Mitäs sitten kun jäähy ei toimi?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 21:59"]Olethan varma, että käytät jäähyä oikeaoppisesti? Eli ensin varoitat, sitten viet jäähylle, et puhu jäähyn aikana lapselle vaan palautat aina samaan paikkaan ja katsot tarkan ajan kellosta ja lopuksi tietysti keskustelette mikä meni vikaan, miten olisi pitänyt toimia ja anteeksipyynnöt. Ainoastaan toisen satuttamisesta ei varoiteta vaan siitä viedään suoraan jäähylle.

Mieti myös palkitsemista. Ota vaikka palkintopurkki käyttöön, minne laitat pieniä palloja, helmiä, duplolegoja tms. kun lapsi käyttäytyy hienosti. Kun purkki on täynnä, tehkää jotain kivaa yhdessä. 

Riehuminen on meilläkin ongelmana. Meillä poika ei varsinaisesti leiki koskaan vaan tavallaan vain koko ajan haluaisi aktiivisesti liikkua, jolloin se omasta mielestäni on riehumista kun taas lapsi kokee vain leikkivänsä. Hän ei tosiaan pysty leikkimään samoin kuin esim. pikkuveljensä, joka päristelee autoilla leikkimatolla tai leikkii nukkekodilla.

Mieti missä olet valmis tulemaan vastaan. Myöskin meteli jossain määrin kuuluu lasten elämään. Toki sinun kuulovauriosi täytyy ottaa huomioon. Toisaalta jos pojalla on luonnostaan kova ääni ja innostuu sekunnissa, voi olla aika hankala tilanne. Mieti voisitteko molemmat joustaa eli sinä otat korvatulpat tmv. käyttöön ja poika pyrkii alentamaan äänen painoa.

Itselläni siis on myös vilkas poika. Jossain vaiheessa ymmärsin, että ei meidän elämä voi olla yhtä kieltämistä. Siksi otin käyttöön peukkumerkin eli näytän peukkua ylöspäin kun menee hyvin ja peukkua alaspäin kun menee huonosti. Poika osaa tästä jo itse korjata käyttäytymistään eikä minun tarvitse varsinaisesti olla kieltämässä jatkuvasti. Tsemppiä!

[/quote]

Tästä riehumisesta oli muuten jossain vasta joku lehtijuttu, liittyiköhän peräti johonkin tutkimukseen, että se vähentää lasten agressiivista käytöstä. Purkavat agressiota leikkitappeluun ja riehumiseen, ihan kuin eläinten pennut. :)

Niin tosiaan, lapsi ei juuri saa kahdenkeskeistä aikaa, koska pikkusisko ei yleensä nuku enää päiväunia. Joskus kun nukkuu, olen yleensä niin poikki että istutan isomman katsomaan piirrettyjä, että saan edes hetken olla rauhassa.

ap

Jatkan vielä, kuulosti niin tutulta tuo "en jaksa tehdä lapsen kanssa kivoja juttuja, koska hän on niin hankala". Tiedän tuon tunteen! Viimeksi viime viikolla. Tein niin että ihan pakotin itseni hellimään esikoista ja olemaan kiva häntä kohtaan. Vaikka se ei tuntuisikaan aidolta. Se kuitenkin paransi tulehtuneen tilanteen ja parin päivän teeskentelyn jälkeen huomasin taas ilokseni että pidän lapsestani ihan oikeasti ja että meillä on hauskoja juttuja yhdessä. Nyt olemme päässeet oikeille raiteille, mutta se vaati kyllä vähän työtä aluksi.

-4-

Jäähy toimii meillä juuri noin kun yllä oli kuvattu. Tosin jos joutuu lyhyen ajan sisällä (vaikka 15 min.) uudestaan jäähylle samasta asiasta, niin yleensä en jaksa enää käydä samaa keskustelua läpi jäähyn jälkeen. Palkitsemisena on kokeiltu muutaman kerran tarrataulua. Se toimii aina suunnilleen yhden päivän, sen jälkeen lapsi kyllästyy ja käytös palautuu taas samaksi. Tuota peukkumerkkiä voitaisiin kyllä kokeilla, jospa sillä olisi jotain pientä vaikutusta.

Sisaruskateutta on varmaan ainakin osaksi, mutta tuo tahallinen ärsyttäminen alkoi jo ennen siskon syntymää, joten olisikohan osaltaan myös joku temperamenttijuttu..? Lapsi käy leikkikoulussa pari kertaa viikossa (paitsi nyt kesällä). Käyttäytyy siellä hyvin, mutta yleensä sen jälkeen käytös kotona on entistä huonompaa.

ap

Vanhempaa ei voi verrata periaatteessa nuorempaan, lapset kasvaa ja kehittyy , et voi tietää millainen nuorempi tulee olemaan samassa iässä.

Tytöt ja pojat on erilaisia, ja ikinä en ole tavannut samalaisia veljeksiä, tärkeintä kai olisi kasvattaa yhteishenkeä sisarusten välille.

Reippailla lapsilla on oltava paljon mielekästä puuhaa, ulkoilua, haasteita, puutöitä, vie ratsastamaan ponilla, samoilkaa metsässä, keksikää joka päivä jotakin uutta, jos teillä suinkin on aikaa.

Sitten kun lapsi menee kouluun tulee tärkeimmäksi kaverit, sinulla on vielä pari vuotta aikaa luoda hyvä yhteys teidän kahden välille.

Aika kuluu nopeasti, hujauksessa teillä on 15 vuotias 185cm kaveri jonka kanssa voi olla todella heikoilla jäillä, se mitä nyt käytte läpi, on harjoitusta tulevaan.

Eli ihan hyviä lapsia kasvaa kasvattamattakin, käyttäydy itse hyvin, älä huuda, puhu vaikka kuiskaamalla, anna lapsen kokea onnistumisia, älä ole kohtuuton, älä sano rumasti, älä ivaa.

Ja aina kun menee hermot, hengähdä, ja ota lapsi syliin, hali ja pusi, elät oikeesti elämäsi hienointa aikaa, älä anna sen mennä hukkaan!!!

4: tuo toimii todella! Olen myös itse kokeillut ja hyväksi havainnut.

4, pitäisi varmaan toimia juuri noin että pakottaisi itsensä siihen hellittelyyn ja kivojen juttujen tekemiseen. Tällä hetkellä (ja tooodella pitkään tätä ennen) tuntuu, että lapsi on se oma ihana ja rakas lapsi vain nukkuessaan. Koko muun ajan on riehuva ja ärsyttävä ilkimys ;)

ap

Asutteko mahdollisesti ulkomailla? Millainen on suhteesi lasten isään, oletko mahdollisesti ylipätevä olemaan kotona? Pitäisikö sinun päästä töihin, tavata muita aikuisia, ja saada aikaa ja rauhaa kehittää itseäsi? Tyytyväisellä äidillä on tyytyväiset lapset, millaista sinun oma elämäsi nyt on? 

Teet väärin. Etkö opi? Jos kerran menetelmäsi ei toimi, se on väärä.

Miksi mulla oli helppoa?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:01"]

Kiellät kerran ja sen jälkeen jätät ilman huomiota ja poika saa rauhoittua itse. Eikä, huono käyös johdu pojasta, vaan vanhemmisa.

[/quote]

Tämä ei toimi meillä, koska lapsi ei välitä kielloista ja meno vain yleensä yltyy. Ja toisekseen huono käytös on usein pikkusiskon kovakouraista käsittelyä (tahallista tai tahatonta) tai jonkun asian rikkomista, joten lapsen ei oikein voi antaa jatkaakaan. Siitä olen periaatteessa samaa mieltä, että huono käytös johtuu enimmäkseen omista huonoista kasvatustaidoistani, ei lapsesta itsestään.

ap

Oletteko kokeilleet positiivista kannustinta? Esimerkiksi hyvin sujuneesta päivästä lapsi saa tarran/hymynaaman/ruksin taulukkoon ja kun tietty määrä tarroja on kerätty, on tiedossa jotain mukavaa, vaikkapa käynti jäätelöllä kahdestaan toisen vanhemman kanssa. Aluksi kannattaa palkita suht. runsaalla kädellä, että lapsen mielenkiinto tarrojen keräämiseen säilyy. Jos tarroja ei tule, motivaatio loppuu nopeasti.

Sanoit, että lapsi käyttäytyy hyvin ollessanne muualla. Voisitte esimerkiksi käydä kolmesti lyhyen ajan sisään jossakin (ei tarvitse mitään huvipuistoja, vaan tyyliin puistossa, rannalla, kaupassa...) ja aina onnistuneesta reissusta lupaatte tarran. Kolmen tarran jälkeen saa palkinnon. Seuraavaan palkinnon saa viiden tarran jälkeen ja tarran saa aina kiukuttoman päivän jälkeen (tai puolikkaan päivän jälkeen, jos tarrojen saanti muuten tyrehtyy).

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:09"]Niin tosiaan, lapsi ei juuri saa kahdenkeskeistä aikaa, koska pikkusisko ei yleensä nuku enää päiväunia. Joskus kun nukkuu, olen yleensä niin poikki että istutan isomman katsomaan piirrettyjä, että saan edes hetken olla rauhassa.

ap

[/quote]

Onko teitä kaksi vanhempaa vai oletko yksin? Meillä vanhempi saa kahdenkeskistä aikaa yleensä illalla kun isä tulee töistä. Jompi kumpi lähtee lapsen kanssa esim. ulos, kirjastoon tai vaikka lukee. En tiedä onko pojilla näin, meillä on tyttö, hän on tarvinnut nyt 5-vuotiaana (ja olisi tarvinnut jo aiemmin) oman paikan, jonne saa mennä tekemään tarkkuutta vaativia juttuja ilman että pikkuveli häiritsee. Tykkää askarrella, värittää, laskea helppoja laskuja yms. Meillä tämäkin on rauhoittanut päiviä, kun saa tosiaan tehdä sellaisia keskittymistä vaativia asioita ihan itsekseen oman pöydän ääressä. Ei ole koko ajan nenät vastakkain pienemmän kanssa.

Kerrotko tarkemmin mitä lapsi siis tekee, mitä mielestäsi ei saisi tehdä? Mistä asioista joudut laittamaan jäähylle useamman kerran saman päivän aikana?

Nelivuotias ei vielä kykene sanomaan syytä teoilleen, joten sitä on ihan turha vaatia. 

Muistathan tilanteissa aina myös kertoa sen mikä olisi ollut se oikea toimintamalli? Kieltojen sijasta ketoa mitä tulisi tehdä (eli ei "älä kiehnää tuolissa" vaan "istu niin, että jalat roikkuvat tuolin reunan yli ja peppu sekä jalat pysyvät paikallaan" - siis ihan random esimerkkinä).

Komppaan noita edellisiä, että se, että keskityt lapseen ja teet jotain kivaa, oikeasti kohtaat lapsen, on kyllä avainasemassa tässä hommassa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:25"]

Asutteko mahdollisesti ulkomailla? Millainen on suhteesi lasten isään, oletko mahdollisesti ylipätevä olemaan kotona? Pitäisikö sinun päästä töihin, tavata muita aikuisia, ja saada aikaa ja rauhaa kehittää itseäsi? Tyytyväisellä äidillä on tyytyväiset lapset, millaista sinun oma elämäsi nyt on? 

[/quote]

Olen kyllä ylipätevä olemaan kotona, mutta ihan Suomessa asutaan. Aloitan syksyllä osapäivätyön, tosin olemme järjestäneet työt niin, että lapset ovat edelleen kotihoidossa. Mies tekee pitkiä päiviä ja on paljon työmatkoilla, joten vastaan kodista aika pitkälle yksin. Olen kompensoinut työn puutetta harrastuksilla, mutta nyt kesällä nekin ovat tauolla. Olen periaatteessa onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mutta lapsen käytös stressaa välillä todella paljon. Pidän varmaan jollain tasolla itseäni epäonnistuneena äitinä, kun lapsi käyttäytyy tuolla tavalla enkä osaa tehdä asialle mitään. Ja kyllä, tarvitsisin omaa rauhallista aikaa todella paljon, mutta tässä elämänvaiheessa siihen ei oikein ole mahdollisuutta nykyistä enempää.

ap

Tarra systtemit on pienemmille ja yksinkertaisimmille, ja yleensä toimii miten sattuu, silla kuohuvaa mieltä on vaikea hallita. Ikinä ei pitäisi palkita millään sokeripitoisella, ok käyttäytymisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Päivä on pitkä ja jos ei saa tarpeeksi  usein ruokaa ja juomaa, hermostuu aikuisetkin tosi helposti.  Kaikkien ihmisten ei ole helppoa hallita tunteitaan, jos esim ap provosoituu lapsen käytöksestä,  niin miten lapselta voi vaatia omien tunteittensa halitsemista? Jokainen on välillä kiukkuinen, oikeesti.

Suurperheen äitinä voin sanoa että lapsen hankalin ikä on 5 vuotta, lapsi itsekin on hukassa itsensä kanssa. Mitä vähemmän kiinnität huomiota lapsen käytökseen sen paremmin se menee. Vannon ja lupaan sinulle että toi ikä menee ohi, ja teillä on mukava pieni kaveri taas, eikä sillä ole kasvatuksen kanssa mitään tekemistä. Lapsi on suurimman osan aikaa todella turhautunut itsensä kanssa, sillä vanhimpana lapsena se vertaa kokoajan itseään vanhempiinsa, ja kokee että siitä ei koskaan tule teidän veroista, ja saattaa hyvinkin ajatella että sisko on teidän perheessä vain sen vuoksi että hänessä on jotain vialla, olette halunneet "uuden".

Lapsilla on mitä hämmästyttävimpiä tapoja ajatella, kannattaa esimerkiksi katsella kirjoja ja pyytää lasta kertomaan mitä kuvissa tapahtuu, ja esittää kysymyksiä, rakentavassa mielessä, muutenkin lukeminen auttaa aina. Ton ikäset osaa myös piirtää tosi mielenkiintoisia sarjakuvia, yksin tai aikuisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:32"]

Kerrotko tarkemmin mitä lapsi siis tekee, mitä mielestäsi ei saisi tehdä? Mistä asioista joudut laittamaan jäähylle useamman kerran saman päivän aikana?

[/quote]

Tässä joitain tämänpäiväisiä tempauksia: kaataa siskon kumoon, repii siskoa tukasta ja vie tavarat kädestä, laittaa huivin lenkille siskon kaulan ympäri ja yrittää vetää perässä (kuulemma koiraleikki, tietää kyllä ettei kaulaan saa laittaa mitään), potkii siskon tuolia/jalkoja ruokapöydässä, pyöräilee karkuun ulkoillessa, repii kukkia kukkapenkistä useista kielloista huolimatta, liimaa tarroja seiniin ja huonekaluihin (tietää, ettei tätäkään saa tehdä), levittelee tavaroita siinä vaiheessa kun on useaan kertaan käsketty siivoamaan, yrittää lyödä minua ja karjuu kun käsken tiukasti vihdoinkin siivoamaan ne tavarat, heittelee tavaroita (meillä ei saa heitellä mitään sisällä), yrittää rikkoa tavaroita kaatamalla/heittelemällä... Näistä kaikista ei edes joutunut jäähylle, mutta esim. nuo siskon tönimiset ja lyömiset on sellaisia, jotka toistuvat todella monta kertaa joka päivä, ja niistä joutuu joka kerta jäähylle. Aina ei edes ole varmaan ajatellut satuttaa, mutta on usein niin kovakourainen että satuttaa tarkoittamatta. Lapsi myös tulee naaman eteen karjumaan ja yrittää usein lyödä tai potkia, kun komennan jäähylle. Ja tämä oli vielä melko rauhallinen päivä, oltiin pitkään ulkoilemassa eikä aikaa pahanteolle jäänyt kauheasti.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:35"]

Tarra systtemit on pienemmille ja yksinkertaisimmille, ja yleensä toimii miten sattuu, silla kuohuvaa mieltä on vaikea hallita. Ikinä ei pitäisi palkita millään sokeripitoisella, ok käyttäytymisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Päivä on pitkä ja jos ei saa tarpeeksi  usein ruokaa ja juomaa, hermostuu aikuisetkin tosi helposti.  Kaikkien ihmisten ei ole helppoa hallita tunteitaan, jos esim ap provosoituu lapsen käytöksestä,  niin miten lapselta voi vaatia omien tunteittensa halitsemista? Jokainen on välillä kiukkuinen, oikeesti.

[/quote]

Lapsi on tosi herkkä verensokerin heilahteluille, joten meillä on pakko olla säännöllinen ateriarytmi ja sellaista ruokaa, jolla nälkä pysyy pitkään poissa. Mitään sokerijuttuja ei syödä kotona, koska ihan pienestäkin sokerimäärästä lapsi menee ensin tosi kovilla kierroksilla ja hetken päästä tulee raivari. Ja ihan totta, ei kukaan voi jatkuvasti olle hyvällä tuulella. Olen yrittänyt opettaa lapselle, että pahalla tuulella ja kiukkuinen saa olla, mutta silti ei saa käyttäytyä huonosti. Lapsi tietää, että kiukkuisena saisi vaikka polkea jalkaa tai lyödä sohvatyynyjä, mutta ei koskaan tee niin vaan jostain syystä mieluummin riehuu ja tuhmailee.

ap

Tarvitsee oikeesti ikäistään seuraa, ja ilman pikkusiskoa.  Toi ikäero on hankala, ei voi olettaa että ne leikkis mitenkään keskenään. Eikö lähistöllä ole ketään saman ikäistä tai vähän vanhempaa poikaa, jonka kanssa voisi leikkiä?

Ikäerossa on vika, ei sinällään missään muussa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:29"]

Onko teitä kaksi vanhempaa vai oletko yksin? Meillä vanhempi saa kahdenkeskistä aikaa yleensä illalla kun isä tulee töistä. Jompi kumpi lähtee lapsen kanssa esim. ulos, kirjastoon tai vaikka lukee. En tiedä onko pojilla näin, meillä on tyttö, hän on tarvinnut nyt 5-vuotiaana (ja olisi tarvinnut jo aiemmin) oman paikan, jonne saa mennä tekemään tarkkuutta vaativia juttuja ilman että pikkuveli häiritsee. Tykkää askarrella, värittää, laskea helppoja laskuja yms. Meillä tämäkin on rauhoittanut päiviä, kun saa tosiaan tehdä sellaisia keskittymistä vaativia asioita ihan itsekseen oman pöydän ääressä. Ei ole koko ajan nenät vastakkain pienemmän kanssa.

[/quote]

Meitä on kaksi, mutta mies on aika paljon poissa kotoa töiden takia. Yleensä kun on kotona haluamme viettää aikaa koko perheen kesken. Ehkä kuitenkin pitäisi kokeilla sitä, että isä vie toisen lapsen ulos tai muuten vietetään aikaa niin, että molemmat lapset saisivat omaa huomiota.

ap