Onko aikuinen lapsi vastuussa vanhempansa hyvinvoinnista, onnellisuudesta? Velvollinen olemaan yhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vanhempien tulee jollain tavoin "ansaita" se, että heidän lapsensa on heihin yhteydessä.  Vanhempiensa hyvinvoinnista tai onnellisuudesta lapsi, ei edes aikuinen lapsi voi ottaa vastuuta. 

"Ansaitsemisella" tarkoitan lähinnä sitä, että vanhemmat ymmärtävät vastuunsa ja käyttäyyvät ja toimivat vastavuoroisesti lasta kunnioittavasti ja arvosavasti, osoittaen, että välittävät; uskoen ja luottaen lapseensa itsenäisenä yksilönä.  Pelkästään se, että on biologinen vanhempi ei yksin riitä "ansioksi"jolla vosi saada lapsen kunnioiuksen ja arvosuksen itselleen ja kuvitella, eä voi käyäytyä lasta kohaan miten tahansa loukkaavasti tai satuttavasti, joko lasta suoraan tai hänen ympärisöään ai muita läheisiään. Tai asumalla ja elämällä etäällä lapsesa kuvitellen, että lapsi kyllä välittää ja rakastaa häntä, koska on biologinen jälkeläinen, eikä mitään muuta sidettä ole.  

Haasteita ja ongelmia tietysti saattaa olla niissä tilaneissa, joissa vanhempi on esimerkiksi hyvin sairas ja on siten kykenemätön toimimaan vastavuoroisesti kun jo pelkästään itsestä huolehtiminen ei tahdo luonnistua 

Kummisetä

Olen äiti ja mummu, olen sitä mieltä, että myös lasten on ansaittava se, että yhteyksiä vanhemmat/isovanhemmat pitävät.

Emme ole hoitoautomaatteja, emme automaattisia lainojen takaajia, emme ilmaisia remonttiapureita jne., emme automaattisia kalliitten harrastusvälineitten ostajia lapsenlapsille.

Jos asiat on tasapainossa, juttu toimii.

Niin. Vastavuoroisuus ja vastavuoroinen kunnioittaminen lienevät ne avain sanat. 

 Suomi on siinä mielessä erinomainen maa, että täällä sekä lapsi että vanhemmat voivat verraten paljon tukeutua -hyvässä ja pahassa- "hyvinvointivaltion" tukeen ja apuun, olematta riippuvainen "hyvinvointivaltion asemasta"  sosiaalisistasuhteista ja tai siitä millaiset välit on mahd. omaan perheeseen (omiin lapsiin tai vanhempiin) ja tai sukuun.  

Vaikka puhuaan paljon vanhemman pyyteettömäsä rakkaudesa lasaan kohtaan, niin tilanne ei ole erve, jos aikuinen lapsi yksipuolisesti pyrkii vain hyväksikäyttämään vanhempiaan.

Ja varmasti vanhempien usko ja luottamus omaan lapseen ja halu tehdä lapsen toivomalla avalla  saattaa olla vähinäänkin koetuksella, jos heitä vaivaa pelko siitä, mitä loukkaavaa ja satuttavaa heidän lapsensa tekee heitä tai, jotain toista tai toisia läeisiiä tai vieraita kohaan.

Julminkin ja paatuneinkin rikollinen on jonkun lapsi. Mutta miksi hänestä tuli ja varttui sellainen kuin tuli?    

Kummisetä      

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi voi olla lapselle raskas taakka jokapäiväisellä soittelulla. Oletuksella olla samanlainen ja elää samanlaista elämää kuin vanhempi. Pyytäminen eri asioihin ja paheksuminen, jos lapsi tekee toisin kuin kuuluu ym.

Jokaisen vanhemman pitäisi pystyä irrottautumaan lapsesta. Lapsi ei ole mikään viihdyke tai ystävä, jonka oletetaan olevan valmis antamaan aikaa, kun itsellä on tylsää.

Olen samaa mieltä.

Minä muutin vaativista lapsistani kauas. Myin talon ja mökin (olin erossa ne itselleni lunastanut) , olivat lapsille jokaikisen viikonlopun vierailukohde, tultiin pe iltana ja lähdettiin sunnuntaina. Minulla ei ollut omaa elämää ollenkaan, viikot siivosin ja toivuin.

Nyt asun kaupungissa riittävän kaukana. Kun lapset ilmoittavat vierailuista, kerron, että juu nähdään kaupungilla, käydään syömässä.

Ja rahani käytän viimeistä killinkiä myöten, asun vuokralla, ettei jää perittävää. Vaihdan pienempään, kun kunto huononee, nyt on iso kolmio arvotalosta.

Nykyvanhemmat ovat juuri tuommoisia, heillä on vain oikeuksia, ei lainkaan vastuita. Tästä on puhuttu tuttavapiirissä paljon. Nykyvanhemmat hoidattavat lapset, jopa kotona ja lomilla ollessaan, päiväkodeissa, jotta saavat itse omaa aikaa. Viikonloput hyväksikäytetään isovanhempia.

Ja jos vastaan sanoo uhataan vierottaa lapsenlapset.

Kaikki aika vietetään nenä kiinni puhelimessa.

Ei tietenkään ole vastuussa tai velvollinen. Kukin aikuinen ihminen on vastuussa omasta itsestään, mukaan lukien onnellisuudestaan. Jos vanhempi kohtelee aikuista lasta huonosti, ei tarvitse olla yhteydessä. Omat rajat saa ja tulee asettaa ihan kaikille ihmisille.

No, lyhyesti: ei ja ei.