Lapsentekoiän ohittanut, eli nelikymppiset, kysely:
Oletko tyytyväinen lapsimäärääsi? Jos et, olisitko halunnut enemmän vai vähemmän?
Onko elämäsi tällähetkellä hankalaa lasten takia, vai oletko jo saanut lapsesi niin isoiksi että voit tehdä lähes mitä haluat, vai oletko jo kenties miehen kanssa kahdestaan?
Kommentit (70)
Olen 47-vuotias, lapsia kolme iältään 18, 16 ja 15. Neljäskin lapsi olisi ollut kiva, kolmen kanssa ei ole ollut jaksamisen kanssa murheita. En pelkää tyhjää pesää, mutta mahdollinen tuleva anoppina oleminen vähän jo huolestuttaa (kiitos tämän palstan).
Olen jo 49, eli en tiedä oliko tämä kysely mun ikäisille. Molemmat lapset lähdössä nyt opiskelemaan, tai toinen oli armeijassa jo tässä välissä. Kolmas oli vähän siinä ja siinä, mutta olen oikeastaan tyytyväinen, ettei teiniä ole. Ehkä se tyttö olisi ollut mukava, mutta luulen, että meille olisi tullu poikia. Suvussa huomattiin periytyvä sairaus, joka on myös esikoisella ja siksi ei sitä kolmatta tullut, oikeastaan asia tajuttiin vasta kun syntyi serkku, jolla sama juttu. Esikoinen kuitenkin kärsii asiasta.
Nelikymppinen ei välttämättä ole vielä lapsentekoiän ohittanut :) Niin sitä mieli muuttuu, ja pahnanpohjimmainen syntyy joulukuussa.
Ikää 42 ja olen tyytyväinen lapsilukuuni ;) Yhtään lasta en koskaan ole halunnut enkä myöskään saanut.
Minulla on yksi lapsi, lisäksi miehen lapsia.
Olisin halunnut monta lasta mutta tapasin miehen niin myöhään että ehdimme saada vain yhden yhteisen. Tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen tilanteeseen, kaikki on niin helppoa, mutta surutyö useammasta lapsesta luopumiseksi kesti aikansa.
Miehen lapset ovat jo isoja, yhteinen alle kouluikäinen.
Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sain mennä ja kokea kaiken nuoruuteen kuuluvan ennen äidiksi tuloa. Nyt ei ole kiire mihinkään, voin pysähtyä nauttimaan perhe-elämästä ja pinannikin on takuulla pitempi kuin nuorena. samaa sanoo mieheni itsestään.
Omalla kohdallani siis esikoisen saaminen lähellä neljääkymppiä tuntuu todella oikealta ja hyvältä ja ainoa haittapuoli on, etten ehtinyt tehdä isoa perhettä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:48"]
Oletko tyytyväinen lapsimäärääsi? Jos et, olisitko halunnut enemmän vai vähemmän?
Onko elämäsi tällähetkellä hankalaa lasten takia, vai oletko jo saanut lapsesi niin isoiksi että voit tehdä lähes mitä haluat, vai oletko jo kenties miehen kanssa kahdestaan?
[/quote]
19 jatkaa
Yhteinen ei mielestäni erityisesti haittaa sitä, ettemme voisi tehdä, mitä haluamme. Mutta tosiaan, nuo isommat (teinit) haittaavat seksielämäämme, kun valvovat niin myöhään.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:57"]
Mä olen nyt 42v. Halusin alunperin neljä lasta ja eilen tätä samaa mietin, kun perheen kanssa hengailtiin siellä täällä ja tuolla.
Mulla on ollut kaksi isommilla viikoilla tapahtunutta keskenmenoa. Niistä on ripaus haikeutta jäänyt, mutta se tunne jää loppuelämäksi.
Meillä on 11 ja 14 vuotiaat lapset. Aivan hurmaavia otuksia. Elämä on sujuvaa monessa määrin. Ainoa, missä mättää on mun ja mieheni seksielämä. ;)
Mä en halua lapsille tiedottaa, että menkääs ulos, että on aikuisten aika.... menkääs aikaisemmin yläkertaan - on aikuisten aika. Mitä lapsilla on sitten mielessä ja ne vaan höristelee korviaan ja kuuntelee, että mitähän ne nyt tekee.. HIHIHIHIIII.
Lomalla saa lapset valvoa niin pitkään kuin lystää. Eikä tuon ikäiset enää nukukaan niin sikeesti, etteikö heräisi ääniin. (vaikka kuinka hiljasia oltais)
Joo, tästä on tullut uusi sumplimisen aihe. Ei ongelmaksi. Että voidaanhan me etäpäiviäkin sitten taas syksymmällä ottaaa. Tai liukuman varoin käyttää hyödyksemme lasten kasiaamut. :)
Elämä on mukavaa ja sopuisaa nyt. Mä olen onnellinen tästä pikku perheestäni.
[/quote]
Meillä kolme lasta. 5,7,10 - vuotiaat. Minulla ikää nyt 40 - lapsiluku on tässä. Leppoisaa kesän viettoa, lasten kanssa, miehen kanssa vuorottelemmme koko kesän töiden ja kodin välillä. Lapset saavat lomailla. Juuri eilen totesin, jotta helppoa on jo tässä kohdin (ei kantelua tms. reisuilla juurikaan). Toki omat värinsä on päivissä tämänikäisten kanssa, mutta se on vain elämää!
Mietitkö ihan pitkäänkin tuota otsikkoa? Tätä neliykköstä se potuttaa, sillä sylissä on puolivuotias vauva, eikä ole vieläkään sanottu, että lapsemme olisivat tässä.
Ikää 40, yksi lapsi 6v. Enempää en ole koskaan halunnutkaan. Tyytyväinen siis. Olemme eronneet ja lapsi 50/50 meillä, hitusen enemmän vielä isällään työni takia. Joten omaa aikaa on yllin kyllin. Elämä lapsen kanssa suht helppoa jo myös.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:48"]Oletko tyytyväinen lapsimäärääsi? Jos et, olisitko halunnut enemmän vai vähemmän?
Onko elämäsi tällähetkellä hankalaa lasten takia, vai oletko jo saanut lapsesi niin isoiksi että voit tehdä lähes mitä haluat, vai oletko jo kenties miehen kanssa kahdestaan?
[/quote]
Olen tyytyväinen, lapsia 3. Elämä on kuvaa lasten takia, en oikein tajua että miksi heistä eroon pääseminen olisi se pointti? Lapset 5-11 v.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 08:20"][quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 00:48"]Oletko tyytyväinen lapsimäärääsi? Jos et, olisitko halunnut enemmän vai vähemmän?
Onko elämäsi tällähetkellä hankalaa lasten takia, vai oletko jo saanut lapsesi niin isoiksi että voit tehdä lähes mitä haluat, vai oletko jo kenties miehen kanssa kahdestaan?
[/quote]
Olen tyytyväinen, lapsia 3. Elämä on kuvaa lasten takia, en oikein tajua että miksi heistä eroon pääseminen olisi se pointti? Lapset 5-11 v.
[/quote]
Eli siis kivaa...
Lapsia on kolme, jossain vaiheessa olisin halunnut vielä neljännen, mutta se loppui aika äkkiä. Nuorimmainen asuu vielä kotona.
Olen 38v ja lapsiluku on täynnä, meillä on ihanat lapset 12, 10 ja 7. Omaa ja yhteistä aikaa on sopivasti, ja lastenkin kanssa on kiva tehdä kaikenlaista.
No olen 38 eli melkein 40, kaksi lasta on ja vielä yhden haluaisin tänä vuonna pyöräyttää jos vielä mahdollista. Jos ei, näinkin on hyvä. :)
Olen 48 v. lapset -85,-86-93 ja -95, nuorimmat asuvat vielä kotona,Olen aina nauttinut isosta perheestäni, eikä ole tuntunut raskaalle, muutama vuosi sitten koin "tyhjän kodin-syndroomaa", mutta nyttemmin olen alkanut jo pukkuhiljaa odottaa sitä ;-) Hyvät välit lapsiin ja olen onnellinen mieheni kanssa, isovanhuutta pikkuhiljaa odotellaan
46v, lapset 14v ja 11v. Olen tyytyväinen lapsimäärään, lapsiini ja perhe- elämääni.
Olen 41, meillä on kaksi lasta, toinen 8 ja toinen alle 1-vuotias.
Elämää ei voi päättää etukäteen, sen on jo oppinut. Valtava kiitollisuus on arjessamme nykyään päällimmäisenä, luulimme ettemme enää saa lapsia, meillä on myös keskenmenosta aiempi, rankka kokemus.
Nyt on paras ja ihanin elämänvaihe tähän saakka.
Meillä meni näin, onnellisesti kävi. Muiden elämästä en enää kuvittele tietäväni heidän puolestaan, siunaus sekin. Annan muiden olla omalla tavallaan onnellisia.
Kuulostaa siltä että ap:lla on kiire päästä lapsista...
Olin aina ajatellut saavani kolme lasta. Nyt on 20v, 14v, 12v ja 4v. Ihanat lapset onkin, enkä koe jääväni lasten takia mistään paitsi. Olen 45v.
Sain vain 9, olisin toivonut 12.
Elämä helppoa - ja turhan tyhjää.