Sukulaiset, huomioikaa myös hiljaisempia lapsia!

Siitä vaan ap positiivisesti huomioimaan olet niin etevä.

Miksu pojan vanhemmat ei sosiaalista lasta?

Kyllähän aremmalta samat kyssärit voisi kysyä kuin rohkeammalta..

Vierailija kirjoitti:

Miksu pojan vanhemmat ei sosiaalista lasta?

Olen kyllä yrittänyt! Kutsunut hänelle kavereita kylään, vienyt ryhmäharrastuksiin, olemme sosiaalinen perhe muutenkin.

Mutta nämä sukulaisten ja tuttujen näkemisen olisi juuri niitä tilanteita, missä voi opetella kohtaamisia.

Kyllä se vähän niin on, että hiljaiset ihmiset jää missä tahansa iässä vähemmälle huomiolle, kuin ulospäinsuuntautuneet ikätoverinsa. Harvemmin siellä huomion keskipisteenä on ujo ja arka ihminen ja puhelias taas harvemmin seurailee sosiaalisia tilanteita sivusta.

Minusta ap:n poikien asetelma on heidän luonteenpiirteilleen ihan luonnollinen ja normaali ja varmasti myös mukavin mahdollinen kummallekin

Meillä myös hiljainen, syrjäänvetäytyvä lapsi sekä avoin, ulospäinsuuntautunut lapsi. Iän myötä löytynyt sukulaisista hyviä ”matcheja” kummallekin. Rauhallisemmat sukulaiset voivat kokea meidän vilkkaamman ja sanavalmiin lapsen hankalaksikin kun taas osa kokee samat piirteet pelkästään positiivisina piirteinä. Sama hiljaisemman lapsen kohdalla. En kyllä pidä siitä yhtään että lasten ominaisuuksia arvioidaan ääneen, se ei tunnu aikuisistakaan kivalta.

Miksi lapsen pitää harjoitella sosiaalisena oloa, miksei hän saa olla oma itsensä? Ei hiljaisuus ole huono piirre ja jos se on ominaista lapselle, miksi muuttaa lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksu pojan vanhemmat ei sosiaalista lasta?

Olen kyllä yrittänyt! Kutsunut hänelle kavereita kylään, vienyt ryhmäharrastuksiin, olemme sosiaalinen perhe muutenkin.

Mutta nämä sukulaisten ja tuttujen näkemisen olisi juuri niitä tilanteita, missä voi opetella kohtaamisia.

No pitäisikö sinun sanoa tästä niille sukulaisille ja tutuille ennakkoon, kun olette menossa kylään, eikä täällä vauvapalstalla?

Vierailija kirjoitti:

Sitten taas arempi veli joka nimenomaan tarvitsisi rohkaisua sosiaalisissa tilanteissa, jää ihan ilman huomiota.

Surettaa kun tämä heikentää itsetuntoa entisestään. Poika on älykäs ja numerot paljon paremmat kuin toisella mutta mistään ei kehuta.

Sinua taitaa harmittaa, kun et pääse ylpeilemään ujomman koulumenestyksellä, koska häneltä ei kysytä todistuksen numeroita?

Tyypillistä boomer-touhua, ei alkeellisintakaan psykologian tajua. Ihan hyvä ja aiheellinen keskustelunavaus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös hiljainen, syrjäänvetäytyvä lapsi sekä avoin, ulospäinsuuntautunut lapsi. Iän myötä löytynyt sukulaisista hyviä ”matcheja” kummallekin. Rauhallisemmat sukulaiset voivat kokea meidän vilkkaamman ja sanavalmiin lapsen hankalaksikin kun taas osa kokee samat piirteet pelkästään positiivisina piirteinä. Sama hiljaisemman lapsen kohdalla. En kyllä pidä siitä yhtään että lasten ominaisuuksia arvioidaan ääneen, se ei tunnu aikuisistakaan kivalta.

Tämä tuntuu lapsestakin pahalta, vaikka aikuinen ei sitä ehkä tajuakaan. Kyllä erityisesti fiksuilla lapsilla on hämmästyttävän hyvä kyky tulkita puheita ja äänenpainoja, joten kaikki arviot ominaisuuksista kyllä jäätävät mieleen. Ulkoisten ominaisuuksien arvostelusta puhumattakaan, mutta eihän sitä nykypäivänä enää kukaan tee. Eihän?