Mihin te WT:n huutelijat oikeastaan pyritte?
Etenkin te, jotka ulkonäön perusteella hyökkäätte kuin erityisen arvokkaan oivalluksen iskemät einsteinit rääkymään tatzkoista ja nenäläväreistä ja värjätusta tukasta ja pändipaidoista. Ymmärrän ärsyyntymisen esimerkiksi sosiaalitukien hyväksikäyttöä kohtaan, mutta voi hyvänen aika kuinka elämätöntä elämää sitten itse elätte? Mitä mielihyvää saatte kun katselette "weeteitä" ja myhäilette mielessänne crockseissa ja läskiperseissä, että Onneksi Minä Osaan Elää OIKEIN. Tai vaikkei olisi krökseja ja leggingsejä tasottamassa selluliittikuhmujakaan, niin vähintään ylemmyyden tunnetta siitä, että minullapa onkin sentään maisterismies ja kauniimmat lapset kuin nuo sinun pullukat.
Outoa kyräilyä. Näytän itse aivan valkoselta paskalta ja se vain naurattaa. Otin kulmalävärin nuoruuden villityksessä kymmenen vuotta sitten ja vaikka välillä kaduttaa, niin se on nyt vain osa minua. Käytän festareilta ostettuja junttipaitoja kun huvittaa, värjään hiukseni mustaksi kun huvittaa. Ja sitten pukeudun toisinaan toisin. Töissä olen jakkupuvuissa hiipparoiva fiinistelijä.
Ihmisissä on monia puolia. Vähän suvaitsevaisuutta nyt.
Kommentit (2)
Pyrkivät kohottamaan huonoa itsetuntoaan. Eikä ne edes itse sitä tajua.
Musta tuntuu että WT alkaa olla jo sellaista taidetta täällä palstalla. Se on niin kärjistettyä ja WT:n määritelmässä yhdistyy niin monia ja monien kokemia samoja havaintoja, että WT on muodostunut jo stereotypiaksi. WT on niin monien piirteiden summa, että sen arkkityyppiä löytyy lopulta melko vähän. Kaikissa on vähän WT:tä eri asioissa ja milloin mistäkin on hauska päästä sanomaan että onpa WT. Tää on vaan mun omaa jorinaa, mutta musta tosiaan tuntuu ettei WT:llä tarkoteta mitään kovin pahaa lopulta.