Kuinka paljon ihmisen luonne/persoonallisuus voi muuttua?

Arvot harvemmin muuttuvat n. 35 ikävuoden jälkeen, siitä on olemassa tutkimuksiakin.

Luulen että perusluonne (esim. positiivinen/kyynikko tai auttavainen/itsekäs), mutta sen ulostuonti voi muuttua paljonkin.

Itse olen perusluonteeltani auttavainen, mutta elämän varrella on ollut pakko opetella tervettä itsekkyyttä (kävin läpi jopa burnoutin ennen kuin opin sanomaan ei muiden auttamiselle itseni kustannuksella), joten ihan mihin tahansa minua ei saa enää mukaan, mutta jos esim. näen turistin kaupungilla huuli pyöreänä tavailemassa katukylttejä, menen herkästi kysymään tarvitseeko apua, jos ei ole itsellä tulipalokiire juuri silloin.

Äkillinen persoonanmuutos (esim. herttainen positiivinen ihminen onkin yhtäkkiä kylmä ja töykeä) voi johtua jopa aivohalvauksesta tai muusta vakavasta aivoihin vaikuttavasta sairaudesta.

Nykyisin tuntuu siltä että p*skiaiset eivät muutu miksikään koskaan, mutta positiiviset ihmiset kyynistyvät ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Arvot harvemmin muuttuvat n. 35 ikävuoden jälkeen, siitä on olemassa tutkimuksiakin.

Luulen että perusluonne (esim. positiivinen/kyynikko tai auttavainen/itsekäs), mutta sen ulostuonti voi muuttua paljonkin.

Itse olen perusluonteeltani auttavainen, mutta elämän varrella on ollut pakko opetella tervettä itsekkyyttä (kävin läpi jopa burnoutin ennen kuin opin sanomaan ei muiden auttamiselle itseni kustannuksella), joten ihan mihin tahansa minua ei saa enää mukaan, mutta jos esim. näen turistin kaupungilla huuli pyöreänä tavailemassa katukylttejä, menen herkästi kysymään tarvitseeko apua, jos ei ole itsellä tulipalokiire juuri silloin.

Äkillinen persoonanmuutos (esim. herttainen positiivinen ihminen onkin yhtäkkiä kylmä ja töykeä) voi johtua jopa aivohalvauksesta tai muusta vakavasta aivoihin vaikuttavasta sairaudesta.

Nykyisin tuntuu siltä että p*skiaiset eivät muutu miksikään koskaan, mutta positiiviset ihmiset kyynistyvät ajan myötä.

Siis luulen että perusluonne ei muutu.

Voi. Itselläni tapahtuu tämä muutos mikäli toinen osoittaa merkkejä epäluotettavuudesta ja yrittää ylittää rajojani toistuvasti. Tai henkilöt elävät narsistisia piirteitä omaavan ihmisen läheisyydessä. Tällöin itsesuojelu syistä etäännyn tämän piirin ihmisistä mikäli he eivät näe kyseisen ihmisen manibulaatiota taikka mahdollistavat narskun toimintaa. Olen myös oppinut suojelemaan omaa empaatisuuttani ihmisiltä jotka eivät ole vastavuoroisia tai ovat ihmisiä jotka pitävät ihmisiä lähellään vain hyöty perustein.

Perusluonne ei muutu ilman jotain radikaalia ”herätystä” tai tapahtumaa. Tietoisesti voi oppia ulospäinsuuntautuneemmaksi tai ahkerammaksi, mutta ei umpi-introvertistä tule bilehilettä, vaikka oppisikin supliikiksi ja hauskaksi keskustelijaksi. Arvot myös harvoin muuttuvat ja ne ohjaavat käyttäytymistä ja sitä kautta luonnettakin hyvin pitkälti.

Aika harva saa elämänsä aikana mitään suurta oivallusta, jonka jälkeen määrätietoisen pitkällisen työn tuloksena lähtisi muuttamaan käyttäytymistään ja luonnettaan.

Ainakin aleksitymiaa voi tulla, jos elämässä on ollut paljon huolia ja vastoinkäymisiä.

Moikka! Tulipas jännästi vastaan tällainen keskustelu netissä. Itse opiskelen psykologiksi maisterivaiheessa yliopistossa ja voin mielelläni tähän vastata.

Kysymys on itse asiassa varsin moniulotteinen ja yhtä selkeätä vastausta ei ole, koska muutosta tapahtuu, mutta ei aina ja ei kaikissa piirteissä. Ensiksi, mitä tarkoitetaan persoonallisuuden muutoksella? Tarkoitetaanko me absoluuttisia pistemäärämuutoksia persoonallisuustesteissä, ulkoapäin havaittua käytöstä, suhteellista muutosta ihmisten välissä (esim. viiden hengen porukassa ihminen X on aina ekstrovertein, vaikka hänen oma ekstroverttiytensä kokee muutoksia välillä?) vai jotakin muuta? Absoluuttista pysyvyyttä ei juurikaan tapahdu, vaan ihminen muuttuu kohti sosiaalista sopeutuneisuutta.

Ihmisen persoonallisuudessa on melko vahvaa pysyvyyttä ajan suhteen ja tämä vaikutus näkyy lapsuudesta aikuisuuteen asti: lapsena ujo ja hiljainen yksilö on varsin todennäköisesti myös aikuisuudessa hieman varautuneempi ja ei ole eniten äänessä kahvipöydässä.

Kuitenkin ihmisen persoonallisuudessa tapahtuu myös muutoksia: esim. avoimuus kokemuksille ja ulospäinsuuntautuneisuus kasvaa käyräviivaisesti siten, että keski-iässä 40-vuotiaana ihmisen avoimuus ja ekstraversio ovat korkeimmillaan.

Muutosta voidaan kuvata käsitteellä kypsä persoonallisuus, jolloin ihmisen persoonallisuus muuttuu lapsuudestan ja nuoruudesta siten, että neuroottisuus eli tunne-elämän epävakaus laskee, ja avoimuus ja ekstraversio nousevat.

Persoonallisuudessa tapahtuu myös niin sanottua heterotyypillistä jatkuvuutta eli tällöin esim. lapsuuden ajan aggressiivisuus ennustaa aikuisiän rikollisuutta. Aggressiivisuudella ja rikollisuudella on monissa tutkimuksissa todettu olevan selkeä jatkuva yhteys.

Ja myös elämäntapahtumat vaikuttavat. Tutkimuksista on tullut tukea esimerkiksi sille, että negatiiviset elämäntapahtumat (avioero, onnettomuudet, sairastuminen yms.) keskimäärin lisäävät neuroottisuutta ja laskevat ulospäinsuuntautuneisuutta.

Tiivistetysty: muutosta tapahtuu riippuen ympäristön muutoksista ja elämänkulun tapahtumista, mutta kuitenkin persoonallisuudessa on monessa suhteessa havaittavissa jatkuvuutta läpi ihmisen elämän.

Voimakas stressi vie kyllä ilon elämästä.