Biologiset sukulaiset ahdistaa
Olen siis syntynyt äitini ja biologisen isäni pikasuhteen tuloksena, ilmeisesti melko vahingossa, mutta odotettuna ja toivottuna kuitenkin. Ensimmäiset kuukaudet syntymäni jälkeen meni ihan hyvin. He asuivat yhdessä ja biologinen isäni osallistui lastenhoitoon ja kaikki oli kai muutenkin ihan hyvin. Kun olin jotain 1,5 - 2v. äitini erosi biologisesti isästäni ja biologinen isäni muutti muualle. Vähän myöhemmin hän tapasi nykyisen miehensä ja he saivat myös yhteisen lapsen.
Eron jälkeen en nähnyt biologista isääni kuin ehkä kerran vuodessa ensimmäisten vuosien ajan. Osittain siksi että hän asui niin kaukana, osittain siksi että hänellä oli todella pahoja elämänhallinnan ongelmia, päihteidenkäyttöä ja mielenterveysongelmia. Viimeisen kerran näin häntä ollessani 5-vuotias. Kotona olin sanonut pikkuveljeni isää isäkseni niin kauan kuin muistan. Biologista isää kutsuin joskus harvoin isäksi, mutta vain silloin kun tavattiin, ja sekin tuntui tosi oudolta, muuten kutsuin häntä etunimellä. Biologinen isäni teki itsemurhan kun olin 7-vuotias. Suunnilleen vuosi sen jälkeen isäni adoptoi minut, siis ollessani 8-vuotias. Olen siis pitänyt häntä isänäni koko ajan.
Sitten varsinaiseen aiheeseen, biologisen isän sukulaisiin. Minulla on biologisen isän puolelta isoäiti, kaksi tätiä, setä ja näiden perheet. Biologinen isäni ei kuulemma ollut kovin läheinen perheensä kanssa koska perheen sisällä oli jotain draamaa, ja sen puolesta puhuu myös se, että olen kuulemma tavannut näitä sukulaisia tai osaa heistä vain jotain viisi kertaa koko elämäni aikana, mistä enimmäkseen ensimmäisen ja toisen vuoden aikana syntymäni jälkeen. Viimeisimmän kerran olen nähnyt heitä silloin kun olin 5-vuotias. Minulla on joku hatara muistikuva tästä, mutta ei varsinaisia muistoja heistä.
Se mikä minua ahdistaa, on biologisten sukulaisten suhtautuminen minuun. Jokin aika biologisen isäni kuoleman jälkeen tämä suku olisi halunnut alkaa pitää yhteyttä minuun enemmän, mutta en silloin itse halunnut, koska hehän olivat minulle käytännössä ventovieraita ihmisiä. Facebookin yleistyttyä vuosia sitten toinen tädeistäni otti yhteyttä minuun siellä viestitse. Ilmeisesti oli löytänyt minut äitini sukunimen avulla. Hänen sivuiltaan löytyi paljon kuvia heidän perheestään, biologisesta isästäni, ja jopa minusta. Tavallaan ymmärrän, jos haluaa jakaa kuvia perheestään, mutta kun ne kaikki oli ihan julkisesti siellä, näkyvissä kaikille. Samalla alkoi tulla viestejä ja kaveripyyntöjä myös toiselta tädiltä, sedältä ja serkuilta, joista kaikista en edes tiennyt. En vastannut mihinkään viesteihin enkä kaveripyyntöihin, mutta en toisaalta estänytkään, annoin vaan olla. Tätä jatkui ehkä pari vuotta satunnaisesti.
jatkuu...
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sukulaiset" ovat täysiä hulluja. Vieraista aikuisista ei julkaista kuvia ilman lupaa. Päälle vielä omat sepustukset asioista, joista ei ymmärretä mitään. Huh. Itse olisin täysjärkisten kanssa tekemisissä mielelläni, mutta noista pysyisin kaukana. Ne ongelmat, joita tuollaisista ihmisistä aiheutuu, eivät jää tuohon.
Tää on provo. Lapsi puhuu sujuvasti tuota ulkomaan kieltä, vaikkei tunne heitä, ja ymmärtää heidän fb kommenttinsakin....joo joo.lol
Mitä ihmeen ulkomaan kieltä? AP sanoi sukulaistensa asuvan ulkomailla. Asuu minullakin suomalaisia sukulaisia Jenkeissä ja Ruotsissa.
AP:n koko biologisen isän suku asuu ulkomailla. Ei vain yksittäisiä henkilöitä tai joku sukuun kuuluva perhe, vaan koko suku. Eli ilmeisesti hänen biologinen isänsäkin oli ulkomaalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sukulaiset" ovat täysiä hulluja. Vieraista aikuisista ei julkaista kuvia ilman lupaa. Päälle vielä omat sepustukset asioista, joista ei ymmärretä mitään. Huh. Itse olisin täysjärkisten kanssa tekemisissä mielelläni, mutta noista pysyisin kaukana. Ne ongelmat, joita tuollaisista ihmisistä aiheutuu, eivät jää tuohon.
Tää on provo. Lapsi puhuu sujuvasti tuota ulkomaan kieltä, vaikkei tunne heitä, ja ymmärtää heidän fb kommenttinsakin....joo joo.lol
Mitä ihmeen ulkomaan kieltä? AP sanoi sukulaistensa asuvan ulkomailla. Asuu minullakin suomalaisia sukulaisia Jenkeissä ja Ruotsissa.
Koko suku puolisoineen ei muuta kaikki yhteen maahan. Lol.
Lol okei, kannattaisi vähän enemmän seurata ympäristöään ennen kuin suoltaa suustaan tyhmiä juttuja vauvapalstalle.
En sano että äitisi ei olisi rehellinen, mutta muistutan siitä että myös äitisi kertoma on yksipuoleista. Luultavasti lähempänä objektiivista totuutta kuin näiden sukulaisten, mutta silti yksipuoleista. Nuo sukulaiset voivat myöskin tietää bieologisen isäsi elämästä jotain sellaista mistä äitisi ei tiedä.
Mutta tuo on erittäin törkeää että stalkkaavat kuviasi ja levittelevät tietojasi eteenpäin. Se eibole keino lähentyä kenenkään kanssa vaan erittäin epämiellyttävää ja pelottavaa. Tämä täytyy saada loppumaan tavalla tai toisella, aiot olla yhteyksissä heihin tai et.
Sinuna kirjoittaisin viestin tuosta yksityisyyteen kajoamisesta ja pyytäisin lopettamaan. Onko kyseessä myös kulttuuriero ja tarvitsee selventää että meillä Suomessa ei kenenkään yksityisasioita levitellä somessa vaikka kuinka olisi ”perhettä”? Jos nätisti mutta napakasti pyytäminen ei auta niin kaikki mahdolliset estot päälle ja kaikki omat somet yksityisiksi.
Mitäs jos laittaisit "sukulaisille" kohteliaan pyynnön poistaa sua koskevat julkaisut sivuiltaan? Jatko sen mukaan; jos he poistavat juttunsa, voit kai viestittää jotain isoäidille t. tädeille? Jos kuvat pysyvät, estoja kehiin.
Voi olla, että he haluavat muuttaa Suomeen, jos asuvat nyt epävakaassa maassa?
Muuten lopeta nää provot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sukulaiset" ovat täysiä hulluja. Vieraista aikuisista ei julkaista kuvia ilman lupaa. Päälle vielä omat sepustukset asioista, joista ei ymmärretä mitään. Huh. Itse olisin täysjärkisten kanssa tekemisissä mielelläni, mutta noista pysyisin kaukana. Ne ongelmat, joita tuollaisista ihmisistä aiheutuu, eivät jää tuohon.
Tää on provo. Lapsi puhuu sujuvasti tuota ulkomaan kieltä, vaikkei tunne heitä, ja ymmärtää heidän fb kommenttinsakin....joo joo.lol
Mitä ihmeen ulkomaan kieltä? AP sanoi sukulaistensa asuvan ulkomailla. Asuu minullakin suomalaisia sukulaisia Jenkeissä ja Ruotsissa.
Koko suku puolisoineen ei muuta kaikki yhteen maahan. Lol.
En tiedä ap:n tilannetta mutta pariskunta lapsineen on voinut muuttaa lasten ollessa alaikäisiä ja kaikki ovat jääneet asumaan sinne.
Tietysti ap:n biologinen isä voi olla amerikkalainen, britti, ruotsalainen, ranskalainen, australialainen, saksalainen, itävaltalainen, sveitsiläinen, venäläinen…. vaikka mitä ja on aivan tavallista suomalaisella osata näiden maan kieliä ilman mitään sukutaustoja.
Lisäksi minun fb kääntää automaattisesti esim azerbaijanilaisen tuttuni päivitykset suomeksi. En osaa kytkeä toimintoa pois niin kääntäkööt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisin heille ystävällisesti ja aika lyhyesti että miten asiat ovat olleet. Että miten se oikeasti meni, että isällä oli ongelmia ja jätti teidät, tai äiti jätti ongelmien takia, tai mikä ikinä se syy nyt oli että erosivat. Kertoisin siis totuuden. Ja että sen jälkeen elämässä isän roolia piti isäpuoli. Joten isän puolelta sukulaiset ovat jääneet vieraaksi. Korjaisin siis heti harhaluulot mitä heillä on.
Sitten jatkosta en osaa sanoa. Itse mietin, että jos isovanhempani olisivat kiinnostuneita minusta, niin kai se olisi vain kiva? Että on ihmisiä jotka välittää. Miksi torjuisin heidät? Mutta jos haluat torjua, voit sanoa suoraan että en koe tarvetta olla tekemisissä, mutta en ihan ymmärrä miksi.
Tai siis okei, ymmärrän että noiden ihme tarinoiden julkaisun jälkeen ei ainakaan huvita, koska aika toksista touhua. Tosin et ole vielä korjannut heidän harhakäsityksiään.
Mutta mikset silloin 7v kun isäsi kuoli halunnut olla tekemisissä? Oletko ainut lapsenlapsi? Olet suvun jatkaja ja heille tärkeä. Se miten osoittavat sen on kyllä ahdistavaa. Voit silti asettaa jämäkät rajat heille. Nyt tilanne tulehtuu entisestään kun olet vain vältellyt.
Koska biologinen isä ei enää silloinkaan ollut kuulunut elämääni mitenkään enää pariin vuoteen ja sama aika oli myös näiden sukulaisten tapaamisesta. Minulla oli jo perhe, vanhemmat ja pikkuveli, isovanhemmat, tätejä, enoja, setiä ja serkkuja. Ja 7-vuotiaan maailmassa pari vuotta on aika pitkä aika.
En ole ainoa lapsenlapsi, mutta vaikka olisinkin, niin en kyllä todellakaan koe itseäni minään jatkajana. Kuten jo aikaisemmin taisin sanoa, en usko pystyväni korjaamaan heidän harhakäsityksiään asioista, koska he ovat rakennelleet oman mielensä mukaiset tapahtumienkulut jo vuosia ja nyt vuosikymmeniä. Lisäksi he eivät ole koskaan halunneet uskoa tiettyjä faktoja poikansa ja veljensä elämään liittyen.
Someprofiilini ovat muuten yksityisiä, mutta tietty sieltä nyt esimerkiksi profiilikuva näkyy kaikille. Lisäksi vaikka profiilini on muuten ollut sisällöltään kavereille rajoitettu, on vuosien varrella lipsahtanut huomaamatta muutama julkaisu julkiseksi, mitkä sitten toki näkyy kaikille käyttäjille. Niitä vuosia vanhoja julkaisuja kun ei useinkaan tule itse niin selailtua.
Vierailija kirjoitti:
Oletko vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
En oikeastaan koe olevani vihainen tai katkera biologiselle isälle. Minua ei vaan kiinnosta, koska hän on minulle käytännössä tuntematon. Eniten ehkä säälittää, miten ihminen siten tuhlasi oman elämänsä ja asiat meni niin kuin meni. Mutta en osaa nähdä häntä läheisenä, koska hän ei ole koskaan sitä minulle ollut, ilman sen suurempaa draamaa tai tunnetta. Vertaisin ehkä johonkin etäiseen isotätiin, kenet muistaa nähneensä muutaman kerran elämän aikana, mutta joka on muuten tuntematon.
Sukulaisissaan ehkä eniten häiritsee äitini ja isäni mustamaalaus ja perättömät väitteet. Väittävät esimerkiksi, että äiti esti yhteydenpidon tämän biologisen isän kuoleman jälkeen, vaikka heidän mukaansa minä olisin halunnut pitää yhteyttä. Todellisuudessa juuri minä en halunnut pitää yhteyttä, vaikka äiti yritti jopa vähän rohkaista siihen yhteydenpitoon näihin sukulaisiin. He myös syyttävät suureen ääneen isääni siitä, että tämä pilasi äitini ja biologisen isäni suhteen, vaikka todellisuudessa he eivät tunteneet edes silloin ja syy suhteen päättymiseen oli biologisen isän ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Oletko vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sukulaiset" ovat täysiä hulluja. Vieraista aikuisista ei julkaista kuvia ilman lupaa. Päälle vielä omat sepustukset asioista, joista ei ymmärretä mitään. Huh. Itse olisin täysjärkisten kanssa tekemisissä mielelläni, mutta noista pysyisin kaukana. Ne ongelmat, joita tuollaisista ihmisistä aiheutuu, eivät jää tuohon.
Tää on provo. Lapsi puhuu sujuvasti tuota ulkomaan kieltä, vaikkei tunne heitä, ja ymmärtää heidän fb kommenttinsakin....joo joo.lol
Mitä ihmeen ulkomaan kieltä? AP sanoi sukulaistensa asuvan ulkomailla. Asuu minullakin suomalaisia sukulaisia Jenkeissä ja Ruotsissa.
Koko suku puolisoineen ei muuta kaikki yhteen maahan. Lol.
En tiedä ap:n tilannetta mutta pariskunta lapsineen on voinut muuttaa lasten ollessa alaikäisiä ja kaikki ovat jääneet asumaan sinne.
Tietysti ap:n biologinen isä voi olla amerikkalainen, britti, ruotsalainen, ranskalainen, australialainen, saksalainen, itävaltalainen, sveitsiläinen, venäläinen…. vaikka mitä ja on aivan tavallista suomalaisella osata näiden maan kieliä ilman mitään sukutaustoja.
Lisäksi minun fb kääntää automaattisesti esim azerbaijanilaisen tuttuni päivitykset suomeksi. En osaa kytkeä toimintoa pois niin kääntäkööt.
Tosiaan, kyllähän sitä englantia ymmärtää ihan hyvin.
Miksi ihmiset niin usein vähättelevät adoptiota?
Adoption tarkoitus on ottaa lapsi pysyvästi omaksi lapseksi, ja lain näkökulmasta adoptoitua lasta kohdellaan ihan samoin tavoin kuin biologista lastakin. Ei adoptio ole mitään kasvattilapsi- tai sijaislapsitoimintaa, missä lapsi on vaan sijoitettuna hoidossa tällä vanhemmalla. Ei adoptio ole mitään hyväntekeväisyyttä. Tässäkin tapauksessa vanhemman ja lapsen välille on muodostunut hyvin aikaisin varhaislapsuudessa pysyvä tunneside, mikä on vastannut vanhemmuutta.
Joidenkin on vissiin ihmeen vaikea tajuta, että kaikki ei halua olla tekemisissä perheen ulkopuolisten vieraiden ihmisten kanssa, vaikka olisikin samoja geenejä.
Sanotaan käskyissäkin, kunioita isääsi. Kunnioita isoisää ja isoätiä myös. Sinun äiti on syntiin haksahtannnut kun lapsen isästä erotti ja otti toisen miehen. Normali ihminen ei muita tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....
Onko sulla vain äitisi näkemys biologisesta isästä, jos isä muutti pois kun olit noin pieni. Mistä tiedät, että äitisi kertomukset ovat totta?
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla vain äitisi näkemys biologisesta isästä, jos isä muutti pois kun olit noin pieni. Mistä tiedät, että äitisi kertomukset ovat totta?
Myös niiden äidinpuoleisten sukulaisten jotka kyseisen tyypin tunsivat, ja kaikkien näkemykset on ihan yhteneväisiä. Lisäksi on erilaisissa yhteyksissä, esimerkiksi huoltajuussopimuksissa, esiin tulleet seikat liittyen mm. biologisen isän päihteidenkäyttöön. Omat muistikuvat on toki aika hataria, mutta ainakin yhden sellaisen tapaamisen muistan itsekin, mihin tämä biologinen isä ilmestyi selkeästi päihtyneenä, tai jossain aineissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset niin usein vähättelevät adoptiota?
Adoption tarkoitus on ottaa lapsi pysyvästi omaksi lapseksi, ja lain näkökulmasta adoptoitua lasta kohdellaan ihan samoin tavoin kuin biologista lastakin. Ei adoptio ole mitään kasvattilapsi- tai sijaislapsitoimintaa, missä lapsi on vaan sijoitettuna hoidossa tällä vanhemmalla. Ei adoptio ole mitään hyväntekeväisyyttä. Tässäkin tapauksessa vanhemman ja lapsen välille on muodostunut hyvin aikaisin varhaislapsuudessa pysyvä tunneside, mikä on vastannut vanhemmuutta.
Niinpä. En kyllä todellakaan tiedä, ketä muuta voisin kutsua isäkseni jollen sitä, joka on sitä minulle aina ollut. Meidän perheessä adoptio ei tosin muuttanut arjessa mitään, lähinnä vahvisti sitä, mitä oli ollut olemassa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....
Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
Oletko vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.