Biologiset sukulaiset ahdistaa
Olen siis syntynyt äitini ja biologisen isäni pikasuhteen tuloksena, ilmeisesti melko vahingossa, mutta odotettuna ja toivottuna kuitenkin. Ensimmäiset kuukaudet syntymäni jälkeen meni ihan hyvin. He asuivat yhdessä ja biologinen isäni osallistui lastenhoitoon ja kaikki oli kai muutenkin ihan hyvin. Kun olin jotain 1,5 - 2v. äitini erosi biologisesti isästäni ja biologinen isäni muutti muualle. Vähän myöhemmin hän tapasi nykyisen miehensä ja he saivat myös yhteisen lapsen.
Eron jälkeen en nähnyt biologista isääni kuin ehkä kerran vuodessa ensimmäisten vuosien ajan. Osittain siksi että hän asui niin kaukana, osittain siksi että hänellä oli todella pahoja elämänhallinnan ongelmia, päihteidenkäyttöä ja mielenterveysongelmia. Viimeisen kerran näin häntä ollessani 5-vuotias. Kotona olin sanonut pikkuveljeni isää isäkseni niin kauan kuin muistan. Biologista isää kutsuin joskus harvoin isäksi, mutta vain silloin kun tavattiin, ja sekin tuntui tosi oudolta, muuten kutsuin häntä etunimellä. Biologinen isäni teki itsemurhan kun olin 7-vuotias. Suunnilleen vuosi sen jälkeen isäni adoptoi minut, siis ollessani 8-vuotias. Olen siis pitänyt häntä isänäni koko ajan.
Sitten varsinaiseen aiheeseen, biologisen isän sukulaisiin. Minulla on biologisen isän puolelta isoäiti, kaksi tätiä, setä ja näiden perheet. Biologinen isäni ei kuulemma ollut kovin läheinen perheensä kanssa koska perheen sisällä oli jotain draamaa, ja sen puolesta puhuu myös se, että olen kuulemma tavannut näitä sukulaisia tai osaa heistä vain jotain viisi kertaa koko elämäni aikana, mistä enimmäkseen ensimmäisen ja toisen vuoden aikana syntymäni jälkeen. Viimeisimmän kerran olen nähnyt heitä silloin kun olin 5-vuotias. Minulla on joku hatara muistikuva tästä, mutta ei varsinaisia muistoja heistä.
Se mikä minua ahdistaa, on biologisten sukulaisten suhtautuminen minuun. Jokin aika biologisen isäni kuoleman jälkeen tämä suku olisi halunnut alkaa pitää yhteyttä minuun enemmän, mutta en silloin itse halunnut, koska hehän olivat minulle käytännössä ventovieraita ihmisiä. Facebookin yleistyttyä vuosia sitten toinen tädeistäni otti yhteyttä minuun siellä viestitse. Ilmeisesti oli löytänyt minut äitini sukunimen avulla. Hänen sivuiltaan löytyi paljon kuvia heidän perheestään, biologisesta isästäni, ja jopa minusta. Tavallaan ymmärrän, jos haluaa jakaa kuvia perheestään, mutta kun ne kaikki oli ihan julkisesti siellä, näkyvissä kaikille. Samalla alkoi tulla viestejä ja kaveripyyntöjä myös toiselta tädiltä, sedältä ja serkuilta, joista kaikista en edes tiennyt. En vastannut mihinkään viesteihin enkä kaveripyyntöihin, mutta en toisaalta estänytkään, annoin vaan olla. Tätä jatkui ehkä pari vuotta satunnaisesti.
jatkuu...
Kommentit (78)
No voit tehdä heistä rikosilmoituksen jos jakavat sinusta kuvia ja tietoa ilman lupaa
Olisit ap vaan iloinen, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Monet elävät tälläkin hetkellä Suomessa täysin yksin. Ei ole kontakteja edes omiin sukulaisiin.
Kannattaisi muistaa, että sukujuuresi tulevat myös isäsi puolelta. Ehkä joskus haluatkin tietää enemmän myös isäsi puoleisesta suvusta, isoäitineen ja isoisineen..
Tai lapsesi haluvat.
Ei kannattaisi kääntää selkää keillekään ystävällisille ihmisille näinä päivinä.
Koskaan ei tulevaisuudesta voi tietää.
Sorry, mutta valitustasi en ollenkaan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Olisit ap vaan iloinen, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Monet elävät tälläkin hetkellä Suomessa täysin yksin. Ei ole kontakteja edes omiin sukulaisiin.
Kannattaisi muistaa, että sukujuuresi tulevat myös isäsi puolelta. Ehkä joskus haluatkin tietää enemmän myös isäsi puoleisesta suvusta, isoäitineen ja isoisineen..
Tai lapsesi haluvat.
Ei kannattaisi kääntää selkää keillekään ystävällisille ihmisille näinä päivinä.
Koskaan ei tulevaisuudesta voi tietää.
Sorry, mutta valitustasi en ollenkaan ymmärrä.
Kyllä olen mielummin yksin kuin kiusaajien kanssa.
Ei Ap
Toki rikosilmoitus olisi kai yksi vaihtoehto tai joku ylläpidolle ilmoittaminen, mutta asiaa mutkistaa vielä se, että nämä sukulaiset asuvat Suomen ulkopuolella.
Enkä muutenkaan haluaisi olla yhteydessä edes sen vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisit ap vaan iloinen, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Monet elävät tälläkin hetkellä Suomessa täysin yksin. Ei ole kontakteja edes omiin sukulaisiin.
Kannattaisi muistaa, että sukujuuresi tulevat myös isäsi puolelta. Ehkä joskus haluatkin tietää enemmän myös isäsi puoleisesta suvusta, isoäitineen ja isoisineen..
Tai lapsesi haluvat.
Ei kannattaisi kääntää selkää keillekään ystävällisille ihmisille näinä päivinä.
Koskaan ei tulevaisuudesta voi tietää.
Sorry, mutta valitustasi en ollenkaan ymmärrä.
Tämä. Ei oikesti ole mitenkään itsestään selvää, että kukaan tässä maailmassa välittää. Jos nyt ap haluaa olla nihkeä ja pitää välit pois niin sanoo sen eikä enää ikinä vastaa mihinkään viesteihin. Kyllä se viesti menee sillä perille.
Voin vain kuvitella miten paljon on ihmisiä, jotka samassa tilanteessa syyllistäisi kaikkia näitä sukulaisia, jos he eivät ilmaisisi mielenkiintoa häntä kohtaan. Aina on väärin, teki miten päin tahansa...
Vierailija kirjoitti:
Olisit ap vaan iloinen, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Monet elävät tälläkin hetkellä Suomessa täysin yksin. Ei ole kontakteja edes omiin sukulaisiin.
Kannattaisi muistaa, että sukujuuresi tulevat myös isäsi puolelta. Ehkä joskus haluatkin tietää enemmän myös isäsi puoleisesta suvusta, isoäitineen ja isoisineen..
Tai lapsesi haluvat.
Ei kannattaisi kääntää selkää keillekään ystävällisille ihmisille näinä päivinä.
Koskaan ei tulevaisuudesta voi tietää.
Sorry, mutta valitustasi en ollenkaan ymmärrä.
No, näkemys kai tämäkin.
En koe, että se olisi muilta mitenkään pois, etten heidän viesteihinsä vastaile tai ole muuten yhteydessä. Ehkä ne yksinäiset sitten haluaisi tällaisia sukulaisia, minä en.
Minusta sukujuureni tulevat kyllä enemmän oikean isäni puolelta, siis sen isän, joka adoptoi minut ja on aina ollut elämässäni isänä. Ihan totta, olisi mielenkiintoista tietää enemmän isäni suvusta ja sen vaiheista. Sen sijaan biologisesta isästä tai varsinkaan hänen perheestään ja sukulaisistaan en kaipaa lisätietoja, liikaa tämäkin infomäärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit ap vaan iloinen, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Monet elävät tälläkin hetkellä Suomessa täysin yksin. Ei ole kontakteja edes omiin sukulaisiin.
Kannattaisi muistaa, että sukujuuresi tulevat myös isäsi puolelta. Ehkä joskus haluatkin tietää enemmän myös isäsi puoleisesta suvusta, isoäitineen ja isoisineen..
Tai lapsesi haluvat.
Ei kannattaisi kääntää selkää keillekään ystävällisille ihmisille näinä päivinä.
Koskaan ei tulevaisuudesta voi tietää.
Sorry, mutta valitustasi en ollenkaan ymmärrä.
Tämä. Ei oikesti ole mitenkään itsestään selvää, että kukaan tässä maailmassa välittää. Jos nyt ap haluaa olla nihkeä ja pitää välit pois niin sanoo sen eikä enää ikinä vastaa mihinkään viesteihin. Kyllä se viesti menee sillä perille.
Voin vain kuvitella miten paljon on ihmisiä, jotka samassa tilanteessa syyllistäisi kaikkia näitä sukulaisia, jos he eivät ilmaisisi mielenkiintoa häntä kohtaan. Aina on väärin, teki miten päin tahansa...
Miksi musta tuntuu ettei ole ihan pyyteetöntä? Kaipaavat ehkä vanhuudenpäiville hoitajaa..,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit ap vaan iloinen, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Monet elävät tälläkin hetkellä Suomessa täysin yksin. Ei ole kontakteja edes omiin sukulaisiin.
Kannattaisi muistaa, että sukujuuresi tulevat myös isäsi puolelta. Ehkä joskus haluatkin tietää enemmän myös isäsi puoleisesta suvusta, isoäitineen ja isoisineen..
Tai lapsesi haluvat.
Ei kannattaisi kääntää selkää keillekään ystävällisille ihmisille näinä päivinä.
Koskaan ei tulevaisuudesta voi tietää.
Sorry, mutta valitustasi en ollenkaan ymmärrä.
Tämä. Ei oikesti ole mitenkään itsestään selvää, että kukaan tässä maailmassa välittää. Jos nyt ap haluaa olla nihkeä ja pitää välit pois niin sanoo sen eikä enää ikinä vastaa mihinkään viesteihin. Kyllä se viesti menee sillä perille.
Voin vain kuvitella miten paljon on ihmisiä, jotka samassa tilanteessa syyllistäisi kaikkia näitä sukulaisia, jos he eivät ilmaisisi mielenkiintoa häntä kohtaan. Aina on väärin, teki miten päin tahansa...
Miksi musta tuntuu ettei ole ihan pyyteetöntä? Kaipaavat ehkä vanhuudenpäiville hoitajaa..,
Et sä voi tuollaista tietää ennen kuin vietät edes vähän aikaa noiden ihmisten kanssa. Jos ovat hoivaajaa etsimässä, se tulee kyllä läpi ja voit vetää jarrut päälle saman tien.
Toisaalta ihmissuhteet pitäisi myös olla vastavuoroisia. Kaikki tarvii jotain jossain elämänvaiheessa. Ihannetilanteessa kaikki on vastavuoroista, give & take etc. Ei sitä kannata pelätä. On ihan mukavaa olla tarvittu, kunhan se ei mene härskin puolelle. Kaikki selviää vain ottamalla selvää. On aika surullista elämä oman pään ennakkopelkojen tai -odotusten ehdoilla kun ei voi kuitenkaan tietää, mikä se totuus sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit ap vaan iloinen, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Monet elävät tälläkin hetkellä Suomessa täysin yksin. Ei ole kontakteja edes omiin sukulaisiin.
Kannattaisi muistaa, että sukujuuresi tulevat myös isäsi puolelta. Ehkä joskus haluatkin tietää enemmän myös isäsi puoleisesta suvusta, isoäitineen ja isoisineen..
Tai lapsesi haluvat.
Ei kannattaisi kääntää selkää keillekään ystävällisille ihmisille näinä päivinä.
Koskaan ei tulevaisuudesta voi tietää.
Sorry, mutta valitustasi en ollenkaan ymmärrä.
Tämä. Ei oikesti ole mitenkään itsestään selvää, että kukaan tässä maailmassa välittää. Jos nyt ap haluaa olla nihkeä ja pitää välit pois niin sanoo sen eikä enää ikinä vastaa mihinkään viesteihin. Kyllä se viesti menee sillä perille.
Voin vain kuvitella miten paljon on ihmisiä, jotka samassa tilanteessa syyllistäisi kaikkia näitä sukulaisia, jos he eivät ilmaisisi mielenkiintoa häntä kohtaan. Aina on väärin, teki miten päin tahansa...
Minusta pelkkä biologia ei kyllä velvoita mihinkään.
Olisi ihan eri asia, jos jotain yhteyttä siihen suuntaan olisi ollut edes suurimman osan elämästäni. Sen sijaan en sanoisi, että 4-5 vierailua ollessani 0-5-vuotias olisi varsinaista yhteydenpitoa tai välittämistä. He eivät myöskään ole tuntuneet koskaan hyväksyneen sitä tosiasiaa, että oikea isäni on joku muu kuin heidän veljensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit ap vaan iloinen, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Monet elävät tälläkin hetkellä Suomessa täysin yksin. Ei ole kontakteja edes omiin sukulaisiin.
Kannattaisi muistaa, että sukujuuresi tulevat myös isäsi puolelta. Ehkä joskus haluatkin tietää enemmän myös isäsi puoleisesta suvusta, isoäitineen ja isoisineen..
Tai lapsesi haluvat.
Ei kannattaisi kääntää selkää keillekään ystävällisille ihmisille näinä päivinä.
Koskaan ei tulevaisuudesta voi tietää.
Sorry, mutta valitustasi en ollenkaan ymmärrä.
Tämä. Ei oikesti ole mitenkään itsestään selvää, että kukaan tässä maailmassa välittää. Jos nyt ap haluaa olla nihkeä ja pitää välit pois niin sanoo sen eikä enää ikinä vastaa mihinkään viesteihin. Kyllä se viesti menee sillä perille.
Voin vain kuvitella miten paljon on ihmisiä, jotka samassa tilanteessa syyllistäisi kaikkia näitä sukulaisia, jos he eivät ilmaisisi mielenkiintoa häntä kohtaan. Aina on väärin, teki miten päin tahansa...
Miksi musta tuntuu ettei ole ihan pyyteetöntä? Kaipaavat ehkä vanhuudenpäiville hoitajaa..,
Kieltämättä tämä on tullut myös itselle mieleen. Siis ei ehkä juuri se, että olisivat vanhustenhoitajaa etsimässä, mutta muuten. Itse asiassa juuri siihen viittasin aiemmin niillä syyllistävillä yksityisviesteillä. Niissä viesteissä on siis esimerkiksi kyselty tai ihmetelty eikö voisi olla yhteydessä kun nämä isovanhemmat ovat vielä elossa, sekä muita viittauksia vanhenemiseen.
Suurin syy, siis sen lisäksi että ovat tuntemattomia minulle, miksi en halua olla tekemisissä, on esimerkiksi se äitiäni syyllistävä sävy heidän kirjoituksissaan sekä biologisen isäni ihannointi. Lisäksi niissä kirjoituksissa esiintyy asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, vaan ovat heidän omia käsityksiään miten asiat aikoinaan meni.
Miksi et vaan voi vastata ja kertoa miten asiat on? Kirjoita sinne ihan ystävällinen viesti, missä selität ettet koe tarpeelliseksi tutustua sen lähemmin biologiseen sukuun kun asiat ovat menneet miten ovat menneet.
Nyt on niin monimutkainen että provo taitaa olla kyseessä.
Et ole velvollinen ottamaan sukuun yhteyttä. Mutta ihan kokeilun vuoksi, mitä jos tapaatte vaikka pari kertaa ihan siinä mielessä että saat selville millaisia ihmisiä nuo ovat ja onko heillä jotain mielessä sinun suhteesi. Jos alkaa tuntua raskaalta, voit sitten etääntyä. Missään tapauksessa ei voi olla hyvä asia että kuviasi postaillaan luvatta. Tsemppiä asiaan!
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vaan voi vastata ja kertoa miten asiat on? Kirjoita sinne ihan ystävällinen viesti, missä selität ettet koe tarpeelliseksi tutustua sen lähemmin biologiseen sukuun kun asiat ovat menneet miten ovat menneet.
Suoraan sanoen epäilen, että siitä ei olisi juurikaan hyötyä.
Sen perusteella millaisia viestejä ja kirjoituksia sieltä puolelta on tullut, en oikein usko kauniin kieltäytymisen heitä estävän. Lähinnä pelkään sen innostavan heitä lisää. Aikoinaan kun en halunnut olla heihin yhteydessä biologisen isän kuoleman jälkeen, puhelinhäirinköinti jatkui kuukausia, kunnes vanhemmat vaihtoi numeron. Siitä huolimatta lähettivät kirjeitä, mutta en ole oikein varma, mihin se sitten loppui.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, heillä tuntuu olevan niin paljon ja kauan muodostuneita omia, epätodellisia käsityksiä asioiden kulusta, että myöskään sitä kaikkea ei varmaan edes parisataasivuisessa kirjassa oikaistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole velvollinen ottamaan sukuun yhteyttä. Mutta ihan kokeilun vuoksi, mitä jos tapaatte vaikka pari kertaa ihan siinä mielessä että saat selville millaisia ihmisiä nuo ovat ja onko heillä jotain mielessä sinun suhteesi. Jos alkaa tuntua raskaalta, voit sitten etääntyä. Missään tapauksessa ei voi olla hyvä asia että kuviasi postaillaan luvatta. Tsemppiä asiaan!
Niin, periaatteessa tiedän, että onneksi minulla ei ole velvollisuuksia yhtään mihinkään tässä asiassa. Asiaa myös mutkistaa se, että nyt jo jotkut omat kaverit on alkaneet ihmetellä, että miksi nämä ihmiset julkaisevat kuvia minusta ja edelleen sitä, että miksi en ole heihin yhteydessä, vaikka ovat sukulaisiani (millaisiksi he itseään siellä kutsuvat). Toki ihmiset on sitten ymmärtää kun jaksan selittää tämän koko kuvion. Mutta se tuntuu joskus aika raskaalta.
Mikä on syy, ettei ole olleet mukana alusta alkaen?
Biologisten sukulaisten pitäisi tyytyä osaansa ja hyväksyä, että eivät kuulu perheeseen. Ei toisten lasta voi yrittää omia vain sillä perusteella että ilmeisesti kauan sitten kuollut veljensä ei joskus ehtinyt vetää ajoissa ulos. Hyvä syy pysyä kaukana on sekin, jos sukulaiset selkeästi suhtautuu noin ikävästi lapsen äitiin ja harjoittaa mustamaalaamista julkisesti somessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit ap vaan iloinen, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Monet elävät tälläkin hetkellä Suomessa täysin yksin. Ei ole kontakteja edes omiin sukulaisiin.
Kannattaisi muistaa, että sukujuuresi tulevat myös isäsi puolelta. Ehkä joskus haluatkin tietää enemmän myös isäsi puoleisesta suvusta, isoäitineen ja isoisineen..
Tai lapsesi haluvat.
Ei kannattaisi kääntää selkää keillekään ystävällisille ihmisille näinä päivinä.
Koskaan ei tulevaisuudesta voi tietää.
Sorry, mutta valitustasi en ollenkaan ymmärrä.
Tämä. Ei oikesti ole mitenkään itsestään selvää, että kukaan tässä maailmassa välittää. Jos nyt ap haluaa olla nihkeä ja pitää välit pois niin sanoo sen eikä enää ikinä vastaa mihinkään viesteihin. Kyllä se viesti menee sillä perille.
Voin vain kuvitella miten paljon on ihmisiä, jotka samassa tilanteessa syyllistäisi kaikkia näitä sukulaisia, jos he eivät ilmaisisi mielenkiintoa häntä kohtaan. Aina on väärin, teki miten päin tahansa...
Miksi musta tuntuu ettei ole ihan pyyteetöntä? Kaipaavat ehkä vanhuudenpäiville hoitajaa..,
Kieltämättä tämä on tullut myös itselle mieleen. Siis ei ehkä juuri se, että olisivat vanhustenhoitajaa etsimässä, mutta muuten. Itse asiassa juuri siihen viittasin aiemmin niillä syyllistävillä yksityisviesteillä. Niissä viesteissä on siis esimerkiksi kyselty tai ihmetelty eikö voisi olla yhteydessä kun nämä isovanhemmat ovat vielä elossa, sekä muita viittauksia vanhenemiseen.
Suurin syy, siis sen lisäksi että ovat tuntemattomia minulle, miksi en halua olla tekemisissä, on esimerkiksi se äitiäni syyllistävä sävy heidän kirjoituksissaan sekä biologisen isäni ihannointi. Lisäksi niissä kirjoituksissa esiintyy asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, vaan ovat heidän omia käsityksiään miten asiat aikoinaan meni.
Mielestäni yhteydenotoista loistaa hienotunteisuus poissaolollaan.
Siksi en itse pitäisi yhteyttä.
Tuntuu kuin toisen yksityisyys hämärtyisi oudosti ja häntä tarvitaan muka jonakin epämääräisenä jatkumona sukukunnalleen. Josta on vieraantunut.
Miksi pitäisi.
Heippa vaan ja sillä selvä. Keskity niihin läheisiisi jotka oikeasti merkitsevät ja joiden kanssa on eläviä muistoja. He ovat todellinen perheesi.
Kuulostaa siltä, että sukulaisilla on joku fiksaatio.
ja jatkoa...
Kuitenkin nyt viime kevään ja tämän kesän aikana on alkanut tulla uudestaan viestejä. Tällä kertaa viestit on olleet vähän syyllistävämpiä, missä on ihmetelty kovasti sitä, miksi en halua pitää yhteyttä heihin ja vanhoihin isovanhempiin. Lisäksi huomasin, että esimerkiksi tämän tädin sivuilla oli pitkiä julkisia kirjoituksia biologisesta isästäni, äidistäni ja minusta, kerrottuna hyvin yksipuolisesta näkökulmasta. He eivät ilmeisesti ole olleet, tai halunneet olla, tietoisia biologisen isäni erilaisista ongelmista. Tiivistettynä kirjoituksista saa käsityksen, että äitini jätti heidän veljensä ja otti lapsen, eikä kirjoituksissa ole huomioitu olosuhteita mitenkään.
Nyt ihan viimeisimpänä käänteenä on, että ainakin nämä molemmat tädit on alkaneet jakaa sivuillaan kuvia minusta, ihan aikuisena ja tunnistettavissa olevana, samoja kuvia mitä minulla itselläni on ollut facessa. Kuvien yhteydessä on ollut pitkiä sepustuksia siitä, miten olen biologisen isäni näköinen, mitä olen opiskellut ja muita yksityiskohtia elämästäni sekä ylistystä biologista isääni kohtaan ja harmittelua siitä, miten minun ei ole muka annettu olla heidän elämässään. Tiedän, että estäminen olisi erittäin helppo ja varmaan hyväkin vaihtoehto, mutta tavallaan olen halunnut nähdä, millaiseksi tämä tilanne kehittyy. Tosin, kohta varmaan se alkaa olla ainoa vaihtoehto.
Tuntuu, että nämä biologisen isän sukulaiset näkevät minut jonain jatkumona biologisen isäni elämälle, eivät edes varsinaisesti omana itsenäni. He eivät tunnu ymmärtävän, että en jaa samaa näkemystä, ja että elämäni on ollut ihmissuhteiden puolesta vähän erilaista kuin ollessani alle kouluikäinen. Tavallaan ymmärrän surun ja ehkä järkytyksen siitä, mitä heidän veljensä kuolema on aiheuttanut, mutta en itse haluaisi olla se välikappale, mikä liittyy tähän kuvioon.