Missä menee inhimillisyyden raja hoitotyössä?

Onko oikeasti haittaa jos vanhus puetaan yövaatteisiin neljän jälkeen? Tärkeämpää on varmasti se hoito ja huolenpito muulla tapaa.

Yöllä vaihdetaan vaippoja jos on tarvetta. Asentohoidetaan ja katsotaan että kaikki on hyvin.

Olen ollut vanhainkodissa sekä kotihoidossa töissä. Kyllä vanhainkodin asukkaat syövät paremmin kuin kotihoidon.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 13:13"]

Miten tuollaine ^palvelu"voi maksaa monta tonnia?????????!!!!!????? EI OO TODELLISTA!! VANHUKSET EI SAA RAHOILLEEN VASTINETTA, MIKÄ TUOSSA VOI EDES MAKSAA, JOS EI OLE EDES HOITAJIA

[/quote]

Mihin tämä vastaus liittyy? viestiin 121?  Eikö se ole hyvä asia, että vanhuksilla on joku joka hoitaa ne haavat, rasvaa herkän ihon, syöttää, huolehtii kuulolaitteen, kampaa hiukset ja peittelee sänkyyn ja vaihtaa vaipat tarvittaessa? 

Sille, että meitä hoitajia on liian vähän, ei me itse voida mitään ja kaupunki katsoo tarpeellisemmaksi laittaa rahat johonkin muuhun kuin 1-2 lisähoitajan palkkaamiseen. 

Minusta lastenhoitoa ja vanhustenhoitoa ei voi verrata toisiinsa. Lapset ovat kuitenkin monella tapaa lainsäädännönkin puitteissa erityisasemassa. Jos lapsi ei saa hyvää ja inhimillistä hoitoa, siihen puututaan lastensuojelun keinoin. Lasten terveyttä ja hyvinvointia myös monitoroidaan säännöllisesti neuvoloissa ja kouluissa. Lasten hyvinvoinnin puolestapuhujia ja puuhahenkilöitä myös löytyy aina roppakaupalla vanhemmista alkaen ja kuten, esim. uusi lastensairaala-hanke jne. Vanhusten hoidon laiminlyönti ja epäinhimilliset olosuhteet sen sijaan sallitaan eikä yksittäiselle hoitajalla, joka puutoksia havaitsee ole käytännössä mitään lain turvaamia keinoja puuttua tilanteeseen toisin kuin esim. koulun tai neuvolan terveydenhoitajalla on.

^

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 14:01"]

Minusta lastenhoitoa ja vanhustenhoitoa ei voi verrata toisiinsa. Lapset ovat kuitenkin monella tapaa lainsäädännönkin puitteissa erityisasemassa. Jos lapsi ei saa hyvää ja inhimillistä hoitoa, siihen puututaan lastensuojelun keinoin. Lasten terveyttä ja hyvinvointia myös monitoroidaan säännöllisesti neuvoloissa ja kouluissa. Lasten hyvinvoinnin puolestapuhujia ja puuhahenkilöitä myös löytyy aina roppakaupalla vanhemmista alkaen ja kuten, esim. uusi lastensairaala-hanke jne. Vanhusten hoidon laiminlyönti ja epäinhimilliset olosuhteet sen sijaan sallitaan eikä yksittäiselle hoitajalla, joka puutoksia havaitsee ole käytännössä mitään lain turvaamia keinoja puuttua tilanteeseen toisin kuin esim. koulun tai neuvolan terveydenhoitajalla on.

[/quote]

Lasten tarpeesta samaa mieltä, mutta en siitä, ettei iäkkäämmillä ole vastaavia oikeuksia tulla oikein kohdelluksi. Jokainen hoitaja, joka hoitaa väärin tekee virheen, vaikka kaikki muutkin tekisivät ja pomo käskisi. Ihmisoikeudet kuuluu kaikille ikään katsomatta, lasten turvaksi on erilaisia tahoja heidän heikomman aseman takia. 

Minä olen töissä yksityisellä puolella kotihoidossa, ja viihdyn. Meillä on sellaisena peruspäivänä, jolloin kierrämme vanhus/vammaispaikkoja peruskäynnein, asiakkaita ehkä 6-8 (näistä moni vaatii tietysti paljon apua). Näin tämän pitäisi olla. Kiire ei ole mikään henkeäsalpaava, joskus jää syömättä ja vessatauot venyvät, tulee kiire ajellessa pidempiä matkoja, mutta pääsääntöisesti aikataulut pysyvät ihan hyvin. Sairaalaan toimitus jne. saattavat joskus aiheuttaa pieniä aikataulupulmia.

Sanoisin, että aina, ihan aina on aikaa jäädä pieni hetki juttelemaan. Se voi olla omasta tauosta muutaman minuutin pois, mutta sitten syödään ja juodaan ajellessa. Työssäjaksaminen on ihan hyvää, toiveita työvuoron pituuteen vastaanotetaan, samoin mitä vuoroja haluaa tehdä. Kaikki kirjaaminen tosin tapahtuu vapaa-ajalla, mutta ei se niin pitkä juttu ole.

Asiakkaatkin saavat ehdottaa aikatauluja, jotka heille parhaiten sopisivat, ja niitä yritetään mahdollisuuksien mukaan noudattaa.

Näin se lienee ollut kunnallisellakin puolella ennen kamalia kiristyksiä. Kaupungin töihin verrattuna meillä on töissä oikein mukavaa ja rauhallista, viihdymme ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Jaksamme välittää ja kuunnella. Jos käyntejä olisi vaikka 15 päivän aikana, olisi toisin, kun ei tässä varmaankaan sen parempia ihmisiä olla, kuin kaupungin työntekijätkään.

Ongelma on tietysti se, että kiireetön palvelu, ja kaikki yksityinen palvelu maksaa (tosin tuloista riippuen, kaupungin palvelu voi maksaa vielä enemmän hyvätuloiselle) :( Toivoisin kovasti samalla tavalla resursseja kaupungin työntekijöille, mutta totuus on, että ne kiristyvät jatkuvasti.

Yksityinen kotipalvelu voi olla vaihtoehto niille, jotka eivät pysty tai halua omaa vanhustaan itse auttaa. Moni ostaa palvelua verovähennyksin vaikkapa pari kertaa viikossa omaiselleen sen lisäksi, että hän saa kaupungin palvelut.

Järkyttävää seurata jatkuvasti huononevaa vanhusten huollon tilannetta. Koko ajan vain pahenee ja pahenee, nyt vielä laitospaikkojakin ajetaan alas. Minä en ainakaan näe, missä kohdin kotihoidolle on mitään lisäresursseja jaettu. Huonokuntoisenakin pärjää kotipalvelulla kotona, mutta merkittävää on se palvelun määrä.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 14:01"]

Minusta lastenhoitoa ja vanhustenhoitoa ei voi verrata toisiinsa. Lapset ovat kuitenkin monella tapaa lainsäädännönkin puitteissa erityisasemassa. Jos lapsi ei saa hyvää ja inhimillistä hoitoa, siihen puututaan lastensuojelun keinoin. Lasten terveyttä ja hyvinvointia myös monitoroidaan säännöllisesti neuvoloissa ja kouluissa. Lasten hyvinvoinnin puolestapuhujia ja puuhahenkilöitä myös löytyy aina roppakaupalla vanhemmista alkaen ja kuten, esim. uusi lastensairaala-hanke jne. Vanhusten hoidon laiminlyönti ja epäinhimilliset olosuhteet sen sijaan sallitaan eikä yksittäiselle hoitajalla, joka puutoksia havaitsee ole käytännössä mitään lain turvaamia keinoja puuttua tilanteeseen toisin kuin esim. koulun tai neuvolan terveydenhoitajalla on.

[/quote]

Lasten tarpeesta samaa mieltä, mutta en siitä, ettei iäkkäämmillä ole vastaavia oikeuksia tulla oikein kohdelluksi. Jokainen hoitaja, joka hoitaa väärin tekee virheen, vaikka kaikki muutkin tekisivät ja pomo käskisi. Ihmisoikeudet kuuluu kaikille ikään katsomatta, lasten turvaksi on erilaisia tahoja heidän heikomman aseman takia. 

[/quote]

Miten se, että joka päivä hoitajat kuitenkin syyllistyvät olosuhteiden pakosta ihmisoikeusloukkauksiin ja tämä on ihan yleinen tieto, eroaa siitä, että se sallitaan Suomessa? Olkoonpa kuinka eettisesti väärin tahansa.

Tulevaisuuden vanhukset eivät tyydy nykyiseen säilyttämishoitoon. Ei, osalla meistä on varaa ostaa haluamamme palvelut. Varautukaa vanhuuteen taloudellisesti.

Iltavuoron päättymisaikaa ihmetteleville tiedoksi, että työvuorojen välissä on oltava 11 h lepoaika, jaksotyössä se voi poikkeuksellisesti olla vain 9 h. Iltavuoron on siis päätettävä viimeistään klo 22, jotta hoitaja voi laillisesti tulla aamuvuoroon seuraavana päivänä klo 7. Tässä tulee siis tuo minimi 9 h täyteen ja jokainen varmasti ymmärtää, että yöunet jäävät hoitajalla jo tuossa tilanteessa liian lyhyiksi. Yövuorolaisen vuoroakaan ei voi venyttää työaikaergonomisista syistä kovin pitkälle aamuun. Kolmivuorotyö on kuormittavaa ja osaltaan syy siihen, miksi hoitajat vaihtavat alaa. Ja ei,  ns. tehdasrytmi eli viikko iltaa ja viikko aamua ei ole toimiva systeemi hoitotyössä, jossa eri vuorojen hoitajamitoitus vaihtelee.

Kun työaikojen muuttaminen ei ole näissä raameissa mahdollista, ainoa järkevä potilaita ja hoitajia säästävä keino olisi palkata lisää työntekijöitä. Rahaa ei kuitenkaan ole, joten tilanne jatkuu kestämättömänä.

Ainoa todellinen ratkaisu on tällä hetkellä omaisten apu. Vanhukset voi suostutella muuttamaan lähemmäs lapsiaan, mikäli he eivät tilanpuutteen tai muista syistä pysty muuttamaan suoraan heidän luokseen. Oman mahdollisen perinnön suosittelen unohtamaan ja sen sijaan kannustamaan vanhuksia käyttämään mahdollisen varallisuutensa omaan hyvinvointiin. Toki ymmärrän, jos lapsuuden koti on ollut esim. väkivaltaltainen, että auttamishalua ei löydy. Muissa tapauksissa en ymmärrä, miksi omaiset eivät auta enemmän. Kaikkea ei voi ulkoistaa yhteiskunnan huoleksi, näettehän ettei se toimi. Valtionvelka kasvaa ja hoitajat kuormittuvat ja vaihtavat alaa.

Omaiset ovat liian mukavuudenhaluisia ja tuudittautuvat siihen, että on jonkun muun velvollisuus huolehtia heidän vanhemmistaan. Mikseivät he voisi kokea samaa auttamisen iloa ja pyyteetäntä rakkautta omien vanhempien auttamisessa kuin mitä kokevat omien lapsiensa auttamisessa? Ei tarvitse ottaa 100% vastuuta, toki kunta hoitaa esim. kerran päivässä hoitajakäynnin. Tulisi kuitenkin ymmärtää, että sen elämisen arvoisen vanhuuden antavat omaiset, eivät hoitajat. Hoitajien tehtävä on vain yrittää pitää vanhus elossa.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:56"]

 Omaiset haluavat vanhemmilleen hyvää ja monet heidän vaateet perustuvat siihen, mitä vanhempansa kertovat ja on aivan oikeutettuja.

[/quote]

Dementoitunut vanhus voi hyvin väittää että hoitaja ei ole ollenkaan käynyt, vaikka hoitaja lähti 15 min sitten. Tai että vaippaa ei ole vaihdettu ollenkaan, tai että hoitaja varasti jotain. Oikeastiko olet sitä mieltä, että kaikki mitä vanhys kertoo, on totta?

Dementoitunut vanhus voi myös kieltäytyä hoitotoimenpiteistä, esimerkiksi aamupesuista, ja siinäpä onkin miettimistä onko vanhuksen itsemääräämisoikeus suurempi kuin hänen tarpeensa perushygieniaan. Myös lääkkeistä kieltäytyminen on yleistä.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 21:51"]

Onpa ikävä käytäntö. Olisiko täällä alalla olevia vastaamassa-

[/quote]

Mä olen hoitaja ja valitettavasti on niin, että muuten emme ehdi hoitaa töitämme ja kaikkia asukkaita tasapuolisesti. Se on todella ikävä asia, eikä kukaan hoitaja varmasti koe, että 16:00 olisi hyvä aika pistää yövaateet päälle.

Te jotka provoilette täällä, että hoitakaa itse vanhempanne: Miten ajattelitte, että työssäkäyvät ja kaukana asuvat lapset hoitaisivat vanhempansa? Repivät heidät kotiseudultaan vuokrakaksioonsa, jossa vanhukset sitten yksin työpäivän aikana kaatuilevat ja loukkaavat itsensä?

Tiedoksenne, että harva asuu niin lähellä vanhempiaan, että pystyisi heitä hoitamaan 24/7 tai edes viikoittain. Esimerkiksi minä muutin aikoinaan 300 kilometrin päähän kotiseudustani, veljeni 200 kilometrin päähän. Näillä etäisyyyksillä asumme nytkin töiden vuoksi, ja töitä meille ja puolisoillemme ei todellakaan olisi yhtään maaseudulla pienellä paikkakunnalla, jossa vanhempamme asuvat. Vanhempiamme taas emme voi aikanaan siirtää lähemmäs meitä laitokseen, koska ovat syntyneet ja asuneet aina samalla paikkakunnalla. Kuinka inhimillistä olisi repiä heidät täysin vieraaseen maakuntaan ja murre- ja kulttuuriympäristöön, johon eivät ole tottuneet? Toivon todellakin, että kunnallinen laitoshoito toimisi nykyistä paremmin silloin, kun vanhempani tarvitsevat hoitoa. He eivät ole rikkaita, joten yksityisiin vaihtoehtoihin ei ole rahaa. Me taas veljeni kanssa edustamme sitä sukupolvea, jolla on rahaa käytössä vähemmän kuin vanhemmillaan. Emme voi elättää vanhempiamme omista silppu- ja pätkätyötuloistamme, joista ei jää itsellemmekään paljoa.

Lisäksi, vaikka asuisikin niin lähellä, että pystyisi osallistumaan hoitoon, niin työikäiset ihmiset eivät kuitenkaan voi olla aina valvomassa vanhempaansa. Töissä on kuitenkin käytävä ja sen työpäivän aikana yksin kotonaan oleva vanhus saattaa kaatua ja odottaa apua monta tuntia lattialla maaten, koska ei osaa painaa turvapuhelimen nappia. Hän saattaa myös yöllä lähteä pakkaseen pelkkä pyjama päällään! Lisäksi ruoka-annoksen tuova henkilö ei koskaan jäänyt katsomaan, että vanhus söisi lounaansa. Lopputuloksena oli se, että illalla omaisen käydessä ruoka oli pöydällä koskemattomana ja mummo alkoi nälkiintyä. Minun vanhemmillani oli jatkuva pelko omien kotiin hoidettavien vanhempiensa vuoksi. Ei ollut todellakaan toimivaa se kotiin hoitaminen, kun kaikkea saattoi tapahtua pitkän yksinolon aikana. Laitokseen mummo pääsi vasta sitten, kun hänen lonkkansa murtui kaatuesa. Siellä hän piristyi muiden seurasta ja säännöllisestä syömisestä. Kysymyksessä kunnallinen vanhainkoti.

Ettei alottajan omainen olisi vain seniorisäätiöllä hoidossa? Siellähän osalle laitetaan jo klo: 15.00 yövaippa!!!!! Ihan käsittämätöntä. Pitäisi oikeesti tehdä jotain. Hoitajat ovat aivan loppu ja porukkaa lähtee koko ajan. Siinä ei kyllä inhimillisestä hoidosta ole tietoakaan sillä herkät hoitajatkaan eivät siellä kestä.

Aika moni laitoksessa olevista ei tosiaan tiedä onko yö vai päivä niin taitaa lähinnä omaisia haitata yövaatteiden aikainen pukeminen. Ja jos itse saisin valita makaanko vanhana kotona omassa sängyssä, vai istunko 6 tunnin sessioita ah niin ihanassa päiväsalissa kuuntelemassa jatkuvaa dementikkojen mölinää ja katsoa kun joku pappa runkkaa niin huomattavasti mieluummin kotona.

Ja sen olen miehenä hoitotyössä huomannut, että jos joskus sattuu hieman kiireettömämpää olemaan niin naiset käyttävät sen ajan tehokkaasti toistensa haukkumiseen ja muuhun tappeluun.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 01:22"]

Aika moni laitoksessa olevista ei tosiaan tiedä onko yö vai päivä niin taitaa lähinnä omaisia haitata yövaatteiden aikainen pukeminen. Ja jos itse saisin valita makaanko vanhana kotona omassa sängyssä, vai istunko 6 tunnin sessioita ah niin ihanassa päiväsalissa kuuntelemassa jatkuvaa dementikkojen mölinää ja katsoa kun joku pappa runkkaa niin huomattavasti mieluummin kotona.

Ja sen olen miehenä hoitotyössä huomannut, että jos joskus sattuu hieman kiireettömämpää olemaan niin naiset käyttävät sen ajan tehokkaasti toistensa haukkumiseen ja muuhun tappeluun.

[/quote]

Kyllä sen ilmapiiristä huomaa kenen kanssa on töissä. Välillä itsekin törmännyt mukaviin mies hoitajiin jonka kanssa työtä on tehty todella eri tavalla. Työt tehdään rennosti, kahvitellaan asukkaiden kanssa ja jutustellaan, ja enemmänkin keskitytään yhdessä oloon ja hyvän ilmapiirin luomiseen. Miesten kanssa kyllä nauru raikaa ja koko porukalla hyvä olla! Eihän se maailma nyt siihen kaadu jos joku haluaa herätä myöhemmin tai joku ei halua päivävaatteita päälle.

Auta armias kun olet tiukkapipoisten katkerien +40 vuotiaiden munankipeiden akkojen kanssa samassa vuorossa. Töihin tullaan ettei moikata, tiuskitaan, käskytetään muita samalla tittelillä työskenteleviä työkavereita, kytätään ja haukutaan. Vanhuksestkin hoidetaan lähinnä esineen tavoin. Eniten inhotti että pienistä jutuista saatiin iso draama aikaiseksi. Myös toisten hoitajien syyllistäminen oli ihan järkyttävää mitä moni teki. En ole missään vastaavassa tällaista ilmapiiriä nähnyt. Luulen kuitenkin että olosuhteet ja työ itsestään saa ihmisestä näin ruman puolen esille. Vielä jos omalla vapaa-ajalla menee huonosti ja työkin ikävää on yhtälö tämä.

Itse kehitin raskaan hoitotyön rinnalle vapaa-ajalle paljon mielekästä tekemistä joka vastapainotti kurjaa työtä. Kävin kuntosalilla, tanssimassa, lenkillä, kirjoja luin, näin ystäviä ja yritin olla mahdollisimman aktiivinen minkä vuorotyön ohella pystyy. Lopulta huomasin että siitä huolimatta muiden hoitajien pahantuulisuus uuvutti vielä enemmän. Oli pakko vaihtaa alaa. En usko että hoitotyölle enää palaan.

T: 24 vuotias entinen hoitaja, nykyisin eri hommissa.

Näin kotihoidossa työtä tekevänä voin sanoa että monelle Se laitos olisi paljon parempi paikka.

Tosiaan me mennään ensimmäiseen kotiin iltatoimille klo 16.00. Silloin vaihdetaan ne vaatteet, annetaan iltalääkkeet (jotka on määrätty annettavaksi klo 19 tai 21-22) ja annetaan iltapala. Voi hyvin olla että seuraavan kerran mummo saa ruokaa seuraavana päivänä klo 12. Ja siihen asti on niissä samoissa, 20h aikaisemmin vaihdetuissa vaipoissa.

Eniten mua pelottaa Se, että muistisairaat pitää lukita omaan kotiinsa. Niin pakollista kun Se onkin, en voi olla ajattelematta esim tulipalon mahdollisuutta. Se tulipalo kun syttyy vielä paljon helpommin, kun Se muistisairas kotonaan yksin askartelee, kokkailee ja touhottaa.

Surullisinta on kuitenkin huomata, kuinka yksinäisiä ne vanhukset ovat. Suurella osalla jokaisen päivän ainoa kontakti on Se hoitaja, joka poikkeaa 15min, eikä ehdi mitään jutella kun on niin kiire. Poikkeuksetta melkein jokainen puhuu yksinäisyydestään. Ja ihmekös tuo, kun on vuosia lukittuna omaan kotiinsa näkemättä ketään muuta kun eri hoitajia, jotka juoksevat ovesta sisään tunkemaan pillereitä kurkusta ja katoavat yhtä nopeasti kun tulivatkin.

Täällä kun nyt on moneen kertaan sanottu, että kukaan vanhus ei sinne laitokseen halua, ja lasten pitäisi hoitaa asiat niin että saisi olla kotona, niin voin kertoa mitä olen äitini kanssa puhunut. Äiti on vannottanut mua, että sitten kun Se aika tulee, pidän huolen että hän pääsee laitokseen. Ei halua olla yksin kotona huonovointisena, eikä missään nimessä halua että minä häntä hoidan. Ollaan äidin kanssa todella läheisiä ja tosiaan minä olen hoitoalalla, mutta hän ei kuulemma halua elää sellaista elämää, että oma lapsi vaihtaa vaippojansa Ym. Haluaa pysyä arvokkaana äitinä loppuun asti, ja sen aion hänelle suoda keinolla tai toisella. Äiti on myös puhunut, että on niin sosiaalinen ihminen, että tulisi hulluksi jos asuisi kotona yksin, ilman että pääsisi kylille joka päivä. Vaikka kuinka minä siellä kävisin päivittäin. Siksi olisi paljon onnellisempi vanhainkodissa, jossa olisi aina seuraa ja paljon ihmisiä

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 23:48"]

Tokihan voit ottaa äitisi teille asumaan ja hoitaa paremmin

[/quote]

Näin tekee vanhempiaan rakastava lapsi. Mutta nykyään haetaan heti jonnekin vuodeosastolle, kun vanhus tarvitsee apua. Sitten tullaan sinne valittamaan ja haukkumaan, kun mamma makaa sängyssä ja sitä ei ole kuntoutettu kävelemään. No voi, voi. Miksi omainen ei sitä nosta pyörätuoliin ja vie ulos kävelylle. Ei voi, kun se rakennekynsi saattaa katketa.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 00:20"]

NYT NYT!! Hyvät omaiset: taatkaa läheisellenne hyvät oltavat TEKEMÄLLÄ NE ITSE. Menkää edes pari kertaa viikossa omaisen luokse ja avustakaa päivällisen syönnissä. Sen jälkeen käykää YHDESSÄ ulkoilemassa. Ulkoilun jälkeen auta omaiselle yökuteet päälle ja anna ilatapala.

Ja tähän väliin on turha sanoa että vanhus maksaa saamastaan (tai saamatta jääneestä) hoidosta koska miksi emme haluaisis itse auttaa omiamme? se että joku sanoo vanhusten olevan vanhainkodissa säilössä niin sehän johtuu juurikin siitä että me omaiset emme heitä hoida itse.

[/quote]

Näin siinä käy meille naisille. Ensin hoidamme omat lapsemme, sitten hoidamme lapsenlapsemme ja kun tulemme vanhoiksi, meidät heivataan pois jaloista ja kukaan ei käy edes auttamassa meitä siellä vuodeosastolla.

Helppo huudella, että hoitakaa itse kotona, mutta eipä se aina ole niin helppoa. Omaa tuttavapiiriäni kun ajattelen, niin kovin harvassa ovat ne, joilla on nyt tai tulevaisuudessa oikeasti mahdollisuus hoitaa vanhempansa kotonaan. On omia terveysongelmia ja lasten terveysongelmia. On yksinhuoltajia, joiden täytyy käydä töissä ja jotka eivät siis voi olla vastuussa vanhuksesta, joka vaatisi tiiviimpää silmälläpitoa. On pariskuntia, joiden molemmat osapuolet ovat perheensä ainoita lapsia, ja eivät he kerta kaikkiaan voi ottaa kotiinsa asumaan neljää vanhusta. Sitten on tietysti niitä tilanteita, joissa iäkkäät vanhemmat itse ovat ehdottomasti sitä mieltä, etteivät ota vastaan lastensa apua. Ja tapauksia, joissa lapset asuvat eri paikkakunnalla kuin vanhempansa. Vanhemmat eivät suostu muuttamaan ja lapset eivät pysty - esimerkiksi siitä syystä, että puolison vanhemmat asuvat sillä nykyisellä asuinpaikkakunnalla. Ei se kuulkaa ole niin yksinkertaista.

No, jostain ja joskus on aloitettava iltapuuhat :( Liian vähän henkilökuntaa ja liian raskaita autettavia, laske siitä yhtälö. Etenkin jos osastolla on sääntö, ettei yökölle jätetä iltapuuhia. Nimittäin yhdellä osastolla jossa keikkailin kolme kuukautta, oli 36 potilasta ja yksi yökkö. Jos tuosta jättää edes 4-6 iltapuuhaa yökölle, voi olla että ne loput odottavat apuaan yli puolenyön. Ja yökkö jos on yksin töissä, on oikeastaan vain turvaamassa yöunia ja tekee sen minkä pystyy. 

Tuon takia hoitajat eivät mielellään jätä iltapuuhia yökölle.