Lapsentekoiän ohittanut, eli nelikymppiset, kysely:
Oletko tyytyväinen lapsimäärääsi? Jos et, olisitko halunnut enemmän vai vähemmän?
Onko elämäsi tällähetkellä hankalaa lasten takia, vai oletko jo saanut lapsesi niin isoiksi että voit tehdä lähes mitä haluat, vai oletko jo kenties miehen kanssa kahdestaan?
Kommentit (70)
Saimme kaksi vaikka halusimme kolme, ehkä tässä on vielä pari vuotta aikaa, ehkä ei. Ikää 38v. ja olemme jättäneet miehen kanssa ehkäisyn pois ja sanoneet toisillemme että pikkukolmonen on tervetullut on jos on tullakseen, jos ei, emme aio siitä sen suurempia murheita ottaa. Onhan meillä jo kaksi ihanaa lasta ja tässä elämässä muitakin unelmia.
Olen tyytyväinen lapsimäärään, 2 isompaa + iltatähti. Ei ole mitenkään hankalaa, saan pienimmän hoitoon tai sisaruksensa hoitavat jos on tarvetta.
Olen 42 v ja minulla on 3 lasta, kouluikäisiä ja nuorin 3-vuotias. Sopiva tilanne on :) Voin tehdä mitä haluan, sillä haluan sitä mitä voin tehdä. Tykkään olla, mennä ja tehdä lasten kanssa. Elämä oli paljon tylsempää alle kolmikymppisenä kun heitä ei vielä ollut. Nyt tuntuu että kaikesta saan paljon enemmän irti ja koken intensiivisemmin asiat.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 13:11"]
Tämä ketju on kyllä hyvin mukavaa luettavaa, noitten "lapset on elämäni suurin moka"- ketjujen vastapainoksi, tästä huomaa että kyllä se elämä aina helpottuu kun lapset kasvaa, vaikka hetkellisesti tuntuisi että kaaos on ikuista.
[/quote]
Ihminen, joka oikeasti katuu lasten hankkimista, eikä vain valita arkensa rankkuudesta, tuskin on samaa mieltä.
Olen tyytyväinen lasten lukumäärään. Meillä kaksi lasta, 11-v. poika ja 9-v. (pian 10) tyttö. Elämä on aika leppoisaa ja mukavaa.
47v ja yksi lapsi joka nyt 11v. Yhden halusin ja tein itselleni juuri oikean ikaisena, 36v. Aivan unelma lapsi, en voisi parempaa toivoa!!
Meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Mies haluaisi vielä yhden, mutta minun puolestani lapsiluku on täynnä. Elämä on nyt niin ihanan rentoa ja lapset tuovat siihen hirveästi iloa. Elämme elämämme parasta ja onnellisinta aikaa. Työ, oma aika, perhe-elämä ja parisuhde. Kaikkea sopivassa suhteessa. En voisi toivoa parempaa elämää.
Olen 42 vuotta, ja meillä jäi yhteen lapseen. Kaksi oli toiveissa, mutta miehen hedelmättömyyden takia lapsiluku jäi yhteen. Hyvä kuitenkin näin.
On hankalaa, vähemmän olisi pitänyt tehdä.
Olen tyytyväinen.
On vielä pieniä eli ei yhteistä aikaa. Itse haluaisin uuden työn.
Mä olen nyt 42v. Halusin alunperin neljä lasta ja eilen tätä samaa mietin, kun perheen kanssa hengailtiin siellä täällä ja tuolla.
Mulla on ollut kaksi isommilla viikoilla tapahtunutta keskenmenoa. Niistä on ripaus haikeutta jäänyt, mutta se tunne jää loppuelämäksi.
Meillä on 11 ja 14 vuotiaat lapset. Aivan hurmaavia otuksia. Elämä on sujuvaa monessa määrin. Ainoa, missä mättää on mun ja mieheni seksielämä. ;)
Mä en halua lapsille tiedottaa, että menkääs ulos, että on aikuisten aika.... menkääs aikaisemmin yläkertaan - on aikuisten aika. Mitä lapsilla on sitten mielessä ja ne vaan höristelee korviaan ja kuuntelee, että mitähän ne nyt tekee.. HIHIHIHIIII.
Lomalla saa lapset valvoa niin pitkään kuin lystää. Eikä tuon ikäiset enää nukukaan niin sikeesti, etteikö heräisi ääniin. (vaikka kuinka hiljasia oltais)
Joo, tästä on tullut uusi sumplimisen aihe. Ei ongelmaksi. Että voidaanhan me etäpäiviäkin sitten taas syksymmällä ottaaa. Tai liukuman varoin käyttää hyödyksemme lasten kasiaamut. :)
Elämä on mukavaa ja sopuisaa nyt. Mä olen onnellinen tästä pikku perheestäni.
Lapseni muuttivat hetki sitten omiin koteihinsa. Mun elämässä on tällä hetkellä iso tyhjä aukko enkä tiedä mitä tehdä. Täytän 39v. ja lapseni ovat s. 95 ja 96.
Lapsiluku on täynnä, mutta ei 40+ ole liian vanha tekemään lapsia.
Lapsiluku on täynnä, mutta ei 40+ ole liian vanha tekemään lapsia.
Lapsiluku on täynnä, mutta ei 40+ ole liian vanha tekemään lapsia.
Lapsiluku on täynnä, mutta ei 40+ ole liian vanha tekemään lapsia.
Lapsiluku on täynnä, mutta ei 40+ ole liian vanha tekemään lapsia.
Lapsiluku on täynnä, mutta ei 40+ ole liian vanha tekemään lapsia.
Lapsiluku on täynnä, mutta ei 40+ ole liian vanha tekemään lapsia.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:57"]
Mä olen nyt 42v. Halusin alunperin neljä lasta ja eilen tätä samaa mietin, kun perheen kanssa hengailtiin siellä t
Meillä on 11 ja 14 vuotiaat lapset. Ainoa, missä mättää on mun ja mieheni seksielämä. ;)
Mä en halua lapsille tiedottaa, että menkääs ulos, että on aikuisten aika.... menkääs aikaisemmin yläkertaan - on aikuisten aika. Mitä lapsilla on sitten mielessä ja ne vaan höristelee korviaan ja kuuntelee, että mitähän ne nyt tekee.. HIHIHIHIIII.
Lomalla saa lapset valvoa niin pitkään kuin lystää. Eikä tuon ikäiset enää nukukaan niin sikeesti, etteikö heräisi ääniin. (vaikka kuinka hiljasia oltais)
Joo, tästä on tullut uusi sumplimisen aihe. Ei ongelmaksi. Että voidaanhan me etäpäiviäkin sitten taas syksymmällä ottaaa. Tai liukuman varoin käyttää hyödyksemme lasten kasiaamut. :)
Elämä on mukavaa ja sopuisaa nyt. Mä olen onnellinen tästä pikku perheestäni.
[/quote]
Me ratkaistiin mieheni kanssa em. kaltainen "teinihäiriö" siten, että harrastettiin seksiä mitä mielikuvituksellisimmissä paikoissa. Tehtiin treffit autotallin sohvalle tai kun oltiin kotimiehinä naapurille, mentiin naapuriin harrastamaan seksiä. Mökillä pystytettiin teltta metsäautotien päähän ja käytiin siellä. Sukulaisten tyhjillään olevilla mökeillä käytiin myös. Se oli jännää aikaa ;) ja itseasiassa seksiä tuli harrastettua varmaan enemmän, kuin se "normi" pari-kolme kertaa viikossa. Meillä kummallakin oli kokoajan taustalla ajatus "voisikohan siellä rakastella?".
Oudoin paikka (toistaiseksi) oli sakastissa, jossa muuten oli erittäin hyvät puitteet rakastelulle. Olimme häissä ja me saimme/halusimme tehtäväksemme siistiä kirkko ja lukita paikat kun muu hääväki lähti hääpaikalle. Ei ollut niin lähisukulaisesta kyse, joten meidän alusta asti paikallaolo ei ollut tarpeen. Siellä vähän vierähtikin aikaa. Ja riemumielin siistiytymisen jälkeen sitten häitä juhlimaan.
Nyt kun lapset ovat isoja eikä meillä sen suhteen ole enää rajotteita käymme vieläkin joskus vähän "telttailemassa". Ihan vanhojen aikojen kunniaksi!