämiehet silloin pystyivät.
Ja silloin oli totisinta totta se kuuluisa lause: Kaveria ei jätetä.
Varmasti tehtiin uskomattomia sankaritöitä, mutta varmasti menetettiinkin niitä henkiä tarvikepulan, kiireen ja ammattitaitoisten lääkäreiden puutteen vuoksi. Puhumattakaan siitä, miltä auttamaan valaehtoisesti sitoutuneista lääkäreistä on tuntunut katsella sitä mielettömän ihmisten silpomisen jälkeä, mitä sota aina on.
Tuulen viemää -kirjassa on monia historiallisia ongelmia ja epätarkkuuksia, mutta yhtenä hienona kohtana jäi mieleen, kun Scarlett meni hakemaan sotilassairaalasta lääkäriä auttamaan Melanien synnytyksessä. Lääkäri istui kuolemaa tekevien miesten keskellä vailla sidetarpeita, morfiinia, mitään. Ja sai ymmärrettävästi raivarin.
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Häh? En tunne oikein ketään joka väittäisi että menneille polville on kaikki ollut helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Antibiootit keksittiin 1928. Pensilliiniä oli jo toisen maailmansodan aikaan käytössä, tosin maasta riippuen lääkemäärät ja niiden käyttöönottovuosi vaihtelivat.
Penisilliiniä sodan aikana oli vain liittoutuneilla, lähinnä briteillä.
Vierailija kirjoitti:
Antibiootit keksittiin 1928. Pensilliiniä oli jo toisen maailmansodan aikaan käytössä, tosin maasta riippuen lääkemäärät ja niiden käyttöönottovuosi vaihtelivat.
Tätä itsekin ihmettelin, olihan ne jo keksitty. Penisilliini on auttanut moneen tulehdukseen, onhan se nykyäänkin ihan perussettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morfiini oli käytetyin lääke pahast haavoittuneille.
Mutta täytyy ihailla niitä lääkäreitä, jotka leikkasivat tuolloin potilaita, erittäin alkeellisissa olosuhteissa ja usein ilman tarvittavia välineitä ja lääkeittäkin.
Ja pystyivät silti pelastamaan sotilaan hengen.
Uskomattomiin ponnistuksiin sotilaat ja siiviilit ja lääkärit, hoitajat ja lääkintämiehet silloin pystyivät.
Ja silloin oli totisinta totta se kuuluisa lause: Kaveria ei jätetä.
Varmasti tehtiin uskomattomia sankaritöitä, mutta varmasti menetettiinkin niitä henkiä tarvikepulan, kiireen ja ammattitaitoisten lääkäreiden puutteen vuoksi. Puhumattakaan siitä, miltä auttamaan valaehtoisesti sitoutuneista lääkäreistä on tuntunut katsella sitä mielettömän ihmisten silpomisen jälkeä, mitä sota aina on.
Tuulen viemää -kirjassa on monia historiallisia ongelmia ja epätarkkuuksia, mutta yhtenä hienona kohtana jäi mieleen, kun Scarlett meni hakemaan sotilassairaalasta lääkäriä auttamaan Melanien synnytyksessä. Lääkäri istui kuolemaa tekevien miesten keskellä vailla sidetarpeita, morfiinia, mitään. Ja sai ymmärrettävästi raivarin.
Ja Melanielle oli ihan älytön säkä, että se lääkäri ei sieltä kuolevien jamätää valuvien keskeltä tullut auttamaan synnytyksessä. USAn sisällissodan aikaan haavahygienia oli vielä aika satunnaista. Melanie olisi melko varmasti kuollut lapsivuodekuumeeseen, jos lääkäri olisi päässyt häneen koskemaan.
tai siis jo se ei olisi ollut ihan silkkaa fiktiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".
Ehkä oli myös kenties jodia.
Mutta ain ei päästy heti haavaa hoitamaan. On se kamalaa, kun sodassa tarkoituksellisesti käydään kimppuun.
Jokaisessa joukossa on lääkintämies mukana. Niin myös silloin.
luodinkestävälääkintämies...
Alue: Aihe vapaa
Pihka, tuli, veryperoksidi, (puhdas) alkoholi, amputaatio , sisäisesti morfiini, joskus ei auttanut kuin kuula omasta pistoolista.
Sitä ei moni tänään tule miettineeksi, miten paljon rajumpaa ihan vaan arkikin tuolloin oli, halveksutaan vain menneitä polvia joille "kaikki oli niin paljon helpompaa".