Lue keskustelun säännöt.
Adoption kautta Suomeen tulleiden lasten vaikeuksista vaietaan
06.07.2021 |
On aika puhua avoimesti myös tapauksista, kun adoptiovanhemmuus on liian rankkaa.
Kommentit (121)
Traumatisoituneet lapset on vaikeita ihan kotimaassakin. Hylkäämiskokemuksista kärsivät lapset oireilevat niin pahasti, että sama trauma toistuu ja toistuu. Surullisinta on se, että rakkaus, rajat ja vakaus saattaisi auttaa, mutta kukaan ei niitä pysty vaikeasti käyttäytymis- ja oppimishäiriöiselle lapselle tarjoamaan ja niin näitä lapsia pompotellaan taholta toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella adoptioon annetulla on trauma, vaikka he eivät sitä muistaisikaan. Perheestä erottaminen on aina trauma ja lisäksi monella on myös muita traumoja esim. kaltoinkohtelun vuoksi.
Näin rajuja tapauksia en ole nähnyt, mutta kaikilla tietämälläni adoptoiduilla lapsilla on ollut raju teini-ikä. Ne traumat pitäisi käsitellä ja hoitaa terapiassa eikä vaan kuvitella, että lapsen voi siirtää toiselle puolelle maapalloa ilman että se vaikuttaa mihinkään. Se vaikuttaa kaikkeen!
Tiedän perheen, joka odottaa adoptiolasta. Läheltä seuranneena voin vain ihmetellä, kuinka helppoa adoptiolupa on saada. Sosiaalityöntekijät eivät tee esim. minkäänlaisia yllätyskäyntejä kotiin eivätkä haastattele ollenkaan perheen lähipiiriä. Jos he älyäisivät näin tehdä, niin huomaisivat millaisista valheista tämä adoptioperhe jäisikään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen eräs toinen ketju, jossa keskusteltiin siittiöiden ottamisesta vainajasta - onko joskus käynyt niin, että lasta toivovat saisivat sukusoluja vainajilta, joiden omaiset eivät edes tiedä siittiöiden tai munasolujen talteen ottamisesta? Jos esimerkiksi kaunis nainen kuolee onnettomuudesta, ja asiakas toivoisi munasolua juuri hänenlaisestaan ihmisestä... Ajatus on tietysti kerrassaan karsea: että ihminen LISÄÄNTYISI JONKUN TOISEN PÄÄTTÄMÄN HENKILÖN KANSSA. Eikä milloinkaan edes näkisi, kuinka sukuaan jatkaa. Mutta kaikenlaista tässä maailmassa on, enkä olisi kovin yllättynyt, jos sukusoluillakin on ostajansa.
Vainajan munasoluilla ei tehdä edes munakokkelia enää. Joten turha pelko. Munasolujen kypsytys ja kerääminen on iso homma.
Tiedän tapauksen, jossa äiti toivoo tytärtä yli kaiken, mutta sai kolme poikaa. No sitten päätti, että adoptoi tyttären Kiinasta - pakkomielle oli kova: vaatteetkin oli jo vauvalle valmiina. Lopulta Kiinasta tuli monella tavalla ongelmainen poika. En tiedä kuinka elämä heillä sujui.
Oli muutenkin erikoinen perhe, äiti päätti puhua lapsilleen ruotsia ja muuttivat ruotsinkieliselle alueelle. Oli kotoisin ihan supisuomalaiselta pikkukunnalta.
Että kaikille niitä adoptiolapsia annetaan näemmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustiedon valossa valtaosalla Suomeen adoptoiduista menee oikein hyvin. Pieni osa puolestaan voi huonosti.
Se mikä minua todella huolestuttaa on se, että me kaikki mahdollistamme sen, että kotimaassamme syntyy joka vuosi yli 3000 raskaudenaikaisen päihdekäytön vaurioittamaa lasta. Iso osa näistä lapsista päätyy sijoitukseen tai adoptioon. Näiden lasten kuntoutus per nenä maksaa kansainvälisesti adoptoituihin nähden kymmenkertaisesti (koska ulkomailta adoptoidut eivät yleensä saa diagnoosia eikä täten kuntoutusta). Näiden lasten inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Olisiko mahdollista, ettei päihteidenkäyttö olisi raskausaikana enää äidin perusoikeus vaan lapsella olisi suurempi oikeus syntyä terveenä. Monissa tapauksissa raskaana olevan päihteidenkäyttö on terveydenhuollonkin tiedossa.
Niin mutta millähän senkin sitten estäisit?
Meillä on naapurissa tyttö, joka sai ensimmäisensä 16-vuotiaana, oikein kehuskeli että miten hän koko raskauden ajan poltti tupakkaa (varmaan joikin), lapsi oli mukamas "suunniteltu" joo joo. Parisuhde on ollut yhtä vuoristorataa, välillä ovat jopa eronneet. Nyt heillä on toinenkin lapsi, mies joutui velkojensa vuoksi voudin käsittelyyn, talo meni alta, samoin auto, vaikka miehellä on ollut työpaikka. Nyt asuvat kämäisessä vuokrakämpässä ja laskevat tietty, että kantsii hankkia lisääkin lapsia kun sitten tulee lisää rahaa. Näiden huolto on sitä että pidetään ruoassa ja vaatteissa, hyvä tietysti niinkin, mutta henkinen panos on hyvin matalatasoinen. Mieskään ei ole vielä kolmeakymmentä täyttänyt ja nainen on vasta 24. Somekuvat täynnä juhlintanäppäyksiä. Mitenkähän monta tällaista paria meillä onkaan?
Lapsiparat!
Moni adoption kautta lapsen hankkinut pari päätyy pian adoptiolapsen saamisen jälkeen eroon. Ilmeisesti parisuhde ei ole ollut mistään kotoisin alunperinkään ja ison unelman toteutuminen tuottaa tyhjyydentunteen. Ei ole mitään suurta odotettavissa enää.
Ei näitä perheitä tosiaan tutkita mitenkään. Pedot ja parinvaihtajat menevät liukkaasti seulan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptoitu täällä hei, ennen kun puhutte jostain ihmisryhmästä niin kannattaa ottaa mukaan asianomaiset, ei pelkästään olettaa asioita tai levittää omia luulojaan yleisenä totuutena. Tunnen henkilökohtaisesti läheisesti itseni mukaanlukien kuusi adoptoitua ja olemme iältämme 30-40- vuotiaita. Teininä osalla meistä oli jotain kriisejä, mutta kun tuossa kävin lapsuuden maisemissa niin muistui mieleen ihan tavallisten kantasuomalaisten naapureidemme nuorten ongelmat, osalla pahempia kuin meistä kellään koskaan. Eiköhän ole jokaisen perheen oma-asia miten asiat selvitellään ja vaikean paikan tullen on olemassa järjestöjä joista saa tukea. Hyvä, että asioita ollaan tutkittu ja huomataan eri ikäisten lasten herkkyysiät ja mietitään adoptiota ja lasten luovutusikää siltä kannalta, mutta suosittelen että ette puhu adoptoiduista yhtenä könttänä vaan on myös paljon perheestä kiinni miten adoptiolapsen osaa kasvattaa aivan kuin biologisten lastenkin kohdalla, adoptiolapsen kasvatus vaatii toisenlaista vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustiedon valossa valtaosalla Suomeen adoptoiduista menee oikein hyvin. Pieni osa puolestaan voi huonosti.
Se mikä minua todella huolestuttaa on se, että me kaikki mahdollistamme sen, että kotimaassamme syntyy joka vuosi yli 3000 raskaudenaikaisen päihdekäytön vaurioittamaa lasta. Iso osa näistä lapsista päätyy sijoitukseen tai adoptioon. Näiden lasten kuntoutus per nenä maksaa kansainvälisesti adoptoituihin nähden kymmenkertaisesti (koska ulkomailta adoptoidut eivät yleensä saa diagnoosia eikä täten kuntoutusta). Näiden lasten inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Olisiko mahdollista, ettei päihteidenkäyttö olisi raskausaikana enää äidin perusoikeus vaan lapsella olisi suurempi oikeus syntyä terveenä. Monissa tapauksissa raskaana olevan päihteidenkäyttö on terveydenhuollonkin tiedossa.
Niin mutta millähän senkin sitten estäisit?
Meillä on naapurissa tyttö, joka sai ensimmäisensä 16-vuotiaana, oikein kehuskeli että miten hän koko raskauden ajan poltti tupakkaa (varmaan joikin), lapsi oli mukamas "suunniteltu" joo joo. Parisuhde on ollut yhtä vuoristorataa, välillä ovat jopa eronneet. Nyt heillä on toinenkin lapsi, mies joutui velkojensa vuoksi voudin käsittelyyn, talo meni alta, samoin auto, vaikka miehellä on ollut työpaikka. Nyt asuvat kämäisessä vuokrakämpässä ja laskevat tietty, että kantsii hankkia lisääkin lapsia kun sitten tulee lisää rahaa. Näiden huolto on sitä että pidetään ruoassa ja vaatteissa, hyvä tietysti niinkin, mutta henkinen panos on hyvin matalatasoinen. Mieskään ei ole vielä kolmeakymmentä täyttänyt ja nainen on vasta 24. Somekuvat täynnä juhlintanäppäyksiä. Mitenkähän monta tällaista paria meillä onkaan?
Lapsiparat!
Tällaista löysin ihan googlaamalla tuosta pakkohoidosta. Suomessa ollaan aina jälkijunassa: "Odottavien päihdeäitien pakkohoidosta on saatu Norjassa hyviä kokemuksia. Siellä äiti yritetään saada päihteistä irti portaittain ja suostumaan hoitoon vapaaehtoisesti. Jos nainen vaikkapa päivän päästä haluaakin lähteä hoitolaitoksesta, pakkohoitopykälä tulee avuksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaikean paikan tullen on olemassa järjestöjä joista saa tukea.
Ei ole. Sehän se tässä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustiedon valossa valtaosalla Suomeen adoptoiduista menee oikein hyvin. Pieni osa puolestaan voi huonosti.
Se mikä minua todella huolestuttaa on se, että me kaikki mahdollistamme sen, että kotimaassamme syntyy joka vuosi yli 3000 raskaudenaikaisen päihdekäytön vaurioittamaa lasta. Iso osa näistä lapsista päätyy sijoitukseen tai adoptioon. Näiden lasten kuntoutus per nenä maksaa kansainvälisesti adoptoituihin nähden kymmenkertaisesti (koska ulkomailta adoptoidut eivät yleensä saa diagnoosia eikä täten kuntoutusta). Näiden lasten inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Olisiko mahdollista, ettei päihteidenkäyttö olisi raskausaikana enää äidin perusoikeus vaan lapsella olisi suurempi oikeus syntyä terveenä. Monissa tapauksissa raskaana olevan päihteidenkäyttö on terveydenhuollonkin tiedossa.
Niin mutta millähän senkin sitten estäisit?
Meillä on naapurissa tyttö, joka sai ensimmäisensä 16-vuotiaana, oikein kehuskeli että miten hän koko raskauden ajan poltti tupakkaa (varmaan joikin), lapsi oli mukamas "suunniteltu" joo joo. Parisuhde on ollut yhtä vuoristorataa, välillä ovat jopa eronneet. Nyt heillä on toinenkin lapsi, mies joutui velkojensa vuoksi voudin käsittelyyn, talo meni alta, samoin auto, vaikka miehellä on ollut työpaikka. Nyt asuvat kämäisessä vuokrakämpässä ja laskevat tietty, että kantsii hankkia lisääkin lapsia kun sitten tulee lisää rahaa. Näiden huolto on sitä että pidetään ruoassa ja vaatteissa, hyvä tietysti niinkin, mutta henkinen panos on hyvin matalatasoinen. Mieskään ei ole vielä kolmeakymmentä täyttänyt ja nainen on vasta 24. Somekuvat täynnä juhlintanäppäyksiä. Mitenkähän monta tällaista paria meillä onkaan?
Lapsiparat!
Tällaista löysin ihan googlaamalla tuosta pakkohoidosta. Suomessa ollaan aina jälkijunassa: "Odottavien päihdeäitien pakkohoidosta on saatu Norjassa hyviä kokemuksia. Siellä äiti yritetään saada päihteistä irti portaittain ja suostumaan hoitoon vapaaehtoisesti. Jos nainen vaikkapa päivän päästä haluaakin lähteä hoitolaitoksesta, pakkohoitopykälä tulee avuksi."
Tuollaisista pykälistä seuraa että päihdeihmiset ei enää hakeudu terveydenhuollon piiriin. Kotikonstein tehtävät abortit yleistyisivät.
Vähän samanlainen idea kuin ”laittomat aseet pitää kieltää!”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saat yhdestä lapsesta otsikkoosi monikkomuodon?
"Pelastakaa Lapset ry:n arvioiden mukaan noin yhdellä viidestä adoptiolapsesta on vakavia ongelmia".
Pela tienaa tällä adoptiolla. Se ei ole luotettava lähde.
Mikä sitten on ? Suomen Uutiset vai ?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän adoptiolapsia, jotka on ostettu suhteilla ja silloin ei tarvitse niin kauan odottaa. Hinta on tietysti korkeampi.
Ja missähän maassa on näin tapahtunut ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustiedon valossa valtaosalla Suomeen adoptoiduista menee oikein hyvin. Pieni osa puolestaan voi huonosti.
Se mikä minua todella huolestuttaa on se, että me kaikki mahdollistamme sen, että kotimaassamme syntyy joka vuosi yli 3000 raskaudenaikaisen päihdekäytön vaurioittamaa lasta. Iso osa näistä lapsista päätyy sijoitukseen tai adoptioon. Näiden lasten kuntoutus per nenä maksaa kansainvälisesti adoptoituihin nähden kymmenkertaisesti (koska ulkomailta adoptoidut eivät yleensä saa diagnoosia eikä täten kuntoutusta). Näiden lasten inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Olisiko mahdollista, ettei päihteidenkäyttö olisi raskausaikana enää äidin perusoikeus vaan lapsella olisi suurempi oikeus syntyä terveenä. Monissa tapauksissa raskaana olevan päihteidenkäyttö on terveydenhuollonkin tiedossa.
Niin mutta millähän senkin sitten estäisit?
Meillä on naapurissa tyttö, joka sai ensimmäisensä 16-vuotiaana, oikein kehuskeli että miten hän koko raskauden ajan poltti tupakkaa (varmaan joikin), lapsi oli mukamas "suunniteltu" joo joo. Parisuhde on ollut yhtä vuoristorataa, välillä ovat jopa eronneet. Nyt heillä on toinenkin lapsi, mies joutui velkojensa vuoksi voudin käsittelyyn, talo meni alta, samoin auto, vaikka miehellä on ollut työpaikka. Nyt asuvat kämäisessä vuokrakämpässä ja laskevat tietty, että kantsii hankkia lisääkin lapsia kun sitten tulee lisää rahaa. Näiden huolto on sitä että pidetään ruoassa ja vaatteissa, hyvä tietysti niinkin, mutta henkinen panos on hyvin matalatasoinen. Mieskään ei ole vielä kolmeakymmentä täyttänyt ja nainen on vasta 24. Somekuvat täynnä juhlintanäppäyksiä. Mitenkähän monta tällaista paria meillä onkaan?
Lapsiparat!
Tällaista löysin ihan googlaamalla tuosta pakkohoidosta. Suomessa ollaan aina jälkijunassa: "Odottavien päihdeäitien pakkohoidosta on saatu Norjassa hyviä kokemuksia. Siellä äiti yritetään saada päihteistä irti portaittain ja suostumaan hoitoon vapaaehtoisesti. Jos nainen vaikkapa päivän päästä haluaakin lähteä hoitolaitoksesta, pakkohoitopykälä tulee avuksi."
Tuollaisista pykälistä seuraa että päihdeihmiset ei enää hakeudu terveydenhuollon piiriin. Kotikonstein tehtävät abortit yleistyisivät.
Vähän samanlainen idea kuin ”laittomat aseet pitää kieltää!”.
Toimii muualla niin voisi toimia Suomessakin. Päihdeäidit menee kuitenkin neuvolaan äitiysrahan saadakseen.
Ja aserajoitukset toimii myös hyvin Suomessa. Meillä olis paljon enemmän esim. kouluammuskeluja, jos aseita sais vapaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustiedon valossa valtaosalla Suomeen adoptoiduista menee oikein hyvin. Pieni osa puolestaan voi huonosti.
Se mikä minua todella huolestuttaa on se, että me kaikki mahdollistamme sen, että kotimaassamme syntyy joka vuosi yli 3000 raskaudenaikaisen päihdekäytön vaurioittamaa lasta. Iso osa näistä lapsista päätyy sijoitukseen tai adoptioon. Näiden lasten kuntoutus per nenä maksaa kansainvälisesti adoptoituihin nähden kymmenkertaisesti (koska ulkomailta adoptoidut eivät yleensä saa diagnoosia eikä täten kuntoutusta). Näiden lasten inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Olisiko mahdollista, ettei päihteidenkäyttö olisi raskausaikana enää äidin perusoikeus vaan lapsella olisi suurempi oikeus syntyä terveenä. Monissa tapauksissa raskaana olevan päihteidenkäyttö on terveydenhuollonkin tiedossa.
Niin mutta millähän senkin sitten estäisit?
Meillä on naapurissa tyttö, joka sai ensimmäisensä 16-vuotiaana, oikein kehuskeli että miten hän koko raskauden ajan poltti tupakkaa (varmaan joikin), lapsi oli mukamas "suunniteltu" joo joo. Parisuhde on ollut yhtä vuoristorataa, välillä ovat jopa eronneet. Nyt heillä on toinenkin lapsi, mies joutui velkojensa vuoksi voudin käsittelyyn, talo meni alta, samoin auto, vaikka miehellä on ollut työpaikka. Nyt asuvat kämäisessä vuokrakämpässä ja laskevat tietty, että kantsii hankkia lisääkin lapsia kun sitten tulee lisää rahaa. Näiden huolto on sitä että pidetään ruoassa ja vaatteissa, hyvä tietysti niinkin, mutta henkinen panos on hyvin matalatasoinen. Mieskään ei ole vielä kolmeakymmentä täyttänyt ja nainen on vasta 24. Somekuvat täynnä juhlintanäppäyksiä. Mitenkähän monta tällaista paria meillä onkaan?
Lapsiparat!
Tällaista löysin ihan googlaamalla tuosta pakkohoidosta. Suomessa ollaan aina jälkijunassa: "Odottavien päihdeäitien pakkohoidosta on saatu Norjassa hyviä kokemuksia. Siellä äiti yritetään saada päihteistä irti portaittain ja suostumaan hoitoon vapaaehtoisesti. Jos nainen vaikkapa päivän päästä haluaakin lähteä hoitolaitoksesta, pakkohoitopykälä tulee avuksi."
Tuollaisista pykälistä seuraa että päihdeihmiset ei enää hakeudu terveydenhuollon piiriin. Kotikonstein tehtävät abortit yleistyisivät.
Vähän samanlainen idea kuin ”laittomat aseet pitää kieltää!”.
Toimii muualla niin voisi toimia Suomessakin. Päihdeäidit menee kuitenkin neuvolaan äitiysrahan saadakseen.
Ja aserajoitukset toimii myös hyvin Suomessa. Meillä olis paljon enemmän esim. kouluammuskeluja, jos aseita sais vapaammin.
Lääkärintodistuksen äitiysrahaa varten saa ilman neuvolaakin, esim. Virosta samalla kun hakee aineita.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustiedon valossa valtaosalla Suomeen adoptoiduista menee oikein hyvin. Pieni osa puolestaan voi huonosti.
Se mikä minua todella huolestuttaa on se, että me kaikki mahdollistamme sen, että kotimaassamme syntyy joka vuosi yli 3000 raskaudenaikaisen päihdekäytön vaurioittamaa lasta. Iso osa näistä lapsista päätyy sijoitukseen tai adoptioon. Näiden lasten kuntoutus per nenä maksaa kansainvälisesti adoptoituihin nähden kymmenkertaisesti (koska ulkomailta adoptoidut eivät yleensä saa diagnoosia eikä täten kuntoutusta). Näiden lasten inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Olisiko mahdollista, ettei päihteidenkäyttö olisi raskausaikana enää äidin perusoikeus vaan lapsella olisi suurempi oikeus syntyä terveenä. Monissa tapauksissa raskaana olevan päihteidenkäyttö on terveydenhuollonkin tiedossa.
Haluaisin lähteen sille, että jopa viisi prosenttia lapsista on päihdevaurioituneita raskauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Traumatisoituneet lapset on vaikeita ihan kotimaassakin. Hylkäämiskokemuksista kärsivät lapset oireilevat niin pahasti, että sama trauma toistuu ja toistuu. Surullisinta on se, että rakkaus, rajat ja vakaus saattaisi auttaa, mutta kukaan ei niitä pysty vaikeasti käyttäytymis- ja oppimishäiriöiselle lapselle tarjoamaan ja niin näitä lapsia pompotellaan taholta toiselle.
Sitten ovat nämä hylkäämistraumatisoituneet, jotka kärsivät sisäänpäin eivätkä oireile pahaa oloaan ulos, johon ryhmään itsekin kuulun. Eivät hekään saa apua sen enempää eivätkä hekään voi hyvin, vaikka pinnalle saattaa näyttää, että toinen on kiltti kympinoppilas, jolla on kaikki hyvin, että niin hyvin on mennyt vaikka hänelle on käynyt x ja y.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti vaikeaa kun miettii miten paljon suomessa on rasisteja huutelemassa näille adoptiolapsille.
Enpä ole koskaan kuullut. Rasistisinta porukkaa Suomessa ovat virolaiset, jotka toki käyttäytyvät kuin omistaisivat tämänkin maan.
Ainakin minun tuntemani adoptiolapsi kokee jonkinasteista rasismia ihonväristään. Ei toki päivittäin, mutta joka tapauksessa kokee.
Moni adoptio perhe voi hyvin ja vain harvoilla on noin isoja ongelmia. Ja moni perusperhe voi huonosti ja heillä on samanlaisia ongelmia. Miksi vedätte yksinkertaisia johtopäätöksiä monimutkaisista ja -muotoiSista asioista?
Tuli mieleen eräs toinen ketju, jossa keskusteltiin siittiöiden ottamisesta vainajasta - onko joskus käynyt niin, että lasta toivovat saisivat sukusoluja vainajilta, joiden omaiset eivät edes tiedä siittiöiden tai munasolujen talteen ottamisesta? Jos esimerkiksi kaunis nainen kuolee onnettomuudesta, ja asiakas toivoisi munasolua juuri hänenlaisestaan ihmisestä... Ajatus on tietysti kerrassaan karsea: että ihminen LISÄÄNTYISI JONKUN TOISEN PÄÄTTÄMÄN HENKILÖN KANSSA. Eikä milloinkaan edes näkisi, kuinka sukuaan jatkaa. Mutta kaikenlaista tässä maailmassa on, enkä olisi kovin yllättynyt, jos sukusoluillakin on ostajansa.