Mitäs sitten kun jäähy ei toimi?
Meillä on 4-vuotias (kohta 5v), jolla on ilmeisesti tosi kova uhma päällä. Tuntuu ettei mikään auta huonoon käytökseen. Lempilelut saa olla takavarikossa vaikka kuinka pitkään, jäähyllä istuu jatkuvasti ja kivat tekemiset perutaan vähän väliä. Lapsi raivoaa ehkä hetken, mutta käytös ei muutu yhtään mihinkään ja uhma tuntuu vain kasvavan.
Millä ihmeellä lapsen saa tottelemaan? Ei kai voi vain antaa käyttäytyä huonostikaan ilman seurauksia, vaikkei niistä seurauksista tunnu mitään hyötyä olevankaan? Ymmärrän, ettei joka jutusta kannata alkaa vääntämään kättä, mutta päätön riehuminen, tavaroiden rikkominen tai ainakin sen yrittäminen, toisten satuttaminen ja huutaminen ja karjuminen (mulla on kuulovaurio ja muutenkin tosi herkät korvat, joten en yhtään kestä kovaa meteliä) on sellaisia, joita en halua lapsen tekevän. Vaadinko itse liikaa, vai onko lapsi vain jotenkin erityisen haastava? Mitä ihmettä tässä kannattaisi kokeilla?
Kommentit (51)
Kaikesta huolimatta suosittelen sitä A. Wahlgrenin Lapsikirjaa, siitä on oikeesti paljon hyötyä kaikille perheenjäsenille, ja se kattaa kaiken 0-15 vuotiaista .
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:59"]
Tarvitsee oikeesti ikäistään seuraa, ja ilman pikkusiskoa. Toi ikäero on hankala, ei voi olettaa että ne leikkis mitenkään keskenään. Eikö lähistöllä ole ketään saman ikäistä tai vähän vanhempaa poikaa, jonka kanssa voisi leikkiä?
Ikäerossa on vika, ei sinällään missään muussa.
[/quote]
Tämä on varmasti ihan totta. Lapsi viihtyy tosi hyvin leikkikoulussa ja on toivonut isoveljeä, että olisi enemmän leikkiseuraa. Leikkivät kyllä siskonkin kanssa keskenään, mutta valitettavan lyhyitä aikoja sovussa. En kauheasti tunne muita lapsiperheitä tästä lähistöltä, mutta puistossa tietysti joskus törmää noihin kerhokavereihin.
ap
Kirjoitit että kaikesta ei joudu jäähylle. Miksi ei? Johdonmukaisuus puuttuu.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 23:13"]
Kirjoitit että kaikesta ei joudu jäähylle. Miksi ei? Johdonmukaisuus puuttuu.
[/quote]
No esimerkiksi ulkona karkuunpyöräilystä en laittanut jäähylle, koska aika teon ja jäähyn välillä olisi ollut niin pitkä, ettei lapsi olisi ehkä yhdistänyt niitä toisiinsa. Lapsi sai kyllä palautetta tästä saman tien, mutta en tiedä oliko siitäkään apua kun tätäkin tapahtuu aina välillä. Ja vaikka tuon tarrojen liimailun huomasin vasta kun lapsi oli jo menossa sänkyyn (oli siis tehnyt sen jo aikaisemmin), joten sen kohdalla pidin pelkän puhuttelun.
ap
Niin, ja nuo suositellut kirjat aion katsastaa myös, vaikka olenkin ihan tarkoituksella vältellyt kasvatusoppaiden lukemista ja yrittänyt pärjätä maalaisjärjellä. Eikö Jari Sinkkosella ole myös jotain aiheeseen liittyviä kirjoja?
ap
En nyt ehdi lukea kaikkia kommentteja, mutta neuvoisin sinua kiinnittämään huomiota positiiviseen palautteeseen. Sitä pitäisi antaa mahdollisimman paljon esim. Onpa mukava kun olet noin virkeä! Olet niin vahva, että varmaan jaksat avata minulle tuon oven, Kiitos! Voit myös antaa tarroja kehumisen lisäksi, mutta ole tarkkana ettei tarroilla käydä kauppaa. On tärkeää, että pidät tavoitteet selkeinä esim. "Puhun nätisti". Palautteen pitää olla välitöntä ( osoittaa myös, että arvostat toivottua käytöstä/lasta ) eli heti tarra paperiin. Kokonainen päivä on yleensä pienelle lapselle aivan liian pitkä aika.
Arviota pitäisi mieluummin tehdä lyhyemmillä etapilla. Esim. Aamutoimet, ruokailu jne.Kannattaa keskittyä positiiviseen. Epätoivottua käytöstä voi yrittää olla huomioimatta ja mahdollisesti kääntää samalla myös lapsen huomio toisaalle " Ohhoh! Onko meidän pihassa todellakin rekka! Onkohan tuo isompi, kun se joka oli kauppakeskuksen parkissa? tmv. Jos lapsi huutaa, voi rauhallisesti todeta, että korviin sattuu, lähden toiseen huoneeseen. Voi myös sopia, että kun huutohetki tulee, niin poistuu sovittuun paikkaan karjumaan. Joskus kun lapseni on ollut oikein kiukkuinen, niin olen pyytänyt häntä rauhoittumaan mielikuvarappusten avulla. Kävellään yhdessä kymmenen rappusta laskien ylös, katsellaan mielikuvamisemaa ja tullaan rappuset alas. Sitten ehkä keskustellaan maisemasta ja tilanne on rauhoittunut ( lapsi on saanut tauon tilanteeseen)
Lapsen uhmakas käytös on osa rakasta kotiarkea. Minusta on ihan luonnollista, että välillä itselläkin ääni nousee.ihmisiä mekin vain olemme. On kuitenkin tärkeää, että aikuinen osaa purkaa tilanteet lasta syyllistämättä. Pyytää itsekin anteeksi, kertoa, että rakastaa ja välittää. Myönteisen käytöksen palkitseminen ja lapsen vahvuuksien esille nostaminen tukevat myönteisen minäkuvan kehittymistä. Edellä mainittu on aikuisen tehtävä.
Negatiiviseen keskittyminen tekee päinvastoin. Tsemppiä!t. Erityisluokanope/äiti
Jäähyt toimivat toisilla, toisilla eivät. Lapset ja perheet ovat erilaisia. Meillä viimeinen varoitus annetaan laskemalla rauhallisesti viiteen. Yleensä toimii. Jäähypaikka on keskellä asuntoa ja tilanteet puretaan yhdessä ikävuosiminuuttien jälkeen. Lapsen kanssa on toisessa tilanteessa keskusteltu jäähyn rauhoittavasta taukoa tuovasta vaikutuksesta. Lapsi on itse todennut, että jäähy auttaa ja, että kokee sen sopivaksi seuraamukseksi. t.48
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:32"]
Kerrotko tarkemmin mitä lapsi siis tekee, mitä mielestäsi ei saisi tehdä? Mistä asioista joudut laittamaan jäähylle useamman kerran saman päivän aikana?
[/quote]
Tässä joitain tämänpäiväisiä tempauksia: kaataa siskon kumoon, repii siskoa tukasta ja vie tavarat kädestä, laittaa huivin lenkille siskon kaulan ympäri ja yrittää vetää perässä (kuulemma koiraleikki, tietää kyllä ettei kaulaan saa laittaa mitään), potkii siskon tuolia/jalkoja ruokapöydässä, pyöräilee karkuun ulkoillessa, repii kukkia kukkapenkistä useista kielloista huolimatta, liimaa tarroja seiniin ja huonekaluihin (tietää, ettei tätäkään saa tehdä), levittelee tavaroita siinä vaiheessa kun on useaan kertaan käsketty siivoamaan, yrittää lyödä minua ja karjuu kun käsken tiukasti vihdoinkin siivoamaan ne tavarat, heittelee tavaroita (meillä ei saa heitellä mitään sisällä), yrittää rikkoa tavaroita kaatamalla/heittelemällä... Näistä kaikista ei edes joutunut jäähylle, mutta esim. nuo siskon tönimiset ja lyömiset on sellaisia, jotka toistuvat todella monta kertaa joka päivä, ja niistä joutuu joka kerta jäähylle. Aina ei edes ole varmaan ajatellut satuttaa, mutta on usein niin kovakourainen että satuttaa tarkoittamatta. Lapsi myös tulee naaman eteen karjumaan ja yrittää usein lyödä tai potkia, kun komennan jäähylle. Ja tämä oli vielä melko rauhallinen päivä, oltiin pitkään ulkoilemassa eikä aikaa pahanteolle jäänyt kauheasti.
ap
[/quote]
Meillä ei oo jäähy toiminu ikinä. Eskaristakin kysyivät, mitä pitäis tehdä, kun se ei toimi..
Ensimmäisenä vinkkinä tuohon siskon satuttamiseen: keskity siskoon ja jätä poika täysin huomiotta. Eli älä "palkitse" huomiolla. Jos hän on huomionkipeä, niin kuin oma eskarilaiseni tai nyt jo ekalle menijä oli (ja on väliin vieläkin), hän ottaa huomion negatiivisella, jos ei positiivisella saa. Osasi kyllä selittää syyn huonolle käytökselle: minä haluan aikuisen huomiota. Juteltiin ja sanoin, että sitä kannattaa hakea hyvällä, koska huonosta käytöksestä tulee paha mieli kaikille. Nyt on käyny tosi monesti niin, että suuttuu jostain ja alkaa riehua. Mä oon sanonu rauhallisesti, että suuttua saa, mutta ketään ei saa satuttaa, eikä mitään saa rikkoa. Raivoaa hetken ja tulee sitten ja pyytää, että halaisin tai ottaisin syliin.
Ei huomion tarvi olla mitään isoa tai mullistavaa, vaan lapsen asioita, lapsen tasolla. Siitä oon erimieltä, ettei sais sanoa, "älä tee jotain", nimittäin siihen voi kyllä jatkaa, mitä odotetaan tms..
Mulla on siis pojat 7v, 6v ja 5v.. Ja kenenkään kohdalla jäähy ei auta.. Harvoin konkteettiset palkinnotkaan. Ostin niille saippuakuplapurkit, ku niitä kerjäsivät ja lupasin antaa ne, ku ovat siivonneet legot. Purkit on edelleen keittiön kaapissa.. Joskus oon maksanu niille palkkaa tarroina, kun ovat jonkun homman tehneet ja se toimii, ku tehtävät on riittävän pieniä.
Vanhin alkoi yhtenä päivänä vaatia palkkaa jostain pikkuhommasta, ku isikin saa täistä palkkaa. Selitin sitten, mihin se palkka menee ja totesin, että jos olet sitä mieltä, että näistä pikkuaskareista pitää saada palkjaa, ni varmaan alat ostaa itsellesi vaatteet ja ruuat jne. Kaveri mietti tovin ja totes, enpä haluakaan palkkaa.
Yksinkertaisesti huomaa hyvä käytös, yritä olka palkitsematta huomiolla huono käytös. Lue lapsen kanssa kirja tai tehkää joku pikku askartelujuttu, legoauto tms yhdessä ja sit vasta lapsi videoiden ääreen ja se tovi itselle..
Kokeile toisenlaista tyyliä jäähyn sijasta.
http://kivatperheemme.blogspot.fi/?m=1