Kuinka paljon ihmisen luonne/persoonallisuus voi muuttua?

Hmm, hyviä kysymyksiä. Pitäisi varmaan olla psykologi, jotta osaisi vastata.

Olen ujo introvertti ja minulla on lievä versio kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Voit kuvitella että olin erilainen ilman lääkitystä.

Samalla tavalla se elämän epätasapaino voi heilauttaa. Täytyykin tietää MIKSI ihmiset tekevät asioita, eikä vain MITÄ he tekevät.

Jokut tapahtumat voivat muuttaa pinnallisesti, huumeet ja aivovaurio/kasvain syvemmältä.

Kysy äitimuoriltas vaikka mökillä saunassa seuraavan kerran! Kyllä äidit tietää!

Tutkimusten mukaan ainakin johtajan asemaan päätyminen vähentää empatiakykyä. Tosin en tiedä, että hakeutuvatko johtotehtäviin usein ehkä alunperinkin hieman kylmemmät ihmiset.

En usko, että ihmisen perusluonne muuttuu miksikään vaikka ulkoisesti siltä saattaisi näyttääkin. 

Ei se perusluonne miksikään muutu. Mutta käytöstä voi muuttaa.

Pitää jossakin määrin paikkansa. Olen joutunut kovettamaan itseäni vastoinkäymisten myötä. Kovettunutkin huomaamattani. Uskon, että se perusminä on silti tallella ja tulee esiin tiettyjen ihmisten seurassa. Uskon, että sitä muuttuu paljonkin elämän varrella. Temperamentti sen sijaan pysyy.

Käsittääkseni nykyään psykologit eivät pidä ihmisen persoonaa niin vuodesta toiseen kiveen hakattuna kuin ennen on ajateltu. Kyllähän näitä on että joku entinen bilehile ja sosiaalinen perhonen muuttaa erakkomökkiin maalle ja on tyytyväinen kun saa puhua lähinnä oraville.

Kyllä jotain samaa luulisi kuitenkin ihmisessä säilyvän läpi elämän. Jotkut eleet, puheenparsi tai sen tyyppiset asiat.

Tiedän tapauksesta että kiusatuista tuli kiusaajia ja jatkavat valitsemallaan tiellä. Ironista.

Psykoterapia voi muuttaa paljon. Myös psyykkinen sairaus, aivosairaudet ja päihteet muuttavat ihmistä. Ikä tuo muutoksia, joko hyviä tai huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, hyviä kysymyksiä. Pitäisi varmaan olla psykologi, jotta osaisi vastata.

Useampia defenssimalleja?

En usko, että perusluonne muuttuu. Sitä vaan oppii maailman perussäännöt. Olen liian kiltti. Olen vieläkin, mutta pakko on ollut opetella vetämään rajat ja olemaan itsekkäämpi. Ennen jaksoin ymmärtää ja kuunnella ihmisiä loputtomiin. Nykyään vain hyvin harvoja. Suurimmasta osasta en enää välitä paskaakaan. Elämä opettaa ja mallioppiminen on tehokas oppimismuoto. Pandemian ja se miten ihmiset toimii, oli viimeinen niitti.

Ikävät kokemukset ja kohtelu ovat vähentäneet ainakin "sössötyksen sieto"kykyäni. En kuuntele valheellisia perusteluja, minua ei viilata enää linssiin, en ota loukkauksia vastaan vaan pamautan henkisesti takaisin. Tai sivuutan ne kokonaan. Ytimeeni on vaikea päästä käsiksi enää. Välillä tunnen surua tästä, pidin itsestäni herkkänä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni nykyään psykologit eivät pidä ihmisen persoonaa niin vuodesta toiseen kiveen hakattuna kuin ennen on ajateltu. Kyllähän näitä on että joku entinen bilehile ja sosiaalinen perhonen muuttaa erakkomökkiin maalle ja on tyytyväinen kun saa puhua lähinnä oraville.

Kyllä jotain samaa luulisi kuitenkin ihmisessä säilyvän läpi elämän. Jotkut eleet, puheenparsi tai sen tyyppiset asiat.

Tuota kutsutaan ihmisenä kasvamiseksi. Ei persoonan muutokseksi. Kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävät kokemukset ja kohtelu ovat vähentäneet ainakin "sössötyksen sieto"kykyäni. En kuuntele valheellisia perusteluja, minua ei viilata enää linssiin, en ota loukkauksia vastaan vaan pamautan henkisesti takaisin. Tai sivuutan ne kokonaan. Ytimeeni on vaikea päästä käsiksi enää. Välillä tunnen surua tästä, pidin itsestäni herkkänä enemmän.

Sama.

Ei se varmaan kokonaan voi muuttua, mutta kyllähän elämänkokemukset voivat jossain määrin muuttaa käytöstä, arvomaailmaa ja maailmankatsomusta.

Voi se muuttua täysin. Minä ainakin olen muuttunut lähes päinvastaiseksi. Tietysti moraali ym arvot ei ole muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Voi se muuttua täysin. Minä ainakin olen muuttunut lähes päinvastaiseksi. Tietysti moraali ym arvot ei ole muuttuneet.

Millainen olit ennen, millainen nyt? Minä koen samoin. Olen muuttunut osittain huonon kohtelun seurauksena, osittain tietoisesti itse itseäni muuttamalla.

Olen huomannut, että vastoinkäymiset voivat muuttaa ihmistä niin positiivisempaan kuin negatiivisempaankin suuntaan: osalla ne vahvistavat ja lisäävät empatiakykyä, osalla puolestaan kovettavat ja lisäävät itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä.