Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset, huomioikaa myös hiljaisempia lapsia!
05.07.2021 |
Aina sama tilanne, kun sukulaisia nähdään kuten kesällä. Reippaammalle ja sanavalmiille pojalle jutellaan, häntä kehutaan, kysytään harrastuksista ym.
Sitten taas arempi veli joka nimenomaan tarvitsisi rohkaisua sosiaalisissa tilanteissa, jää ihan ilman huomiota.
Surettaa kun tämä heikentää itsetuntoa entisestään. Poika on älykäs ja numerot paljon paremmat kuin toisella mutta mistään ei kehuta.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
No sitten vanhempien pitää ilmoittaa sukulaisille heti kättelyssä, että meillä on tänään tarkoitus opettaa lapsille sosiaalisia tilanteita, joten vaikka Erkka-Petteri vääntää itkua ja näyttää siltä, että haluaa vajota maan alle, niin nytpä rupatellaan. Normaalit aikuiset saavat lapset kyllä juttelemaan ja sehän sukulaisvierailujen tarkoitus onkin, lasten sosiaalistaminen yhteisöön.
Ei tarvitse, jos suvussa on normaalijärkisiä ihmisiä. Nythän ei puhuttu mistään itkunvääntämisestä, vaan siitä, että lapsi "syttyy" hieman hitaammin. Toki jos lapset sinut nähdessään pillahtavat aina itkuun, on parempi että et heitä lähesty lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
Normaali lapsi uskaltaa avata suunsa ja sanoa, kyllä, en, jäätelöä kiitos. Ei vaadi lapselta mahdottomia, mutta kieltämässä esimerkiksi veljen perheessä en enää käy siksi, että kyläilyt on ujon ja hiljaisen lapsen ympärillä pörräämistä. Äitinsä opettaa minulle oikeaa äänensävyä, jotta lapsi ei pelästy ja isä opettaa lasta katsomaan minua silmiin, kun jutellaan.
Ihmiset ei osaa käsitellä ujoa lasta. Kohdataan joko niin, että vedetään yhtäkkiä kaikkien huomion kohteeksi tai sitten loukkaannutaan, kun lapsi ei heti ensimmäiseen kysymykseen osaa tai uskalla vastata. Olisi hienoa, kun yhteisö rohkaisisi ujoa lasta vähän hienovaraisemmin eikä tuottaisi vain lisää sosiaalisia pelkoja. Noista tilanteista kun tulee helposti hankalia kierteitä, joissa estyneisyys vain pahenee kerta kerralta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
No on silläkin merkitystä että millä tyylillä kyselee, jos se on tyyliin piinapenkillä olemista että joku takakireästi tivaa niin ei se varmasti sen ujoa ja herkkää lasta auta vastaamaan.
Miksi vanhemmat ei hanki sille lapselle apua mielenterveyspalvelujen puolelta, miksi oletetaan sukulaisten haluavan toimia psykiatristen palvelujen tuottajana? Suurin osa ujoista lapsista on ihan ilahtuneita siitä, että ei turhia kysellä ja silti saa suklaalevyn.
Jos ujous ja herkkyys ovat sinulle ongelma, se on kyllä sinun hommasi mennä sinne mt-palveluiden piiriin. Terveelle ihmiselle ei ole ongelma puhua myös ujommalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
Normaali lapsi uskaltaa avata suunsa ja sanoa, kyllä, en, jäätelöä kiitos. Ei vaadi lapselta mahdottomia, mutta kieltämässä esimerkiksi veljen perheessä en enää käy siksi, että kyläilyt on ujon ja hiljaisen lapsen ympärillä pörräämistä. Äitinsä opettaa minulle oikeaa äänensävyä, jotta lapsi ei pelästy ja isä opettaa lasta katsomaan minua silmiin, kun jutellaan.
No veljesi perhe on todennäköisesti vain helpottunut, kun lapsivihamielinen täti ei enää käy kylässä. Kovin on vajaa käsitys lapsista, jos ainut mitä heidän luulet sanovan on yksittäiset sanat. Toki jos lapsi on alle 2v niin enempää ei välttämättä vielä osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
No sitten vanhempien pitää ilmoittaa sukulaisille heti kättelyssä, että meillä on tänään tarkoitus opettaa lapsille sosiaalisia tilanteita, joten vaikka Erkka-Petteri vääntää itkua ja näyttää siltä, että haluaa vajota maan alle, niin nytpä rupatellaan. Normaalit aikuiset saavat lapset kyllä juttelemaan ja sehän sukulaisvierailujen tarkoitus onkin, lasten sosiaalistaminen yhteisöön.
Ei tarvitse, jos suvussa on normaalijärkisiä ihmisiä. Nythän ei puhuttu mistään itkunvääntämisestä, vaan siitä, että lapsi "syttyy" hieman hitaammin. Toki jos lapset sinut nähdessään pillahtavat aina itkuun, on parempi että et heitä lähesty lainkaan.
Kerro minulle yksikin hyvä syy sille, miksi minun pitäisi kyläillessä olla vain ja ainoastaan sen lapsen keskustelukumppanina? En minä mene kyläilemään siksi, että yritän saada lapsia puhumaan kanssani, aikuiset minua kiinnostavat. Ja jos se hemmetin Erkka-Petteri ei lämpene keskustelemaan kolmannen keskusteluyrityksen jälkeen, niin en todellakaan yritä uudestaan ja uudestaan, mieluummin lähden kotiin. Älkää kutsuko sukulaisia käymään, jos vierailun tärkein anti on saada Erkka-Petteri puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
Normaali lapsi uskaltaa avata suunsa ja sanoa, kyllä, en, jäätelöä kiitos. Ei vaadi lapselta mahdottomia, mutta kieltämässä esimerkiksi veljen perheessä en enää käy siksi, että kyläilyt on ujon ja hiljaisen lapsen ympärillä pörräämistä. Äitinsä opettaa minulle oikeaa äänensävyä, jotta lapsi ei pelästy ja isä opettaa lasta katsomaan minua silmiin, kun jutellaan.
No veljesi perhe on todennäköisesti vain helpottunut, kun lapsivihamielinen täti ei enää käy kylässä. Kovin on vajaa käsitys lapsista, jos ainut mitä heidän luulet sanovan on yksittäiset sanat. Toki jos lapsi on alle 2v niin enempää ei välttämättä vielä osaa.
Vanhempiensa piloillepaapomat lapset ei sano kuin yksittäisiä sanoja ja nekin pitää kiskoa pihdeillä. Katsos kun ne ujot on sellaisia hitaastilämpiäviä, niin sukulaisten pitää tuntitolkulla kysellä ja maanitella, että ne puhuu. Mielelläni olen lapsivihamielinen täti ja tapaan vain niitä mukavia lapsia, joiden keskustelutaidot ovat sitä luokkaa, ettei puhuminen kanssaan tunnu lapsen kiusaamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta siinä menee raja että osaa vastata kysymyksiin, siis jos kysyy että "otatko jäätelöä?" niin vastaa joo ja nyökkää niin se on ihan normaalia. Jos lapsi ei reagoi mitenkään kysymykseen vieraalta ihmiseltä niin sitten olisi huolestuttavaa, tulee mieleen joku valikoiva puhumattomuus (mutismi).
Vierailija kirjoitti:
Miten kyläilyistä on tullut terapiatapaamisia? Ennen mentiin kylään kahvipaketin kanssa, juteltiin niitä näitä ja oltiin tyytyväisiä, jos lapset ei isosti häirinneet. Nyt pitää ottaa huomioon lasten ruokarajoitteet ja dieetit ja koko kyläily on samalla sosiaalisten tilanteiden opettelua. On osattava huomioida vilkas ja hiljainen, sopivat keskustelunaiheet ja lopuksi pitää kyetä muodostamaan jonkinlainen yhteenveto tapahtuneesta ja antaa kannustavaa palautetta koko perheelle.
Kyse ei ole terapiasta, vaan sitä että useimmissa kulttuureissa tulee luonnostaan se, että lapset huomioidaan ja heidät vaivihkaa "opetetaan" toimimaan sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa.
Juuri tämä vastauksesi kertoo negatiivisuudesta, jonka seurauksena olemme kömpelöitä sosiaalisesti verrattuna useimpiin muihin lämpimämpiin ja osallistavampiin kulttuureihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mut yleisesti kaikille vanhemmille jne, ÄLKÄÄ tehkö sitä toisen rohkasua toisen KUSTANNUKSELLA. Valitettavasti tähänkin törmää, että vähätellään sitä toista, koska uskotaan että "toinen kyllä kestää kun hänessä on tietyt vahvuudet". EI NÄIN. -.-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
No on silläkin merkitystä että millä tyylillä kyselee, jos se on tyyliin piinapenkillä olemista että joku takakireästi tivaa niin ei se varmasti sen ujoa ja herkkää lasta auta vastaamaan.
Miksi vanhemmat ei hanki sille lapselle apua mielenterveyspalvelujen puolelta, miksi oletetaan sukulaisten haluavan toimia psykiatristen palvelujen tuottajana? Suurin osa ujoista lapsista on ihan ilahtuneita siitä, että ei turhia kysellä ja silti saa suklaalevyn.
Jos ujous ja herkkyys ovat sinulle ongelma, se on kyllä sinun hommasi mennä sinne mt-palveluiden piiriin. Terveelle ihmiselle ei ole ongelma puhua myös ujommalle.
Ja kun se tervepäinen on tarpeeksi fiksu, niin se kysyy ujolta yhden kysymyksen ja odottaa vastausta vaikka koko illan, itse täysin hiljaa. Pitäähän sille ujolle antaa tilaa puhua, joten aika vaitonaiseksi jää se kyläily. Suku odottaa henkeä pidätellen, mitä lapsi vastaa ja milloin, kysymys on joku jännittävä "mitä teit mökillä viikonloppuna". Ei pidä patistella, pitää antaa aikaa eikä sovi mennä puhumaan päälle, kun ujo lapsi miettii vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
No sitten vanhempien pitää ilmoittaa sukulaisille heti kättelyssä, että meillä on tänään tarkoitus opettaa lapsille sosiaalisia tilanteita, joten vaikka Erkka-Petteri vääntää itkua ja näyttää siltä, että haluaa vajota maan alle, niin nytpä rupatellaan. Normaalit aikuiset saavat lapset kyllä juttelemaan ja sehän sukulaisvierailujen tarkoitus onkin, lasten sosiaalistaminen yhteisöön.
Ei tarvitse, jos suvussa on normaalijärkisiä ihmisiä. Nythän ei puhuttu mistään itkunvääntämisestä, vaan siitä, että lapsi "syttyy" hieman hitaammin. Toki jos lapset sinut nähdessään pillahtavat aina itkuun, on parempi että et heitä lähesty lainkaan.
Kerro minulle yksikin hyvä syy sille, miksi minun pitäisi kyläillessä olla vain ja ainoastaan sen lapsen keskustelukumppanina? En minä mene kyläilemään siksi, että yritän saada lapsia puhumaan kanssani, aikuiset minua kiinnostavat. Ja jos se hemmetin Erkka-Petteri ei lämpene keskustelemaan kolmannen keskusteluyrityksen jälkeen, niin en todellakaan yritä uudestaan ja uudestaan, mieluummin lähden kotiin. Älkää kutsuko sukulaisia käymään, jos vierailun tärkein anti on saada Erkka-Petteri puhumaan.
Kuka täällä on vaatinut ketään olemaan vain ja ainoastaan yhden lapsen keskustelukumppanina? Aivan, ei kukaan. Älä nyt lähde millekään äärilinjalle, kun tässä puhutaan ihan tavallisesta juttelusta. Jos et osaa lapsille puhua, ole sitten hiljaa. Se on kaikille helpotus kun marttyyritäti ei uhriudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
No on silläkin merkitystä että millä tyylillä kyselee, jos se on tyyliin piinapenkillä olemista että joku takakireästi tivaa niin ei se varmasti sen ujoa ja herkkää lasta auta vastaamaan.
Miksi vanhemmat ei hanki sille lapselle apua mielenterveyspalvelujen puolelta, miksi oletetaan sukulaisten haluavan toimia psykiatristen palvelujen tuottajana? Suurin osa ujoista lapsista on ihan ilahtuneita siitä, että ei turhia kysellä ja silti saa suklaalevyn.
Jos ujous ja herkkyys ovat sinulle ongelma, se on kyllä sinun hommasi mennä sinne mt-palveluiden piiriin. Terveelle ihmiselle ei ole ongelma puhua myös ujommalle.
Ja kun se tervepäinen on tarpeeksi fiksu, niin se kysyy ujolta yhden kysymyksen ja odottaa vastausta vaikka koko illan, itse täysin hiljaa. Pitäähän sille ujolle antaa tilaa puhua, joten aika vaitonaiseksi jää se kyläily. Suku odottaa henkeä pidätellen, mitä lapsi vastaa ja milloin, kysymys on joku jännittävä "mitä teit mökillä viikonloppuna". Ei pidä patistella, pitää antaa aikaa eikä sovi mennä puhumaan päälle, kun ujo lapsi miettii vastausta.
Teillä näköjään koko suvulla tarvetta mt-palveluille. Onneksi omassani ei ole mikään ongelma, jos yksi lapsi ei puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
Normaali lapsi uskaltaa avata suunsa ja sanoa, kyllä, en, jäätelöä kiitos. Ei vaadi lapselta mahdottomia, mutta kieltämässä esimerkiksi veljen perheessä en enää käy siksi, että kyläilyt on ujon ja hiljaisen lapsen ympärillä pörräämistä. Äitinsä opettaa minulle oikeaa äänensävyä, jotta lapsi ei pelästy ja isä opettaa lasta katsomaan minua silmiin, kun jutellaan.
No veljesi perhe on todennäköisesti vain helpottunut, kun lapsivihamielinen täti ei enää käy kylässä. Kovin on vajaa käsitys lapsista, jos ainut mitä heidän luulet sanovan on yksittäiset sanat. Toki jos lapsi on alle 2v niin enempää ei välttämättä vielä osaa.
Vanhempiensa piloillepaapomat lapset ei sano kuin yksittäisiä sanoja ja nekin pitää kiskoa pihdeillä. Katsos kun ne ujot on sellaisia hitaastilämpiäviä, niin sukulaisten pitää tuntitolkulla kysellä ja maanitella, että ne puhuu. Mielelläni olen lapsivihamielinen täti ja tapaan vain niitä mukavia lapsia, joiden keskustelutaidot ovat sitä luokkaa, ettei puhuminen kanssaan tunnu lapsen kiusaamiselta.
Sinunkin olisi hyvä tietää että ihmisiä on erilaisia. Kohteletko myös aikuisia samalla lailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kyläilyistä on tullut terapiatapaamisia? Ennen mentiin kylään kahvipaketin kanssa, juteltiin niitä näitä ja oltiin tyytyväisiä, jos lapset ei isosti häirinneet. Nyt pitää ottaa huomioon lasten ruokarajoitteet ja dieetit ja koko kyläily on samalla sosiaalisten tilanteiden opettelua. On osattava huomioida vilkas ja hiljainen, sopivat keskustelunaiheet ja lopuksi pitää kyetä muodostamaan jonkinlainen yhteenveto tapahtuneesta ja antaa kannustavaa palautetta koko perheelle.
Kyse ei ole terapiasta, vaan sitä että useimmissa kulttuureissa tulee luonnostaan se, että lapset huomioidaan ja heidät vaivihkaa "opetetaan" toimimaan sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa.
Juuri tämä vastauksesi kertoo negatiivisuudesta, jonka seurauksena olemme kömpelöitä sosiaalisesti verrattuna useimpiin muihin lämpimämpiin ja osallistavampiin kulttuureihin.
Oletko vieraillut italialaisessa perheessä? Siellä lapsilta ei edes odoteta vastauksia kuin tervehdykseen, lapsilta ei kysellä, hiljainen saa olla ihan rauhassa hiljaa, kun täti tai setä tulee kylään.
Toiseksi en keksi yhtäkään syytä sille, miksi vanhemmat vaativat nimenomaan sukulaisia kasvattamaan lapsia keskustelijoiksi. Kyllä se on vanhempien itsensä tehtävä opettaa, että sukulaisten ja vaikka naapureiden kysymyksiin vastataan. Vastaamattomuus on huonotapaisuutta, ei sitä pidä luonteenpiirteeksi kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
No sitten vanhempien pitää ilmoittaa sukulaisille heti kättelyssä, että meillä on tänään tarkoitus opettaa lapsille sosiaalisia tilanteita, joten vaikka Erkka-Petteri vääntää itkua ja näyttää siltä, että haluaa vajota maan alle, niin nytpä rupatellaan. Normaalit aikuiset saavat lapset kyllä juttelemaan ja sehän sukulaisvierailujen tarkoitus onkin, lasten sosiaalistaminen yhteisöön.
Ei tarvitse, jos suvussa on normaalijärkisiä ihmisiä. Nythän ei puhuttu mistään itkunvääntämisestä, vaan siitä, että lapsi "syttyy" hieman hitaammin. Toki jos lapset sinut nähdessään pillahtavat aina itkuun, on parempi että et heitä lähesty lainkaan.
Kerro minulle yksikin hyvä syy sille, miksi minun pitäisi kyläillessä olla vain ja ainoastaan sen lapsen keskustelukumppanina? En minä mene kyläilemään siksi, että yritän saada lapsia puhumaan kanssani, aikuiset minua kiinnostavat. Ja jos se hemmetin Erkka-Petteri ei lämpene keskustelemaan kolmannen keskusteluyrityksen jälkeen, niin en todellakaan yritä uudestaan ja uudestaan, mieluummin lähden kotiin. Älkää kutsuko sukulaisia käymään, jos vierailun tärkein anti on saada Erkka-Petteri puhumaan.
Kerron heti, kun sinä näytät sen kohdan, jossa tässä ketjussa sinua käskettiin toimia koko kyläilyn ajan lapsen keskustelukumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
Normaali lapsi uskaltaa avata suunsa ja sanoa, kyllä, en, jäätelöä kiitos. Ei vaadi lapselta mahdottomia, mutta kieltämässä esimerkiksi veljen perheessä en enää käy siksi, että kyläilyt on ujon ja hiljaisen lapsen ympärillä pörräämistä. Äitinsä opettaa minulle oikeaa äänensävyä, jotta lapsi ei pelästy ja isä opettaa lasta katsomaan minua silmiin, kun jutellaan.
No veljesi perhe on todennäköisesti vain helpottunut, kun lapsivihamielinen täti ei enää käy kylässä. Kovin on vajaa käsitys lapsista, jos ainut mitä heidän luulet sanovan on yksittäiset sanat. Toki jos lapsi on alle 2v niin enempää ei välttämättä vielä osaa.
Vanhempiensa piloillepaapomat lapset ei sano kuin yksittäisiä sanoja ja nekin pitää kiskoa pihdeillä. Katsos kun ne ujot on sellaisia hitaastilämpiäviä, niin sukulaisten pitää tuntitolkulla kysellä ja maanitella, että ne puhuu. Mielelläni olen lapsivihamielinen täti ja tapaan vain niitä mukavia lapsia, joiden keskustelutaidot ovat sitä luokkaa, ettei puhuminen kanssaan tunnu lapsen kiusaamiselta.
Sinunkin olisi hyvä tietää että ihmisiä on erilaisia. Kohteletko myös aikuisia samalla lailla?
Kyllä. Jos kysyn tuntemattomalta aikuiselta rupattelutyyliin, että mitä ajattelit tehdä lomalla eikä tämä vastaa mitään, niin en todellakaan jää kehittelemään omaa keskustelua siihen vierelle. Jos ei puhu, niin ei puhu ja minä etsin muualta keskusteluseuraa.
vai jäätkö sinä sen hiljaisen kanssa kokeilemaan, mihin kysymykseen se vastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kyläilyistä on tullut terapiatapaamisia? Ennen mentiin kylään kahvipaketin kanssa, juteltiin niitä näitä ja oltiin tyytyväisiä, jos lapset ei isosti häirinneet. Nyt pitää ottaa huomioon lasten ruokarajoitteet ja dieetit ja koko kyläily on samalla sosiaalisten tilanteiden opettelua. On osattava huomioida vilkas ja hiljainen, sopivat keskustelunaiheet ja lopuksi pitää kyetä muodostamaan jonkinlainen yhteenveto tapahtuneesta ja antaa kannustavaa palautetta koko perheelle.
Kyse ei ole terapiasta, vaan sitä että useimmissa kulttuureissa tulee luonnostaan se, että lapset huomioidaan ja heidät vaivihkaa "opetetaan" toimimaan sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa.
Juuri tämä vastauksesi kertoo negatiivisuudesta, jonka seurauksena olemme kömpelöitä sosiaalisesti verrattuna useimpiin muihin lämpimämpiin ja osallistavampiin kulttuureihin.
Oletko vieraillut italialaisessa perheessä? Siellä lapsilta ei edes odoteta vastauksia kuin tervehdykseen, lapsilta ei kysellä, hiljainen saa olla ihan rauhassa hiljaa, kun täti tai setä tulee kylään.
Toiseksi en keksi yhtäkään syytä sille, miksi vanhemmat vaativat nimenomaan sukulaisia kasvattamaan lapsia keskustelijoiksi. Kyllä se on vanhempien itsensä tehtävä opettaa, että sukulaisten ja vaikka naapureiden kysymyksiin vastataan. Vastaamattomuus on huonotapaisuutta, ei sitä pidä luonteenpiirteeksi kuvitella.
No omassa suvussani on ihan luonnollista, että kaikenikäisille puhutaan. Ei tarvitse erikseen vaatia. Sinulla on kovin kummallinen suku, jos siellä suunnilleen aseella uhaten pakotetaan lapsille puhumaan. Tai sitten sinulla on erittäin paha asenneongelma, kun koet normaalit sosiaaliset tilanteet rasitteina. Lapsihan ei opi vastaamaan, jos kukaan ei häneltä ikinä mitään kysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
Normaali lapsi uskaltaa avata suunsa ja sanoa, kyllä, en, jäätelöä kiitos. Ei vaadi lapselta mahdottomia, mutta kieltämässä esimerkiksi veljen perheessä en enää käy siksi, että kyläilyt on ujon ja hiljaisen lapsen ympärillä pörräämistä. Äitinsä opettaa minulle oikeaa äänensävyä, jotta lapsi ei pelästy ja isä opettaa lasta katsomaan minua silmiin, kun jutellaan.
No veljesi perhe on todennäköisesti vain helpottunut, kun lapsivihamielinen täti ei enää käy kylässä. Kovin on vajaa käsitys lapsista, jos ainut mitä heidän luulet sanovan on yksittäiset sanat. Toki jos lapsi on alle 2v niin enempää ei välttämättä vielä osaa.
Vanhempiensa piloillepaapomat lapset ei sano kuin yksittäisiä sanoja ja nekin pitää kiskoa pihdeillä. Katsos kun ne ujot on sellaisia hitaastilämpiäviä, niin sukulaisten pitää tuntitolkulla kysellä ja maanitella, että ne puhuu. Mielelläni olen lapsivihamielinen täti ja tapaan vain niitä mukavia lapsia, joiden keskustelutaidot ovat sitä luokkaa, ettei puhuminen kanssaan tunnu lapsen kiusaamiselta.
Sinunkin olisi hyvä tietää että ihmisiä on erilaisia. Kohteletko myös aikuisia samalla lailla?
Kyllä. Jos kysyn tuntemattomalta aikuiselta rupattelutyyliin, että mitä ajattelit tehdä lomalla eikä tämä vastaa mitään, niin en todellakaan jää kehittelemään omaa keskustelua siihen vierelle. Jos ei puhu, niin ei puhu ja minä etsin muualta keskusteluseuraa.
vai jäätkö sinä sen hiljaisen kanssa kokeilemaan, mihin kysymykseen se vastaa?
No en kyllä ole koskaan kohdannut sellaista aikuista joka ei ikinä vastaa kysymyksiin. Joko hän on kuuro tai sitten jollain lailla neurologisesti/psyykkisesti vajaa.
Miksi vanhemmat ei hanki sille lapselle apua mielenterveyspalvelujen puolelta, miksi oletetaan sukulaisten haluavan toimia psykiatristen palvelujen tuottajana? Suurin osa ujoista lapsista on ihan ilahtuneita siitä, että ei turhia kysellä ja silti saa suklaalevyn.