Mies on kokoajan pahalla tuulella

Ai että, olin ihan kokonaan unohtanut kesämökötyksen. Otan osaa! T. Yksin jo 5 vuotta

Up

Mestarin vetäytyminen politiikan pelikentiltä on aiheuttanut monelle miehelle stressihäiriön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piparia esiin, ni ressi helpottaa

Tai suu auki.

No miten voi sanoa ilman että toinen loukkaantuu?

Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Toinen suhde?

Tämä. Uusi muija polttelee mielessä ja kaikki se "pakollinen" aika, joka täytyy viettää oman kumppanin kanssa kiristää pinnaa. Nyt vielä kahta kauheammin, jos edessä on joku perheen yhteinen lomareissu ja uutta hoitoa ei pääse tapaamaan vähään aikaan. Ai mistäkö tiedän... :D

Vierailija kirjoitti:

Etsi hänelle nuori rakastajatar. Mies alkaa käydä lenkillä ja salilla ja hänen fysiikkansa kohenee. Hän alkaa harrastaa mitä tuo nainenkin harrastaa ja hänen mielensä virkistyy.

Sillä on jo...

Niinpä

Voin samaistua mieheen. En nyt koko ajan kiukkuinen mutta usein kuitenki. Lapsiperhearki, työt ketuttaa, avovaimo itsekkin kiukkuinen. Jatkuva väsymys huonoista öistä, seksin puute, urpot sukulaiset, työmäärä töiden jälkeen kotona, oman ajan puute, harrastukset ja kaverit jääneet. Lapsi on ihana mutta avovaimo ei enää niinkään. Välillä tekisi mieli vaan aiheuttaa anarkiaa niin helvetisti vaikka näennäisesti kaikki kunnossa. Tiedän että helpottaa mutta juuri nyt veetuttaa koko elämä😀

Ehkä hän on pahalla tuulella esim. jos on aiemmin tuntenut itsensä ulkopuoliseksi kyseisessä seurueessa tai kokee olevansa jotenkin muita seurueen jäseniä huonompi tai on mustasukkainen? Tai hän jännittää reissua ja stressi purkautuu noin?

Epäkypsää käytöstähän se kyllä olisi. 

Meillä mies muuttui tuollaiseksi kun oli toinen nainen kierroksessa. Tein mitä tahansa suhteen hyväksi niin aina oli joku vika. Jostain piti päästä moittimaan. Seksiä ja läheisyyttä yritin antaa niin paljon kuin jaksoin, mutta ei auttanut. Sen jälkeen kun toisen naisen olemassaolosta paljastui, päätin etten kenenkään eteen enää tekisi noin paljon.

Samaistun itse mieheen. Minulla yleistä huonotuulisuutta aiheuttaa toimettomuus ja taloudelliset ongelmat. Taloudellista vastuuta kannan minä ja tietyllä tavalla vastuu painaa, jolloin stressi kaiken sortumisesta on yllä. Suuresti sitä toivoisi voivansa olla aina hyväntuulinen, mutta vastuu elannon turvaamisesta vie fiilistä asioista.

Täällä samaa. Vaikka olisi miten hyvä päivä, päre palaa jos kaikki ei mene oman mielen mukaan. Jos vaikka taapero ei tottele yhdellä sanomisella tai sotkee. Tai jos pitää pyytää toistamaan sanomisensa, kun huutelee toisesta huoneesta ja on muutakin melua. Inhoan niin sitä vihaista ilmetta kulmat kurtussa ja tavaroiden paiskomista.

Olin lapsen kanssa just nyt viikon minun vanhempien mökillä, eilen tultiin. Mies on saanut relata kotona ja tehdä etätöitä. Nyt on jo naama nurinpäin kun joutui hoitamaan omaa lastaan yksin 3h minun ollessa lääkärikäynnillä. Tiuski lapselle niin pahasti että oli pakko puuttua asiaan, ja nyt onkin raivoissaan kun haukun häntä. Keskustelu ei ole mahdollista. Tuolla se nyt marttyyrina ryskää. Nukun taas vierashuoneessa, kuten melkein aina nykyään.

Ja silti lapsella oli reissussa isäänsä ikävä. Olisi niin helppoa, jos niin ei olisi.

Mun miehellä myös taipumus joskus pikku asioista alkaa kiroilla ja huutaa. Tyyliin siitä että muutaman euron ostos putosi kauppakassista ja meni syömäkelvottomaksi.

Usein hänellä on siinä takana joku muu asia, työhön liittyvä tai sitten olisi mieluummin kaverien kaljareissulla kuin perhelomalla. Elämä siis yleensä ottaen häntä potuttaa. Mutta niin potuttaa muakin mutta en pilaa sillä toisten päivää. Asiat menee useimmiten hänen tahtonsa mukaan kiukkujen pelossa. On ollut hänellä kesällä paljon omaakin menoa eli ei ole mikään perheen vanki.

Olen sanonut hänelle faktan: jos yhdellä on oikeus kiukuta kohtuuttomasti pikku asiasta perheessä, niin on kaikilla muillakin. Ja sitten on pelkkää rähinää koko elämä.

Meillä oli samaa. Mies ei halunnut tehdä mitään yhdessä ja kiukutteli aina. Olisi mielummin ollut pelaamassa. Tein sitten mukavia juttuja lasten / oman perheeni / ystävien kanssa. Tajusin, että itse asiassa aika ilman häntä on paljon mukavampaa. Ei tarvinnut yrittää ihmetellä, että mikä prinssiä tänään vituttaa.

Kappas kummaa kun erosimme.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samaa. Mies ei halunnut tehdä mitään yhdessä ja kiukutteli aina. Olisi mielummin ollut pelaamassa. Tein sitten mukavia juttuja lasten / oman perheeni / ystävien kanssa. Tajusin, että itse asiassa aika ilman häntä on paljon mukavampaa. Ei tarvinnut yrittää ihmetellä, että mikä prinssiä tänään vituttaa.

Kappas kummaa kun erosimme.

Näin se täälläkin menee.

Lapsen kanssa vietetty aika lasketaan viivottimella - ja tässä kesälomien aikaan vasta tajusin, että mies laskee lapsenhoitoajakseen senkin, kun on samassa tilassa minun ja lapsen kanssa! Esim. jos tämä prinssi ei saa aikaiseksi aloittaa etätöitä ennen klo 11 ja on alakerrassa kahvia juomassa kun siellä on myös lapsi ja minä, hän on mielestään tehnyt osansa päivän lastenhoidosta ja loppupäivä iltaa myöten kuuluu siis minulle, vaikka minulla oli sovittu meno. Minun pitäisi siis tyytyä näihin sattumalta järjestyviin tilaisuuksiin viettää omaa aikaa.

Vihaan muutenkin tuota jatkuvaa mittailua. Lapsi alkaa kohta varmasti ymmärtää mistä puhutaan. Hän on ihana ja pidetty, eikä hänen pitäisi joutua tuntemaan että hänestä halutaan eroon.

Minäkin olen huomannut, että on parasta nauttia asioista vaikka ihan vain kaksin lapsen kanssa. En enää todellakaan yritä jakaa itselleni tärkeitä asioita tuon kiukuttelijan kanssa. Jos otan hänet mukaan johonkin itselleni tärkeään paikkaan, aino varma seuraus on että hän tiuskii ilkeästi mitä en hyväksy, ja sitten siellä riidellään. Ei ole mitään syytä enää yrittää.

No mun isä on samanlainen kuin aloittajan mies jatkuvasti kiukkuinen ja huonolla tuulella,lomat pilasi kiukuttelullaan,mökkeilyt yms,kotona raivo maksimoitui tavaroiden heittellyyn ja meidän lasten ja äidin solvaamiseen arvata saattekin että sen äijän kanssa en ole ollut tekemisissä nyt kohta 2 vuoteen,niin onnistui pilaamaan lapsuuden ja itsetunnon ja luottamuksen jatkuvilla solvauksilla ja sättimisillä.

Kokoajat ovat pahalla tuulella yksitoikkoisen työnsä takia.

Poteeko mies Pn puutetta

Yksi ketjuun kirjoittanut täällä. Olen miettinyt tätä paljon viime aikoina.

Me olemme arvomaailmalta todella erilaisia miehen kanssa. Se näkyy jokaisessa hetkessä.

Ennen kun tapasin miehen, minä olin melkein aina onnellinen. Nautin siitä kun voi keskustella ihmisten kanssa syvällisesti ja siitä, kun saa olla rauhassa itsekseen. Itse valitussa elämässä melkein kaikki oli hyvää jollain tavalla, ja ongelmistakaan ei ollut syytä hermostua. Sen kun järkesti, ja sitten kaikki oli taas hyvin. Tanssin usein kotona musiikin mukana, jos radiosta tuli hyvä biisi. Minulla on ollut kokemus, että olen tasapainossa maailman kanssa.

Mies taas on koko ajan katkera. Hänellä on sellainen tunne, että hänelle kuuluisi aina paljon enemmän kuin hän saa, ja on sitten vihainen ja katkera aamusta iltaan kaikille, sekä kotona että töissä. Kaikkien resurssien pitäisi tuottaa koko ajan jotain hänelle. Siksi onkin ajanhukkaa, jos vaimo nauraa tai tanssii, kun voisi olla vaikka pesemässä ikkunoita. Siinä onkin riittävästi syytä olla pahalla päällä koko ilta.

Koskaan ei kaikki ole niin hyvin, että olisi jotenkin oikein olla iloinen. Aina voi sanoa lakonisella äänellä aha kun toinen kertoo innostuneena jotain itselleen tärkeää.

Haluan onnen takaisin. Voi kun olisi joku helppo tie sinne.

Mahtoiko AP:n miehen pahantuulisuus koskaan selvitä. Minun kokemuksen mukaan tuo johtuu salasuhteesta. Valitettavasti...