Lue keskustelun säännöt.
Miten introvertit kestää pienen lapsen hoitoa?
06.07.2021 |
Onko kokemuksia? Ainakin pienen lapsen kanssahan pitää olla kellon ympäri, miten intorverttinä moista jaksaa, kun tarvitsisi latailla yksin akkuja ilman kenenkään läsnäoloa? Ja kun lapsen läsnäolo ei ole edes rentouttavaa, vaan pitää olla jatkuvasti läsnä ja hereillä, valmiina toimimaan. Ja tietysti on se kumppanikin, mutta mielestäni sen varaan ei voi laskea, että toinen hoitaa aina kun itseä ei huvita. Sitä paitsi ero tai leskeys voi kolahtaa kohdalle koska vaan.
Kommentit (89)
Ei mitenkään. Siksi jätin lapset hankkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin myös kuulla kokemuksia. Ihmisiltä, joilla on korkea oman ajan tarve. Vaikka lapsi olisikin rakkainta elämässä, varmasti on vaikeaa olla niin läsnä jatkuvasti.
Hyvin kestin, kolme lasta. Lapset nukkuu päiväunia ja menee illalla aikaisin nukkumaan. Välillä voivat katsoa hetken lastenohjelmia, isäkin hoitaa välillä. Isompana tulee sitten kerhot ja kaverit, koulu, harrastukset.
Paljon paremmin jaksoin lasten kanssa kotona, kuin työelämässä turhaa höpöttävien, äänekkäiden aikuisten seurassa. Meidän perheessä olemme kaikki rauhallisia, tykkäämme hiljaisuudesta, ei ole lapset koskaan metelöineet.
No minulla ainakin mies on auttanut paljon, että jos en jaksanut lapsen kanssa, jätin hänet miehen hoiviin ja slam, ovi kiinni ja meen tekemään omia puuhiani. Jos on yksinhuoltaja niin tilanne on tietenkin eri. En ole kuitenkaan joutunut hoitamaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kestin, kolme lasta. Lapset nukkuu päiväunia ja menee illalla aikaisin nukkumaan. Välillä voivat katsoa hetken lastenohjelmia, isäkin hoitaa välillä. Isompana tulee sitten kerhot ja kaverit, koulu, harrastukset.
Paljon paremmin jaksoin lasten kanssa kotona, kuin työelämässä turhaa höpöttävien, äänekkäiden aikuisten seurassa. Meidän perheessä olemme kaikki rauhallisia, tykkäämme hiljaisuudesta, ei ole lapset koskaan metelöineet.
Näin meilläkin. Tosin lapsia kaksi.
En yleensä jaksa aikuisten (paitsi mieheni) seuraa kovinkaan kauaa mutta lasten seurassa en väsy samalla tavalla. Introverttejäkin on erilaisia.
Minun on helpompi olla kahden kesken kuin porukassa ihan kaverienkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuo käsitys on niin monilla ettei introvertti jaksaisi lapsia? Minä olen ekstrovertti joka tarvitsee paljon omaa aikaa. Haluan silti lapsia joku päivä koska haluan olla äiti.
Itse en kestäisi edes miestä, saati lapsia, joten olen pysytellyt sinkkuna ja lapsettomana (ikää 46).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei introverttiys tarkoita mitään vammaisuutta. Mikä ihmeen kysymys tämäkin on?
Helposti. Omituinen kysymys 🤔 Viihdyn oman perheen kesken mutta en ulkopuolisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh ehkä enemmän se ottaa koville ns taiteilija luonteille, jotka eivät ole tottuneet päivittäisiin rutiineihin ja järjestelmällisyyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo käsitys on niin monilla ettei introvertti jaksaisi lapsia? Minä olen ekstrovertti joka tarvitsee paljon omaa aikaa. Haluan silti lapsia joku päivä koska haluan olla äiti.
Siinä on ihan aivobiologinen ja -kemiallinen perä että huonommin jaksaa. Suurin osa on toki jossain määrin ambivertteja eikä introversion ääripäässä, joten kyllä useimmat pystyy lapsia jaksamaan, kaikki ei.
Se aivoperäinen syy on sama miksi introvertti on introvertti, eli introverteilla aivokuoren perusaktiivisuus on suurempi kuin ekstroverteilla, ja sitä enemmän mitä puhtaampi introvertti on. Siksi introvertti rasittuu helposti sosiaalisista suhteista ja usein myös liiasta touhuamisesta, melusta tms - hänen aivonsa pyörii jo levossa yksin hiljaisuudessakin lujaa, kaikki päällle on rasittavaa, jotain mistä tarvii lepoa. Ekstrovertit taas tarvitsevat tasapainon saadakseen lisää aktivaatiota ulkomaailmasta, heillle tulee tylsää istuksia yksin kotona hiljaisuudessa pitkiä aikoja, mikä taas on introvertin unelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oman pienen kanssa jaksaa sen kanssa on niin yhtä.. Vieraat ihmiset on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Omituinen kysymys 🤔 Viihdyn oman perheen kesken mutta en ulkopuolisten.
Tämä!! Ei ollut mitään ongelmia. Lapsethan on viattomia ja vilpittömiä ja heidän seuraansa kestää kyllä hyvin.
Jos joku asia ei ole sinulle rentouttavaa ei tarkoita etteikö se voisi rentouttaa muita. Minä viihdyn lasten seurassa. Lapset ovat aitoja, aikuiset ovat.. noh, ei minun makuuni. Aikuisista pidän vain miehestäni, veljestäni ja äidistäni.
Minulle ei tuottanut mitään ongelmaa olla lasten kanssa kun olivat vauvoja/taaperoita. Lapsi tuntui ikään kuin luonnolliselta jatkeelta itsestäni, ei ulkopuoliselta henkilöltä. Kun lapset kasvavat, saa enemmän omaa aikaa, ovat välillä vaikka kaverilla leikkimässä, mummolassa tms. Nyt korona-aikana on ollut vähän haasteellista kun teinit melkein koko ajan kotona, etäkoulut ja -työt jne, mutta onneksi voi välillä ulkoilla yksikseen niin taas jaksaa olla yhdessä.
Itse olen tosi introvertti, mutta ei minulle ollut koskaan mikään ongelma olla lapsen kanssa. En muista että se olisi kuormittanut koskaan sillä tavalla että olisin kaivannut _hänestä_ yksinoloa. Toki hänellä on läsnäoleva isäkin, joten sain omaa aikaa kyllä. Nyt tuo lapsi on jo aikuinen, enempää ei tullut enkä tiedä miten sitten olisin suurperheen kanssa pärjännyt. Mutta en koe perhettäni kuormittavaksi vaikka tosiaan olenkin hyvin introvertti tapaus.
En jaksakaan muiden lapsia oikeastaan yhtään mutta aina olen tottakai ystävällinen enkä näytä väsymystäni heille.
Omat taas ei tuota mitään ongelmia. Minulla on kuusi vuotiaat kaksoset joista olen ylpeä :)
Kestän sen niin että saan monta kertaa viikossa omaa aikaa.