Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla on ollut kova lapsuus, mutta puoliso on kasvanut pumpulissa?
05.07.2021 |
Tämmöinen tilanne meillä. Minä olen elänyt aika kovan lapsuuden, jota sävytti alkoholismi, epäluotettavat aikuiset ja ylipäänsä pettymykset. Myös kuolema vieraili. Se on aika tavalla kovettanut kuortani ja kyynistänyt. En usko helposti mihinkään kauniisiin tarinoihin tai ihmisiin, koska näen niiden takana usein kusetusta ja ihan suoraa tekopyhyyttä. Pelkään myös henkistä hyväksikäyttöä ja olen varuillani. Tutustuminen ihmisiin ottaa aikansa En kuitenkaan ole kylmä ihminen, mutta haluan vaan pysyä varovaisena.
Puolisoni on taas kasvanut "pumpulissa", minkä johdosta hän on todella luottavainen ja haluaa ajatella ihmisistä hyvää. Se on hänen ihastuttava piirteensä, mutta toisaalta minä olen jatkuvasti peloissani että hän ymmärtämättömyyttään ei käsitä miten pahoja asioita voi tapahtua, ja miten osa ihmisistä on pelkkiä kylmiä saalistajia. Hän ei ymmärrä sitä yhtään. Itse haluaisin pitää perheeni enemmän suojassa, mutta puolisoni on avoimempi.
Tajuaako kukaan mitä haen takaa? Tilanne ahdistaa välillä.
Kommentit (82)
Vaikeaksi varmaan menee kun lapset tulee teini-ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko puolisosi "hyväuskoisuus" saattanut teidät useinkin vaikeuksiin? Veikkaan, että ei. Yleensä toiset ihmiset kun ovat ihan normaaleja, eivät mitään kamalia saalistajia.
Mieheni on vähän samanlainen kuin sinä. Epäilee aina muita ihmisiä. Se on minusta raskasta.
Minua ahdistaisi tuo sinun käytöksesi.
Eiköhän puolisollasi ole kuitenkin ihan normaali järki päässä vaikka pumpulissa on elänyt. Toisaalta tuo sinun käytöksesi ei nyt ihan normaalilta kuulosta.
Ihmiset pystyy todella julmaan ja välinpitämättömään toimintaan. Osa on yksinkertaisesti ympäristölleen haitallisia. Kun tämän tajuaa, osaa suojata itseään. Mutta jos tätä ei tajua, saattaa joutua ongelmiin tällaisten tyyppien kanssa. On hyvä että pitää varansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et ole käynyt omia kipujasi selvästikään vielä läpi.
Suosittelen keskittymään siihen, miten voisit paremmin ja miten saisit käsiteltyä vaikeasta taustastasi johtuvat asiat. Sinustakin voisi tulla (riittävän) avoin, rohkea ja luottavainen. Itse ajattelen, että hyvinvoivan ihmisen ei tarvitse suojautua.
Ymmärrän toki, että on loogista muuttua varovaiseksi noista lähtökohdista, mutta oikeasti, niin ei tarvitse olla. Maailma on pääasiassa ihan hyvä paikka ja ihmiset haluavat hyvää. Saat itse valita, ketä ihmisiä lähipiirissäsi pidät. Tuo suojautuminen ja varovaisuus tulee heijastumaan pehe-elämässä voimakkaasti lapsiin ja pahimmillaan siirtyy peloksi lapsille.
Itse olen alkoholistiperheestä ja käsitellyt omia traumojani n. vuodet 23-37. Voisin sanoa, että nykyään olen aika tasapainoinen:) Elämä tuntuu oikeasti ihanalta ja ihmeelliseltä.
t. N40v
On. Meillä se tosin ilmenee siten, että hän vähättelee kokemuksiani. Hän ei voi käsittää sitä, että kaikilla ei ole ollut helppo lapsuus ja koska hänellä oli =kaikilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pystyy todella julmaan ja välinpitämättömään toimintaan. Osa on yksinkertaisesti ympäristölleen haitallisia. Kun tämän tajuaa, osaa suojata itseään. Mutta jos tätä ei tajua, saattaa joutua ongelmiin tällaisten tyyppien kanssa. On hyvä että pitää varansa.
Näitä ihmisiä on ehkä 1 prosentti väestöstä. Tilastollisesti on aika pientä, että tapaan sellaisen ihmisen, ja päästän hänet vielä lähelleni satuttamaan minua ilman, että hälytyskellot varoittaisivat. Ihminen ei huomaa hälytyskelloja rakastumisen takia, ja siitä tässä esimerkissä ei ole kyse, koska on jo olemassa pariskunta.
Sitten on ehkä 10-20 prosenttia ihmisisitä sellaisia, jotka satuttavat meitä. Mutta se ei johdu pahuudesta, vaan väärinymmärryksistä, joka johtaa oman reviirin puolustamiseen.
Jos ihmisille ei lainaile isoja summia rahaa, ei takaa lainoja, tms. - niin mitä pahaa muut ihmiset voivat sinulle tehdä…?
Meillä oli noin vielä suhteen alussa. Olin iloinen maalaislapsi.
Puolisoni kyynisyys on saanut minutkin havahtumaan realismiin. V**tu mitä paskaa me ihmiset ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläimet ovat jatkuvasti varuillaan, koska jos ei ole, tulee syödyksi. Ja vaikka se kuulostaa kauhealta, ihmisillä on lopulta ihan sama juttu. On monia tapoja "syödä" se uhri, eikä siinä auta mitkään ulkopuoliset tahot. Vain itse voi auttaa itseään ja perhettään. Ei pidä olla vainoharhainen, mutta lapsellinen hyväuskoisuus kostautuu lähes aina. Ja jos ei kostaudu, siellä on yleensä joku varmistamassa tällaisen lapsellisen taustat, ettei hän joudu petojen kitaan.
Saa olla eri mieltä, mutta näin se menee. Paljonko tässä maassa on kiusaamista, väkivaltaa, kusetuksia ja muuta? Paljon. Hyvin paljon. Miksi niin moni viaton lapsi joutuu kärsimään? Koska heillä ei ole suojaa eikä vielä kykyä suojautua itse. Kysykää poliiseilta mitä mieltä he ovat. Kysykää sossuilta mitä mieltä he ovat. Kysykää heiltä, joilta on kusetettu omaisuus tai jotka on ajettu itsetuhoon. Niitä on paljon.
Ymmärrän ja olen samassa tilanteessa. Itse ole niinkään katkera mutta varovainen olen. Toisaalta on tasapainottavaa kun puoliso suhtautuu asioihin levollisemmin. Varsinaisia ongelmia tilanne ei ole koskaan aiheuttanut, tykätään olla omissa oloissamme enimmäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistat lapsesi vielä tuolla menolla ja heistä tulee yhtä pelokkaita kuin sinusta.
Kultainen keskitie on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole käynyt omia kipujasi selvästikään vielä läpi.
Suosittelen keskittymään siihen, miten voisit paremmin ja miten saisit käsiteltyä vaikeasta taustastasi johtuvat asiat. Sinustakin voisi tulla (riittävän) avoin, rohkea ja luottavainen. Itse ajattelen, että hyvinvoivan ihmisen ei tarvitse suojautua.
Ymmärrän toki, että on loogista muuttua varovaiseksi noista lähtökohdista, mutta oikeasti, niin ei tarvitse olla. Maailma on pääasiassa ihan hyvä paikka ja ihmiset haluavat hyvää. Saat itse valita, ketä ihmisiä lähipiirissäsi pidät. Tuo suojautuminen ja varovaisuus tulee heijastumaan pehe-elämässä voimakkaasti lapsiin ja pahimmillaan siirtyy peloksi lapsille.
Itse olen alkoholistiperheestä ja käsitellyt omia traumojani n. vuodet 23-37. Voisin sanoa, että nykyään olen aika tasapainoinen:) Elämä tuntuu oikeasti ihanalta ja ihmeelliseltä.
t. N40v
Se on toki hyvä, että sinä olet löytänyt uskon ihmisiin. Minäkin yritin sitä hetken, kun kävin terapiassa. Lopputuloksena sain kärsiä kun laskin suojaukset kokeilumielessä. Kolmatta kertaa suojaukset eivät tipu, se on varma.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläimet ovat jatkuvasti varuillaan, koska jos ei ole, tulee syödyksi. Ja vaikka se kuulostaa kauhealta, ihmisillä on lopulta ihan sama juttu. On monia tapoja "syödä" se uhri, eikä siinä auta mitkään ulkopuoliset tahot. Vain itse voi auttaa itseään ja perhettään. Ei pidä olla vainoharhainen, mutta lapsellinen hyväuskoisuus kostautuu lähes aina. Ja jos ei kostaudu, siellä on yleensä joku varmistamassa tällaisen lapsellisen taustat, ettei hän joudu petojen kitaan.
Saa olla eri mieltä, mutta näin se menee. Paljonko tässä maassa on kiusaamista, väkivaltaa, kusetuksia ja muuta? Paljon. Hyvin paljon. Miksi niin moni viaton lapsi joutuu kärsimään? Koska heillä ei ole suojaa eikä vielä kykyä suojautua itse. Kysykää poliiseilta mitä mieltä he ovat. Kysykää sossuilta mitä mieltä he ovat. Kysykää heiltä, joilta on kusetettu omaisuus tai jotka on ajettu itsetuhoon. Niitä on paljon.
Minä olen eri mieltä. Olen 53 v, eikä minua ole koskaan kusetettu. Toki elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta ei sen takia, että joku haluaisi minulle ”pahaa”. Ja joo, koen tulleeni epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi eksän pettämisen takia sekä vaikeassa avioerossa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, eivät ne olleet niin vakavia.
Kiusaamistapaukset ovat toki pahoja.
Perusturvallisuus, jos on aina tuettu ja kannustettu niin kyllä sitä on uskallusta ja luottamusta aina.
Ja jos ei niin sitä vain odotellaan milloin taas jotain pahaa tapahtuu ja pitää alkaa selvittään miten sitä selvitään.
Mieheni on syntynyt kultalusikka suussa, joten tiedän. Pitäisi antaa sen kontata omat konttaamisensa, mutta rakkaus ei anna sitä tehdä, vaan aina tulee kyllä sanottua miten minkänkin asian kanssa sitten voi pahimmillaan käydä. Yrittää säästää sitä rakasta ihmistä pettymyksiltä.
Kertokaa nyt esimerkkejä, millaista pahuutta olette kohdanneet? Siis kotiolojen jälkeen. Ja jättäkää pois rahan lainaamiseen ja takauksiin liittyvät asia, sillä ne ovat omaa tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on syntynyt kultalusikka suussa, joten tiedän. Pitäisi antaa sen kontata omat konttaamisensa, mutta rakkaus ei anna sitä tehdä, vaan aina tulee kyllä sanottua miten minkänkin asian kanssa sitten voi pahimmillaan käydä. Yrittää säästää sitä rakasta ihmistä pettymyksiltä.
Voisitko sanoa esimerkkejä miltä pettymyksiltä? Onko hän jäänyt jotenkin lapsen tasolle.
Itse olen pumpulissa kasvanut ja elänyt helppoa ja turvallista elämää, mutta kyllä mulla on järki päässä enkä olen tyhmän sokea.
Hanki tasoistasi seuraa, ja miehesi samoin.
Ymmärrän, mitä tatkoitat, mutta en ymmärrä, mikä tuossa ahdistaa.
Anna puolison olla avoin ja ole sinä se taustavahti, ettei mikään mene pieleen. Kaikki ihmiset ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan.