annatteko miesten nukkua?

Meillä minä nukun aamuisin pitkään. Mies on luonnostaan aamuvirkku ja lisäksi hän arkisin vie lapsen päiväkotiin, koska päiväkoti on hänen työmatkansa varrella, ja minä kuljen bussilla, niin tavaksi on tullut, että hän on päävastuussa arkisin aamutouhuista ja sama on arkena. Ollaan puhuttu selväksi asia, ja hän haluaa näin, koska tosiaan on aamuvirkku ja kokee aamut tärkeäksi hänen ja lapsen laatuajaksi. 
Tosin hän näin lomalla vetää semmoiset kahden tunnin päiväunet ja arkisinkin töitten jälkeen nukkuu tirsat eli hän sit kompensoi siten. 

Annan ja vastineeksi mies antaa mun nukkua päivällä.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 12:13"]

Kyllä meillä nukkuu se joka unta enemmän tarvitsee. Nykyään kun lapsi ei enää herättele, noustaan kyllä koko perhe viikonloppuisin aika aikaisin, niin ehditään tehdäkin jotain. Oletteko te ihmiset aina kotona? Kyllä me ulkoillaan ja harrastetaan perheenä jo ennen lapsen päiväunia. Ihan ihmeemiehiä ootte kyllä löytänyt.

[/quote]

No me ei vapaapäivänä lähdetä juuri mihinkään ennen puoltapäivää vieläkään, vaikka oltais heräiltykin ajoissa (klo 9).

Jos minä nukuin, niin mies kyllä kykeni hoitamaan kodin pikku kunnostuspuuhia, pihahommia, lehden lukemista ja vahtimaan lasta yhtäaikaa. Jätti sitten ne enemmän keskittymistä vaativat myöhempään ajankohtaan.

-9 ja 22-

[/quote]

Jokainen perhe toki tavallaan. Meillä keskitytään kaupunkielämään pihahommien sijasta. Mutta lähinnä ihmettelin näitä, joilla miehet nukkuu pitkään iltapäivään, ei siinä paljon ehditä perheen kesken tehdä ja päivät kuluu kotona.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:39"]Viikonloppuisin toinen nukkuu lauantaina, toinen sunnuntaina. Lomalla vaihtelemme parin päivän välein, kumpi nousee lasten kanssa. Toimii.

[/quote]

Juuri näin. Miten helvetin vaikeaa joillakin voi olla lastenhoito?

Yleensä laitan lapset herättelemään miestä viimeistään kymmeneltä viikonloppu-aamuisin, mikä mielestäni kohtuullista aikuisille ihmisille. Toki joskus olosuhteista riippuen annan nukkua pidempään, tai jos tarvitsen itse jotain apua, niin sitten herätellään aikaisemmin..

Mies yleensä antaa vapaapäivinään mun nukkua, pyytämättä. 

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:19"]

annan, koska en enää jaksa taistella.

Mies taas ei anna minun nukkua. Lapsi laittaa nukkumaan klo 21, minä kli 22-23. Mies tulee herättämään minut klo 00-02 koska haluaa seksiä. Sen jälkeen ei tule heti uni.. klo 04-05 herään kun mies kolistelee keittiössä yms, katsoo elokuvaa myöhään jne. Klo 06.30 herään kun mies tulee nukkumaan ja pyörii ja ähisee. Sitten en saa unta. Tai jos saan, niin lapsi herättää klo 08-09.

Tämä siis toistuu joka viikonloppu ja lomalla. Mies nukkuu tyytyväisenä klo 14-16 saakka.

Viikolla mies tulee klo 01-02 vaatimaan seksiä, ja hyppii ylös syömään tunnin välein ja herään siihen aina. Minulla arkena herätys klo 06.30, miehellä klo 09-11.

Kun lapsemme oli vauva, valvoin ekan vuoden lähes kokonaan. Jompikumpi piti hereillä aina.

Kiitos avautuminen.

Mies on kahden firman toimari, pääasiassa vaan vällyilee kun muut hoitavat työt.

Aina kun lähtee työmatkalle, nukun kuin tukki.

[/quote]

Miksi et sano ettet halua seksiä tuohon aikaan? Miksi suosut??

[/quote]

Sanon aina ettei nyt, haluan nukkua! Sitten vonkaa ja pitää hereillä/puskee päälle niin kauan että annan.. ja jos siinä vaiheessa suutun ja työnnän pois, niin raivostuu ja valvottaa vielä enemmän. Epäilee mm.että olenko pettänyt kun ei seksi maistu..

Mieheni on aamu-uninen, ja lisäksi hänen unensa on todella syvää.  Tämä oli tiedossa jo, ennen kuin saimme lapsen. Niin olen periaatteessa minäkin, mutta olen aina ollut kuitenkin meistä kevyempi nukkuja, ja pystynyt nukkumaan päiväunia ilman, että olen koko loppupäivän tokkurassa. Nyt, kun olen vielä lapsen kanssa kotona, olen siis pääsääntöisesti antanut miehen nukkua vapaapäivinä niin pitkään kuin hän haluaa, koska voin itse ottaa päiväunet vauvan kanssa. Tämä tulee kyllä väkisin muuttumaan, kun palaan töihin. Minulla on viikonlopputöitä, miehellä ei. Siitä, että annamme toisen nukkua pitkään viikonloppuina, joina olemme kumpikin kotona, on sovittu myös jo. 

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 14:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 11:19"]

annan, koska en enää jaksa taistella.

Mies taas ei anna minun nukkua. Lapsi laittaa nukkumaan klo 21, minä kli 22-23. Mies tulee herättämään minut klo 00-02 koska haluaa seksiä. Sen jälkeen ei tule heti uni.. klo 04-05 herään kun mies kolistelee keittiössä yms, katsoo elokuvaa myöhään jne. Klo 06.30 herään kun mies tulee nukkumaan ja pyörii ja ähisee. Sitten en saa unta. Tai jos saan, niin lapsi herättää klo 08-09.

Tämä siis toistuu joka viikonloppu ja lomalla. Mies nukkuu tyytyväisenä klo 14-16 saakka.

Viikolla mies tulee klo 01-02 vaatimaan seksiä, ja hyppii ylös syömään tunnin välein ja herään siihen aina. Minulla arkena herätys klo 06.30, miehellä klo 09-11.

Kun lapsemme oli vauva, valvoin ekan vuoden lähes kokonaan. Jompikumpi piti hereillä aina.

Kiitos avautuminen.

Mies on kahden firman toimari, pääasiassa vaan vällyilee kun muut hoitavat työt.

Aina kun lähtee työmatkalle, nukun kuin tukki.

[/quote]

Miksi et sano ettet halua seksiä tuohon aikaan? Miksi suosut??

[/quote]

Sanon aina ettei nyt, haluan nukkua! Sitten vonkaa ja pitää hereillä/puskee päälle niin kauan että annan.. ja jos siinä vaiheessa suutun ja työnnän pois, niin raivostuu ja valvottaa vielä enemmän. Epäilee mm.että olenko pettänyt kun ei seksi maistu..

[/quote]

Miksi ette puhuisi tuosta että et tahdo kännistä miestä kourimaan?

Jos seksi on sinulle paikka ettet tahdo herätä yöllä siihen niin sanot niin ja sitten keskitytte siihen että nauttisit seksistä. Olisit aloitteellisempi ja tekisitte asioita jotta sinäkin tuntisit halukkuutta.

Näitä asioita ei kannata niputtaa eri asioihin. Jos tuntuu arki puuduttavalta, niin ettei seksiin riitä panokset niin jotain muuta voi koittaa kuin pilata oma seksielämänsä. Miksi seksi olisi "miehen oikeus"? Kyllähän meillä jokaisella on oma seksielämä ja seksuaalisuus. Ymmärrän kyllä mitä on väsymys kun arki viiden pienen lapsen kanssa puuduttaa, muttei kannata liikaa sotkea asioita keskenään ja tuolloin olen tehnyt ihan tietoisesti työtä omien halujen ja seksielämän piristämiseksi ja sitten taas toisaalta tehnyt ratkasuja esim. pyykkihuollon tai tiskien laittamisessa tai ihan yleisessä sekamelskassa tai vaikkapa siinä miten saan omaa aikaa. Kaikki ne liittyy toisiinsa ja sitten taas ei liity mutta se on sitä arkea, väsymystä, sitä tympääntymistä ja jos ei osata puhuakaan eikä päästä kompromisseihin niin ongelma ei ratkea vaan saattaa vaan huonontua ja naisen kyttääminen miehen löhöilyyn vaan kurjenee. 

Ei me voida sanoa että miten myöhään toinen saa nukkua. Mutta ainakin oma suhde mieheeni on sellainen että me ollaan muunneltu arkea ja koitettu helpottaa sitä. Miksi jatkaa jotain joka ei toimi? Tai jos mies ei voi sitten rentouttaa itseään muuten kuin pilaamalla kumppaninsa päivät ja yöt niin varmaan kannattaa pohtia mitä parisuhde meinaa ja mennä terapiaan tai jutella neuvolaterapiasta niin saatte arjen kuntoon.

Mutta onhan tuossa nyt selvästi nähtävissä tilanne että jotain tarttis tehdä. Ja sehän sen määrittelee että sinä et enää viihdy teidän arjessa. Jos mies tulee kännissä vonkaamaan niin eihän siinä ole kyse siitä ettet anna -vaan sinä et tahdo kännistä ukkoa panna. Miksi pitäisikään? Ei sillä että kostat miehen juomiset vaan et tahdo sitä kännissä. Mutta pidä huoli että saat sinua tyydyttävää seksiä muutoin!

Ja jos ukko nukkuu tähän aikaan päivästä niin älä odottele että mies herää ja sitten vasta alatte tekemään. Ainakin itse olisin saattanut ottaa ja lähteä johonkin reissuun lapsien kanssa ja tullaan sitten joskus..

[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 12:47"]

Mutta eihän parisuhde ole vapaus toiselle, vaan kompromisseja ja joustoa toisenkin halujen ja toiveiden eteen. Mitä sinä taas sallit kumppanillesi? 

[/quote]

Jos parisuhteessa joutuu kovasti tekemään kompromisseja, se ei ehkä ole se oikea parisuhde. Hyvässä parisuhteessa kumpikin saa, mitä haluaa. Minusta on parasta, kun kumpikin ilmaisee mahdollisimman selvästi omat tarpeensa ja henkilökohtaiset rajansa. Niiden pohjalta on sitten mahdollista neuvotella. Pidän halveksittava sellaista, että annetaan periksi jossakin itselle tärkeässä asiassa ja sitten kyräillään ja uhriudutaan jälkeenpäin. Jos ei ole valmis kunnioittamaan toisen ehtoja, ei varmaankaan kannata suostua ehdotukseen.