Masennusta ei voi kukaan toinen parantaa, mutta

Vierailija kirjoitti:

Voidaan helposti parantaa sähköhoidolla

Moni työtön on sillä tavalla masentunut että tarvitsisi psykiatrista hoitoa

Ei se rakkaus sun päätäsi paranna. Pahimmassa tapauksessa sekottaa vielä enemmän.

Joo minä tapasin nykyisen mieheni pahimmassa vaiheessa masennustani tai sanotaan silloin kun ne oireet alkoivat kunnolla näkyä. Hetkittäisesti se kaikki ihana mitä rakkaudesta seurasi"paransi" oloani, mutta koska masennus johtui niin monesta asiasta, joita ei ihmissuhteellakaan voi ratkaista, olo palasi aika nopeasti siihen missä se olikin koko ajan piilevänä ollut. Sitten täytyi vain läheisten tuella jaksaa ja yrittää pysyä elämässä kiinni. Tottakai hyvät ihmissuhteet auttavat missä tahansa sairaudessa jaksamiseen.

Masennus ei ole mikään pikku vaiva, joka lähtisi hetkessä pois. Siihen menee vuosia, että saat pään "asetukset" uuteen uskoon.

Siinä mielessä että elämässä on edes jotain positiivista ja kumppanin kanssa vietettyinä aikoina on muuta ajateltavaa. Välillä on toki hetkiä jolloin ei jaksa toisen seuraa ollenkaan. Kumppanini tietää minulla olevan ongelmia mutta harvemmin puhun niistä hänelle vaan pidän parisuhteen parisuhteena ja terapian terapiana.

Joo mun kumppani on tärkein tekijä masennuksen ja ahdistuksen voittamisessa todellakin!

On paljon vaikeampi parantua syrjääntyneenä, kun ei syö, ei käy suihkussa, ei maksa laskuja tai hoida elämäänsä. Kaikki menee alamäkeen vauhdilla ja ongelmat kasaantuu.

Kumppani ryhditti elämää hirveästi. Oli säännöllisesti ruokaa, kävin suihkussa, mies auttoi opinnoissa tosi paljon. Olin jo jättämässä opinnot kesken, mutta miehen ja välivuoden avulla valmistuin. Ensimmäiset vuodet työelämässäkin tarvitsin paljon tukea.

Kun elämän raamit alkoi olla kohdillaan ja oli tukea, oli turvallisempi tunne. Sain aikaa ja rauhaa, sain uusia kokemuksia, en jäänyt yksin ja syrjäytynyt. Vähitellen elämä alkoi hymyillä.

Nyt minulla on töitä, ystäviä, omaisuutta, sama kumppani, hyvä mielenterveys. Joskus kylmää kun ajattelee miten asiat ois voineet mennä, voisin olla todella huono-osainen ja yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksen tunne perustuu yleensä ohimenevään harhaiseen kuvitelmaan toisesta ihmisestä. Vaikka saisikin tuon ihmisen kumppanikseen, alkuhuuma loppuu aikanaan ja joudut taas kohtaamaan masennuksen. Oletan että nyt puhutaan oikeasta kliinisestä masennuksesta, eikä mistään "olin pari kuukautta vähän väsyny ja allapäin" -elämäntilanteesta.

Joo, mutta jos ei puhutakaan ohimenevästä harhaisesta kuvitelmasta, vaan kahden aikuisen, realistisen ihmisen välisestä kiintymyksestä ja kumppanuudesta, asia on toinen.

Esim. minulla ei ole ystäviä, joten kumppani olisi tuiki tärkeä olla.

Jatkuva yksinolo vieraannuttaa kaikesta "normaalista" kanssakäymisestä, ja aiheuttaa masennusta. Kukaan ei kosketa, kukaan ei juttele, kommentoi...

Masennus on kemiallinen sairaus, jota hoidetaan kemikaaleilla. Kaikki muu on näpräämistä.

En edes tiedä missä olisin ilman miestäni ja perhettäni masennukseni kanssa.

Olin aivan jäätävissä veloissa, nuoruuden hölmöyksistä johtuen. Lapsuuden traumat ja raskaat ihmissuhteet veivät tilani niin huonoksi, että kauhistuttaa edes muistella niitä pahimpia aikoja. Isä auttoi rahallisesti selviämään ja äiti kuunteli. Mies auttoi arjessa ja edisti siten oloani paremmaksi. Terapiassa jaoin sitten ne kriisit ja hain sitä apua yksittäisiin ongelmiini. Eli kyllä siinä on monta tekijää, jotka voivat tilaa viedä suuntaan jos toiseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Joo mun kumppani on tärkein tekijä masennuksen ja ahdistuksen voittamisessa todellakin!

On paljon vaikeampi parantua syrjääntyneenä, kun ei syö, ei käy suihkussa, ei maksa laskuja tai hoida elämäänsä. Kaikki menee alamäkeen vauhdilla ja ongelmat kasaantuu.

Kumppani ryhditti elämää hirveästi. Oli säännöllisesti ruokaa, kävin suihkussa, mies auttoi opinnoissa tosi paljon. Olin jo jättämässä opinnot kesken, mutta miehen ja välivuoden avulla valmistuin. Ensimmäiset vuodet työelämässäkin tarvitsin paljon tukea.

Kun elämän raamit alkoi olla kohdillaan ja oli tukea, oli turvallisempi tunne. Sain aikaa ja rauhaa, sain uusia kokemuksia, en jäänyt yksin ja syrjäytynyt. Vähitellen elämä alkoi hymyillä.

Nyt minulla on töitä, ystäviä, omaisuutta, sama kumppani, hyvä mielenterveys. Joskus kylmää kun ajattelee miten asiat ois voineet mennä, voisin olla todella huono-osainen ja yksin.

Epistä.

Mun kumppanit on lähteneet, kun on käynyt ilmi, että mulla on ongelmia jaksaa ja pärjätä. :(

Omalla tyttärelläni on ollut vastaavia haasteita elämässään,mutta hänen kumppaninsa on tukenut, samoin kuin sinun.

Miksi mun elämässä kaikki on mennyt vaikeimman päälle? Terapeuttikin oli pelkkä ahne huijari. :(

Vierailija kirjoitti:

Masennus on kemiallinen sairaus, jota hoidetaan kemikaaleilla. Kaikki muu on näpräämistä.

SSRI:llä saadaan kemikaalit aivoisssa säädettyä kohdilleen

Mä luulen, että mua vois ainakin helpottaa se, että tietäisin, että joku rakastaa mua

Kissa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Voidaan helposti parantaa sähköhoidolla

Onnistumisprosentti on korkea verrattuna muihin hoitomuotoihin mutta ei siltikään sata

t. sähköhoitoresistentti

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että mua vois ainakin helpottaa se, että tietäisin, että joku rakastaa mua

vois luulla. mutta jos masennus on tarpeeksi paha, sepäs vaan kuiskaa korvaasi että ei se oikeasti rakasta mua, se valehtelee tai liioittelee... tai LUULEE rakastavansa mutta on oikeasti vaan yksinäinen ja takertuis keneen vaan... tai sit se oikeasti rakastaa mutta mä en ansaitse sitä rakkautta, se rakkaus perustuu valheeseen tai harhaluuloon... jne...

olen kuullut väitteen että kukaan ei voi rakastaa toista jossei rakasta ensin itseään. täyttä potaskaa! mutta sen väitteen voin allekirjottaa että vaikka rakkaus auttaa selviämään tässä hetkessä, kukaan muu ei voi rakastaa masentunutta eheäksi asti. vain masentunut itse. mikä on tietty helpommin sanottu kuin tehty

Vierailija kirjoitti:

Raha auttaa useimpiin mielen ongelmiin. siksi opiskelijoita ja köyhiä masentaa. Antamalla heille kunnolla rahaa piristyvät.

Tää on muuten raadolllisen totta. Toki siis masennusta on varakkaammallakin ihmisellä, mutta raha tuo niin paljon onnea ihmisen elämään, jota ei voi saada mitenkään muuten. Jos elämässäsi on kaikki kohdallaan, muttei rahaa, elämä on jatkuvaa taistelua. Huolimatta niistä rakkaista ihmisistä ja muista hyvistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Voipas. Kunnollinen ja taitava opas sienireissulla.

Tulevaisuudessa hoidetaan sienillä, eikä turruteta tunteita lääkkeillä. Maailmalla kymmeniä tutkimuksia, tosin lääkeyhtiöt pistävät kampoihin. Sotkee valtavan bisneksen, jopa kertahoidolla.

Vaatii vain ammattilaisen ohjaamaan ja turvallisen ympäristön.

Surullista miten medikalisoitunutta psyykkisten tilojen hoito on Suomessa.

Käypähoitosuositukset eivät aja potilaan etua.

Niistä tulee runsaasti myös haittavaikutuksia. Mutta sehän ei haittaa lainkaan lääkeyhtiöitä. Vakiasiakkaita 🤑

Tärkeää päästä jonkun lääkkeiden sijaan muuta jeesiä tarjoavan huomaan. Esim. Aku Kopakkala.

Vierailija kirjoitti:

Kissa auttaa.

🐱 🐾 💚

Vierailija kirjoitti:

Masennus on kemiallinen sairaus, jota hoidetaan kemikaaleilla. Kaikki muu on näpräämistä.

Auts.

Kun sairastin keskivaikeaa masennusta niin oli mahdoton ajatuskin, että jaksaisin lähteä etsimään seuraa ja ihmissuhdetta saati pitämään sellaista yllä. En pystynyt edes hoitamaan työtäni ja lopulta yritykseni menikin nurin. Käytin koiran lenkillä, yritin tehdä töitä mutta en saanut juuri mitään aikaan, menin sänkyyn makaamaan ja tuijotin kattoon, yritin uudestaan mutta en jaksanut ja palasin sänkyyn jne. Millä ihmeen voimilla olisin lähtenyt harrastuksiin, baareihin, tapaamaan ystäviä jne eli paikkoihin, joissa ylipäänsä olisi voinut tavata kiinnostavia ihmisiä? Ja mitä annettavaa minulla olisi ollut kenellekään?