Lapsentekoiän ohittanut, eli nelikymppiset, kysely:

Minä 42, lapset 18 ja 16 v fiksuja nuoria naisia, joista olen suunnattoman ylpeä. :) Elämä ei ole mitenkään hankalaa lasten takia.

Olen tyytyväinen. Saatiin viisi lasta, mikä oli mun ja miehen yhteinen toive siitä asti, kun alettiin seurustella 18-vuotiaana. Nuorimmainen syntyi, kun oltiin 42-v. ja nyt ikää 54. Kuopus on 12-vuotias ja isommat lapset ovat olleet hänen vahtinaan aina, kun on ollut tarvetta, ei kauhean usein, mutta riittävästi kuitenkin. Päästään siis kahdestaankin menemään, mutta paljon kuljetaan nuorimmaisenkin kanssa. Muut lapset ovat täysi-ikäisiä ja heidänkin elämänsä on hyvällä mallilla. Mummo en vielä ole enkä luultavasti lähiaikoina tulossakaan.

HMM..mä 31 ja lapsiluku täysi. 12v, 7v ja 3v lapset. Steriloitu oon omasta tahdostani.

Sain olla mieheni kanssa kahdestaan 18 v. naimisissa :). Olimme 41-vuotiaita, kun ylläri iski. Kivaa on tämäkin ollut!

ompas

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 01:00"]

Lapseni muuttivat hetki sitten omiin koteihinsa. Mun elämässä on tällä hetkellä iso tyhjä aukko enkä tiedä mitä tehdä. Täytän 39v. ja lapseni ovat s. 95 ja 96.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta, kun olen itse saman ikäinen, miten sinulla jäi niin kauhea aukko lasten lähdettyä? Etkö jo vuosia ollut saanut elää omaa elämääsi kun lapset olivat omia teitään meneviä teinejä? Minulla on esikoinen lähtenyt kotoa (-94) 16-vuotiaana, joutui vuoden kauemman olemaan kotona kuin minä aikoinaan, kun meille tuli yllättäen kaksoset (-09). Minä olin jo valmistautunut esikoisen lähtöön, kun koko rumba alkoi alusta, kyllä me miehen kanssa ollaan tunnettu itsemme vähän liian vanhaksi tähän, vaikka niin ihanat nuo lapset ovatkin. Kyllä täytyy myöntää, että vaikka tuo ikä lapsilla on ihana, niin odotan sitä aikaa taas että ei tarvi etsiä lapsenhoitajaa kun haluan lähteä johonkin ja mies ei ole kotona.

Saimme haluamamme kaksi lasta ja vielä pojan ja tytön. Olen nyt 40-vuotias ja lapset ovat 7- ja 1-vuotiaat. Aika kiinni siis olemme vielä lapsissa, mutta se ei haittaa.

olen nyt tasan 43v, 6 lasta ikähaitarilla 7-20v. Mummoksi tulossa ihan lähiviikkoina kahdelle pienelle ♥ pieni haikeus on jäänyt lasten lukumärään suhteen. Enemmänkin olisin halunnut, mutta tällä mennään ja olen sanomattakin ikionnellinen lapsistani ja pian syntyvistä lapsenlapsista.

Isoimmat asuvat jo omillaan. Toisaalta ihanaa aikaa kun vihdoin "omaa" aikaa. Ollaan järkätty joka ilta miehen kanssa yhteinen hetki ennen maatemenoa. Elämä kukoistaa ja en voisi olla onnellisempi.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 13:11"]

Tämä ketju on kyllä hyvin mukavaa luettavaa, noitten "lapset on elämäni suurin moka"- ketjujen vastapainoksi, tästä huomaa että kyllä se elämä aina helpottuu kun lapset kasvaa, vaikka hetkellisesti tuntuisi että kaaos on ikuista.

[/quote]

Ihminen, joka oikeasti katuu lasten hankkimista, eikä vain valita arkensa rankkuudesta, tuskin on samaa mieltä.

[/quote]

Siis ihminen joka katuu lasten hankkimista ei voi sietää sitä että suurin osa on lasten hankinnastaan tyytyväisiä, ja nelikymppisenä hyvässä tilanteessa?

Av-mammat tekee näköjään esikoisia mummoiässä? 40vuotiaana sikiämisessähän on kaikkia riskejä, onko kivaa olla 60vuotinen mummo ja samalla katsoa teini-ikäisen perään ja kuolla vanhuuteen ennen kuin lapsen lapset syntyvät?