Mikä ongelma teille on muiden ylipainosta?
Olen normaalipainoinen, mutta en hauku ja valita toisten ylipainosta. Eiköhän se ole jokaisen oma asia ja osalla voi jopa sairaus tuoda ylipainoa. Toki se on altistavaa monille sairauksille, mutta myös moni muu asia on. Ja lapset sitten, moni on nuorena ylipainoinen, mutta sitten myöhemmin ovat normaalipainoinen. Eikö teillä valittajailla ole elämää?
Kommentit (104)
Lihavuus aiheuttaa kustannuksia ja se on pois MINUN VERO RAHOISTA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon ihan suoraan, että ihmettelen suuresti miten nämä ihmiset ketkä ovat ihan todella ylipainoisia, ovat oikein itsensä siihen jamaan saaneet?! En vaan jaksa ymmärtää. Koska totuus on, että se EI ole terveellistä eikä sellainen lihavuus tunnu eikä näytä mukavalta. Luulisi että jossain vaiheessa ennen kuin on aivan turvonnut heräisi huoli. Kilot kun kertyy niin paljon helpommin kun mitä ne saa pois. On sääli että ihminen päästää itsensä sellaiseen jamaan.
Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta teinillä voi jäädä huomaamatta. Väsyneisyyttä jne voi pitää ihan teini-iän oireena eikä teini lue terveysuutisia eikä tajua kertoa vanhemmilleen olostaan. Sen vuoksi lihoo kymmeniä kiloja ja diagnoosin sekä lääkityksen saaminen viivästyy vuosilla.
Niitä kiloja ei ole helppo saada pois vaikka lääkitys olisi muuten hyvä.
Kyllä se on liika syöty ruoka joka lihottaa. Itse sanon sen suoraan näin läskinä, enkä keksi mitään fysikaalisia tekosyitä asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaa elämää elävä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän mielipiteeni ihan omana tietonani mutta he ovat valtava kuormitus julkiselle terveydenhoidolle, samaa sakkia ketjuröökaajien yms kanssa.
Ihan jokainenko ylipainoinen on valtava kuormitus terveydenhoidolle? Ihan tosissaanko ajattelet niin?
No eipä asia noin ole. Itse olen reilusti ylipainoinen enkä kyllä kuormita terveydenhoitoa yhtään sen enempää kuin normaalipainoisetkaan. Ne mitä terveyden kanssa on ollut, olisi tulleet mulle painosta riippumatta. Teen fyysisesti raskasta työtä enkä makaa vain kotona kuten jotkut varmaan ajattelee kaikkien ylipainoisten tekevän.
Painonpudotus on alkanut, mutta teen sen itseni takia. En läskifoobikkojen takia. Itsepä kiloni kannan ja jos mun kilot häiritsee, niin katseen voi kääntää pois. Ei mulle tarvitse tulla sanomaan, että olen lihava. Kyllä mä sen itse tiedän! En myöskään tarvitse neuvoja miten siitä pääsee eroon. Kyllä mä senkin tiedän. Ei vain ole ollut motivaatiota aiemmin. Sitä motivaatiota ei tuo se, että mua haukutaan ja arvostellaan. Ei, se tuo lähinnä vitutusta ja asenteen, että tekisi mieli pyyhkiä läskisellä perseelläni sun naama.
Vaikka painonpudotus on alkanut niin olen vielä pitkään ylipainoinen. Läskifoobikkojen on vain kestettävä se. Ei voi olla omassa elämässä kaikki hyvin jos jaksaa määkyä toisten kiloista.
Jossain vaiheessa näistä kaikista reilusti ylipainoisista tai lihavista tulee terveydenhuollolle kuormitus. Se on todella harva yli 100 kiloinen nainen, joka ei jossain vaiheessa kärsi jostain lihavuuteen liittyvästä ongelmasta. On se sitten diabetes, verenpaine tai nivelongelmat, syöpä tai vaikka mielenongelmat, jotka aiheuttavat liiasta rasvan määrästä kehossa. Niitä ylipainoon liitettyjä kohonneen riskin tauteja kun on yli 200. Ei ne patologiat vielä alle 35 vuotiailla näy, mutta kun ikää tulee lisää, niin ensin tulevat nivelongelmat, sitten metaboliset ja lopulta ne henkiset ongelmat.
Yksilön kohdalla se ei ole ongelma, mutta onhan se ajattelevalle ihmiselle selvää, että kun suurin osa ihmisistä syö itsensä kymmenen/kahdenkymmenen vuoden sisällä itsensä sairaaksi se ei vaan ole hyvä asia. Ennen kaikkea heille itselleen. Iloinen lihava ei vaan voi olla kovin iloinen kymmenen vuoden päästä, kun omat polvet ei kipujen takia, kestä seisomista edes hampaiden pesun ajan.
Laihduttaminen on todella vaikeaa monelle kaikilla tasoilla. Jopa se oma keho saattaa tehdä siitä todella vaikeaa, kun rasva ei vaan tahdo lähteä ja nälkä on silti kova.
Uskon, että nämä lihavat sukupolvet ovat tuomittuja olemaan lihavia loppuelämänsä. Heitä kun ei motivoi mikään tarpeeksi. Mikään ei ole tarpeeksi tärkeää, jotta he eivät lihoisi tai laihtuisi ja pysyisi siinä painossa. Ei heidän oma terveytensä tai ulkonäkönsä, eikä muiden mielipiteet asiasta. Ei edes rahalla ole mitään väliä.
Laihtuminen ei vaadi ”all in”, vaan sen voi aloittaa ihan vaan muutaman sadan päivittäisellä kalorivajeella. Se syntyisi ihan vaan hiukan pienemmällä ruokamäärällä. Ei tarvitsisi edes vaihtaa ruokia tai lisätä liikuntaa. Se syntyisi ihan vaan vaikka vaihtamalla joku juoma johonkin kalorittomaan, Rasvan poistaminen leivän päältä tms. Tosin moni lihava syöreilsuru joka päivä yli oman kaloritarpeen, joten ensin pitäisi päästä siihen nollapisteeseen.
Toivon sinulle tervettä tulevaisuutta ja kivutonta vanhuutta.Olen nähnyt myös ylipainoisia miehiä. Miksi tästä tehdään kansanterveydellisesti naisten ongelma? Ihan vain mielenkiinnosta kysyn.
Itse olen normaalipainoinen nainen ja ihmiset saavat olla, mitä he ovat. En näe, että se on minun tehtäväni siitä ylipainosta heille sanoa. Ovat varmasti tietoisia siitä myös itse. Uskon niin. Eniten ehkä kummastuttaa se, että normaalipainoisena ja hoikkana saan toistuvasti kuulla kommentteja hoikkuudestani. Jotenkin se kehopositiivisuus ei koske normaalipainoisia, jos kollegat ovat ylipainoisia istumatyöläisiä näin keski-iän lähestyessä. Mietin vain, että miksi minulle saa muistuttaa kehostani toistuvasti? Olen kuitenkin ollut jo 10 vuotta tämän kokoinen ja olen ihan okei sen kanssa, toivoin muidenkin olevan. Ainakin pitäisivät mielipiteensä itsellään. Pukeudun kuitenkin aika toimistotyölaisen näköisesti, joten ei pitäisi olla siitäkään kiinni.
Tämä. Olen jo 55 liikuntaa ikäni harrastanut hoikka nainen. Liikuntaa harrastan, koska se tuo minulle nautintoa. Näin helteellä päiväni alkaa jo kello 5 lenkillä joen rannan kauniissa maisemissa. Ruoasta tykkään kovasti, mutta ilmeisesti en ole taipuvainen syömään liikaa. Olen aika paljon kuullut kommentteja siitä, etten ole ylipainoinen. Edellisessä työpaikassa kahvipöydässä puhuivat normaalista keski-ikäisen naisen kropasta ja selväksi tuli, ettei minulla ole normaali. En myöskään rääkkää itseäni lenkkipolulla, en näe nälkää enkä ole jollakin tavalla mystisesti huumorintajuton, vaikka näin minulle sanotaan.
Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta teinillä voi jäädä huomaamatta. Väsyneisyyttä jne voi pitää ihan teini-iän oireena eikä teini lue terveysuutisia eikä tajua kertoa vanhemmilleen olostaan. Sen vuoksi lihoo kymmeniä kiloja ja diagnoosin sekä lääkityksen saaminen viivästyy vuosilla.
Niitä kiloja ei ole helppo saada pois vaikka lääkitys olisi muuten hyvä.