Eikö yli 60 vuotiaat halua enää kumppania?

No en todellqkan halua ketään huolettavaaa. Hyvä kun itsestä pystyy pitkämää  huolta. 

Tunnen muutamankin +- 60v, jotka löysi uuden kumppanin (erottuaan tai jäätyään leskeksi). Mutta myös niitä jotka eivät halua/löydä uutta kumppania.

Kun se ei ole tässäkään iässä vain se kumppano, vaan häneen liittyvät muut ihmiset. Yksi ihminen sanoi uudesta kumppanistaan tämän olevan " helppo", kun ei ole lapsia eikä sisaruksia ja vanhemmatkin kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

No en todellqkan halua ketään huolettavaaa. Hyvä kun itsestä pystyy pitkämää  huolta. 

? mitä jos löytäisi vain mukava ihminen kenne kanssa viihdyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en todellqkan halua ketään huolettavaaa. Hyvä kun itsestä pystyy pitkämää  huolta. 

? mitä jos löytäisi vain mukava ihminen kenne kanssa viihdyt?

Ohis..miksi vain puoliso/elämänkumppani voisi iolla ihminen, jonka kanssa viihtyy? Onhan ihmisen elämässä - yleensä - paljon muitakin ihmisiä, joiden kanssa viihtyy. 

Reilu kuusikymppinen setäni jäi yllättäin leskeksi ja menekki oli tajuton. Hän ei ole komea, mutta hoikka, terveelliset elämäntavat ja varakas, hyvä ammatti jotain pikkupomo insinöörinä. Elämäntavat on olleet nuukat, joten varallisuutta on yllättävän paljon, puhutaan seitsemännumeroisesta summasta kevyesti, eikä välttämättä eka numero ole ykkönen. Kiva talo, uusi Volvo pihassa.

Sanoi suoraan, että sai hätistellä 40-50 -vuotiaita naisia pois, koska hänestä olisi hassua alkaa eläkeiän kynnyksellä jonkun itseään 20 vuotta nuoremma kanssa elämään. Epäilen myös, että haistoi rahajutut taustalla ja pihinä miehenä ärsyyntyy siitä heti. Hän asetti vaatimukseksi hyvävaraisen, omillaan toimeentulevan ja ikäisensä naisen. Lopulta pariutui saman vuonna syntyneen naisen kanssa, jonka kanssa ovat vieläkin yhdessä ja pian jo kasikymppisiä. Ja nuukuuskin vähän karisi, reissasivat ympäri maailmaa ennen koronaa.

Minusta hän oli viisas. Moni mies sekoaa nuorempien naisten päälle, mutta järjellä ajateltuna ikäisensä on parempi. Vanhentuminen yhdessä ja kun ollaan kumpikin eläkkeellä, niin sitä voi tehdä kaikkea yhdessä.

Äitisi todennäköisesti kaipaisi eniten läheisiään sekä ystäviä. Ei mitään treffeillä juoksemista eläkeiässä olevien miesten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en todellqkan halua ketään huolettavaaa. Hyvä kun itsestä pystyy pitkämää  huolta. 

? mitä jos löytäisi vain mukava ihminen kenne kanssa viihdyt?

Ohis..miksi vain puoliso/elämänkumppani voisi iolla ihminen, jonka kanssa viihtyy? Onhan ihmisen elämässä - yleensä - paljon muitakin ihmisiä, joiden kanssa viihtyy. 

Romanttinen rakkaus tunne on kuitenkin ihana, erilainen kuin ystävän kanssa. vai eikö yli 60 vuotiaana enää tunne näitä tunteita? harmi :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en todellqkan halua ketään huolettavaaa. Hyvä kun itsestä pystyy pitkämää  huolta. 

? mitä jos löytäisi vain mukava ihminen kenne kanssa viihdyt?

Ohis..miksi vain puoliso/elämänkumppani voisi iolla ihminen, jonka kanssa viihtyy? Onhan ihmisen elämässä - yleensä - paljon muitakin ihmisiä, joiden kanssa viihtyy. 

Romanttinen rakkaus tunne on kuitenkin ihana, erilainen kuin ystävän kanssa. vai eikö yli 60 vuotiaana enää tunne näitä tunteita? harmi :(

Edellisessä kommentissasi kuitenkin puhuit vain mukavasta ihmisestä, kenen kanssa viihtyy. Ymmärrän toki pointin romanttisesta rakkaudesta. Ihan varmasti moni 60+ pystyy tuntemaan siten, mutta toisaalta tässä iässä on jo sen verran elämänkokemusta ja järki päässä, että osaa miettiä rakastumisen hyödyt ja haitat. Nuorena on valmis matkustamaan vaikka maailman ääriin ja luopumaan koko entisestä elämästään rakkauden vuoksi. Mutta kuuskymppisenä moni meistä on jo harkitsevampi. Aikoinaan yks tuttu viiskymppinen mies sanoi, että romanttinen rakkaus kestää 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Sen jälkeen suhde arkipäiväistyy. Kannattaako siis enää kuuskymppisenä hurahtaa pari vuotta kestävään huumaan, jos sen kylkiäisinä tulee esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta tai sinä et pidä heistä, omaan elämään pitää väkisinkin tehdä useita muutoksia (yrität sopeuttaa uutta ihmistä omaan elämääsi ja sopeutua toisen elämään) , kompromisseja jne. 

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Höpö höpö. Minua ei tässä iässä kiinnosta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu. Ja mitä helvetin lisäarvoa? Ei ihmissuhde ole mikään _lisäarvo_!

Vierailija kirjoitti:

Ei tule riitaa kun yksin elää. Saa mennä ja tulla kuinka haluaa. Syödä milloin ja mitä haluaa.

Joku tukihlö voi olla.[/

sekä nukkua ja herätä kuinka haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Olen samaa mieltä. Tapasin vuosia sitten itseäni yli 10 vuotta vanhemman miehen. On nyt jo 70+. Ulkonäöltään hän on mielestäni edelleenkin "hottis". Puoleensavetävän näköinen. Luonne on ihana, elämäntavat normaalit eli ei mitään päihdeongelmia tms. Kaikin tavoin ihanteellinen loppuelämän kumppani. Jollekin muulle kuin mulle. Hän olisi halunnut antaa mulle enemmän kuin mitä minä pystyn antamaan hänelle. Hän olisi halunnut parisuhteen...ihan avioliitonkin, mutta mä pystyn tarjoamaan vain ystävyyttä. Mulla on jo niin oman loppuelämäni junaraiteet edessä, että uusi parisuhde oli sekoittanut elämässäni ihan kaiken. Olen tyytyväinen elämääni näin. En kaipaa uusia ihmisiä, uusia sukulaisia, uusia bonuslapsenlapsia jne. En jaksaisi kaikkea sitä uuteen sukuun liittymise rumbaa. Mulla on jo kerran elämässäni ollut uusperhe ja koin jo silloin sukujen yhteensovittamisen työlääksi. Toivon, että tämä ihana mies löytää vielä sen naisen, jonka kanssa voi olla onnellinen lopun elämäänsä. Valitettavasti minä en ole se nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Tuo on pikemminkin loukkaavaa, jos asia ilmaistaan noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Siis pitäisikö muka seurustella/ olla parisuhteessa jonkun kanssa "sosiaalisten taitojen ja ihmisenä kasvun edistymisen" takia, vaikkei haluaisi/ei kiinnostaisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Tuo on pikemminkin loukkaavaa, jos asia ilmaistaan noin. 

Ei välttämättä. Kyllä mä olen sanonut ihan suoraan, että arvostan toisen ihmisen ajatuksia ja toiveita minusta, mutta en silti pysty tarjoamaan hänelle muuta kuin ystävyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Siis pitäisikö muka seurustella/ olla parisuhteessa jonkun kanssa "sosiaalisten taitojen ja ihmisenä kasvun edistymisen" takia, vaikkei haluaisi/ei kiinnostaisi? 

Mä en tulkinnut tuota kirjoitusta noin,  Tulkitsin sen siten, että pitäisi kuitenkin arvostaa sitä, että tässä iässäkin vielä joku haluaisi jakaa loppuelämänsä kanssasi. Pakit voi antaa monella tapaa. Ystävällinen tapa on mielestäni aina parempi kuin tyly tapa. 

- Nro 52 - 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Tuo on pikemminkin loukkaavaa, jos asia ilmaistaan noin. 

Ei välttämättä. Kyllä mä olen sanonut ihan suoraan, että arvostan toisen ihmisen ajatuksia ja toiveita minusta, mutta en silti pysty tarjoamaan hänelle muuta kuin ystävyyttä. 

"kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii", luki siinä, joten äläs nyt vääristele. Tuo on kyllä loukkaavaa monesta. Ja sanoja paljastuu moukaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Tuo on pikemminkin loukkaavaa, jos asia ilmaistaan noin. 

Ei välttämättä. Kyllä mä olen sanonut ihan suoraan, että arvostan toisen ihmisen ajatuksia ja toiveita minusta, mutta en silti pysty tarjoamaan hänelle muuta kuin ystävyyttä. 

"kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii", luki siinä, joten äläs nyt vääristele. Tuo on kyllä loukkaavaa monesta. Ja sanoja paljastuu moukaksi.

Mikä siinä on loukkaavaa? Kiittäminen vai se, ettei toinen ole sitä, mitä itse etsii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Siis pitäisikö muka seurustella/ olla parisuhteessa jonkun kanssa "sosiaalisten taitojen ja ihmisenä kasvun edistymisen" takia, vaikkei haluaisi/ei kiinnostaisi? 

Tarkoitan lähinnä sitä, että naiset ovat seksin ja parisuhteiden portinvartijoita ja heillä on valtaa kaasuvalottaa miehiä ja poikia kaivelemaan vikoja itsestään huonottamalla, pervottamalla, oudottamalla, creepyttämällä ja muita asenteellisia sanavalintoja käyttämällä, jos mies ei ole tarpeeksi komea tai nainen on frigidi tai aseksuaali. 

Näin neljääkymppiä lähestyvänä miehenä jollain tavalla tuo ei enää niin hetkauta, mutta sen tietää ja tuntee olevan ikävää ja väärin ja hauraammassa olotilassa se voisi vahingoittaa. Tietynlaisen elämänkokemuksen jälkeen panssari on jo sen verran vahvistunut, että iskun näkee ja tuntee ja se aiheuttaa enemmän inhoa kuin kipua. 

Jos sinulla on valtavasti valinnanvaraa, sinulla on myös sen verran hyvä olo, että huonottamisen ei pitäisi olla pakollista, vaan aseman huomioiden pitäisi löytyä parempaa käytöstä kuten esim.Ruotsin kuninkaallisilla köyhempiä päivätyöläisiä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ei haluaisi tai saisi mieluista kumppania, ei ole silti tarpeellista epäinhimillistää miehiä, jotka ovat valmiita tarjoamaan lisäarvoa. Jos joku tarjoaa lisäarvoa, on kohteliasta kiittää ja ilmoittaa, että tämä ihminen ei kuitenkaan ole sitä, mitä itse etsii tai ei koe voivansa antaa tälle sitä vastiketta, mitä tämän epäilee toivovan. 

Yltäkylläisyydessä eläminen johtaa helposti ylimielisyyteen; ihminen, jolle on paljon tarjontaa, mutta silti kieltäytyy kumppanista saa passiivisesti lisäarvoa tuntemalla itsensä tärkeäksi ja halutuksi ja oletettavasti osa ihmisistä käsittelee tätä kokemusta siten, että he ennemmin pitävät yllä isoa ihaililijahaaremia, joka ei koskaan saa tietää hänen huonoista puolistaan ja tällä tavalla myös suojelevat omaa itseluottamustaan, mutta sosiaaliset taidot ja ihmisenä kasvu ei edisty tuolla pelillä ollenkaan. 

Siis pitäisikö muka seurustella/ olla parisuhteessa jonkun kanssa "sosiaalisten taitojen ja ihmisenä kasvun edistymisen" takia, vaikkei haluaisi/ei kiinnostaisi? 

Tarkoitan lähinnä sitä, että naiset ovat seksin ja parisuhteiden portinvartijoita ja heillä on valtaa kaasuvalottaa miehiä ja poikia kaivelemaan vikoja itsestään huonottamalla, pervottamalla, oudottamalla, creepyttämällä ja muita asenteellisia sanavalintoja käyttämällä, jos mies ei ole tarpeeksi komea tai nainen on frigidi tai aseksuaali. 

Näin neljääkymppiä lähestyvänä miehenä jollain tavalla tuo ei enää niin hetkauta, mutta sen tietää ja tuntee olevan ikävää ja väärin ja hauraammassa olotilassa se voisi vahingoittaa. Tietynlaisen elämänkokemuksen jälkeen panssari on jo sen verran vahvistunut, että iskun näkee ja tuntee ja se aiheuttaa enemmän inhoa kuin kipua. 

Jos sinulla on valtavasti valinnanvaraa, sinulla on myös sen verran hyvä olo, että huonottamisen ei pitäisi olla pakollista, vaan aseman huomioiden pitäisi löytyä parempaa käytöstä kuten esim.Ruotsin kuninkaallisilla köyhempiä päivätyöläisiä kohtaan. 

Mä ainakin osaan nyt kuuskymppisenä antaa pakit paljon lempeämmin kuin parikymppisenä. 1980-luvulla Helsingin yöelämässä olin joskus jopa ilkeä, kun halusin vain häätää jonkun epäkiinnostavan miehen kauemmas. Tapaan edelleenkin välillä miehiä, jotka ovat kiinnostuneita musta, mutta en enää kohtele heitä kuten 40 vuotta sitten.