Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Biologiset sukulaiset ahdistaa
06.07.2021 |
Olen siis syntynyt äitini ja biologisen isäni pikasuhteen tuloksena, ilmeisesti melko vahingossa, mutta odotettuna ja toivottuna kuitenkin. Ensimmäiset kuukaudet syntymäni jälkeen meni ihan hyvin. He asuivat yhdessä ja biologinen isäni osallistui lastenhoitoon ja kaikki oli kai muutenkin ihan hyvin. Kun olin jotain 1,5 - 2v. äitini erosi biologisesti isästäni ja biologinen isäni muutti muualle. Vähän myöhemmin hän tapasi nykyisen miehensä ja he saivat myös yhteisen lapsen.
Eron jälkeen en nähnyt biologista isääni kuin ehkä kerran vuodessa ensimmäisten vuosien ajan. Osittain siksi että hän asui niin kaukana, osittain siksi että hänellä oli todella pahoja elämänhallinnan ongelmia, päihteidenkäyttöä ja mielenterveysongelmia. Viimeisen kerran näin häntä ollessani 5-vuotias. Kotona olin sanonut pikkuveljeni isää isäkseni niin kauan kuin muistan. Biologista isää kutsuin joskus harvoin isäksi, mutta vain silloin kun tavattiin, ja sekin tuntui tosi oudolta, muuten kutsuin häntä etunimellä. Biologinen isäni teki itsemurhan kun olin 7-vuotias. Suunnilleen vuosi sen jälkeen isäni adoptoi minut, siis ollessani 8-vuotias. Olen siis pitänyt häntä isänäni koko ajan.
Sitten varsinaiseen aiheeseen, biologisen isän sukulaisiin. Minulla on biologisen isän puolelta isoäiti, kaksi tätiä, setä ja näiden perheet. Biologinen isäni ei kuulemma ollut kovin läheinen perheensä kanssa koska perheen sisällä oli jotain draamaa, ja sen puolesta puhuu myös se, että olen kuulemma tavannut näitä sukulaisia tai osaa heistä vain jotain viisi kertaa koko elämäni aikana, mistä enimmäkseen ensimmäisen ja toisen vuoden aikana syntymäni jälkeen. Viimeisimmän kerran olen nähnyt heitä silloin kun olin 5-vuotias. Minulla on joku hatara muistikuva tästä, mutta ei varsinaisia muistoja heistä.
Se mikä minua ahdistaa, on biologisten sukulaisten suhtautuminen minuun. Jokin aika biologisen isäni kuoleman jälkeen tämä suku olisi halunnut alkaa pitää yhteyttä minuun enemmän, mutta en silloin itse halunnut, koska hehän olivat minulle käytännössä ventovieraita ihmisiä. Facebookin yleistyttyä vuosia sitten toinen tädeistäni otti yhteyttä minuun siellä viestitse. Ilmeisesti oli löytänyt minut äitini sukunimen avulla. Hänen sivuiltaan löytyi paljon kuvia heidän perheestään, biologisesta isästäni, ja jopa minusta. Tavallaan ymmärrän, jos haluaa jakaa kuvia perheestään, mutta kun ne kaikki oli ihan julkisesti siellä, näkyvissä kaikille. Samalla alkoi tulla viestejä ja kaveripyyntöjä myös toiselta tädiltä, sedältä ja serkuilta, joista kaikista en edes tiennyt. En vastannut mihinkään viesteihin enkä kaveripyyntöihin, mutta en toisaalta estänytkään, annoin vaan olla. Tätä jatkui ehkä pari vuotta satunnaisesti.
jatkuu...
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
tää ei ole vauva joka kirjottelee vaan aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
ensinnäkin kaikilta jää jotain, vaikka vaatteet ja hammasharja. Olet myös hänen hautapaikan haltija ainoana maassa olevana lähiomaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
kuolinpesä pysyy jakamattomana vain jos sinulla olisi sisaruksia. SInä olet perinyt isäsi, olet maksanut perintöverot samana vuonna, joten alahhan tunnustaa valehdelleesi koko stoorin. Äitis oli jo eronnut joten mitään jakamatonta kuolinpesää ei ollut. Olit rintaprerillinen joten sait itse kaiken.
Tää adoptoitiin vasta vuoden päästä eli perut oli jo jaettu. Kenelles ne muka palautettiin adoptiossa? LOL, isän vanhemmille? no niiii....
juttu kusee tollot!
Kuolinpesä voi pysyä myös sellaisenaan, jos kuolinpesän arvo on esimerkiksi hyvin vähäinen tai käsittää vain vaikka perittävän henkilökohtaisia tavaroita. Tällaisissa tapauksissa tätä perintöä ei siis käytännössä edes voisi lähteä jakamaan. Perintövero on maakohtaista, eikä monissa maissa edes ole mitään perintöveroa. Lisäksi perintöveroa maksetaan Suomessakin vasta kun on selvillä, kuka perii ja mitä, eli kuka maksaa ja minkä verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
kuolinpesä pysyy jakamattomana vain jos sinulla olisi sisaruksia. SInä olet perinyt isäsi, olet maksanut perintöverot samana vuonna, joten alahhan tunnustaa valehdelleesi koko stoorin. Äitis oli jo eronnut joten mitään jakamatonta kuolinpesää ei ollut. Olit rintaprerillinen joten sait itse kaiken.
Tää adoptoitiin vasta vuoden päästä eli perut oli jo jaettu. Kenelles ne muka palautettiin adoptiossa? LOL, isän vanhemmille? no niiii....
juttu kusee tollot!
Mistä perinnöstä oikein puhut?
Eipä siltä ihmiseltä mitään perintöä tainnut jäädä. En ainakaan usko, jos oli viimeisinä vuosinaan. asunnotonkin. Velkaa sen sijaan on hyvinkin voinut olla. Tosin siitäkään en tiedä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
ensinnäkin kaikilta jää jotain, vaikka vaatteet ja hammasharja. Olet myös hänen hautapaikan haltija ainoana maassa olevana lähiomaisena.
Henkilökohtaisen omaisuuden jääminen lienee ihan eri juttu. Kenenkään farkkuja tai hammasharjoja tuskin aletaan lähetellä kenellekään varsinkaan ilman pyyntöjä, vaikka biologinen lapsi olisikin. Varsinaan sellaisille biologisille lapsille, keiden huoltajuuttakaan ei tällä olisi ollut enää vuosiin.
Biologinen isäni ei asunut kuollessaan Suomessa, vaan vanhempiensa ja muun perheensä kanssa samassa maassa. En itse edes tiedä mihin hänet on haudattu, mutta luulen omaistensa huolehtivan siihen liittyvistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
ensinnäkin kaikilta jää jotain, vaikka vaatteet ja hammasharja. Olet myös hänen hautapaikan haltija ainoana maassa olevana lähiomaisena.
Henkilökohtaisen omaisuuden jääminen lienee ihan eri juttu. Kenenkään farkkuja tai hammasharjoja tuskin aletaan lähetellä kenellekään varsinkaan ilman pyyntöjä, vaikka biologinen lapsi olisikin. Varsinaan sellaisille biologisille lapsille, keiden huoltajuuttakaan ei tällä olisi ollut enää vuosiin.
Biologinen isäni ei asunut kuollessaan Suomessa, vaan vanhempiensa ja muun perheensä kanssa samassa maassa. En itse edes tiedä mihin hänet on haudattu, mutta luulen omaistensa huolehtivan siihen liittyvistä asioista.
kehittelemäsi tarina on jo todettu mahdottomaksi, joten elä edes yritä jatkaa. Jokaiselta-myös siltä asunnottomalta jää jotakin, esim. kelan tuet juoksee tilille , samoin vaikka mielentervyseläke tai mt-sairaspäivärahat. Samoin jokainen kuitenkin asuu jossain ja tarvitsee tietyt asiat, lähes jokainen omistaa kellot, sormukset, passit, valokuvat, tv, kahvinkeitin, perushuonekalut. Kuinka outo sattuma, että isukkisi olikin nyt yhtäkkiä asunnoton ja tuloton kun peruja alettiin kyselemään. Ja joka ei toimita perunkirjoitusta 3 kk aikana omaisen kuolemasta, syyllistyy petokseen ja saa sakkorangaistuksen. Oot siis tuomittu? Jos olit lapsi, sinulle on määrätty holhoaja joka teki sen, tai kuntasi sossu. Vanhempiesi erotessa heidän omaisuus jaettiin, joten isäsi tuskin oli persaukinen vaan omisti ainakin puolet mitä normaali perhe nyt yleensä omistaa, astiat, huonekalut, jne. Kuka ne muka on isältäsi varastanut hänen kuoltuaan?
Olet ollut isäsi hautajaisissa. Kuka ne järkkäsi? Sukunsako? Ja sinua ei muka olisi kutsuttu sinne? Juhuuuu.LOL.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
kuolinpesä pysyy jakamattomana vain jos sinulla olisi sisaruksia. SInä olet perinyt isäsi, olet maksanut perintöverot samana vuonna, joten alahhan tunnustaa valehdelleesi koko stoorin. Äitis oli jo eronnut joten mitään jakamatonta kuolinpesää ei ollut. Olit rintaprerillinen joten sait itse kaiken.
Tää adoptoitiin vasta vuoden päästä eli perut oli jo jaettu. Kenelles ne muka palautettiin adoptiossa? LOL, isän vanhemmille? no niiii....
juttu kusee tollot!
Kuolinpesä voi pysyä myös sellaisenaan, jos kuolinpesän arvo on esimerkiksi hyvin vähäinen tai käsittää vain vaikka perittävän henkilökohtaisia tavaroita. Tällaisissa tapauksissa tätä perintöä ei siis käytännössä edes voisi lähteä jakamaan. Perintövero on maakohtaista, eikä monissa maissa edes ole mitään perintöveroa. Lisäksi perintöveroa maksetaan Suomessakin vasta kun on selvillä, kuka perii ja mitä, eli kuka maksaa ja minkä verran.
ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse jakelet somessa julkisesti kuvia, olet itse keittänyt soppasi. Lapsillekin opetetaan, että tilit pitää olla yksityisiä ja suojattuja. Varsinkin kun sinulla on tällainen tilanne päällä, kannattaa pitää vähän tarkemmin yksityisyydestä kiinni.
Toisaalta tunnut itsekin hyvin uteliaalta sukuasi kohtaan, ja tiedät heistä ihmeen paljon. Mistä tiedät itse kaikki kertomasi asiat, jos ette ole yhteydessä? Taidat itsekin stalkkailla heitä ihan yhtä lailla... Eli peukkua voitte painaa.
Juttusi ei herätä ollenkaan sympatiaa sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
ensinnäkin kaikilta jää jotain, vaikka vaatteet ja hammasharja. Olet myös hänen hautapaikan haltija ainoana maassa olevana lähiomaisena.
Henkilökohtaisen omaisuuden jääminen lienee ihan eri juttu. Kenenkään farkkuja tai hammasharjoja tuskin aletaan lähetellä kenellekään varsinkaan ilman pyyntöjä, vaikka biologinen lapsi olisikin. Varsinaan sellaisille biologisille lapsille, keiden huoltajuuttakaan ei tällä olisi ollut enää vuosiin.
Biologinen isäni ei asunut kuollessaan Suomessa, vaan vanhempiensa ja muun perheensä kanssa samassa maassa. En itse edes tiedä mihin hänet on haudattu, mutta luulen omaistensa huolehtivan siihen liittyvistä asioista.
kehittelemäsi tarina on jo todettu mahdottomaksi, joten elä edes yritä jatkaa. Jokaiselta-myös siltä asunnottomalta jää jotakin, esim. kelan tuet juoksee tilille , samoin vaikka mielentervyseläke tai mt-sairaspäivärahat. Samoin jokainen kuitenkin asuu jossain ja tarvitsee tietyt asiat, lähes jokainen omistaa kellot, sormukset, passit, valokuvat, tv, kahvinkeitin, perushuonekalut. Kuinka outo sattuma, että isukkisi olikin nyt yhtäkkiä asunnoton ja tuloton kun peruja alettiin kyselemään. Ja joka ei toimita perunkirjoitusta 3 kk aikana omaisen kuolemasta, syyllistyy petokseen ja saa sakkorangaistuksen. Oot siis tuomittu? Jos olit lapsi, sinulle on määrätty holhoaja joka teki sen, tai kuntasi sossu. Vanhempiesi erotessa heidän omaisuus jaettiin, joten isäsi tuskin oli persaukinen vaan omisti ainakin puolet mitä normaali perhe nyt yleensä omistaa, astiat, huonekalut, jne. Kuka ne muka on isältäsi varastanut hänen kuoltuaan?
Olet ollut isäsi hautajaisissa. Kuka ne järkkäsi? Sukunsako? Ja sinua ei muka olisi kutsuttu sinne? Juhuuuu.LOL.
Kuten jo aikaisemmin kerroin, en ollut nähnyt biologista isää pariin vuoteen ennen kuin hän kuoli. Sitä aikaisemminkin tapaamiset oli hyvin harvinaisia. Käytännössä siis kaikki yhteydet meidän puolelta olivat jo katkenneet tähän ihmiseen. Suomessa viranomaisten papereissa luki kohdallani biologisen isän nimi, mutta eipä varmaan juuri muuta, koska ei asunut Suomessa eikä ollut edes huoltaja.
Ihanko tosissaan siis luulet, että toisessa maassa pysyvästi asuvan ekaluokkalaisen tehtävä olisi ollut hoitaa tuollaisia asioita? Miten tämä olisi ollut edes käytännössä mahdollista? Kyllä vaan ne biologisen isän omaiset hoiti kaiken.. Eikä oikeastaan kiinnostakaan. Biologisen isäni hautajaisissa en ollut. Oletan sukulaistensa ne järjestäneen, koska oma perheensä ja sukunsa oli hänelle jo vuosia ollut ne lähimmät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
kuolinpesä pysyy jakamattomana vain jos sinulla olisi sisaruksia. SInä olet perinyt isäsi, olet maksanut perintöverot samana vuonna, joten alahhan tunnustaa valehdelleesi koko stoorin. Äitis oli jo eronnut joten mitään jakamatonta kuolinpesää ei ollut. Olit rintaprerillinen joten sait itse kaiken.
Tää adoptoitiin vasta vuoden päästä eli perut oli jo jaettu. Kenelles ne muka palautettiin adoptiossa? LOL, isän vanhemmille? no niiii....
juttu kusee tollot!
Kuolinpesä voi pysyä myös sellaisenaan, jos kuolinpesän arvo on esimerkiksi hyvin vähäinen tai käsittää vain vaikka perittävän henkilökohtaisia tavaroita. Tällaisissa tapauksissa tätä perintöä ei siis käytännössä edes voisi lähteä jakamaan. Perintövero on maakohtaista, eikä monissa maissa edes ole mitään perintöveroa. Lisäksi perintöveroa maksetaan Suomessakin vasta kun on selvillä, kuka perii ja mitä, eli kuka maksaa ja minkä verran.
ei pidä paikkaansa.
Pitääpäs muuten paikkansa. Jos jääneen omaisen arvo on vähäinen tai omaisuus katsotaan arvottomaksi sisältäen vaikka sitä pelkkää henkilökohtaista tavaraa, siitä vaan todetaan, että ei jäänyt perittävää. Muissa maissa on myös eri käytäntöjä perimisasioissa.
Mene heidän facebook profiileihinsa ja ilmianna facebookille ne sinusta olevat kuvat varastettuina / sinua esittävinä. Sillä saat ne pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletk9o vihainen ja katkera isällesi? En ihan ymmärrä miksi olet noin hylkivä. Eikö elämään mahdu useampia sukulaisia? Se ottoisä voi olla rakkain ja hänen sukulaiset tosi rakkaita mutta siihenkö se jää, miksi, eikö suopeasti voi suhtautua isänkin sukuun? Tuo kuvien ja juttujen julkaisu on toki kamalaa, mutta jos unohdetaan se hetkeksi, niin mietin mistä tämä inho kumpuaa heitä kohtaan? Ainakin se pitää varmaan selittää heille että kiitos mutta en koe tarvetta nähdä. Siinä menee kyllä välit ja perintö.
Nykymuotoisessa adoptiossa adoptoidulla lapsella ei ole perintöoikeutta biologiseen vanhempaan joka ei enää ole hänen vanhempansa, vaan adoptiovanhempaan.
Mutta tässä feikkitarinassahan isukki kuoli ennen adoptiota joten tää trolli on perinyt isänsä. Ja samoin täytyy periä isovanhempansa koska ulkomailla noudatetaan sen maan lakeja ei suomen. Vois varmistaa perintönsä vielä muuttamalla siihrn maaha ja hankkimalla kansalsisuuden, varmaan sen saa jo koska on sen kulttuurin edustaja ja juuret sieltä.
Tää stoori ontuu tosin niin monessa kohtaa....Eihän tässä edes sanottu mistään perinnöstä yhtään mitään.
Ensinnäkään kaikilta ei edes jää mitään perittävää, toiseksi perintöä ei tosiaan saada sillä sormiennapsautuksella kun perittävä kuolee. Perunkirjoitus on ainoa mikä on huolehdittava tietyn ajan kuluessa, mutta sillekin voi hakea lisäaikaa. Kuolinpesä sen sijaan voi pysyä jakamattomana vuosikausia.
Adoptiotapauksissa kaikki oikeudet biologisen vanhemman suuntaan poistuu, myös perintöoikeus ja edelleen osuus vaikka siihen kuolinpesään. Olettaen siis, että aloittajan adoptio on vahvistettu vuoden 1980 jälkeen.
ensinnäkin kaikilta jää jotain, vaikka vaatteet ja hammasharja. Olet myös hänen hautapaikan haltija ainoana maassa olevana lähiomaisena.
Henkilökohtaisen omaisuuden jääminen lienee ihan eri juttu. Kenenkään farkkuja tai hammasharjoja tuskin aletaan lähetellä kenellekään varsinkaan ilman pyyntöjä, vaikka biologinen lapsi olisikin. Varsinaan sellaisille biologisille lapsille, keiden huoltajuuttakaan ei tällä olisi ollut enää vuosiin.
Biologinen isäni ei asunut kuollessaan Suomessa, vaan vanhempiensa ja muun perheensä kanssa samassa maassa. En itse edes tiedä mihin hänet on haudattu, mutta luulen omaistensa huolehtivan siihen liittyvistä asioista.
kehittelemäsi tarina on jo todettu mahdottomaksi, joten elä edes yritä jatkaa. Jokaiselta-myös siltä asunnottomalta jää jotakin, esim. kelan tuet juoksee tilille , samoin vaikka mielentervyseläke tai mt-sairaspäivärahat. Samoin jokainen kuitenkin asuu jossain ja tarvitsee tietyt asiat, lähes jokainen omistaa kellot, sormukset, passit, valokuvat, tv, kahvinkeitin, perushuonekalut. Kuinka outo sattuma, että isukkisi olikin nyt yhtäkkiä asunnoton ja tuloton kun peruja alettiin kyselemään. Ja joka ei toimita perunkirjoitusta 3 kk aikana omaisen kuolemasta, syyllistyy petokseen ja saa sakkorangaistuksen. Oot siis tuomittu? Jos olit lapsi, sinulle on määrätty holhoaja joka teki sen, tai kuntasi sossu. Vanhempiesi erotessa heidän omaisuus jaettiin, joten isäsi tuskin oli persaukinen vaan omisti ainakin puolet mitä normaali perhe nyt yleensä omistaa, astiat, huonekalut, jne. Kuka ne muka on isältäsi varastanut hänen kuoltuaan?
Olet ollut isäsi hautajaisissa. Kuka ne järkkäsi? Sukunsako? Ja sinua ei muka olisi kutsuttu sinne? Juhuuuu.LOL.
Perunkirjoituksen järjestää tai laittaa vireille se joka parhaiten tuntee perittävän omaisuustilanteen. Tässä se on varmasti ollut esimerkiksi hänen omat vanhemmat tai sitten joku sisarus, mutta ei missään tapauksessa mikään lapsi. Sama koskee muita järkkäilyjä.
Ei kai tuossa muuta, kuin pyydät poistamaan kuvat joissa esiinnyt, tai rajaamaan kuvat niin että sinua ei näy. Sekä poistamaan päivitykset joissa puhutaan sinusta ja äidistäsi.
Monestihan se menee niin, että päihdeongelmaisen kuoltua hänestä leivotaan pyhimystä. Työtä vältelleestä, lapsensa hylänneestä tuleekin yhtäkkiä siipirikko herkkä reppana, jonka paha maailma murjoi. Ja lapset ja exä ovat pahiksia jotka ovat julman itsekkäästi hyljänneet raukka mussukkaisen! Ei näille kuolleen palvojille kannata mitään lähteä opettamaan, ei se oppi perille mene. Heidän mielestä sinun pitäisi esittää kuuliaisen sukulaislapsen roolia, ja laulaa ylistyslaulua pyhimykselle (tälle päihdeongelmaiselle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa muuta, kuin pyydät poistamaan kuvat joissa esiinnyt, tai rajaamaan kuvat niin että sinua ei näy. Sekä poistamaan päivitykset joissa puhutaan sinusta ja äidistäsi.
Monestihan se menee niin, että päihdeongelmaisen kuoltua hänestä leivotaan pyhimystä. Työtä vältelleestä, lapsensa hylänneestä tuleekin yhtäkkiä siipirikko herkkä reppana, jonka paha maailma murjoi. Ja lapset ja exä ovat pahiksia jotka ovat julman itsekkäästi hyljänneet raukka mussukkaisen! Ei näille kuolleen palvojille kannata mitään lähteä opettamaan, ei se oppi perille mene. Heidän mielestä sinun pitäisi esittää kuuliaisen sukulaislapsen roolia, ja laulaa ylistyslaulua pyhimykselle (tälle päihdeongelmaiselle).
Tämä usein liittynee jotenkin siihen, että muistetaan tai halutaan uskoa vain hyviä asioita. Vastaavasti kieltäydytään uskomasta niitä ei niin mukavia asioita.
Koska eletään nykyaikaa, minäkin koen olevani sukulaisesi. Vaikken siis biologisesti sukulainen olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoituksen järjestää tai laittaa vireille se joka parhaiten tuntee perittävän omaisuustilanteen. Tässä se on varmasti ollut esimerkiksi hänen omat vanhemmat tai sitten joku sisarus, mutta ei missään tapauksessa mikään lapsi. Sama koskee muita järkkäilyjä.
Kyllä.
Alaikäistä ja varsinkaan niin pientä lasta ei voida missään tilanteessa velvoittaa sellaiseen, että tämän pitäisi järjestää biologisen vanhempansa asioita. Välttämättä hänestä ei ole edes mitään merkintöjä biologisen isänsä silloisessa asuinmaassa, joten mites velvoitat senkään puolesta.
Toivottavasti sellaiset ihmiset ei koskaan käy luovuttamassa sukusolujaan ja sitten ala pitää näistä sukusoluista syntyneitä lapsia ominaan.
Alue: Aihe vapaa
kuolinpesä pysyy jakamattomana vain jos sinulla olisi sisaruksia. SInä olet perinyt isäsi, olet maksanut perintöverot samana vuonna, joten alahhan tunnustaa valehdelleesi koko stoorin. Äitis oli jo eronnut joten mitään jakamatonta kuolinpesää ei ollut. Olit rintaprerillinen joten sait itse kaiken.
Tää adoptoitiin vasta vuoden päästä eli perut oli jo jaettu. Kenelles ne muka palautettiin adoptiossa? LOL, isän vanhemmille? no niiii....
juttu kusee tollot!