Olen totaaliyksinhuoltaja, mistä lisää voimia arkeen?

Miten olet totaaliyksinhuoltaja jos erosit juuri? Mistä tiedät jo nyt ettei toinen vanhempi tapaa lapsiaan?

Karsi kaikki turhat vaatimukset itsellesi. Älä kuuntele niiden aikuisten kasvatusvinkkejä joilla on tukiverkosto.

Mies muutti ulkomaille. Ei ole muutenkaan reiluimmasta päästä... Ap

Tee pari lasta lisää t.: Vela.

Missä asut? Kartoita paikkakuntasi muut yh:t esim. neuvolan ilm.taulun kautta, kysy sos.toimiston kautta tukiperhettä tm. Diakonilta voi saada apua ihan käytännön asioihin omasta vakaumuksesta riippuen. 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:06"]

Missä asut? Kartoita paikkakuntasi muut yh:t esim. neuvolan ilm.taulun kautta, kysy sos.toimiston kautta tukiperhettä tm. Diakonilta voi saada apua ihan käytännön asioihin omasta vakaumuksesta riippuen. 

[/quote]sori, tarkoitin omasta vakaumuksesta RIIPPUMATTA. Tai ainakin näin sen pitäisi  mennä.

http://www.punahilkka.fi/m/

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:51"]

Mies muutti ulkomaille. Ei ole muutenkaan reiluimmasta päästä... Ap

[/quote]

ok. Itsekin olen totaaliyh, mutta en oikein tiedä mitä vinkkejä antaisin. Päivä kerrallaan. Tee ruokaa useamman päivän määrä kerralla. Osta vaatteita paljon niin ettei tarvitse pestä niitä joka päivä vaan voit pestä harvemmin ja täysiä koneellisia. Lapset mukaan kotitöihin.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:03"]

Tee pari lasta lisää t.: Vela.

[/quote]vela, oot inho

Kiitos vinkeistä. Asutaan espoossa. Olen ollut diakoniin yhteydessä ja hakenut tukiperhettä, myös perhetyöstä tarkoitus saada apua. Olisi tosiaan ihana saada yksinhuoltajakavereita lähialueelta, koska tuntuu ettei perusydinperheelliset oikein ymmärrä tilannettani.. Veloista nyt puhumattakaan:) Vaatevinkki hyvä, täytyypä laittaa likapyykkisäilytys vähän toimivammaksi.

Huh, onneksi elän helppoa velan elämää

Velat ovat maailmanlopun ihmisiä- jotain sairasta on yhteiskunnassa joka ei enää halua uusintaa itseään. Tai no, empatiakyvyttömyys on kyllä vielä kammottavampaa.

Minulla on vain 2 lasta jotka ovat nyt 4 ja 2, totaali yh olen ollut siitä asti kun pienempi oli 7kk ikäinen.

Mun vinkit: Pidä kiinni omasta ajasta, edes jostain ihan pienestä.

Itse haluan juoda aamukahvini rauhassa ja lapset saavat katsella lasten ohjelmia n puoli tuntia joka aamu vaikka muuten yritän tv n katselua välttää.

Otan myös edelleen päivä torkut pienemmän kanssa . Isompi on myös kotihoidossa mutta olen opettanut kuuntelemaan äänikirjoja tai katselemaan kirjoja yksinään n 40 min ajan päikkäri aikaan sen jälkeen kun on yhdessä luettu ensin.

Päikkäreiden ansiosta jaksan sitten itse valvoa myöhään ja kun lapset menävät nukkumaan 19.30 alkaa minulla oma aika jota on oikeastaan ihan ruhtinaallisesti jos valvon johonkin puoleen yöhön asti.

Ja vaikka en itse pääse kotoa mihinkään käy meillä silloin tällöin vieraita illalla lasten nukkumaan menon jälkeen tai ainakin saan puhua puhelimessa ja surffailla netissää rauhassa, katsella tv tä ja lueskella.

Eli jos vaan mahdollista opeta lapset menemään aikaisin nukkumaan tai ainakin nukahtamaan ilman pitkiä nukutus rituaaleja niin saat iltaisin omaa aikaa.

Ja niitä yh kavereita kannattaa tosiaan etsiä. Varsinkin viikonloput ovat minulle vaikeita kun tuntuu että ydinperheelliset haluavat viettää aikaa ihan oman perheen kesken ja silloin se oma yksinäisyys korostuu.

Itse suunnittelen vieläkin viikonloppujen ohjelman aina etukäteen vaikka muuten olen jo tottunut tähän yksin olemiseen. Molemmille päiville järjestän vieraita meille tai etukäteen varmistettua seuraa puistoon tai sitten itse kyläillään jossain.

Ja tsemppaan tosi paljon kasvatus asioissa koska paitsi että tietysti haluankin lapsilleni parasta niin se myös helpottaa lasten kanssa yksin olemista kun ne tottelevat ja käyttäytyvät hyvin ( enimmäkseen siis, kamala uhma 2 veellä kyllä juuri meneillään:)) Eli paljon positiivista huomiota eikä hermojen menetyksiä ja huutamista vaan rauhallista ohjausta ja opastamista, se tehoaa ainakin miedän lapsiin. Ja liika tv n katselu kostautuu ainakin meillä välittömästi hankalana käytöksenä esikoisella.

Ja jos sinulla on ketään sukulaisia tai ystäviä jotka voisivat vaikka edes kerran kuukaudessa antaa sinulle vaikka yhden illan vapaata niin se auttaa jaksamista todella paljon. Pyydä rohkeasti apua jos ketään on. Esim jos on kahdet isovanhemmat niin kysy voisivatko tässä tilanteessa sitoutua kummatkin kerran kuussa yhden illan hoitoavuksi niin saisit jo 2 iltaa vapaata.

Oma äitini oli kolmen lapsen totaaliyksinhuoltaja. Parhaimmillaan hän teki kolmea työtä yhtä aikaa, jotta sai kaiken kustannettua. Äärettömän raskasta se on varmasti ollut, mutta hyvällä kasvatuksella me lapset käyttäydyttiin niin, ettei aiheutettu äidille yhtään ylimääräistä stressiä. 

Joten vaan rajoja ja rakkautta. Niillä ne lapset pärjää pitkälle. Lomaa äitini sai aina kesäisin, kun mentiin mummolaan 1-2kuukaudeksi koko lapsikatras (mummola siis 500km päässä). Muuten oltiin kotona/päiväkodissa/koulussa.

Voi sinua! Jaksamista! Minulla 2 lasta joista toisen totaaliyh olen ollut ihan raskauden alusta saakka. Ei ole aina ollut helppoa, mutta kokoajan helpottaa (lapsi nyt 3v). Aluksi sain ekana vuonna muutaman kerran apua kunnan perhetyöstä, lähinnä juttelu-, siivous- ja kaupassakäyntiapua. Töihin palasin 1.5v sitten ja nyt sujuu kivasti.

Olisin jossain vaiheessa kaivannut myös jutteluseuraa muista yhäreistä mutten löytänyt :(. Nyt ei enää niin ole tarvetta. Elämä soljuu mukavasti. Sinullekin se päivä koittaa!!

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:51"]

Mies muutti ulkomaille. Ei ole muutenkaan reiluimmasta päästä... Ap

[/quote]Mamupatja?

Siivoa vähemmän, ja kun siivoat niin huone kerrallaan.

Jos asetat itsellesi stressiä aiheuttavia tavoitteita, pyristele niistä irti. Tämä koskee esim.siivoustavoitteita.

Ruokaa kerralla isot kattilalliset -> pakasta ja sulata.

Einekset on sallittuja.

Yritä saada järjestettyä aikaa likuntaan, sillä se pitää päätä enemmän kasassa.

Voimia! 

Hmm... Mä voisin ruveta tukiperheeksi kerran kuussa. Asun Espoossa. Mille taholle pitää ilmottautia? Eihän teillä ole allergioita? Meillä on kaksi kissaa

Kysyn perheohjaajalta. En ole kuullut sellaisesta mahdollisuudesta.

Kiitos viesteistä. Lapsilla on vain yksi isovanhempi elossa, joka kyllä auttaa minkä pystyy, mutta tämä tekee omalta osaltaan tilanteesta rankemman. Päiväunet otan heti ohjelmaan kun ne ahdistukselta onnistuu. Nro 19, me laitettiin juuri Pelastakaa lapset ry:n tukiperhehakemukseen että toivomuksena tukiperhe jossa eläimiä (erityisesti esikoinen kovin eläinrakas):) miresi@outlook.com on mun meili, johon voisi kirjoittaa muut yhärit ja avuntarjoajatkin jos siltä tuntuu.