Mitäs sitten kun jäähy ei toimi?

up

En osaa auttaa, valitan. Itse olen ratkaissut tuollaiset pulmat ennakoivasti: ei lapsia.

Hmm onko hän teidän ainoa lapsi? Mietin vaan taustoja. Johonkin hän selvästi reagoi.

Perheessä on myös 2,5-vuotias pikkusisko. Sisko on ihan erilainen, vaikka on jo selvästi uhmaiässä. Uhmakohtauksen tullessa raivoaa vaikka tunnin, mutta ei  siinä välissä ole ollenkaan hankala. Isompi taas on ollut jo parivuotiaasta sellainen, että kokeilee rajoja ärsyttämällä aivan tahallaan, kunnes vanhemmat ovat raivon partaalla. En tiedä mitä teen väärin, mutta ainakaan nykyiset kasvatuskeinot eivät toimi, tai sitten lapsi on vain uskomattoman kovapäinen.

ap

Kokeile keskustella lapsen kanssa tunteistaan ja kertoa miksi et halua hänen huutavan. Kerro, että on jo iso poika ja kyllä ymmärtää jo asioita. Ehkä positiivisuudella voisi saada käännettyä lapsen sinun puolelle eikä sinua vastaan. Tehkää yhdessä paljon kivoja juttuja, sylitelkää yms

Minäkin haluan kuulla tähän tapaukseen vinkkejä. Meilläkin samankaltaista.

Lapsäise avarilla. Ei kovasti, pieni läpsy. Ja sanot rauhallisesti että nyt rauhoitut.

Kannattasko lukea A.Wahlgrenin Lapsikirjaa vaikka 5 vuotiaasta?  Kirjoituksestasi tulee mieleen että ette oikein ymmärrä mitä lapselta voi missäkin tilanteessa odottaa. Rangaistuksilla ei kenestäkään tule parempaa ihmistä, ja kun lapsi pitää kurinpitotoimianne aiheettomina, uhma vaan lisääntyy.  Paljonko lapsi saa oikeasti KAHDENKESKISTÄ aikaa päivässä, kuinka monta kertaa otetaan syliin ja sanotaan kuinka  rakas ja tärkeä tämä pieni oikein on? On väärin vaatia lapselta, jos ei mitään ensin anna, 7 ikävuoteen asti opitaan matkimalla, mistä tämä lapsi saa mallin tälläiseen käytökseen??? 

Älä lyömään rupea. Lapsi oppii huonon tavan.

juuri noin 9. Meillä kanssa kauheaa uhmaa. Olen nyt ottanut tavaksi juuri sylitellä ja kehua lasta (en toki jos tekee jotain tyhmyyksiä), mutta ylipäänsä. Lapsi oppii pikkuhiljaa mallista asioita. Nykyään uhmaa toki mutta osaa välillä jopa käyttäytyä ja saattaa kehua ja silittää muita (mikä on aika söpöä)

Saako lapsi myös positiivista huomiota? Jäähy pelkästään ei toimi, jos lapsi käyttäytyy huonosti saadakseen tarvitsemaansa huomiota. Ja myös kannattaa yrittää rauhallisempina hetkinä keskustella siitä miltä toisista tuntuu, yrittää kehittää sitä empaattista ajattelua. Ehkä yrittäisin tällaisia pehmeitä juttuja nyt sitten sen jäähyn lisäksi. Ja sitä jäähyäkin voisi koittaa soveltaa vähän niin että haluaisiko lapsi itsekkin vähän omaa rauhaa silloin kun harmittaa. Onko joku oma paikka missä saa olla hetken rauhassa? 

Lapsi ei voi olla rauhallinen, jos itse olet hermona. Älä ikinä anna sille periksi ja pidä aina sanasi ja toteuta uhkaus. Miten itse reagoit lapsen käytökseen?

Lapsi tuntuu periaatteessa ymmärtävän asian kun keskustellaan (ja näitä kesusteluita on käyty todella paljon, usein monta kertaa päivässä), mutta ei osaa kertoa syytä käytökselleen, tai sitten syy saattaa olla joku todella mielikuvituksellinen joka ei varmaan oikeasti liity mitenkään asiaan. Kivoja juttuja voisi kieltämättä tehdä enemmänkin, mutta itselle on tullut jo sellainen olo etten halua, kun lapsi on niin hankala. Vähäiset rauhalliset hetket haluaisin vain hengähtää omassa rauhassa, että jaksaa taas seuraavan raivoamisen ja vänkäämisen jotenkin järjissään.

En halua läpsiä lasta, vaikka kieltämättä joskus on käynyt mielessä että onkohan se viimeinen keino, joka voisi auttaa. Lapsen tuntien luultavasti ei, uhma varmaan vaan pahenisi entisestään.

ap

Lainaa kirja Kuinka kasvatetaan Bebe.

Miksei lapsi ole leikkikoulussa, yli 3 vuotiaat kaipaavat ikäistään seuraa, ainakin muutaman tunnin päivässä. Mitä tekemistä lapsella on? 277

Olethan varma, että käytät jäähyä oikeaoppisesti? Eli ensin varoitat, sitten viet jäähylle, et puhu jäähyn aikana lapselle vaan palautat aina samaan paikkaan ja katsot tarkan ajan kellosta ja lopuksi tietysti keskustelette mikä meni vikaan, miten olisi pitänyt toimia ja anteeksipyynnöt. Ainoastaan toisen satuttamisesta ei varoiteta vaan siitä viedään suoraan jäähylle.

Mieti myös palkitsemista. Ota vaikka palkintopurkki käyttöön, minne laitat pieniä palloja, helmiä, duplolegoja tms. kun lapsi käyttäytyy hienosti. Kun purkki on täynnä, tehkää jotain kivaa yhdessä. 

Riehuminen on meilläkin ongelmana. Meillä poika ei varsinaisesti leiki koskaan vaan tavallaan vain koko ajan haluaisi aktiivisesti liikkua, jolloin se omasta mielestäni on riehumista kun taas lapsi kokee vain leikkivänsä. Hän ei tosiaan pysty leikkimään samoin kuin esim. pikkuveljensä, joka päristelee autoilla leikkimatolla tai leikkii nukkekodilla.

Mieti missä olet valmis tulemaan vastaan. Myöskin meteli jossain määrin kuuluu lasten elämään. Toki sinun kuulovauriosi täytyy ottaa huomioon. Toisaalta jos pojalla on luonnostaan kova ääni ja innostuu sekunnissa, voi olla aika hankala tilanne. Mieti voisitteko molemmat joustaa eli sinä otat korvatulpat tmv. käyttöön ja poika pyrkii alentamaan äänen painoa.

Itselläni siis on myös vilkas poika. Jossain vaiheessa ymmärsin, että ei meidän elämä voi olla yhtä kieltämistä. Siksi otin käyttöön peukkumerkin eli näytän peukkua ylöspäin kun menee hyvin ja peukkua alaspäin kun menee huonosti. Poika osaa tästä jo itse korjata käyttäytymistään eikä minun tarvitse varsinaisesti olla kieltämässä jatkuvasti. Tsemppiä!

Aivan, epäilinkin että hänellä on pikkuveli tai -sisko. Olisikohan osittain ihan sisaruskateutta? Ehkä ongelma alkoikin juuri siskon syntymän jälkeen? Hakee teiltä huomiota ja saakin sitä, jollei hyvällä niin sitten pahalla. Meillä esikoinen reagoi joskus aika kovasti tuota sisaruskateuttaan, ikäerokin aika sama kuin teillä. Jotenkin aina tuntuu helpottavan kun muistaa pitää häntä paljon hyvänä ja hellitellä ja kehua ja antaa paljon kahdenkeskistä aikaa, kuunnella oikein kunnolla ja hassutella yhdessä. Välillä ollaan oltu ihan negatiivisessa kierteessä, tuntuu että pitää jakaa rankaisuja rankaisun perään eikä silti auta, menee jo ihan uuvuttavaksi ja alan nähdä hänet pelkästään negatiivisessa valossa... Silloin olen itsekin tajunnut että ollaan menossa väärään suuntaan ja että nyt tarvitaan enemmänkin lisää hellyyttä ja hyvää fiilistä meidän välillemme. Meillä se on auttanut lopettamaan tuon kierteen.

-4-

Kiellät kerran ja sen jälkeen jätät ilman huomiota ja poika saa rauhoittua itse. Eikä, huono käyös johdu pojasta, vaan vanhemmisa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 21:56"]Lapsi tuntuu periaatteessa ymmärtävän asian kun keskustellaan (ja näitä kesusteluita on käyty todella paljon, usein monta kertaa päivässä), mutta ei osaa kertoa syytä käytökselleen, tai sitten syy saattaa olla joku todella mielikuvituksellinen joka ei varmaan oikeasti liity mitenkään asiaan. Kivoja juttuja voisi kieltämättä tehdä enemmänkin, mutta itselle on tullut jo sellainen olo etten halua, kun lapsi on niin hankala. Vähäiset rauhalliset hetket haluaisin vain hengähtää omassa rauhassa, että jaksaa taas seuraavan raivoamisen ja vänkäämisen jotenkin järjissään.

En halua läpsiä lasta, vaikka kieltämättä joskus on käynyt mielessä että onkohan se viimeinen keino, joka voisi auttaa. Lapsen tuntien luultavasti ei, uhma varmaan vaan pahenisi entisestään.

ap

[/quote]

Ymmärrän hyvin että kaipaat hengähdystaukoja. Niillekkin sinun täytyy järjestää aikaa, ne on tärkeitä. Mutta et voi ottaa niitä lapsen kustannuksella. Uskon myös että se elämä oikeasti helpottuu kun saat enemmän myönteistä kanssakäymistä lapsen kanssa, jolloin se ei ehkä ole sitten noin väsyttävää. Itselläni myös 5- ja 1-vuotiaat lapset ja siihen että vanhempi saa tarvitsemaansa positiivista huomiota on täytynyt ihan kiinnittää huomiota. Omaa aikaa on sitten kun lapset menee nukkumaan.

Lapsi siis saa myös positiivista huomiota, mutta sitä ei ehdi kovin paljon antamaan, kun temppuilu on niin jatkuvaa. Jos ollaan muualla kuin kotona, käyttäytyy yleensä hyvin, ja silloin muistan aina kehua. Kotona sitten ei paljon ole kehumisen aihetta, vaikka yritän aina sanoa pienistäkin hyvistä asioista.

Alkupäivästä olen rauhallinen uhmatilanteissa, mutta jos temppuilu vain jatkuu, niin iltapäivällä alan usein olla niin väsynyt että saatan menettää malttini ja joskus huutaakin. Olen huomannut, että se ei ainakaan auta asiaa, yleensä vaan pahentaa, mutta kun huono käytös on niin jatkuvaa niin en pääse ikinä palautumaan tai hengähtämään ja pinna alkaa väkisinkin kiristyä. Olen kyllä johdonmukainen ja uhkaukset toteutetaan, mutta niilläkään ei tunnu oikein olevan vaikutusta. Tuntuu, että lapsi on niin tottunut siihen että kaikki lempilelut ovat takavarikossa, ettei välitä enää koko jutusta.

ap