Missä menee inhimillisyyden raja hoitotyössä?

Pakkoko teidän vanhempiannne on laitokseen laittaa, hoitakaa kotonanne niin kuin enne tehtiin.

Fakta on se, että henkilökuntaa on vain liian vähän! Ja meillä ainakin joudutaan aloittamaan iltatoimet aikaisin, jotta voidaan myös taata kaikille hyvää ja laadukasta hoitoa..

Puolustelisin tätä iltapuku -asiaan myös niin, että palvelukoti/hoivakoti tms on nykyisin asukkaan KOTI, jossa on ihan ok olla yöpuvussa (vaikka koko päivän!!). Minä ainakin hengailen kotona pyjama päällä päivälläkin aina silloin kun huvittaa ja on mahdollisuus.

Toiseksi vanha ihminen on yleensä hyvin väsynyt jo aikaisin illalla, meillä osa nukahtaa ruokapöytään klo 19. Siinä kun sitten alkaisit puolinukkuvaa ihmistä pukemaan ja pesemään, WC pöntöllä istumisesta puhumattakaan, niin menisi jo kidutuksen puolelle. On siis ihan asianmukaista, että asukas on ruokapöydästä valmis suoraan yöunille.

Meillä kyllä varmistetaan, ettei kukaan märissä vaipoissa nukkumaan mene. Ja yöhoitajahan sitten kuivittaa suurimman osan, eli ei kenenkään tarvitse olla märissä vaipoissa tuota 14 tuntia...

Suoraan sanottuna.. jos mummo ei tunnista omaisiaan, on täysin vuoteessa ja silmät kiinni 22h/vrk eikä osaa enää puhua, kääntyä tai edes raapia jos kutittaa niin en usko, että ymmärtää onko päivä- vai yövaatteet päällä.

Huonot resurssit.. Liian vähän hoitajia joka paikassa, mutta silti tehdään ihan uskomattoman hyvää työtä. Mulle on ainakin yks hailee onko mun isoisällä pyjamat päällä jo neljältä vai vasta myöhemmin. yövaippa vetää monta litraa pissaa ja niitä tietystí vaihdetaan tarpeen mukaan. Pääasia että vanhuksilla on hyvä ja turvallinen olla, ovat puhtaita, saavat ruokaa ja oikeat lääkkeet sekä pääsevät lämpöiseen petiin nukkumaan. Muista saakin näillä resusseilla tinkiä (jos saadaan lisää hoitajia niin asia on tietty eri). Lisäksi monen vanhuksen unirytmi on ihan eri, unta tarvitaan huomattavasti enemmän joten mennään aiemmin nukkumaan. :) 

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:09"]Ei tuo ole elämää,jos klo 17.00 ollaan yöpuvussa, varmaan tuntuu pahalta omaisista. Laita sinäkin hoitsu omalle kohdallesi!!!!!!!!

[/quote]

Minun työpaikassa hoidetaan kylläkin vanhuksia ei omaisia!! (Vaikka useimmiten omaiset tarvitsisivat eniten sitä hoitoa).

Puhukaa mitä puhutte,laitoksille on alkanut lähtölaskenta.

[/quote]

Laitosmuotoista hoitoa vähennetään suosien kotihoitoa.Laitos on aikansa elänyt,ei tätä päivää. Olen kunnallispolitiikassa.

[/quote]

Ja olet asiantuntija? Nykyisinkään ei laitoshoitoon pääse kuin todella sitä tarvitseva, jos ei itse maksa. Onko ihmimillisempää maata  yksi kotona, jossa hoitaja käväisee kerran- kaksi päivässä? Miten hoidat dementikkoa joka vaeltaa, suljetko hänet kotiinsa vai jätät oven auki niin että hänet löydetään lumihangesta eksyneenä?

Mistä saat hoitajat kotihoitoon, jos vanhustenhoito ei ole muutenkaan kovin arvostettua hoitajien joukossa, kotihoito on ehkä kaikkein vähiten arvostettu, teet raskasta vastuullista työtä yleensä yksin?

Minua se jaksaa ihmetyttää tämä vanhustenhoito keskustelu. Kun tässä nyt on seurannut hommaa jo usean vuoden eri näkökantilta niin kerroppa vaikka sinä AP tai kunnallispoliitikko mikä olisi tähän ongelmaan noin omaisen kannalta ideaali ratkaisu. Eli:

1) Vanhus ei pärjää enää huonon kunnon tai muistisairauden vuoksi kotona. Hänet tuodaan sairaalaan (löydetty harhailemasta tms.). Sairaalassa kuntoa seurataan ja sairauksia hoidetaan, lääkitystä tarkistetaan. Kotihoito aloitetaan/tehostetaan. Omainen ei yleensä ole tyytyväinen sairaalan toimintaan, mutta vanhusta ei omaisen mukaan saisi laittaa enää kotiinkaan, koska ei siellä pärjää. Selitetään omaiselle että kaupunki vaatii sen 3 kerran koekotiuksen, ennen kuin mitään prosessia aloitetaan. Keskustellaan yksityisistä hoivapaikoista tai että omainen jäisi itse hoitamaan vanhusta, mutta kumpikaan vaihtoehto ei kelpaa. Selvä. Kotiin siis.

2) Vanhus on kolme kertaa kokeillut kotona oloa, ei pärjää enää kotona. On jälleen kaupungin sairaalassa. Aloitetaan SAP -prosessi (johon menee aikaa koska sen tekee aina hyvin moniammatillinen työryhmä). Kun vihdoin ja viimein saadaan päätös siitä, että vanhus voidaan sijoittaa johonkin palvelukotiin/hoivakotiin/tuettuun asumiseen, alkaa odotus vapaata paikkaa. Ja koska kaupunki vähentää hoivapaikkoja, ei niitä koteja vapaudu ihan heti. Yhtä paikkaa jonottaa satoja vanhuksia. Kaupungin sairaalassa ollaan sitten se 3-6kk joskus enemmänkin. Noh, omaisellehan sairaala on kauhea paikka (ja varmasti vanhuksellekin, koska sairaalan tehtävä on hoitaa sairauksia, ei toimia hoivakotina). Jälleen omaiselle tarjotaan vaihtoehtoa yksityiseltä sektorilta tai kotoa. Nythän omaisen täytyisi hoitaa kotona vain sen ajan, että hoivapaikka löytyy. Mutta ei kelpaa nämäkään. Selvä. Sairaalassa pysytään.

3) Vihdoin ja viimein (ja jos vanhus on odotuksesta selvinnyt hengissä) on paikka jossakin hoivakodissa tms. Jeee!!! Muutto tulee ja vanhukselle on vihdoin löytynyt loppuelämän koti, jossa on turvassa ja usein elämä virikkeellisempää kuin kotona yksin ollessa. Mutta ei, omainen valittaa hoidosta jatkuvasti. Omaisen tieto, taito, osaaminen ja lahjakkuus on aina paljon paljon parempaa kuin hoitajan tai lääkärin. Hoito on omaisen mielestä ala-arvoista. Omainen saa vanhuksen syömään, liikkumaan ja tarvittaessa vaikka päällään seisomaan. Unohdettu on kokonaan pitkä odotus sairaalassa, kotona olleet ongelmat jne. Ja se että siihen juuri sinun omaisen paikalle on jonottamassa sata uutta tulijaa.

Mikä siinä siis on, että omainen ei koskaan ole tyytyväinen? Ja jos kerran on täydellinen hoitaja, miksi vanhusta ei hoideta sitten kotona?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 23:04"]Pieni,kodinomainen palveluasuminen talo, jossa jokaisella vanhuksella oma huone, omat huonekalut tämä on jo todellisuutta.

[/quote] rahalla saa

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 23:31"]

Minua se jaksaa ihmetyttää tämä vanhustenhoito keskustelu. Kun tässä nyt on seurannut hommaa jo usean vuoden eri näkökantilta niin kerroppa vaikka sinä AP tai kunnallispoliitikko mikä olisi tähän ongelmaan noin omaisen kannalta ideaali ratkaisu. Eli:

1) Vanhus ei pärjää enää huonon kunnon tai muistisairauden vuoksi kotona. Hänet tuodaan sairaalaan (löydetty harhailemasta tms.). Sairaalassa kuntoa seurataan ja sairauksia hoidetaan, lääkitystä tarkistetaan. Kotihoito aloitetaan/tehostetaan. Omainen ei yleensä ole tyytyväinen sairaalan toimintaan, mutta vanhusta ei omaisen mukaan saisi laittaa enää kotiinkaan, koska ei siellä pärjää. Selitetään omaiselle että kaupunki vaatii sen 3 kerran koekotiuksen, ennen kuin mitään prosessia aloitetaan. Keskustellaan yksityisistä hoivapaikoista tai että omainen jäisi itse hoitamaan vanhusta, mutta kumpikaan vaihtoehto ei kelpaa. Selvä. Kotiin siis.

2) Vanhus on kolme kertaa kokeillut kotona oloa, ei pärjää enää kotona. On jälleen kaupungin sairaalassa. Aloitetaan SAP -prosessi (johon menee aikaa koska sen tekee aina hyvin moniammatillinen työryhmä). Kun vihdoin ja viimein saadaan päätös siitä, että vanhus voidaan sijoittaa johonkin palvelukotiin/hoivakotiin/tuettuun asumiseen, alkaa odotus vapaata paikkaa. Ja koska kaupunki vähentää hoivapaikkoja, ei niitä koteja vapaudu ihan heti. Yhtä paikkaa jonottaa satoja vanhuksia. Kaupungin sairaalassa ollaan sitten se 3-6kk joskus enemmänkin. Noh, omaisellehan sairaala on kauhea paikka (ja varmasti vanhuksellekin, koska sairaalan tehtävä on hoitaa sairauksia, ei toimia hoivakotina). Jälleen omaiselle tarjotaan vaihtoehtoa yksityiseltä sektorilta tai kotoa. Nythän omaisen täytyisi hoitaa kotona vain sen ajan, että hoivapaikka löytyy. Mutta ei kelpaa nämäkään. Selvä. Sairaalassa pysytään.

3) Vihdoin ja viimein (ja jos vanhus on odotuksesta selvinnyt hengissä) on paikka jossakin hoivakodissa tms. Jeee!!! Muutto tulee ja vanhukselle on vihdoin löytynyt loppuelämän koti, jossa on turvassa ja usein elämä virikkeellisempää kuin kotona yksin ollessa. Mutta ei, omainen valittaa hoidosta jatkuvasti. Omaisen tieto, taito, osaaminen ja lahjakkuus on aina paljon paljon parempaa kuin hoitajan tai lääkärin. Hoito on omaisen mielestä ala-arvoista. Omainen saa vanhuksen syömään, liikkumaan ja tarvittaessa vaikka päällään seisomaan. Unohdettu on kokonaan pitkä odotus sairaalassa, kotona olleet ongelmat jne. Ja se että siihen juuri sinun omaisen paikalle on jonottamassa sata uutta tulijaa.

Mikä siinä siis on, että omainen ei koskaan ole tyytyväinen? Ja jos kerran on täydellinen hoitaja, miksi vanhusta ei hoideta sitten kotona?

[/quote].  

Voi tämä on niin totta, hyvin kirjoitettu !

Siis kotihoitohan se vasta kauheaa onkin ja niin kaaoksessa kuin olla ja voi. Siellä on ihan samat ongelmat kuin laitoksissakin, mutta vanhus on vuorokaudesta 23h yksin. Kotihoidossa ei ole säädetty lakiin kirjattua hoitajamitoitusta, vaan yhdellä hoitajalla saattaa tosiaan olla se 24 asiakasta aikavälillä 16-21.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3096232/vanhusten-kotihoito-kuilun-partaalla

Vanhusten kotihoito kuilun partaalla

ANNA PAJU

Vanhemmat hoitajat eivät enää jaksa tehdä iltavuoroja. Nuoremmat vetävät urheiluvarusteet päälle ja juoksevat. Eivät silti ehdi tehdä kaikkea. Helsingin kaupunginkotihoidossa vuosia työskennellyt lähihoitaja kertoo, millaista on kotihoitotyön arki. Hän pysyy nimettömänä, koska julkista puhumista ei katsota hyvällä. Syytä olisi.

Kotihoidossa työskennellään kahdessa vuorossa. Iltavuoro loppuu teoriassa kello 22, mutta käytännössä vuorot venyvät ja paukkuvat. Illalla kukaan ei ole jatkamassa meidän töitä ja usein menee töissä puoli kahteentoista illalla. Kun lähtiessään sulkee asiakkaan oven, voi vaan toivoa hänen pärjäävän aamuun.

Kahta samanlaista työpäivää ei ole. Asiakkaita joutuu sairaalaan, kotiutuu sairaalasta, ja heitä kuolee.

Yhtenä päivänä saattaa olla vähän helpompaa, toisena päivänä täysi helvetti. Pahimpia ovat päivät, jolloin emme kiireen vuoksi pysty organisoimaan työtämme ollenkaan.

Aamu toimistolla on yhtä sekasortoa. Emme tiedä, kuinka paljon on asiakkaita ja mitä heidän kanssaan tehdään. Jotta työssä olisi joku mieli, se olisi suunniteltava etukäteen.

Kun käynti yhden asiakkaan luona venyy, toiset joutuvat odottamaan.

Omaiset soittelevat miksei kukaan ole käynyt, että mummo odottaa aamupuuroa ja on jo puolipäivä. Me yritetään hätäisesti ratkaista noita tilanteita. Siirretään suihkutuksia ja muuta sellaista, jota ei ole ihan pakko tehdä.

Joinain päivinä ei ehdi edes pissalle

Ihanne olisi se, että vuorossa olisi vaativia käyntejä keskimäärin kolme ja helpompia neljä. Nyt saattaa aamulla olla 8 – 9 asiakasta ja iltapäivällä saman verran. Siinä ei vaan ehdi tehdä kaikkea. Mutta meillä on niin tunnollisia ihmisiä töissä, että jäävät ylitöihin.

Ei kukaan kehtaa sanoa asiakkaalle, että nyt häivyn ja saat nyt pukeutua itse. Työnantajan on helppo käyttää tätä hoitajien velvollisuudentuntoa hyväkseen.

En ole koskaan nähnyt ”laiskoja hoitajia juoruamassa kahvin äärellä”. Me ei pidetä kahvitaukoja. On päiviä, jolloin en ehdi käydä edes pissalla.

Kiireessä tapahtuu sitten sitä, että asiakkaita on kaatunut, kun hoitajat yrittävät pysyä aikataulussa eivätkä malta esimerkiksi liikkua tarpeeksi hitaasti vanhuksen kanssa. Sellainen tulee varmasti lisääntymään, kun laitospaikkoja leikataan ja kotihoidon asiakasmäärä kasvaa.

On kaunis ajatus, mutta...

On kaunis ajatus, ettei laitosteta vanhuksia. Mutta kukaan ei puhu siitä, miten kaikki kotihoitoon vyöryvät ihmiset otetaan vastaan.

Meillä on paljon asiakkaita, joiden paikka ei ole kotona. He makaavat kroonikkosuojilla peitetyissä sängyissään eivätkä tiedä missä ovat. Tai sitten jalat toimivat, mutta pää ei. Se on vaarallinen yhdistelmä.

Hoitaja käy kolme kertaa päivässä katsomassa, mutta vuorokauteen jää monta turvatonta tuntia.

On kamalaa katsoa esimerkiksi huonokuntoisia pariskuntia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä, tehneet töitä, kasvattaneet lapset.

Sitten kaksi täysin dementoitunutta ihmistä yrittää pitää toisistaan huolta: pukea, nostaa, laittaa ruokaa. Eihän pieniä lapsiakaan jätetä keskenään kotiin pärjäämään!

Dementikkojen jättäminen kotiinsa ilman apua on ihan yhtä vaarallista. He saattavat keksiä ihan mitä vaan. Helloja on päällä ja hanoja valumassa.

Kannatan laitoshoidon karsimista

Kannatan laitoshoidon karsimista, mutta sitä tarvitsevien pitäisi saada helpommin laitospaikka.

Kun laitospaikkaa oikeasti tarvitseva, täysin avuton ihminen laitetaan kotiin, tullaan kierteeseen, jossa asiakas kaatuilee ja satuttaa itsensä ja me soitetaan ambulanssi, joka vie päivystykseen.

Siellä vanhus saattaa joutua odottamaan useita tunteja, jonka jälkeen hänet kotiutetaan. Ja sitten hän taas kaatuu. Ei tällaisessa pompottelussa ole mitään järkeä.

Kotihoidossa on koko ajan huonokuntoisempia ja sairaampia vanhuksia. Meillä on paljon pariskuntia, joista molemmat ovat täysin hoidettavia. Puettavia, talutettavia ja ohjailtavia. Heille täytyy sanoa, että nyt noustaan sängystä, nyt kävellään vessaan.

Yhtenä päivänä kun olin käynyt yli kymmenen vaativahoitoisen asiakkaan luona ilman mitään vessa- tai muitakaan taukoja ja olin tosi uuvuksissa, kysyin esimieheltä, mitä vastaan asiakkaille ja heidän omaisilleen, kun he kysyvät, miksi olen niin paljon myöhässä.

Esimies pyysi, että soittavat hänelle. Parhaassa asemassa ovat ne asiakkaat, joilla on aktiivisia omaisia.

Välillä menen töihin itkien ja välillä lähden töistä itkien. Olen ihan poikki ja päällimmäisenä minulla on riittämättömyyden tunne. Monesti mietin ihan sitä fyysistäkin suoritusta, että miten jaksan tehdä tämän työvuoron.

Olen vaihtamassa alaa

Minun nähdäkseni julkisia palveluja ajetaan vaan alas. Hoidon laatu laskee ja tulevaisuudessa yksityiset palvelut lisääntyvät. Hyvää hoitoa saavat ne, joilla on rahaa. Minimaaliset julkiset palvelut ovat sitten köyhiä varten.

Kuinka pitkään tällainen voi jatkua? Jotain tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.

Nuoret hoitajat vaihtavat alaa, niin olen itsekin tekemässä. En halua olla näkemässä tuota rappiota. Minusta ei ole tekemään työtä noin huonosti. Joudun koko ajan laistamaan omista ja hoitotyön eettisistä periaatteista. Se turhauttaa ja ahdistaa.

Pelkään, että resurssien puutteessa työttömistä pikakoulutetut hoiva-apulaiset laitetaan tekemään myös vaativampia hommia. Kuka on vastuussa, jos tapahtuu hoitovirheitä?

Koko juttu on luettavissa 20.12. ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä. Osta näköislehti Lehtiluukusta.

» Makuuttaminen ei kannata 21.12.2013 09.51

Tokihan voit ottaa äitisi teille asumaan ja hoitaa paremmin

Onneksi on omaishoidontuki ja välittäviä omaisia.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 23:39"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 23:31"]

Minua se jaksaa ihmetyttää tämä vanhustenhoito keskustelu. Kun tässä nyt on seurannut hommaa jo usean vuoden eri näkökantilta niin kerroppa vaikka sinä AP tai kunnallispoliitikko mikä olisi tähän ongelmaan noin omaisen kannalta ideaali ratkaisu. Eli:

1) Vanhus ei pärjää enää huonon kunnon tai muistisairauden vuoksi kotona. Hänet tuodaan sairaalaan (löydetty harhailemasta tms.). Sairaalassa kuntoa seurataan ja sairauksia hoidetaan, lääkitystä tarkistetaan. Kotihoito aloitetaan/tehostetaan. Omainen ei yleensä ole tyytyväinen sairaalan toimintaan, mutta vanhusta ei omaisen mukaan saisi laittaa enää kotiinkaan, koska ei siellä pärjää. Selitetään omaiselle että kaupunki vaatii sen 3 kerran koekotiuksen, ennen kuin mitään prosessia aloitetaan. Keskustellaan yksityisistä hoivapaikoista tai että omainen jäisi itse hoitamaan vanhusta, mutta kumpikaan vaihtoehto ei kelpaa. Selvä. Kotiin siis.

2) Vanhus on kolme kertaa kokeillut kotona oloa, ei pärjää enää kotona. On jälleen kaupungin sairaalassa. Aloitetaan SAP -prosessi (johon menee aikaa koska sen tekee aina hyvin moniammatillinen työryhmä). Kun vihdoin ja viimein saadaan päätös siitä, että vanhus voidaan sijoittaa johonkin palvelukotiin/hoivakotiin/tuettuun asumiseen, alkaa odotus vapaata paikkaa. Ja koska kaupunki vähentää hoivapaikkoja, ei niitä koteja vapaudu ihan heti. Yhtä paikkaa jonottaa satoja vanhuksia. Kaupungin sairaalassa ollaan sitten se 3-6kk joskus enemmänkin. Noh, omaisellehan sairaala on kauhea paikka (ja varmasti vanhuksellekin, koska sairaalan tehtävä on hoitaa sairauksia, ei toimia hoivakotina). Jälleen omaiselle tarjotaan vaihtoehtoa yksityiseltä sektorilta tai kotoa. Nythän omaisen täytyisi hoitaa kotona vain sen ajan, että hoivapaikka löytyy. Mutta ei kelpaa nämäkään. Selvä. Sairaalassa pysytään.

3) Vihdoin ja viimein (ja jos vanhus on odotuksesta selvinnyt hengissä) on paikka jossakin hoivakodissa tms. Jeee!!! Muutto tulee ja vanhukselle on vihdoin löytynyt loppuelämän koti, jossa on turvassa ja usein elämä virikkeellisempää kuin kotona yksin ollessa. Mutta ei, omainen valittaa hoidosta jatkuvasti. Omaisen tieto, taito, osaaminen ja lahjakkuus on aina paljon paljon parempaa kuin hoitajan tai lääkärin. Hoito on omaisen mielestä ala-arvoista. Omainen saa vanhuksen syömään, liikkumaan ja tarvittaessa vaikka päällään seisomaan. Unohdettu on kokonaan pitkä odotus sairaalassa, kotona olleet ongelmat jne. Ja se että siihen juuri sinun omaisen paikalle on jonottamassa sata uutta tulijaa.

Mikä siinä siis on, että omainen ei koskaan ole tyytyväinen? Ja jos kerran on täydellinen hoitaja, miksi vanhusta ei hoideta sitten kotona?

[/quote].  

Voi tämä on niin totta, hyvin kirjoitettu !

[/quote]

Meillä pienellä paikkakunnalla ei onneksi ihan olla vielä noin pitkissä jonossa ja kolmea kotiutustakaan ei tarvita, jonoaikakin on ollut nyt keväällä 29pv. 

Soteuudistusta odotellessa että päästään nauttimaan tasa-arvoisista palveluista!

Lisää valvontaa ja sanktioita.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:14"]Siellä missä mä oon töissä, on meidän osastolla 12 asukasta ja iltavuorossa kaksi hoitajaa. Klo. 17 jälkeen alamme laittaa vanhuksille yövaippoja ja laitetaan sänkyyn. Osa nousee vielä istumaan ennen iltapalaa ja käy vessassa, mutta on myös sellaisia jotka on sängyssä koko ajan. Hoidettavia ja huonokuntoisia on kaikki.

[/quote]

meillä kans yli 20 asukasta ja kolme hoitajaa. Iltahommat aloitetaan klo. 16, lopetetaan klo. 21. Yökkä kyllä vaihtaa vaipan tarvittaessa, antaa leipää yms. Jos nälkä, vie vessaan. Jos haluatte omaiselle seuraneidin, palkatkaa henk. Koht. Avustaja, koska kaupungit eivät yksinkertaisesti halua palkata tarpeeksi hoitajia.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 21:58"]Palvelutalossa tuota ei voi ymmärtää ellei iltavuoro vaihdu juuri silloin klo 17 ja siitä eteenpäin on 1 hoitaja.

Kotihoidossa jos on illalla 12 asiakasta niin pakostakin joku saa lääkkeet klo 17 ja viimeisin 21.30. Hoitaja kun ei voi olla 5 paikassa yhtäaikaa. Se, onko se inhimillistä tai oikein sopii esittää pomoille ja viimekädessä poliitikoille, jotka hoitavat rahan jaon.

[/quote]

Miten sun mielestä vanhainkodin työntekijä voi olla viidessä paikassa yhtäaikaa mutta kotihoidon työntekijä ei voi? Kyllä ovat käyneet saman koulutusohjelman jossa molempien opetussuunnitelmaan on selvästi suunniteltu "samaan aikaan viidessä paikassa työskentely" -osio.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:59"]Suuntaus on kotihoito toisena kodinomainen, pieni asumispalveluyksikkö, pois epäinhimillinen, kolkko ja kammottava laitos.

[/quote]

Nyt on aivan pakko kommentoida!

Itse olen hoitajana työskennellyt vuodeosastoilla ja tällähetkellä siellä ah niin kodikkaassa palvelutalossa... Juttu menee niin että palvelutalon asukkaat ovat kaupungin tai kunnan lypsylehmiä, niillä tehdään rahaa!!

Palvelutaloissa huonompi hoitajamitoitus kuin vuodeosastoilla ja meillä ainakin "hoidetaan" täysiä vuodepotilaita jotka on pitänyt saada

pois vuodeosastolta kun pitkäaikais paikkoja ei saa enää olla!! Palvelutalo= vuodeosasto huonommalla hoitajamitoituksella...

NYT NYT!! Hyvät omaiset: taatkaa läheisellenne hyvät oltavat TEKEMÄLLÄ NE ITSE. Menkää edes pari kertaa viikossa omaisen luokse ja avustakaa päivällisen syönnissä. Sen jälkeen käykää YHDESSÄ ulkoilemassa. Ulkoilun jälkeen auta omaiselle yökuteet päälle ja anna ilatapala.

Ja tähän väliin on turha sanoa että vanhus maksaa saamastaan (tai saamatta jääneestä) hoidosta koska miksi emme haluaisis itse auttaa omiamme? se että joku sanoo vanhusten olevan vanhainkodissa säilössä niin sehän johtuu juurikin siitä että me omaiset emme heitä hoida itse.