Lue keskustelun säännöt.
Paljonko epävakaan persoonallisuushäiriön parantaminen maksaa?
05.07.2021 |
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, sairastuin siihen muistaakseni kun olin 10 vuotias. Nyt olen 40 vuotias. Toivottavasti saisin sen joskus parannettua ettei tarvitsisi olla sairas koko loppuelämää. Paljonko sen parantaminen maksaa?
Käsittääkseni se parannetaan terapialla. Käsittääkseni terapia maksaa noin 500 €/kk eli 6000 € vuodessa. Terapioista sanotaan että ne kestävät usein 3 vuotta, se maksaisi siis 18 000 €. Mutta siis, jos 3 vuotta ei riitäkään niin sittenhän minun pitää jatkaa kauemmin ja kauemmin kunnes paranen. Kenties 10 vuotta riittää varmasti? Silloin terapia maksaisi 60 000 €. Ei kai paraneminen voi kestää tuota kauemmin, ei kai se voi tulla tuota kalliimmaksi?
Nyt mulla on säästössä 20 000 €, joten vielä aika kauan mun pitää säästää ennen kuin voin mennä terapiaan.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Sangen erikoista että jollakin on psyyken diagnoosi poistettu. Harvinaista.
Ei se olisi harvinaista jos ihmiset suostuisi tekemään töitä itsensä kanssa. Mutta ihmiset ei tee. Kaikki pitää olla kivaa ja helppoa ettei vaan tule paha mieli. No mitään muuta ei ole tiedossakaan kuin pahaa mieltä jos haluaa toipua. Ihmiset haluaa että mieluiten joku muu tekee työt ja itse otetaan vain pilleri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sangen erikoista että jollakin on psyyken diagnoosi poistettu. Harvinaista.
Ei se olisi harvinaista jos ihmiset suostuisi tekemään töitä itsensä kanssa. Mutta ihmiset ei tee. Kaikki pitää olla kivaa ja helppoa ettei vaan tule paha mieli. No mitään muuta ei ole tiedossakaan kuin pahaa mieltä jos haluaa toipua. Ihmiset haluaa että mieluiten joku muu tekee työt ja itse otetaan vain pilleri.
Taas potilaan syyllistystä. Taidat työskennellä mt-puolella :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kirjoitti:
Siitä ei voi parantua sitten millään.
Tietysti voi. Minäkin olen. Se on ap 0€ kun otat pääsi perseestä ja katsot itseäsi peiliin. Opettele ottamaan vastuu itsestäsi ja tunteistasi/ toiminastasi. Opettele myöntämään että joka ikinen asia sinun elämässäsi on sinun vastuulla ja sinun vika.
Taisit ihan itse diagnosoida ja ”parantaa” ongelmasi. Vaikuttaisi kyllä kommenttiesi perusteella, ettet taida olla terve vieläkään.
Oli diagnoosi. Yliopistosairaalassa testattu ja todettu terveeksi. Ja kommenttini on juuri se minkä olen psykiatrillekin sanonut asiasta. Ja hän totesi että jos kaikki olisi kuin minä niin töitä heillä ei olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sangen erikoista että jollakin on psyyken diagnoosi poistettu. Harvinaista.
Ei se olisi harvinaista jos ihmiset suostuisi tekemään töitä itsensä kanssa. Mutta ihmiset ei tee. Kaikki pitää olla kivaa ja helppoa ettei vaan tule paha mieli. No mitään muuta ei ole tiedossakaan kuin pahaa mieltä jos haluaa toipua. Ihmiset haluaa että mieluiten joku muu tekee työt ja itse otetaan vain pilleri.
Taas potilaan syyllistystä. Taidat työskennellä mt-puolella :)
Se nyt vain on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ja tekokkain hoitomuoto on dkt terapia, eli dialektinen käyttäytymisterapia. Se ei maksa mitään jos saat julkiselta puolelta lähetteen. En tiedä onko sitä tarjolla kaikissa kunnissa kylläkään. Terapian tarkoitus on opettaa tunnistamaan omia haitallisia ajatusmalleja, ja oppia niitä muokkaamaan. Tämän myötä pystyy myös vaikuttamaan käyttäytymiseensä. On siis opittava erottamaan toisistaan tunne, ajatus ja käytös, ja niiden muodostamat ketjureaktiot. Aiemmin ajateltiin että persoonallisuushäiriöt ovat pysyviä, eikä niille ole juuri mitään tehtävissä. Nykyään kuitenkin tiedetään että näin ei ole, ja jos on motivoitunut ja valmis muutokseen, voi melko nopeastikin omaksua uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja. Persoonallisuushäirö ei ole varsinainen sairaus, vaan persoonallisuuden kehitys on häiriintynyt lapsuuden ja nuoruuden aikana ympäristön haitallisten olosuhteiden seurauksena. On siis muodostunut vääränlaisia ja epäjohdonmukaisia ajatus-tunne-toimintaketjuja, jotka ovat sitten vakiintuneet, eikä henkilö osaa nähdä asioita toisella tavalla, tai hallita tunneraktioitaan, mikä usein johtaa sosiaalisesti hankaliin tilanteisiin ja aiheuttaa kärsimystä ja haittaa sekä henkilölle itselleen että ympäristölle. Usein ongelmat ilmenevät häiritsevimmin läheisissä ihmissuhteissa, kun tapa ajatella on musta-valkoinen ja henkilö toimii usein hyvin impulsiivisesti. Ehdottomasti kannattaa hakea apua, eikä antaa persoonallisuushäiriön pilata elämäänsä. T.psyk sh
Se on yksilöllistä mikä terapia auttaa ketäkin. En väittäisi itse, että joku yksi terapiamuoto menee tietylle ihmisryhmälle jonain yleisenä hoitokeinona, vaikka heille nyt kaikille olisi annettu sama leima ja heitä tulkitaan sen kautta. Ihmiset ovat yksilöitä. Valitettavasti psykiatria ei aina sitä tajua jossa osataan vaan laittaa ihmisiä tiettyihin muotteihin ja diagnoosikarsinoihin ja hoitaa sen pohjalta. :)
Siellä ei myöskään osata aina kysyä ihmiseltä, mitä sinulle on tapahtunut vaan enemmän keskitytään oireisiin - siihen mikä ihmisessä on vialla.
On toki yksilöllistä, ja moni tarvitsee oireidensa vuoksi myös lääkehoitoa, mutta jos todella on evp diagnosoitu eikä muita häiriöitä sen lisäksi, niin kyllä dkt on paras hoito. Jos sitten onkin niin että potilas on vain itse diagnosoinut itsensä, tilanne muuttuu. Kyseessä voikin olla ihan muuhäiriö kuin evp, tai sitten on sen lisäksi muutakin. Tällöin tietenkin arvioidaan minkälainen hoito sopisi parhaiten. Pitkän kokemuksen tuella väitän kyllä ettäjos todella puhutaan epävakaasta persoonallisuudesta, juuri ketjuanalyysit/ dkt auttaa tehokkaimmin. Persoonallisuushäiriöitä on kyllä paljon muitakin, ja jos kyseessä on häiriö jossa on piirteitä evp:n lisäksi myös muista häiriöistä, voi jokin muu hoitomuoto olla jopa parempi. Oletuksena nyt kuitenkin oli että ap tiesi jo varmaksi että hänellä on juurikin epävakaa persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ja tekokkain hoitomuoto on dkt terapia, eli dialektinen käyttäytymisterapia. Se ei maksa mitään jos saat julkiselta puolelta lähetteen. En tiedä onko sitä tarjolla kaikissa kunnissa kylläkään. Terapian tarkoitus on opettaa tunnistamaan omia haitallisia ajatusmalleja, ja oppia niitä muokkaamaan. Tämän myötä pystyy myös vaikuttamaan käyttäytymiseensä. On siis opittava erottamaan toisistaan tunne, ajatus ja käytös, ja niiden muodostamat ketjureaktiot. Aiemmin ajateltiin että persoonallisuushäiriöt ovat pysyviä, eikä niille ole juuri mitään tehtävissä. Nykyään kuitenkin tiedetään että näin ei ole, ja jos on motivoitunut ja valmis muutokseen, voi melko nopeastikin omaksua uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja. Persoonallisuushäirö ei ole varsinainen sairaus, vaan persoonallisuuden kehitys on häiriintynyt lapsuuden ja nuoruuden aikana ympäristön haitallisten olosuhteiden seurauksena. On siis muodostunut vääränlaisia ja epäjohdonmukaisia ajatus-tunne-toimintaketjuja, jotka ovat sitten vakiintuneet, eikä henkilö osaa nähdä asioita toisella tavalla, tai hallita tunneraktioitaan, mikä usein johtaa sosiaalisesti hankaliin tilanteisiin ja aiheuttaa kärsimystä ja haittaa sekä henkilölle itselleen että ympäristölle. Usein ongelmat ilmenevät häiritsevimmin läheisissä ihmissuhteissa, kun tapa ajatella on musta-valkoinen ja henkilö toimii usein hyvin impulsiivisesti. Ehdottomasti kannattaa hakea apua, eikä antaa persoonallisuushäiriön pilata elämäänsä. T.psyk sh
Se on yksilöllistä mikä terapia auttaa ketäkin. En väittäisi itse, että joku yksi terapiamuoto menee tietylle ihmisryhmälle jonain yleisenä hoitokeinona, vaikka heille nyt kaikille olisi annettu sama leima ja heitä tulkitaan sen kautta. Ihmiset ovat yksilöitä. Valitettavasti psykiatria ei aina sitä tajua jossa osataan vaan laittaa ihmisiä tiettyihin muotteihin ja diagnoosikarsinoihin ja hoitaa sen pohjalta. :)
Siellä ei myöskään osata aina kysyä ihmiseltä, mitä sinulle on tapahtunut vaan enemmän keskitytään oireisiin - siihen mikä ihmisessä on vialla.
On toki yksilöllistä, ja moni tarvitsee oireidensa vuoksi myös lääkehoitoa, mutta jos todella on evp diagnosoitu eikä muita häiriöitä sen lisäksi, niin kyllä dkt on paras hoito. Jos sitten onkin niin että potilas on vain itse diagnosoinut itsensä, tilanne muuttuu. Kyseessä voikin olla ihan muuhäiriö kuin evp, tai sitten on sen lisäksi muutakin. Tällöin tietenkin arvioidaan minkälainen hoito sopisi parhaiten. Pitkän kokemuksen tuella väitän kyllä ettäjos todella puhutaan epävakaasta persoonallisuudesta, juuri ketjuanalyysit/ dkt auttaa tehokkaimmin. Persoonallisuushäiriöitä on kyllä paljon muitakin, ja jos kyseessä on häiriö jossa on piirteitä evp:n lisäksi myös muista häiriöistä, voi jokin muu hoitomuoto olla jopa parempi. Oletuksena nyt kuitenkin oli että ap tiesi jo varmaksi että hänellä on juurikin epävakaa persoonallisuushäiriö.
Juuri näin, komppaan tätä. Dkt ehdottomasti parhaiten auttaa epävakaaseen pers.häiriöön, tietysti siihen täytyy olla motivaatiota. Työssäni psyk.puolella olen nähnyt pahastikin oireilevien, impulsiivisten epävakaiden "tasaantuvan" dkt:n avulla, kun oppivat tunnesäätelyn keinoja.
Paras lääke on parantaa omaa sosiaalista statusta. Älä tuhlaa senttiäkään terapioihin. Ala sijoittaa vaikkapa rahastohoin, laitat ne terapiaraht kasvamaan ja nautit onnistumisen tunteesta ja siitä, että alat vaurastua. Yhtäkkiä huomaat, miten paljon itsevarmempi, onnellisempia ja muita kohtaa suvaitsevampi sinusta tulee. Kun ei tartte koko ajan tuntea huonommuutta, kaikenlaiset persoonallisuushäiriöinä ja masennuksina pidetyt ongelmat katoavat. Ne ovat yhteiskunnallisia ongelmia, eivät mitään tauteja. Mutta toki yksilöä on helpompaa pitää syyllisenä jos vaikka mihin kuin hyväksyä yhteiskuntana, että se sortaa ja eriarvoistaa ja asia masentaa niitä, jotka joutuvat siitä kärsimään. Älä rahoita puoskareita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman verran kuin lesbouden parantaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ja tekokkain hoitomuoto on dkt terapia, eli dialektinen käyttäytymisterapia. Se ei maksa mitään jos saat julkiselta puolelta lähetteen. En tiedä onko sitä tarjolla kaikissa kunnissa kylläkään. Terapian tarkoitus on opettaa tunnistamaan omia haitallisia ajatusmalleja, ja oppia niitä muokkaamaan. Tämän myötä pystyy myös vaikuttamaan käyttäytymiseensä. On siis opittava erottamaan toisistaan tunne, ajatus ja käytös, ja niiden muodostamat ketjureaktiot. Aiemmin ajateltiin että persoonallisuushäiriöt ovat pysyviä, eikä niille ole juuri mitään tehtävissä. Nykyään kuitenkin tiedetään että näin ei ole, ja jos on motivoitunut ja valmis muutokseen, voi melko nopeastikin omaksua uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja. Persoonallisuushäirö ei ole varsinainen sairaus, vaan persoonallisuuden kehitys on häiriintynyt lapsuuden ja nuoruuden aikana ympäristön haitallisten olosuhteiden seurauksena. On siis muodostunut vääränlaisia ja epäjohdonmukaisia ajatus-tunne-toimintaketjuja, jotka ovat sitten vakiintuneet, eikä henkilö osaa nähdä asioita toisella tavalla, tai hallita tunneraktioitaan, mikä usein johtaa sosiaalisesti hankaliin tilanteisiin ja aiheuttaa kärsimystä ja haittaa sekä henkilölle itselleen että ympäristölle. Usein ongelmat ilmenevät häiritsevimmin läheisissä ihmissuhteissa, kun tapa ajatella on musta-valkoinen ja henkilö toimii usein hyvin impulsiivisesti. Ehdottomasti kannattaa hakea apua, eikä antaa persoonallisuushäiriön pilata elämäänsä. T.psyk sh
Se on yksilöllistä mikä terapia auttaa ketäkin. En väittäisi itse, että joku yksi terapiamuoto menee tietylle ihmisryhmälle jonain yleisenä hoitokeinona, vaikka heille nyt kaikille olisi annettu sama leima ja heitä tulkitaan sen kautta. Ihmiset ovat yksilöitä. Valitettavasti psykiatria ei aina sitä tajua jossa osataan vaan laittaa ihmisiä tiettyihin muotteihin ja diagnoosikarsinoihin ja hoitaa sen pohjalta. :)
Siellä ei myöskään osata aina kysyä ihmiseltä, mitä sinulle on tapahtunut vaan enemmän keskitytään oireisiin - siihen mikä ihmisessä on vialla.
On toki yksilöllistä, ja moni tarvitsee oireidensa vuoksi myös lääkehoitoa, mutta jos todella on evp diagnosoitu eikä muita häiriöitä sen lisäksi, niin kyllä dkt on paras hoito. Jos sitten onkin niin että potilas on vain itse diagnosoinut itsensä, tilanne muuttuu. Kyseessä voikin olla ihan muuhäiriö kuin evp, tai sitten on sen lisäksi muutakin. Tällöin tietenkin arvioidaan minkälainen hoito sopisi parhaiten. Pitkän kokemuksen tuella väitän kyllä ettäjos todella puhutaan epävakaasta persoonallisuudesta, juuri ketjuanalyysit/ dkt auttaa tehokkaimmin. Persoonallisuushäiriöitä on kyllä paljon muitakin, ja jos kyseessä on häiriö jossa on piirteitä evp:n lisäksi myös muista häiriöistä, voi jokin muu hoitomuoto olla jopa parempi. Oletuksena nyt kuitenkin oli että ap tiesi jo varmaksi että hänellä on juurikin epävakaa persoonallisuushäiriö.
Juuri näin, komppaan tätä. Dkt ehdottomasti parhaiten auttaa epävakaaseen pers.häiriöön, tietysti siihen täytyy olla motivaatiota. Työssäni psyk.puolella olen nähnyt pahastikin oireilevien, impulsiivisten epävakaiden "tasaantuvan" dkt:n avulla, kun oppivat tunnesäätelyn keinoja.
Sama! On tosi palkitsevaa hoitajana nähdä miten nopeasti joidenkin kohdalla tulee tuloksia! Olen itse siis lastenpsykiatrialla, mutta aiemmin olin aikuisilla. Jo silloin olin aivan haltioitunut dkt:n tuomista tuloksista potilailla, joilla mikään aiempi ei ollut auttanut. Nyt lasten puolella ohjautuu myös (vähän isompia) lapsia dkt ryhmiin ennalta ehkäisevästi, vaikka heillä ei vielä diagnoosia olekaan, mutta heidän arvioidaan olevan riskissä kehittää epävakaa persoonallisuus. Usein samanaikaisesti on myös vanhemmalla oma hoito meneillään, ja koska lapsen kanssa työskennellessä kuuluu myös tiivis vanhempien ohjaus hoitoon, näkee selvästi miten koko perhe alkaa voida paremmin kun löytyy parempia toimintamalleja.
Mulla on epävakaa-narsistinen pershäiriö. Yhteensä 30 vuotta kävin psykiatrilla saamassa psykoterapeuttista, psykiatrista- että myös psykofarmakologista hoitoa saamassa. En tiedä mitä maksoi, mutta en parantunut. Taistelun yhä pahaa henkeä vastaan. Olen mies, duunissa. Ikä 48 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras lääke on parantaa omaa sosiaalista statusta. Älä tuhlaa senttiäkään terapioihin. Ala sijoittaa vaikkapa rahastohoin, laitat ne terapiaraht kasvamaan ja nautit onnistumisen tunteesta ja siitä, että alat vaurastua. Yhtäkkiä huomaat, miten paljon itsevarmempi, onnellisempia ja muita kohtaa suvaitsevampi sinusta tulee. Kun ei tartte koko ajan tuntea huonommuutta, kaikenlaiset persoonallisuushäiriöinä ja masennuksina pidetyt ongelmat katoavat. Ne ovat yhteiskunnallisia ongelmia, eivät mitään tauteja. Mutta toki yksilöä on helpompaa pitää syyllisenä jos vaikka mihin kuin hyväksyä yhteiskuntana, että se sortaa ja eriarvoistaa ja asia masentaa niitä, jotka joutuvat siitä kärsimään. Älä rahoita puoskareita!
Ikävä kyllä et ole ymmärtänyt ihmismielen rakenteita. Ammui vähän ohi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on epävakaa-narsistinen pershäiriö. Yhteensä 30 vuotta kävin psykiatrilla saamassa psykoterapeuttista, psykiatrista- että myös psykofarmakologista hoitoa saamassa. En tiedä mitä maksoi, mutta en parantunut. Taistelun yhä pahaa henkeä vastaan. Olen mies, duunissa. Ikä 48 v.
Ikävä kuulla ettei tehokasta apua ole löytynyt. Onkohan hoitavalta taholta jotain olennaista jäänyt huomaamatta kuitenkin… jos siis rehellisesti itse olet sitä mieltä että olet motivoitunut, ja olet aktiivisesti työskennellyt ohjeita noudattaen. 30 vuotta tuloksettomassa hoidossa vetää kyllä aika sanattomaksi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eikö tämä nyt ollut provo.
Mistäpä näistä koskaan tietää mikä on provo ja mikä ei. Aihe kuitenkin on tärkeä, ja varmasti jonkun kannalta kiinnostava. Aina voi keskustella erilaisista aiheista, vaikka alkuperäinen kysymys/ kommentti olisikin vain tarkoitettu provoksi/ keskustelua herättämään.
Kela voi korvata psykoterapian 3v ajan (eka vuosi 80krt). Sen jälkeen on 5v tauko minkä jälkeen voi taas hakea psykoterapiaa tarvittaessa uudelleen. Terapeutin valitset itse lähialueeltasi ja Kelan hyväksymistä terapeuteista (lista näkyy netissä). Psykiatrin lausunnon voi tarvittaessa hankkia yksityiseltä jos ei halua julkisella käydä. Toki voit pyytää omalta sairaanhoitopiiriltä (vaatii psykiatrikäynnin julkisella) terapiakäyntejä. Nämä käynnit saattavat olla jopa ilmaisia sinulle. Riippuu sairaanhoitopiiristä.
Sinun tilanteessasi saisit melko varmasti terapiaan tukea jostakin tai jopa ilmaiseksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kirjoitti:
Siitä ei voi parantua sitten millään.
Tietysti voi. Minäkin olen. Se on ap 0€ kun otat pääsi perseestä ja katsot itseäsi peiliin. Opettele ottamaan vastuu itsestäsi ja tunteistasi/ toiminastasi. Opettele myöntämään että joka ikinen asia sinun elämässäsi on sinun vastuulla ja sinun vika.
Taisit ihan itse diagnosoida ja ”parantaa” ongelmasi. Vaikuttaisi kyllä kommenttiesi perusteella, ettet taida olla terve vieläkään.
Oli diagnoosi. Yliopistosairaalassa testattu ja todettu terveeksi. Ja kommenttini on juuri se minkä olen psykiatrillekin sanonut asiasta. Ja hän totesi että jos kaikki olisi kuin minä niin töitä heillä ei olisikaan.
ITSE parantaisi itsensä? Paranee sillä että ottaa vastuun itsestään ja opettelee sitäsuntätä? No eipähän kuulosta järin suurilta "sairauksilta" jos ne noin "paranevat". Tässä aidosti sairaita ihmisiä:
Yksikään noista ei voi itse itseään parantaa. Jos psykiatrit eivät juurikin tuollaisia potilaita paranna, niin psykiatreilla on hömppäammatti, heidän kuuluukin menettää työpaikkansa.
Maailma on täynnä epäonnekkaita äärimmäisen sairaita ihmisiä jotka vain varastoidaan kärsimyslaitoksiin loppuiäkseen. Miksi varastoidaan, miksei paranneta?
Maksa itse kirjoitti:
Saman verran kuin lesbouden parantaminen.
Lesbous paranee helposti ja halvalla. Lesbous paranee kun lesbonainen vaihtaa virallista sukupuoltaan mieheksi. Sitten hän on heteromies.
Ja siis ei sukupuolta tarvitse vaihtaa "oikeasti" tai siis "fyysisesti". Ei tarvita lääketieteellistä sukupuolenvaihdosta. Riittää että onnistuu hankkimaan itselleen henkkarit joissa lukee että on mies. Virallinen sukupuolenvaihdos.
Vierailija kirjoitti:
Maksa itse kirjoitti:
Saman verran kuin lesbouden parantaminen.
Lesbous paranee helposti ja halvalla. Lesbous paranee kun lesbonainen vaihtaa virallista sukupuoltaan mieheksi. Sitten hän on heteromies.
Ja siis ei sukupuolta tarvitse vaihtaa "oikeasti" tai siis "fyysisesti". Ei tarvita lääketieteellistä sukupuolenvaihdosta. Riittää että onnistuu hankkimaan itselleen henkkarit joissa lukee että on mies. Virallinen sukupuolenvaihdos.
Ja ai niin! Samalla laillahan persoonallisuushäiriötkin saa virallisesti parannettua. Jos sulla on paperi jossa lukee diagnoosina persoonallisuushäiriö, niin hanki jostain uusi paperi jossa lukee että olet terve.
En tiedä nähdäänkö hoitopuolella ikinä mitään stigmatisoivaa ja leimaavaa toisten persoonallisuuden leimaamisessa häiriöityneeksi. Potilas lähtee siis siltä pohjalta hoitamaan itseään että hänen persoonallisuutensa, siis jokin hänen sisimmässään, hänen kaikessa olemuksessaan "persoona", on häiriöitynyt. Diagnoosin nimikin kertoo, että potilaan elämänkokemuksella ei ole juuri väliä tai traumoilla tai millään, vaan hänen persoonallisuudessaan - potilaassa on vikaa. Toki aina saivarrellaan että potilaan elämänkokemukset ovat hänen persoonallisuudestaan tällaisen muokannut. Lähtökohta siis potilaan itsensä hoitamiselle on kokemus häiriöityneisyydestä, ei siitä, että hänen tunteensa voivat olla ihan täysin relevantti reaktio hänen elämänkokemuksiinsa. Epävakaa persoonallisuus nimikkeenä ei sano millään tapaa, että tunteet voivat olla ihan hyväksyttäväkin reaktio siihen, mitä pahaa potilaalle on vaikkapa sattunut. Se viittaa siihen, että potilaan tunneilmaisu on epävakaata - ja jollain tavalla epätoivottua.
Toivon vahvasti, että vähin mitä tapahtuu on kyseisen diagnoosinimityksen nimen muuttaminen. Mielestäni tuo nimike on stigmatisoiva ja potilasta syyllistävä.
Terv. Diagnoosin saaneen mietteitä.
Onhan masennuskin ihan oikea mielenterveyden diagnoosi, josta voi silti parantua, kun oppii parempia ajatus/käytös/reagointi/jne-malleja. Joten miksipä epävakaakin ei olisi, vaikka kyse olisi vain tunne-elämän ym. säätelyn vaikeista ongelmista? Tunnen monia diagnoosin saaneita ja he ovat kyllä hyvin samanlaisia keskenään, eivätkä "oireet" ole heillä hallinnassa vaikka terapiassa olisi käyty vuosia.