Lue keskustelun säännöt.
Adoption kautta Suomeen tulleiden lasten vaikeuksista vaietaan
06.07.2021 |
On aika puhua avoimesti myös tapauksista, kun adoptiovanhemmuus on liian rankkaa.
Kommentit (121)
Keskisuomalainen 23.10.2016:
Adoption ongelmista vaietaan – Moni lapsi ajautuu vaikeuksiin
Tutkimuksen mukaan adoptiolasten todennäköisyys joutua huostaanotetuksi on 3–5-kertainen biologisiin lapsiin verrattuna.
https://i.media.fi/incoming/e3u95n-2263390.jpg/alternates/FREE_1440/226…
Nelivuotiaana Thaimaasta adoptoitu Lasse, 18, joutui vaikeuksiin jo nuorena. Nyt hän istuu kahdentoista vuoden vankeustuomiota Pyhäselän vankilassa Joensuussa. Lassen tarina kerrotaan sunnuntain 23.10. Sunnuntaisuomalaisessa. MIKKO VÄHÄNIITTY
Heikki Kärki
Kansainvälinen adoptio on tutkimusten mukaan keskimäärin erinomaista lastensuojelua. Adoptoitujen lasten aineelliset ja sosiaaliset olot kohenevat, perhetilanne vakiintuu ja psyykkiset häiriöt vähenevät.
Adoptioperheissä on kuitenkin myös ongelmia, joista ei julkisuudessa juuri puhuta. Adoptiolapsilla on muita yleisemmin käytöshäiriöitä, psyykkisiä ongelmia, oppimisvaikeuksia sekä kehitysviiveitä, jotka vaikeuttavat uuteen ympäristöön sopeutumista. Lisäksi Suomeen adoptoidut joutuvat kohtaamaan perhemuotoonsa ja taustaansa liittyvää kyseenalaistamista, jotkut myös rasismia.
Pelastakaa Lapset ry:n adoptiotoiminnassa 18 vuotta mukana ollut lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen sanoo, että neljä viidestä adoptiolapsesta sopeutuu hyvin tai tyydyttävästi. Lopuilla on vaikeuksia.
– Tämä on kuitenkin vain valistunut arvaus. Sekin vaikuttaa, kuinka vaikeudet määritellään, Sinkkonen pohtii.
Ongelmiin vaikuttaa se, minkä ikäisenä lapsi on adoptoitu ja millaisissa olosuhteissa hän on varttunut. Erityisesti pitkä, turvaton ja vähävirikkeinen laitoselämä on iso riski erilaisille psyykkisille häiriöille.
Joillekin perheille ongelmat ovat liikaa. Suomessa ei rekisteröidä huostaanotettujen lasten taustoja, joten kukaan ei tiedä, kuinka usein ulkomailta adoptoidut päätyvät sijaishuoltoon. Ruotsalaistutkimuksen mukaan adoptiolasten todennäköisyys huostaanotolle on biologisiin lapsiin verrattuna 3–5-kertainen, Suomessa tarinat jäävät yleensä nimettömiin blogeihin ja haastatteluihin.
Lue adoption jälkeen vaikeuksiin joutuneen Lassen tarina Sunnuntaisuomalaisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustiedon valossa valtaosalla Suomeen adoptoiduista menee oikein hyvin. Pieni osa puolestaan voi huonosti.
Se mikä minua todella huolestuttaa on se, että me kaikki mahdollistamme sen, että kotimaassamme syntyy joka vuosi yli 3000 raskaudenaikaisen päihdekäytön vaurioittamaa lasta. Iso osa näistä lapsista päätyy sijoitukseen tai adoptioon. Näiden lasten kuntoutus per nenä maksaa kansainvälisesti adoptoituihin nähden kymmenkertaisesti (koska ulkomailta adoptoidut eivät yleensä saa diagnoosia eikä täten kuntoutusta). Näiden lasten inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Olisiko mahdollista, ettei päihteidenkäyttö olisi raskausaikana enää äidin perusoikeus vaan lapsella olisi suurempi oikeus syntyä terveenä. Monissa tapauksissa raskaana olevan päihteidenkäyttö on terveydenhuollonkin tiedossa.
Niin mutta millähän senkin sitten estäisit?
Meillä on naapurissa tyttö, joka sai ensimmäisensä 16-vuotiaana, oikein kehuskeli että miten hän koko raskauden ajan poltti tupakkaa (varmaan joikin), lapsi oli mukamas "suunniteltu" joo joo. Parisuhde on ollut yhtä vuoristorataa, välillä ovat jopa eronneet. Nyt heillä on toinenkin lapsi, mies joutui velkojensa vuoksi voudin käsittelyyn, talo meni alta, samoin auto, vaikka miehellä on ollut työpaikka. Nyt asuvat kämäisessä vuokrakämpässä ja laskevat tietty, että kantsii hankkia lisääkin lapsia kun sitten tulee lisää rahaa. Näiden huolto on sitä että pidetään ruoassa ja vaatteissa, hyvä tietysti niinkin, mutta henkinen panos on hyvin matalatasoinen. Mieskään ei ole vielä kolmeakymmentä täyttänyt ja nainen on vasta 24. Somekuvat täynnä juhlintanäppäyksiä. Mitenkähän monta tällaista paria meillä onkaan?
Lapsiparat!
Tällaista löysin ihan googlaamalla tuosta pakkohoidosta. Suomessa ollaan aina jälkijunassa: "Odottavien päihdeäitien pakkohoidosta on saatu Norjassa hyviä kokemuksia. Siellä äiti yritetään saada päihteistä irti portaittain ja suostumaan hoitoon vapaaehtoisesti. Jos nainen vaikkapa päivän päästä haluaakin lähteä hoitolaitoksesta, pakkohoitopykälä tulee avuksi."
Tuollaisista pykälistä seuraa että päihdeihmiset ei enää hakeudu terveydenhuollon piiriin. Kotikonstein tehtävät abortit yleistyisivät.
Vähän samanlainen idea kuin ”laittomat aseet pitää kieltää!”.
Toimii muualla niin voisi toimia Suomessakin. Päihdeäidit menee kuitenkin neuvolaan äitiysrahan saadakseen.
Ja aserajoitukset toimii myös hyvin Suomessa. Meillä olis paljon enemmän esim. kouluammuskeluja, jos aseita sais vapaammin.
Ei se toimi muuallakaan. Se voi toimia pakkohoidossa olevan kohdalla, mutta jos katsotaan yleistä kuvaa, niin se pahentaa asiaa.
Kyseeseen tulevat mahdollisesti myös huijaukset kohdemaan päässä. Heillä lienee motivaatio saada adoptiorahat, tehdä lisää tilaa lastenkotiin, ja myös jossain mielessä lapsen etu löytämällä vaikeasti adoptoitavalle lapselle ulkomailta koti, vaikka sitten pimittämällä tai kaunistelemalla tietoja.
Nykyään sama meininki ilmeisesti sijaissynnyttäjämarkkinoilla Ukrainassa. Opportunistisia toimijoita ilmaantuu aina, kun voi tehdä rahaa. Suomessa kai kyseeseen tulevat yksityiset hoivakodit.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa äiti toivoo tytärtä yli kaiken, mutta sai kolme poikaa. No sitten päätti, että adoptoi tyttären Kiinasta - pakkomielle oli kova: vaatteetkin oli jo vauvalle valmiina. Lopulta Kiinasta tuli monella tavalla ongelmainen poika. En tiedä kuinka elämä heillä sujui.
Oli muutenkin erikoinen perhe, äiti päätti puhua lapsilleen ruotsia ja muuttivat ruotsinkieliselle alueelle. Oli kotoisin ihan supisuomalaiselta pikkukunnalta.
Että kaikille niitä adoptiolapsia annetaan näemmä.
Käsittääkseni Kiinasta on adoptoitu Suomeen vain yksi poika ja muut tyttöjä. Sekin poika taitaa olla jo aikuinen, eikä kasvanut poikaperheessä.
No mikä ihme se nyt on, kun nykyisin paljon puhutaan siitä, miten ensiarvoisen tärkeää on vauva-aikana saatu hoiva (vaikkei sitä myöhemmin muistakaan). Että onkohan kiintymyssuhde ollut minkälainen niissä laitoksissa. Hattua nostan kaikille, jotka parhaansa yrittävät näiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mielestäni täysin vieraista kulttuureista adoptoinnit pitäisi kieltää. Se on kulttuurista omimista vaikka niillä tarkoitettaisiinkin vain hyvää. Lapsi, jolla tod.näk on jo trauma hylkäämisestä, joutuu kokemaan uudessa ympäristössä täysin erilaisen kulttuurin, tuntee toiseutta, erilaisuutta, ehkä on tyystin erinäköinen kuin muut jne. Kyllä siinä lapselta vaaditaan vähän liikaa, vaikka saisikin hyvän ja turvallisen kodin.
Aina vain sanotaan, että lapset ovat ihmeen sopeutuvaisia ja luontaisia selviytyjiä, mutta toisaalta: jostainhan nämä lasten ja nuorten pahoinvointi kumpuaa.
Jos adoptoidaan alle 2v pikkulapsi, niin ei hänellä kyllä varsinaisesti ole sellaista kulttuuria, josta joutuisi luopumaan ja vaihtamaan toiseen. Isommalla kyllä sitten jo voikin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa äiti toivoo tytärtä yli kaiken, mutta sai kolme poikaa. No sitten päätti, että adoptoi tyttären Kiinasta - pakkomielle oli kova: vaatteetkin oli jo vauvalle valmiina. Lopulta Kiinasta tuli monella tavalla ongelmainen poika. En tiedä kuinka elämä heillä sujui.
Oli muutenkin erikoinen perhe, äiti päätti puhua lapsilleen ruotsia ja muuttivat ruotsinkieliselle alueelle. Oli kotoisin ihan supisuomalaiselta pikkukunnalta.
Että kaikille niitä adoptiolapsia annetaan näemmä.
Käsittääkseni Kiinasta on adoptoitu Suomeen vain yksi poika ja muut tyttöjä. Sekin poika taitaa olla jo aikuinen, eikä kasvanut poikaperheessä.
Yle on tehnyt jutun pariskunnasta, joka adoptoi Kiinasta pojan: https://yle.fi/uutiset/3-10918245
"Vuonna 2014 Valvira myönsi pariskunnalle adoptio-oikeuden. Muutaman kuukauden kuluttua heidät pyydettiin Suomen Interpedian toimistolle.
Christel ja Jyrki saivat nähdä ensimmäistä kertaa valokuvan 5-vuotiaasta lapsesta, josta tulisi heidän poikansa. Poliisi oli löytänyt hänet vauvaiässä elokuvateatterin portailta. Syynä lapsen hylkäämiseen oli todennäköisesti lapsen huuli-ja kitalakihalkio."
Nykyään Kiinasta adoptoidaan vain erityislapsia. YouTubessa on amerikkalainen perhe, joka adoptoi kiinalaisen tytön. Tytöllä oli joku patti selkärangassa, joka leikattiin hänen ollessa vauva. Adoptiohetkellä perhe ei tiennyt olisiko tyttö vaikeasti vammainen, eli ei pystyisi kävelemään yms. Tyttö on kuitenkin ihan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mielestäni täysin vieraista kulttuureista adoptoinnit pitäisi kieltää. Se on kulttuurista omimista vaikka niillä tarkoitettaisiinkin vain hyvää. Lapsi, jolla tod.näk on jo trauma hylkäämisestä, joutuu kokemaan uudessa ympäristössä täysin erilaisen kulttuurin, tuntee toiseutta, erilaisuutta, ehkä on tyystin erinäköinen kuin muut jne. Kyllä siinä lapselta vaaditaan vähän liikaa, vaikka saisikin hyvän ja turvallisen kodin.
Aina vain sanotaan, että lapset ovat ihmeen sopeutuvaisia ja luontaisia selviytyjiä, mutta toisaalta: jostainhan nämä lasten ja nuorten pahoinvointi kumpuaa.
Jos adoptoidaan alle 2v pikkulapsi, niin ei hänellä kyllä varsinaisesti ole sellaista kulttuuria, josta joutuisi luopumaan ja vaihtamaan toiseen. Isommalla kyllä sitten jo voikin olla.
Alle 2-vuotiaalla on hylkäämiskokemuksia ja muita traumatisoivia kokemuksia. Ei alle 2-vuotias ole mikään tyhjä taulu vaan paljon kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa äiti toivoo tytärtä yli kaiken, mutta sai kolme poikaa. No sitten päätti, että adoptoi tyttären Kiinasta - pakkomielle oli kova: vaatteetkin oli jo vauvalle valmiina. Lopulta Kiinasta tuli monella tavalla ongelmainen poika. En tiedä kuinka elämä heillä sujui.
Oli muutenkin erikoinen perhe, äiti päätti puhua lapsilleen ruotsia ja muuttivat ruotsinkieliselle alueelle. Oli kotoisin ihan supisuomalaiselta pikkukunnalta.
Että kaikille niitä adoptiolapsia annetaan näemmä.
Käsittääkseni Kiinasta on adoptoitu Suomeen vain yksi poika ja muut tyttöjä. Sekin poika taitaa olla jo aikuinen, eikä kasvanut poikaperheessä.
Tämä ei ole totta. Kiinasta tulee myös poikia, tosin nykyään hyvin vähän lapsia ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä ihme se nyt on, kun nykyisin paljon puhutaan siitä, miten ensiarvoisen tärkeää on vauva-aikana saatu hoiva (vaikkei sitä myöhemmin muistakaan). Että onkohan kiintymyssuhde ollut minkälainen niissä laitoksissa. Hattua nostan kaikille, jotka parhaansa yrittävät näiden lasten kanssa.
Siinähän on ongelma molemmissa tapauksissa
- jonkinlainen tyydyttävä kiintymyssuhde - se katkeaa = menetys/hylkääminen
- ei kiintymyssuhdetta - kiintymyssuhdeongelmat
Vierailija kirjoitti:
Kyseeseen tulevat mahdollisesti myös huijaukset kohdemaan päässä. Heillä lienee motivaatio saada adoptiorahat, tehdä lisää tilaa lastenkotiin, ja myös jossain mielessä lapsen etu löytämällä vaikeasti adoptoitavalle lapselle ulkomailta koti, vaikka sitten pimittämällä tai kaunistelemalla tietoja.
Nykyään sama meininki ilmeisesti sijaissynnyttäjämarkkinoilla Ukrainassa. Opportunistisia toimijoita ilmaantuu aina, kun voi tehdä rahaa. Suomessa kai kyseeseen tulevat yksityiset hoivakodit.
Kaupallinen sijaissynnytys on törkeää ihmiskauppaa, joka tulisi kieltää maailmanlaajuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseeseen tulevat mahdollisesti myös huijaukset kohdemaan päässä. Heillä lienee motivaatio saada adoptiorahat, tehdä lisää tilaa lastenkotiin, ja myös jossain mielessä lapsen etu löytämällä vaikeasti adoptoitavalle lapselle ulkomailta koti, vaikka sitten pimittämällä tai kaunistelemalla tietoja.
Nykyään sama meininki ilmeisesti sijaissynnyttäjämarkkinoilla Ukrainassa. Opportunistisia toimijoita ilmaantuu aina, kun voi tehdä rahaa. Suomessa kai kyseeseen tulevat yksityiset hoivakodit.
Kaupallinen sijaissynnytys on törkeää ihmiskauppaa, joka tulisi kieltää maailmanlaajuisesti.
Näistä ei varmaan ole vielä mitään tutkimuksia, miten vaikuttaa ihmisen kuvaan itsestään tämä, että on tilattu sijaissynnyttäjän kautta tai itsellinen äiti käynyt spermaklinikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi lailla kieltää kansainväliset adoptiot.
Hankkikoot koiran tai kissan.
Jos sijaisynnytys laillistettaisiin Suomessa, voisi adoptiosta luopua kokonaan.
Ei ikinä. Sijaissynnytys on köyhien naisten törkeää hyväksikäyttöä. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada lapsi hinnalla millä hyvänsä.
Laillistamisella voisi juuri estää ukrainalaisten kohtuvuokrauksen, kun esimerkiksi oma lähisukulainen saisi Suomessa toimia sijaissynnyttäjänä. Esimerkiksi serkkuni kohtu piti poistaa hänen ollessaan 17-vuotias. Hän ei voi saada lapsia Suomessa, vaikka minä, hänen serkkunsa voisin toimia ilmaiseksi sijaissynnyttäjänä. Heillä on vaihtoehtona kohdunvuokraus jossain Ukrainassa tai adoptio. Ovat adoptiojonossa viidettä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi lailla kieltää kansainväliset adoptiot.
Hankkikoot koiran tai kissan.
Jos sijaisynnytys laillistettaisiin Suomessa, voisi adoptiosta luopua kokonaan.
Ei ikinä. Sijaissynnytys on köyhien naisten törkeää hyväksikäyttöä. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada lapsi hinnalla millä hyvänsä.
Laillistamisella voisi juuri estää ukrainalaisten kohtuvuokrauksen, kun esimerkiksi oma lähisukulainen saisi Suomessa toimia sijaissynnyttäjänä. Esimerkiksi serkkuni kohtu piti poistaa hänen ollessaan 17-vuotias. Hän ei voi saada lapsia Suomessa, vaikka minä, hänen serkkunsa voisin toimia ilmaiseksi sijaissynnyttäjänä. Heillä on vaihtoehtona kohdunvuokraus jossain Ukrainassa tai adoptio. Ovat adoptiojonossa viidettä vuotta.
Aivan kuin kohdunvuokraus Ukrainasta olisi jokin perusoikeus. Ei ole, kyse on moraalittomasta valinnasta, jonka voi välttää ihan vaan omalla päätöksellään.
Sijaissynnytys kiellettiin Suomessa siihen sisältyvien eettisten ongelmien vuoksi.
Nykyään monet julkkikset ovat käyttäneet sijaissynnyttäjää. Kim Kardashian, Karlie Kloss, Amber Heard jne. Mutta väärinkäytösten vaaraa laskenee se, jos vanhemmilla on varaa kestitä synnyttäjää. Sitten kun taas mennään Ukrainan kaltaiseen paikkaan, koska halutaan tai pystytään maksamaan vain muutama tonni palvelusta, on paljon arveluttavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monet julkkikset ovat käyttäneet sijaissynnyttäjää. Kim Kardashian, Karlie Kloss, Amber Heard jne. Mutta väärinkäytösten vaaraa laskenee se, jos vanhemmilla on varaa kestitä synnyttäjää. Sitten kun taas mennään Ukrainan kaltaiseen paikkaan, koska halutaan tai pystytään maksamaan vain muutama tonni palvelusta, on paljon arveluttavampaa.
Miten tämä on sinusta eettisesti enemmän oikein?
Tunnen itse kuusi Kiinasta adoptoitua poikaa. On heitä varmaati enemmänkin.
Itse adoptioäitinä olisin kyllä kaivannut sitä että lapsiperheiden palvelut ylimalkaan toimisivat. Esim olisi ehjä koulutaival puhtaassa koulurakennuksessa, oiontaan pääsisi ja esim rokotukser saisi ilman stressiä.
Ja jonkinlaista järkevää kannustusta ja apua sen järjettömän uhkakuvamaalailun, hysteerien huolien hakemisen sijaan.
Vaikka jonkun jolle olisi voinut edes kertoa kuulumisia, joka olisi ollut vuodessa viisiminuuttia kiinnostunut mitä meille kuuluu.
Meidän sosiaalityöntekijä oli hirveä. Negatiivinen, lyttäävä, hysteerinen vikojen etsijä jonka pääasiallinen puheenaihe oli oman palkan pienuus. Kaamea ihminen.
Muistaako kukaan raastavaa dokumenttia, mikä kertoi lapsettomista vanhemmista jotka muuttavat mielensä adoption suhteen, kun lapsi vihdoin pitkän kaipuun ja odotuksen jälkeen saapuu eikä vastaakaan äidin odotuksia.
Dokumetissa adoptoidaan siis tyttö jostain afrikan maasta (ehkä Etiopia?) ja tyttö ei sopeudu vanhempien mielestä riittävän nopeasti vaan itkee ja ikävöi äitiään ja köyhää perhettään alkuperäisessä kotimaassa.
Tyttö kiintyy adoptioisään, mutta välit adoptioäitiin ovat jäätävät ja documentissa äiti puhuu tytöstä ja tytön aikana hänestä syyllistävällä, pettyneellä ja ikävällä tavalla.
Lapsi tuntuu olevan ihan normi ikävöivä lapsi, mutta äidin mielestä hän ei osoita kiintymystä tarpeeksi ja on hyvin hankala ja rasittava kaikin puolin.
Lasta ei kuitenkaan pysty "palauttamaan" takaisin.
Hänet siten lopulta viedään "kotoa" taas hylättynä toiseen kertaan huostaanotettuna johonkin laitokseen.
Itku pääsi kun jäi mieleen sen pikkutytön ilme kun hänet jätettiin taas siinä lopussa pärjäilemään sinne laitokseen muiden lasten joukkoon eri kulttuurissa ja ei edes kieltä vielä ymmärtänyt.
Dokumentti aiheesta jäi vaivaamaan minua ja yritin sitä myöhemmin etsiä mutten ole onnistunut vielä jäljittämään.
Mahtaako joku tunnistaa dokkarin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monet julkkikset ovat käyttäneet sijaissynnyttäjää. Kim Kardashian, Karlie Kloss, Amber Heard jne. Mutta väärinkäytösten vaaraa laskenee se, jos vanhemmilla on varaa kestitä synnyttäjää. Sitten kun taas mennään Ukrainan kaltaiseen paikkaan, koska halutaan tai pystytään maksamaan vain muutama tonni palvelusta, on paljon arveluttavampaa.
Miten tämä on sinusta eettisesti enemmän oikein?
Eettisesti arveluttavampaa mennä sellaiseen maahan, jossa on paljon todellista köyhyyttä ja jossa nainen saattaa suostua sijaissynnyttäjäksi, koska ei ole juuri mitään muuta keinoa tehdä rahaa perheelleen, hän ei saa kummoista korvausta verrattuna länsimaiseen hintatasoon, eikä mitään tukea, jos asiat menevät huonosti.
Minunkin mielestäni täysin vieraista kulttuureista adoptoinnit pitäisi kieltää. Se on kulttuurista omimista vaikka niillä tarkoitettaisiinkin vain hyvää. Lapsi, jolla tod.näk on jo trauma hylkäämisestä, joutuu kokemaan uudessa ympäristössä täysin erilaisen kulttuurin, tuntee toiseutta, erilaisuutta, ehkä on tyystin erinäköinen kuin muut jne. Kyllä siinä lapselta vaaditaan vähän liikaa, vaikka saisikin hyvän ja turvallisen kodin.
Aina vain sanotaan, että lapset ovat ihmeen sopeutuvaisia ja luontaisia selviytyjiä, mutta toisaalta: jostainhan nämä lasten ja nuorten pahoinvointi kumpuaa.