Lapsentekoiän ohittanut, eli nelikymppiset, kysely:

minulla on kaksi lasta, ja missään nimessä en olisi halunnut enempää. Odotan heidänkin poismuuttoa. 

Minulla ikää 44v, lapsia on 4, 17v, 15v, 12v ja 9v. Olen erittäin tyytyväinen. Oli aika jolloin oli rankkaa, kun oli uusi kouluttautuminen ja työ kun kaikki neljä olivat pieniä, mutta nyt on jo vuosia ollut helppoa. Asuimme juuri koko perhe ulkomaillakin vuoden ja lapset opiskelivat siellä englanninkielellä. Lapset ei ole siis juuri rajoittaneet elämäämme. Olemme erittäin tyytyväisiä ja onnellisia.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 10:37"]

minulla on kaksi lasta, ja missään nimessä en olisi halunnut enempää. Odotan heidänkin poismuuttoa. 

[/quote]

voi vittu mikä harppu..olisit jättänyt kokonaan tekemättä, sääli lapsiasi..

Olen 42v ja lapsi on 21v, tasapainoinen nuori mies. Steriloin itseni muutama vuosi sitten. Miehen kanssa ollaan nautittu elämästä ja nautitaan tulevaisuudessakin, lapsi muutti pari vuotta sitten pois kotoa :)

Olen todella tyytyväinen, ettei minulla ole lapsia. On saanut nauttia elämästä täysillä ilman kipeitä kompromisseja tai omien tarpeiden laiminlyömistä. Mahtavaa, kun ei tarvitse olla biologian orja.

Lapsiluku täynnä. Olen tyytyväinen.

Kolmaskin lapsi olisi ihana, mutta loppuu hedelmällisyys kesken. Nyt ikää 46. Nelikymppisenä olisin vielä yrittänyt, mutta työtilanne est. Lapset isoja koululaisia, omaa aikaa hyvin.

Näin yli nelikymppisenä sanoisin että olen tyytyväinen ratkaisuumme. Menimme naimisiin reilu kakskymppisinä, asunto ja toimeentulo turvattu, kaksi lasta jo aikuiset, asuvat omillaan.

Olin kotiäiti, nyt kotirouva ja aika tuntuu silti loppuvan kesken kun on niin paljon mukavaa tekemistä! Oli ihanaa aikaa kun lapset olivat pieniä mutta nyt on ihanaa kun voimme miehen kanssa viettää aikaa ja tehdä mitä mieleen juolahtaa, mennä ulos syömään, matkustella, kestitä vieraita, kyläillä ihan milloin vain. Talo ja autot maksettu, ei velkoja. On myös aikaa lapsenlapselle, hymyilyttää jopa naurattaa ajatus että olisin ollut synnärillä samaan aikaan tyttären kanssa, mummoäitinä! Ja olla nuori mummo ja vaari, ei paha sekään, voin suositella, elämä on ihanaa! Puoliso on kyllä työelämässä mutta onneksi saa vapaita ja osaan liikkua yksinkin tai ystävättärien kanssa.

Olen 46v. Kolme lasta, joista kaksi aikuista ja nuorimmainen yläkoulussa (asuu siis kotona). Juuri sopiva määrä, nautin kun elämä on nyt jo niin helppoa.

Olen 42 ja ainokainen aloittaa koulun. Olen saanut mennä yksin ja miehen kanssa aiemmin, lapsi ja perhe-elämän aika on nyt ja ihan hyvä niin.

Olisin voinut haluta useamman, 2-3. Ensin ei ollut sopivaa isäehdokasta, sitten sitä lasta ei kuulunut ja päätimme elää kaksin, sitten tuli yllätys. Raskausmyrkyts ja keskosvauva, sen vuoksi mies ei halunnut enää yrittääkään sisaruksia...pelkäsi menettävänsä minut.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 08:44"]

Kuulostaa siltä että ap:lla on kiire päästä lapsista...

[/quote]

Minä olen ollut äiti 20 vuotta, ja joo, toisaalta sitä aikaa kyllä odottaakin että saa alkaa vaan mummaksi :) En nyt niin kauheasti odota sitä aikaa kun nuorimmaiset on pahimmassa murrosiässä, ja pelkään jo nyt mitä nuo päkäpäät keksivät kun lähtevät liikkumaan kodin ulkopuolella toisten samanlaisten kanssa, ensin mennään polkupyörillä ja sitten kohta jo ollaan vaatimassa mopoa ja autoa... Tässä lähellä taas nuoria kuoli auto-onnettomuudessa, täysin turhaan. Poikien äitinä kylmää sydäntä nuo jokakesäiset onnettomuudet. Minä olen tyytyväinen jos saan nämä nuorimmatkin kunnialla aikuisiksi, sitten voi huokaista, ja murehtia hiukan vähemmän. Niin, ja olihan tuossa naapuruston perhe jonka pojat jäivät auton alle vähän aikaa sitten, toinen kaksospojista kuoli, eikä ollut montaa vuotta meidän poikia vanhempia. Se oli niin kauheaa kun kaikki onnettomuudessa olleet lapset olivat saman uusperheen lapsia... No, nyt menee synkistelyksi taas... eipä sitä auta etukäteen murehtia.

ap

Minulla 9 ja 12 vuotiaat lapset. Vielä pohdiskelen kolmatta..vielä kolme-neljä vuotta aikaa tehdä päätös. Miehellä ei ole mitää kolmatta lasta vastaan. Elämä on nyt todella helppoa, kauppaan ja lenkille voi mennä niin kuin huvittaa...joten en tiedä haluanko vielä sitoutua vuosiksi pieneen ihmiseen. Ikää tällä kehäraalilla on 41 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 11:31"]

Olen todella tyytyväinen, ettei minulla ole lapsia. On saanut nauttia elämästä täysillä ilman kipeitä kompromisseja tai omien tarpeiden laiminlyömistä. Mahtavaa, kun ei tarvitse olla biologian orja.

[/quote]

Aika jännä, kun minulla ei tunnu olleen mitään kipeitä kompromissejä lasten takia koskaan, puolisot niitä on aiheuttaneet, sama juttu omien tarpeiden laiminlyönti, ainoat tarpeet jotka eivät ole täyttyneet on seksitarpeet, ja sillä ei ole mitään tekemistä lasten kanssa.

ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 07:58"]

Mietitkö ihan pitkäänkin tuota otsikkoa? Tätä neliykköstä se potuttaa, sillä sylissä on puolivuotias vauva, eikä ole vieläkään sanottu, että lapsemme olisivat tässä.

[/quote]

No en kauhean pitkään, mutta harva kolmekymppinen osaa vielä sanoa että lapsiluku on varmasti näynnä, ja että lapset olisivat isoja tai jo lähdössä kotoa, ja viisikymppiset harvemmin enää lapsia tekevät, joten kyllä ne nelikymppiset yleensä ovat siinä kohtaa elämässä että lapset alkaa olla tehtynä.

ap

Kaksi tuli tehtyä -90 lluvun puolessa välissä, tai he tulivat ihan suuria suunnittelematta. Määrä on riittävä ja molemmat asuvat vielä kotona. Pikku hiljaa alkaa tuntumaan että voisi sitä jo kaksistaan olla. ;-) Sitä odotellessa...

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 05:52"]Sain vain 9, olisin toivonut 12.

Elämä helppoa - ja turhan tyhjää.

[/quote]

Ole tyytyväinen noin isoon määrään.Mulla on yksi lapsi.Toinen haaveissa.Kaksi keskenmenoa.Osaan iloita yhdestäkin lapsesta,mutta halu saada toinen lapsi on kova.

Tämä ketju on kyllä hyvin mukavaa luettavaa, noitten "lapset on elämäni suurin moka"- ketjujen vastapainoksi, tästä huomaa että kyllä se elämä aina helpottuu kun lapset kasvaa, vaikka hetkellisesti tuntuisi että kaaos on ikuista. Loppujen lopuksi, lapset on pieniä niin lyhyen aikaa. Mulla kun on 5-vuotiaita nuo nuorimmaiset, niin välillä tuntuu, että mistä nuo isot pojat tuohon on ilmestyneet, juurihan saatiin miehen kanssa järkyttävät uutiset että kaksi vauvaa tulossa, aika on mennyt niin nopeasti, kaksi vuotta niin menevät kouluun, ja siitä se aika vaan kuluu vielä nopeammin.

ap

40+ ja yksi lapsi. Olisin halunnut lisää ja aina nuorena haaveilin suuresta perheestä mutta näin elämä kuljetti ja onneksi on edes tuo yksi jota lelliä piloille 3v) 

Olen 37 ja lapsiluku on nyt täynnä. Meillä on uusperhe, kolme isompaa lasta 11, 12 ja 14-vuotiaat ja kaksi yhteistä pientä 2-vuotias ja puolivuotias. Aika rankkaa on nyt pienten kanssa, kun ei saa nukkua tarpeeksi. Mutta kyllä se tästä helpottuu kun vähän kasvavat. Halusin iltatähden seuraksi vielä yhden, koska kasvatin ensimmäisen lapseni yksin 7-vuotiaaksi ja tämä aina toivoi siskoa tai veljeä.

Ollaan molemmat miehen kanssa aina haluttu paljon lapsia. Meistä on myös mukavaa että on noin eri-ikäisiä. Pienemmät asuvat vielä kotona sitten kun isommat jo tekevät meille lapsenlapsia. Ei tule koskaan tylsää. :) Meillä on onneksi myös mahtava tukiverkko eli auttavat isovanhemmat ja sisarukset. Saamme aina halutessamme lapset hoitoon. Kovin usein ei edes ole tarvetta, koska tykkäämme tehdä ja harrastaa lasten kanssa. Välillä menee pienemmät hoitoon jotta voidaan tehdä isompien kanssa jotain, esim. talvella lähteä laskettelemaan tms. 

Olen siis tyytyväinen lapsimäärään vaikka toki elämä oli jo vähän helpompaa ennen kuin yhteiset lapsemme syntyivät. Mutta äkkiä nuo kasvavat.

Olen tyytyväinen yksi laspi 7v. ja itse 47v. elämä on ihan mukavaa.