Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät pärjää työelämässä?
06.07.2021 |
Kamalaa joutua heräämään aikaisin aamulla ja hoitamaan aamutoimet kiireellä.
Kamalaa joutua menemään johonkin random työporukkaan, missä alasta riippumatta lähes aina aivan eri henkisiä ihmisiä, ja yrittää viihtyä siellä. Tulee ihan sellainen olo kuin joskus yläasteella olisi pakotettu viettämään aikaa joidenkin tupakka-rinkiläisten kanssa. Lähes aina kollegoiden joukossa myös jotain ikäviä tyyppejä tai jotain rajattomia tyyppejä joiden kanssa joutuu väsyneenä yrittämään jotain jämäkkää statusvääntöä, vaikka haluaisi vain haistattaa p*sk*t ja olla rauhassa.
Ei myöskään oikein mitään kiinnostusta mihinkään sellaiseen alaan tai hommaan jonka tekeminen itselle realistista, vaan pakkopullana joutuu asioita vääntämään. En osaa markkinoida itseäni töihin ja täyttä valetta kaikki se markkinointi olisikin kun asenteeni on todella huono. Luin itseni diplomi-insinööriksi, koska lukiossa vahva matikka ja fysiikka, mutta eivät nämä asiat minua kiinnosta. Toisaalta eivät kiinnostaneet hanttihommat eivätkä toisenkaan alan hommat.
Kujalla ollut töissä opintojen aikana ja valmistuttuani (vaikka koulussa pärjäsi kohtuu hyvin) ja kun edelliseen hommaan ei saanut jatkoa osin koronan vuoksi, niin en ole oikein edes jaksanut hakea mitään. Tarvitsisin töissä jonkun opettajan kertomaan itselleni miten asiat menevät (niin kuin koulun harkkatunneilla). Osaan kyllä etsiä tietoa itsenäisesti, mutta en läheskään aina ymmärrä asioita vaikka tietoa löytäisinkin. Inhottava tunne myös kysellä töissä jatkuvasti kiireisiltä ja nihkeiltä ihmisiltä, varsinkin kun ei ole edes mikään pidetty tyyppi siellä töissä. Ja vaikka kysyisikin niin ei kellään ole aikaa eikä välttämättä edes osaamista oikeasti selittää niitä asioita, vaan nopeasti vaan näyttävät miten homma menee eteenpäin tai korjaavat jonkun virheen. Sitten sitä vaan yrittää tajuamatta jatkaa hommaa eteenpäin.
En tiedä johtuuko ankarasta kasvatuksesta, mutta en myöskään pysty suhtautumaan työtehtäviin sillä tavalla että millään ei ole mitään väliä ja puskemaan vain jotain tuotosta eteenpäin stressaamatta virheistä tms. Ainakaan useat kanssaopiskelijat keiden kanssa tullut juteltua niin ei heitä turhia murehdita se vaikka vääntäisivät jotain aivan luokattomia tekeleitä (ja osa porukasta niin "tyhmää" etteivät osaa edes miettiä ja hahmottaa että tekevätkö oikein tai mitä missäkin prosesseissa tapahtuu). Ja sitten noita kutsutaan reippaiksi ja omatoimisiksi.
En myöskään pidä kiireestä ja siedän huonosti stressiä ja vihaan sitä jos minulle isketään jokin aikataulutettu homma (mitä en hanskaa) ja ihmiset odottavat että saisin sen vaikka kahdessa tunnissa valmiiksi. Jotenkin aivan vastenmielisiä kaikki kokemukset työelämästä. Tuntuu ettei pärjää osaamisen suhteen eikä sosiaalisten suhteiden tasolla. Työttömänä oleminenkin on ihan kauheaa, mutta vaikea löytää motivaatiota kilpailla töistä ja päätyä taas siihen painajaiseen.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin voinut elää entisaikaan hyvin. Viihdyn kotiäitinä. Tuleva työelämä pelottaa, luonteentani olen arka, päällepäsmärit lynkkaa minut heti.
Olisit hyvin viihtynyt, kun olisit mahdollisesti kuollut synnytyksessä tai ainakin pari lastasi olisi vauvana menehtynyt? Miestä ei sitten saa vaihtaa vaikka se hakkaisi ja antaa on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut työttömänä ja sairauslomalla ja sen aikana huomannut, kuinka paljon tyhjää työtä maailmaan mahtuu. Sosiaalityöntekijä soittelee työkkäristä, mitään ei tapahdu. Kelassa käsittelijät pyörittelevät papereita ja kehittävät hylkäämisperusteita kuntoutuksille. Siihenkin tarvii joku viiden eri henkilön tiimi sieltä. Varmaan hirveä tehdä töitä, joissa tarkoituksena on tuottaa harmia toisten elämälle, tai häiritä soittelemalla "työ"asioista kun mitään töitä nyt ei kumminkaan ole tarjolla. Mutta varmaan kivampi kun työttömän ainakin siinä mielessä, että palkka juoksee.
MITÄ?! Onks tää miun kirjoittama aloitus?? Vai onko AP miun sielunsisko?
Pohdiskelin tässä itsekseni juuri tätä aihetta ja törmäsin tähän.
Ratkaisuksi keksin luovan alan ja yrittäjän hommat, mutta opiskeluissa alkaa vasta toinen vuosi nyt elokuussa ja heti 8 tunnin työharjoitteluilla. Ala, jossa paljon pajatyötä ja jäänyt nyt sitten suurimmaksi osaksi etäilyksi koronan takia. Stressaan jo valmiiksi työharjoittelua. Yritä siellä nyt sitten tehdä asioita, joita ei koskaan tullut pajalla opittua. Kiva nykiä koko ajan hihasta kiireisiä työntekijöitä ja vaatia opettamaan ja vääntämään asiat rautalangasta.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla ADD. Asperger oireilee monesti paljon rajummin.
Tämä. Itse epäilen, että minulla on nuo. Haluan kyllä olla töissä, mutta kestän sitä huonosti. Alan unohdella ja myöhästellä heti kun stressiä kertyy. Aluksi pystyn myös hyvin pääsemään sosiaalisiin piiriin, mutta kun sitä on joka päivä niin ei jaksa tsempata, se alkaa väsyttää niin paljon että vetäydyn sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tuttua. Varmaan suurin osa tuntee samoin, vaikka eri ihmisillä tietenkin on erilaiset selviämisstrategiat. Työyhteisöt ovat usein aivan hirveitä ja elämästä vieraantuneita. Töitä tehdään ilman mitään iloa tai sisäistä motivaatiota ihan vaan siksi, että 'ne on tehtävä'. Moni homma on lisäksi täysin turha.
Laadun suhteen pitää oppia ajattelemaan, että riittävän hyvä on riittävän hyvä, niin pitkään kun olet suorittavassa työssä (tähän kuuluu suurin osa myös akateemisista töistä).
En ole ikänäni ole kokenut työelämää noin enkä missään. Vaikka olen työskennellyt ympäri Suomen vaativissakin töissä ja projokteissa. Aina on tultu työyhteisön kanssa toimeen, eikä kukaan ole lähtenyt yhdestäkään työyhteisöstä ovet paukkuen.
Olet sitten varmaan se tyyppi, jonka takia ne muut eivät haluaisi aamulla raahautua sinne työpaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet sitten varmaan se tyyppi, jonka takia ne muut eivät haluaisi aamulla raahautua sinne työpaikalle.
Reps
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin voinut elää entisaikaan hyvin. Viihdyn kotiäitinä. Tuleva työelämä pelottaa, luonteentani olen arka, päällepäsmärit lynkkaa minut heti.
Veit sanat suustani. Olen kait luonteeltani liian arka ja herkkä kovalle alalle. Vaikka olen todistetusti älykäs, pärjännyt koulussa/yliopistossa hienosti, olen myös tosi epävarma. Epävarmuuteni saa aikaan sen, että vaikutan tyhmältä ja hömelöltä ja sellaiseen on helppo ”käydä käsiksi” ja on käyty. Tavallaan kuitenkin olen jopa oikein sosiaalinen. Olen aina ollut ahkera suorittaja ja pärjäisin ”pehmeämmässä ja turvallisemmassa” ympäristössä varmasti tosi hyvin. Nyt minua pidetään laiskana kotiäitinä, koska ”työpelon” vuoksi en pitkään aikaan ole ollut töissä. Rakastan työntekoa, mutta en kykene siihen kiusaavassa ympäristössä, jossa on tunne, että aina on oltava varuillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veit sanat suustani. Olen kait luonteeltani liian arka ja herkkä kovalle alalle. Vaikka olen todistetusti älykäs, pärjännyt koulussa/yliopistossa hienosti, olen myös tosi epävarma. Epävarmuuteni saa aikaan sen, että vaikutan tyhmältä ja hömelöltä ja sellaiseen on helppo ”käydä käsiksi” ja on käyty. Tavallaan kuitenkin olen jopa oikein sosiaalinen. Olen aina ollut ahkera suorittaja ja pärjäisin ”pehmeämmässä ja turvallisemmassa” ympäristössä varmasti tosi hyvin. Nyt minua pidetään laiskana kotiäitinä, koska ”työpelon” vuoksi en pitkään aikaan ole ollut töissä. Rakastan työntekoa, mutta en kykene siihen kiusaavassa ympäristössä, jossa on tunne, että aina on oltava varuillaan.
"Työpelko" on hyvä sana kuvaamaan omaakin tilannetta. Ja juuri tuo että joutuu olemaan jatkuvasti jollain tapaa varuillaan. En tajua miten isompi osa ihmisistä ei kärsi näistä ongelmista, kun en kuitenkaan esim. opiskeluryhmästäkään ollut se kaikkein epävarmin ja arin tyyppi, mutta silti ainakin itselle työelämä kuormittavaa muiden ihmisten takia. Eikä niiden muiden tarvitse edes olla mitään kiusaaja-narsisteja aiheuttaakseen kuormitusta ja haluttomuutta lähteä koko töihin. Ehkä muut ihmiset ovat sitten saaneet lapsena enemmän jotain kannustusta tms ja pärjäävät paremmin ominaisuuksinensa.
Tutulta kuulostaa. Koulussa ja opiskelussa viihdyin. Kaikki samalla viivalla, ja opettaja johti. Työelämässä putosin kärryiltä, koin sekavaksi ja ahdistavaksi koko kuvion. Mielenterveys rapisi. Olisin halunnut ihan suorittavan tavistyön. Mutta eihän sellaisia enää olekaan. Kasvatus oli tiukkaa ja painottui ohjeiden kuuliaiseen noudattamiseen, huolellisuuteen ja tarkkuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut työttömänä ja sairauslomalla ja sen aikana huomannut, kuinka paljon tyhjää työtä maailmaan mahtuu. Sosiaalityöntekijä soittelee työkkäristä, mitään ei tapahdu. Kelassa käsittelijät pyörittelevät papereita ja kehittävät hylkäämisperusteita kuntoutuksille. Siihenkin tarvii joku viiden eri henkilön tiimi sieltä. Varmaan hirveä tehdä töitä, joissa tarkoituksena on tuottaa harmia toisten elämälle, tai häiritä soittelemalla "työ"asioista kun mitään töitä nyt ei kumminkaan ole tarjolla. Mutta varmaan kivampi kun työttömän ainakin siinä mielessä, että palkka juoksee.
Pääsisipä itsekin tälläiseksi tyhjäntoimittajaksi nostamaan palkkaa. KELA tai työkkäri ei ole ikinä vastannut kun olen laittanut sinne työhakemuksia.
Minuakin ahdistaa aikaiset aamuherätykset ja työpaikkojen sosiaaliset tilanteet. Itse työn tekeminen on kuitenkin ollut yleensä ihan mukavaa. Nyt voin onneksi tehdä etätöitä omassa rauhassa ja tahdissa. Mahdollisuus etätöihin on ollut oikea lottovoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset joutaisi laittaa joksikin aikaa pakkotyöleirille.
Ja jättää kaikki tuet maksamatta.
Oppisi mitä elämä, oman itsensä elättäminen ja ilmaiset tuet tarkoittavat.
Tämä.
Hautausmaan puutarhuri taitaa olla maailman paras duuni.
Asiakkaat ei paljoa valita.
Näkee työnsä jäljet ja kausiluonteisuuden vuoksi työntekijät (jotka usein iloisia nuoria tai muuten alasta innoissaan olevia kypsiä aikuisia) vaihtuvat joka kesä.
Saa olla ulkona eikä homehtuneissa rakennuksissa.
Toki puutarha-alan koulu tulee käydä että osaa hommelit, mutta sielläkin kai usein samanhenkistä porukkaa.
Ihanaa.
Puutarhuriksi hautuumaalle tahtoisin minä(kin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset joutaisi laittaa joksikin aikaa pakkotyöleirille.
Ja jättää kaikki tuet maksamatta.
Oppisi mitä elämä, oman itsensä elättäminen ja ilmaiset tuet tarkoittavat.
Ainakaan siellä työleireillä ei tarvitsisi esittää sosiaalista joidenkin tanttojen kanssa kahvihuoneessa. Eikä sinne leirille tarvitsisi tehdä työhakemuksia.
Työelämässä ei voi olla noin herkkä ja laiska.
Lopetin töiden hakemisen 90-luvulla. Ei enää ikinä oravanpyörää.
Vierailija kirjoitti:
Statusvääntö?
Tarkoittaa sitä että tietynlaisten ihmisten kanssa joutuu kokoajan pitämään tietyllä tavalla puoliaan, tai muuten he rupeavat ajattelemaan että sinua voi kohdella miten huvittaa. Eli sinua kohtaan voi tympeillä ja käyttää tylyä kieltä, sinun päällesi voi puhua ja mielipiteitäsi ei tarvitse kuunnella ja sinulle voi yrittää työntää kaikki kurjimmat hommat jne. Monille ihmisille tuo puoliensa pitäminen tulee enemmän luonnostaan, mutta tietyntyyppiset ihmiset joutuvat petraamaan ja keskittymään siihen enemmän, mikä ei todellakaan ole väsyneenä hauskaa (varsinkaan kun ei haluaisi olla koko paikassa, eikä kyseisten ihmisten kanssa tekemisissä).
En ole ikänäni ole kokenut työelämää noin enkä missään. Vaikka olen työskennellyt ympäri Suomen vaativissakin töissä ja projokteissa. Aina on tultu työyhteisön kanssa toimeen, eikä kukaan ole lähtenyt yhdestäkään työyhteisöstä ovet paukkuen.