Tänään on Eino Leinon päivä - pidätkö Leinon runoista?

Mulla on Eino Leinon runokirja mutta en oo saanut aikaiseksi lukea niitä.

Öh, eikö Eino Leinon päivä ole myös kaiken suomalaisen runouden päivä?

Kuka on Leino ja miksi on tämä päivä?

Oi, pidän! Nocturne...

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär’ elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Hymyilevästä Apollosta elämänviisautta. Sanat sopii joka aikaan. Ymmärrystä, empatiaa ja suvaitsevaisuutta tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen.

Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk' ei aina esille loista.

Kas, hymy jo puoli on hyvettä

ja itkeä ei voi ilkeä;

miss' ihmiset tuntevat tuntehin,

siellä lähell' on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,

mulle armosi kultaiset kielet,

niin soittaisin laulua sovinnon,

ett' yhtehen sais eri mielet.

Ei tuomitse se, joka ymmärtää.

Mut laulukin syömiä selittää

ja ihmiset toistansa lähemmä vie.

Sen kautta käy Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää

niitä voimia hyviä voisi!

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,

niin ette niin kovat oisi!

Miks emme me kaikki yhtyä vois?

Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.

Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!

Niin suuri, suuri on maa.

Just tuo Nocturne on lempirunoni. Tuo mieleen lapsuuteni maalla kauan, kauan sitten.

Hymyilevä Apollo kuuluu jokaiseen uuden vuoden aattooni.

Kivestä pidän enemmän.

Ei paha ole kenkään ihminen,

on toinen vaan v*ttumaisempi toista.

Vierailija kirjoitti:

Öh, eikö Eino Leinon päivä ole myös kaiken suomalaisen runouden päivä?

Suomalaisen kirjallisuuden.

Cheek tykkää. Hänen biisiensä lyriikathan perustuu hänen runoihin.

Joten kuuntele Cheekkiä tänään ja nautit samalla Eino Leinon runoista.

"Kuka muu muka kuka kuka muu muka, HÄH?"

Rakastan Leinon runoja. Laajasti käsittelee elämää rakkautta, suomalaista maisemaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh, eikö Eino Leinon päivä ole myös kaiken suomalaisen runouden päivä?

Suomalaisen kirjallisuuden.

Niin, ja sitten meillä on Aleksis Kiven päivä. Eli suomalaista kirjallisuutta tavallaan juhlitaan kahdestikin, tai kolmesti kun on vielä Runeberginkin päivä.... 

Mutta kyllä tuo Aleksis Kiven päivä enemmän on kirjallisuuden päivä, Leinon päivä runouden ja suven...

Pidän. Eino Leinon päivä on runon päivä ylipäätään. Ja suven.

Suosittelen Leinon runoa, joka alkaa "Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks..." sekä runoa "Virta venhettä vie..." ja myös runoa "Hyvä on hiihtäjän hiihdellä..." ja "Lapin kesä"

Olen iloinen, että Suomen kansallisrunoilijoiden teokset ovat syvällisiä, ajatuksia ja tunteita herättäviä sekä filosofisia. Leinon runot ovat sellaisia. Eivät siis ole vain kauniita riimejä jollain muodollisella tavalla.

Olen lukenut todella paljon runoja eri puolilta maailmaa, ja silti tietyt suomalaisrunoilijoiden (mm. Leino, Kivi, Harmaja ja Södergran) runot ovat koskettaneet eniten. Tämä ei johdu siitä, että suosisin kotimaista, vaan ne ovat oikeasti niin hyviä.

Näen Eino Leinon ihmisenä, joka taisteli toivottomuutta vastaan – sitä vastaan, että ihmiselo nähtäisiin pelkästään raadollisena ja arkisena, jota se myös on. Hän taisteli sitä vastaan omassa sielussaan ja myös suomalaisessa kulttuurissa.

Lapin kesässä hän kirjoittaa:

"Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta

Ja suuri surkastua alhaiseen

Miks meillä niin on monta mielipuolta

Miks vähän käyttäjiä kanteleen"

Hän ei puhunut pelkästään luonnosta eli pohjoisen kesän lyhyydestä, vaan suomalaisille yleisestä ajattelutavasta, jossa keskitytään pelkästään arkiseen usein vielä painottaen kielteisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Oi, pidän! Nocturne...

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär’ elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Tuosta vielä Maestron tulkitsemana. En itse tykkää lukea, mutta Loirin mestarillinen tulkinta kyllä nostaa tämän runon uuden tasolle

Rakastan Leinoa. Hymyilevä Apollo on hieno. Kokoelmassa Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja on paljon hienoja runoja,

Lisää ehdotuksia?

Ap