Miksi lapselle pitää puhua näin?

Vierailija kirjoitti:

Toinen kommentti vetää loputkin liinat kiinni eikä yhteistyötä synny. Annan samat vaihtoehdot kiukkuisena. Lapsi suurtuu enemmän eikä todellakaan siivoa. Ei anna luonto periksi vaikka tekisi mieli. Siivoan ja lähden kauppaan ja lapsi on kahta enemmän pahalla mielellä.

Oletetaan siis että lapsi on tahallaan sotkenut jotakin. Kuopus täyttää 4-vuotta.

Surullista, että nykyvanhemmilla ei ole enää keinoja pakottaa lasta vastentahtoiseen toimintaan. Ennen vanhaan tuollaisen "en todellakaan siivoa" -lausunnon jälkeen vanhempi olisi osoittanut ovenkarmin päällä olevaa vitsaa, ja sen jälkeen lapselle olisi tullut suorastaan kiire siivota.

Olen kiinnittänyt huomiota tähän rakas-kulta-puheeseen ihan kaupungilla liikkuessani. Mielestäni kyseessä on uusi ilmiö. Omassa lapsuudessani tällaista ei harrastettu, vaikka minulla oli hyvät ja välittävät vanhemmat jotka ilmaisivat kyllä kiintymystään. Vanhempien rakkaudesta ei ollut mitään epäselvyyttä, vaikka he eivät puhutelleetkaan kullaksi. Tuollaiset sanat miellän jotenkin enemmän parisuhteeseen kuuluviksi.

Kutsun myös mistäni rakkaaksi, teenkö siis väärin?

Niin tekopyhän ja naurettavan kuuloista. Yleensä tuollaisilla mammoilla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä pitää kuria vaan kielletään ja kielletään loputtomiin lässyttäen ja kersat nakkaa kintaalla.

Sama pätee parisuhteessa. Puolisolle ei pidä kertoa, että tämä on rakas tai kulta, koska silloin hän saattaa luulla, että on minulle tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Sama pätee parisuhteessa. Puolisolle ei pidä kertoa, että tämä on rakas tai kulta, koska silloin hän saattaa luulla, että on minulle tärkeä.

No siinä tapauksessa ehkä kannattaa hokea sitä rakasta ja kultaa joka välissä, jos ei sano puolisolleen koskaan mitään muuta kuin kiellä tätä jostain. 

Olen tehnyt huomion, että nämä lapset, joiden vanhemmat, poikkeuksetta äidit, kultatrakastelee lapsiaan on keskimääräistä tottelemattomampia ja uhmaavampia kuin ne lapset, jotka saavat selkeän käskyn /ohjeen /pynnön.

Luulen tämän johtuvan siitä, että kultarakas-läsytys harvoin tarkoittaa mitään ehdotonta kieltoa, ohjetta tai vaatimusta. Lapselle sysätään vastuu asiasta ja vanhempi jatkaa lässyttämistä ja lapsi taas valitsee kuunteleeko tai totteleeko ollenkaan.

Jos haluaa lapsen istuvan, niin lapselle sanotaan : "Maija, istu siihen penkille". Toistetaan tarvittaessa. Mutta nämä "kulta, rakaaas, isutuppa kulta tähän, rakaaas. Katoppa kun muutkin istuu. Kultarakaaas, tulisit nyt istumaan, rakaaas. Katos kun ei voi tollein juoksennella, rakaaas. Kultarakaaas, tuleppa nyt, äiti antaa pillimehua kun istut, rakaaas". Joo, tälläistä maanittelua on aivan kauheaa kuunnella ja lapsi ei välitä äidin lätinästä yhtään, ei kuule eikä näe kuin korkeintaan sen pillimehun. Lapsi saa sitten kuitenkin sen mehun ja jatkaa sen kanssa juoksua äidin säestäessä kultarakstelulla sitten sitä temmellystä.

Todella harvoin tapaa perheitä, joissa tätä kultarakastelua harrastetaan, että vanhemmat olisivat johdonmukaisia ja vaatisivat lapsilta sitä mitä lätisevät. Ulkopuolisena kyseinen touhu on todella turhauttavaa ja rasittavaa kuunneltavaa.

Kuuulta, rakaaas!