Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät pärjää työelämässä?
06.07.2021 |
Kamalaa joutua heräämään aikaisin aamulla ja hoitamaan aamutoimet kiireellä.
Kamalaa joutua menemään johonkin random työporukkaan, missä alasta riippumatta lähes aina aivan eri henkisiä ihmisiä, ja yrittää viihtyä siellä. Tulee ihan sellainen olo kuin joskus yläasteella olisi pakotettu viettämään aikaa joidenkin tupakka-rinkiläisten kanssa. Lähes aina kollegoiden joukossa myös jotain ikäviä tyyppejä tai jotain rajattomia tyyppejä joiden kanssa joutuu väsyneenä yrittämään jotain jämäkkää statusvääntöä, vaikka haluaisi vain haistattaa p*sk*t ja olla rauhassa.
Ei myöskään oikein mitään kiinnostusta mihinkään sellaiseen alaan tai hommaan jonka tekeminen itselle realistista, vaan pakkopullana joutuu asioita vääntämään. En osaa markkinoida itseäni töihin ja täyttä valetta kaikki se markkinointi olisikin kun asenteeni on todella huono. Luin itseni diplomi-insinööriksi, koska lukiossa vahva matikka ja fysiikka, mutta eivät nämä asiat minua kiinnosta. Toisaalta eivät kiinnostaneet hanttihommat eivätkä toisenkaan alan hommat.
Kujalla ollut töissä opintojen aikana ja valmistuttuani (vaikka koulussa pärjäsi kohtuu hyvin) ja kun edelliseen hommaan ei saanut jatkoa osin koronan vuoksi, niin en ole oikein edes jaksanut hakea mitään. Tarvitsisin töissä jonkun opettajan kertomaan itselleni miten asiat menevät (niin kuin koulun harkkatunneilla). Osaan kyllä etsiä tietoa itsenäisesti, mutta en läheskään aina ymmärrä asioita vaikka tietoa löytäisinkin. Inhottava tunne myös kysellä töissä jatkuvasti kiireisiltä ja nihkeiltä ihmisiltä, varsinkin kun ei ole edes mikään pidetty tyyppi siellä töissä. Ja vaikka kysyisikin niin ei kellään ole aikaa eikä välttämättä edes osaamista oikeasti selittää niitä asioita, vaan nopeasti vaan näyttävät miten homma menee eteenpäin tai korjaavat jonkun virheen. Sitten sitä vaan yrittää tajuamatta jatkaa hommaa eteenpäin.
En tiedä johtuuko ankarasta kasvatuksesta, mutta en myöskään pysty suhtautumaan työtehtäviin sillä tavalla että millään ei ole mitään väliä ja puskemaan vain jotain tuotosta eteenpäin stressaamatta virheistä tms. Ainakaan useat kanssaopiskelijat keiden kanssa tullut juteltua niin ei heitä turhia murehdita se vaikka vääntäisivät jotain aivan luokattomia tekeleitä (ja osa porukasta niin "tyhmää" etteivät osaa edes miettiä ja hahmottaa että tekevätkö oikein tai mitä missäkin prosesseissa tapahtuu). Ja sitten noita kutsutaan reippaiksi ja omatoimisiksi.
En myöskään pidä kiireestä ja siedän huonosti stressiä ja vihaan sitä jos minulle isketään jokin aikataulutettu homma (mitä en hanskaa) ja ihmiset odottavat että saisin sen vaikka kahdessa tunnissa valmiiksi. Jotenkin aivan vastenmielisiä kaikki kokemukset työelämästä. Tuntuu ettei pärjää osaamisen suhteen eikä sosiaalisten suhteiden tasolla. Työttömänä oleminenkin on ihan kauheaa, mutta vaikea löytää motivaatiota kilpailla töistä ja päätyä taas siihen painajaiseen.
Kommentit (42)
Eli viilaat loputtomasti saamatta mitään valmista aikaan ja nimittelet tyhmiksi niitä jotka saavat jotain aikaiseksi. Nyt olisi asennemuutos tarpeen. Työelämä ei sopeudu sinun tahtiisi vaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mulla myös korkeakoulututkinto "kovalta alalta". Oln kurssini priimus, joten työpaikkoja tyrkytettiin heti, kun oli paperit kädessä.
Töissä ei ollut mitenkään objektiivisesti stressaavaa (paitsi täysin luokaton ja lusmu johtoporras), mutta kehitin silti burnoutin. Minut tuupattiin jo eläkkeelle kolmekymppisenä.
En ole kaivannut töihin, s.o. vakituiseen päivätyöhön. Elämänsä voi käyttää mielekkäämminkin
Kyllä se on paljon kiinni työpaikastakin. Saatat vielä löytää hyvän, jossa viihdyt. Itselläkin oli nuorempana samanlaisia mietteitä, mutta useampia työpaikkoja kokeiltuani tiedän, ettei vika ollut minussa.
Tutulta kuulostaa. Itse töissä rahoitusalalla, työ on hektistä, kiireistä, ala on kova. Yritän jotenkin rämpiä menemään, nyt onneksi kesälomalla ja stressi poissa. Palkka kohtuuhyvä, se motivoi vielä toistaiseksi. Saa nähdä kauan.
Teen vain lyhyttä pätkää silloin kun huvittaa joten ei ongelmaa. Taloudellisesti tämä on katastrofi mutta en kadu hetkeäkään että jätin toistaiseksi voimassa olevan kokoaikatyöni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas pelottava kirjoitus. Kiteytit myös minun tuntoni ihan napilleen.
Toivon vain lottovoittoa.
Minä olisin voinut elää entisaikaan hyvin. Viihdyn kotiäitinä. Tuleva työelämä pelottaa, luonteentani olen arka, päällepäsmärit lynkkaa minut heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään oikeen pärjännyt, syy yleensä huono johtaminen, typerät ja täysin idiootti maiset esimiehet, piti osata leikkiä typerystä ja nenästä vedettävää, ettei heti lennä ulos, täysin kuralle menneitä projekteja, älytöntä lojaalisuutta vailla pohjaa, väkisin yrittivät kyykkyhyllylle, kunnes ilmoitin, että kyykkikää ihan rauhassa, otan lopputilin. Mitä hiton epäjärjestystä ja kuraa, ei psykologia kestä, so long!
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla myös korkeakoulututkinto "kovalta alalta". Oln kurssini priimus, joten työpaikkoja tyrkytettiin heti, kun oli paperit kädessä.
Millä alalla tyrkytetään työpaikkoja koulutodistuksen perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Minua ei edes kukaan suostu palkkaamaan, en sitä työnhakuteatteria osaa/jaksa. Työkokemusta takana pari kuukautta ja siinäkin pari liikaa. Kouluissa pärjään erinomaisesti sekä käytännön että teoreettisilla aloilla, mutta työelämä menee yli hilseen kaikin puolin. Varmaan sitten jatkan opiskelua loppuelämäni.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Minua ei edes kukaan suostu palkkaamaan, en sitä työnhakuteatteria osaa/jaksa. Työkokemusta takana pari kuukautta ja siinäkin pari liikaa. Kouluissa pärjään erinomaisesti sekä käytännön että teoreettisilla aloilla, mutta työelämä menee yli hilseen kaikin puolin. Varmaan sitten jatkan opiskelua loppuelämäni.
Millä rahalla opiskelet vuosikymmeniä? -40% toimeentulotuki vai oletko eläkkeellä? Eikö KELA/työkkäri näe nykyään suoraan jos olet kirjoilla korkeakoulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Minua ei edes kukaan suostu palkkaamaan, en sitä työnhakuteatteria osaa/jaksa. Työkokemusta takana pari kuukautta ja siinäkin pari liikaa. Kouluissa pärjään erinomaisesti sekä käytännön että teoreettisilla aloilla, mutta työelämä menee yli hilseen kaikin puolin. Varmaan sitten jatkan opiskelua loppuelämäni.
Millä rahalla opiskelet vuosikymmeniä? -40% toimeentulotuki vai oletko eläkkeellä? Eikö KELA/työkkäri näe nykyään suoraan jos olet kirjoilla korkeakoulussa?
Ensimmäinen yliopistotutkinto meni korkeakoulu-opintotuella, sitten ammattikoulututkinto amis-opintotuella, ja kolmantena opiskelin amk-tutkinnon toimeentulotuella.
Jatkossa kai teen avoimen yliopiston tai amkin kursseja sivutoimisina opintoina, kyllä siellä opiskeltavaa riittää. Toki etsin koko ajan työpaikkaa, mutta henkisesti olen jo luovuttanut sen suhteen. Sivistän itseäni pääasiassa huvin vuoksi ja tylsyyteen. Ehkä jossain vaiheessa suoritan vielä toisen ammattikoulututkinnon, siihen ilmeisesti voi opintotukea saada useamman kerran.
Joku kun kyseli, onko aloittaja mahdollisesti asperger, niin sama tuli kieltämättä mieleen minullakin. Itseltäni ainakin löytyy vahvasti piirteitä siihen suuntaan, mutta diagnoosi puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Eli viilaat loputtomasti saamatta mitään valmista aikaan ja nimittelet tyhmiksi niitä jotka saavat jotain aikaiseksi. Nyt olisi asennemuutos tarpeen. Työelämä ei sopeudu sinun tahtiisi vaan päinvastoin.
Hieman eri asia osata tehdä "80-90%:sti" hyvä työ, takertumatta liikaa yksityiskohtiin, kuin olla tajuamatta milloin tekee räikeitä virheitä tai ylipäänsä mitä on tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko olla ns.huijari-syndroomaa?
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla ns.huijari-syndroomaa?
Eikös huijarisyndroomalaiset kuitenkin yleensä pärjää siellä töissä ihan hyvin? Epäilevät siis omia kykyjään vaikka onnistuvat ja osaavat. Tässähän kyse siitä ettei ihminen pärjää ja ihan oikeasti osaa asioitaan. Huijarisyndroomalaiset pärjäävät yleensä myös sosiaalisesti kohtuu hyvin.
Hyvin tuttua. Varmaan suurin osa tuntee samoin, vaikka eri ihmisillä tietenkin on erilaiset selviämisstrategiat. Työyhteisöt ovat usein aivan hirveitä ja elämästä vieraantuneita. Töitä tehdään ilman mitään iloa tai sisäistä motivaatiota ihan vaan siksi, että 'ne on tehtävä'. Moni homma on lisäksi täysin turha.
Laadun suhteen pitää oppia ajattelemaan, että riittävän hyvä on riittävän hyvä, niin pitkään kun olet suorittavassa työssä (tähän kuuluu suurin osa myös akateemisista töistä).
Ymmärrän. Minuakin ottaa päähän random työporukat, työpaikalle aamuvarhaisella raahautuminen ja työtehtävät, joitten tekemisen taso ei tunnu olevan niin nuukaa, kunhan tunnit tulee täyteen.
Olen miettinyt jotain omaa firmajuttua, yksinyrittämistä ja kotona tehtäviä etätöitä, mutta mitään en ole saanut aikaiseksi sillä saralla, joten loman jälkeen raahaudun taas aamuvarhaisella työpaikalle random tyyppien seuraan tekemään tunnit täyteen...
Ap:n kaltaiset joutaisi laittaa joksikin aikaa pakkotyöleirille.
Ja jättää kaikki tuet maksamatta.
Oppisi mitä elämä, oman itsensä elättäminen ja ilmaiset tuet tarkoittavat.
Työelämässä viihtyvät jotkut, emme me kaikki. Annetaan sen olla.