Muita jotka eivät pärjää työelämässä?

Kamalaa joutua heräämään aikaisin aamulla ja hoitamaan aamutoimet kiireellä.
Kamalaa joutua menemään johonkin random työporukkaan, missä alasta riippumatta lähes aina aivan eri henkisiä ihmisiä, ja yrittää viihtyä siellä. Tulee ihan sellainen olo kuin joskus yläasteella olisi pakotettu viettämään aikaa joidenkin tupakka-rinkiläisten kanssa. Lähes aina kollegoiden joukossa myös jotain ikäviä tyyppejä tai jotain rajattomia tyyppejä joiden kanssa joutuu väsyneenä yrittämään jotain jämäkkää statusvääntöä, vaikka haluaisi vain haistattaa p*sk*t ja olla rauhassa.

Ei myöskään oikein mitään kiinnostusta mihinkään sellaiseen alaan tai hommaan jonka tekeminen itselle realistista, vaan pakkopullana joutuu asioita vääntämään. En osaa markkinoida itseäni töihin ja täyttä valetta kaikki se markkinointi olisikin kun asenteeni on todella huono. Luin itseni diplomi-insinööriksi, koska lukiossa vahva matikka ja fysiikka, mutta eivät nämä asiat minua kiinnosta. Toisaalta eivät kiinnostaneet hanttihommat eivätkä toisenkaan alan hommat.

Kujalla ollut töissä opintojen aikana ja valmistuttuani (vaikka koulussa pärjäsi kohtuu hyvin) ja kun edelliseen hommaan ei saanut jatkoa osin koronan vuoksi, niin en ole oikein edes jaksanut hakea mitään. Tarvitsisin töissä jonkun opettajan kertomaan itselleni miten asiat menevät (niin kuin koulun harkkatunneilla). Osaan kyllä etsiä tietoa itsenäisesti, mutta en läheskään aina ymmärrä asioita vaikka tietoa löytäisinkin. Inhottava tunne myös kysellä töissä jatkuvasti kiireisiltä ja nihkeiltä ihmisiltä, varsinkin kun ei ole edes mikään pidetty tyyppi siellä töissä. Ja vaikka kysyisikin niin ei kellään ole aikaa eikä välttämättä edes osaamista oikeasti selittää niitä asioita, vaan nopeasti vaan näyttävät miten homma menee eteenpäin tai korjaavat jonkun virheen. Sitten sitä vaan yrittää tajuamatta jatkaa hommaa eteenpäin.

En tiedä johtuuko ankarasta kasvatuksesta, mutta en myöskään pysty suhtautumaan työtehtäviin sillä tavalla että millään ei ole mitään väliä ja puskemaan vain jotain tuotosta eteenpäin stressaamatta virheistä tms. Ainakaan useat kanssaopiskelijat keiden kanssa tullut juteltua niin ei heitä turhia murehdita se vaikka vääntäisivät jotain aivan luokattomia tekeleitä (ja osa porukasta niin "tyhmää" etteivät osaa edes miettiä ja hahmottaa että tekevätkö oikein tai mitä missäkin prosesseissa tapahtuu). Ja sitten noita kutsutaan reippaiksi ja omatoimisiksi.

En myöskään pidä kiireestä ja siedän huonosti stressiä ja vihaan sitä jos minulle isketään jokin aikataulutettu homma (mitä en hanskaa) ja ihmiset odottavat että saisin sen vaikka kahdessa tunnissa valmiiksi. Jotenkin aivan vastenmielisiä kaikki kokemukset työelämästä. Tuntuu ettei pärjää osaamisen suhteen eikä sosiaalisten suhteiden tasolla. Työttömänä oleminenkin on ihan kauheaa, mutta vaikea löytää motivaatiota kilpailla töistä ja päätyä taas siihen painajaiseen.