Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon huonoa käytöstä pitää sietää, kun itsellä menee vihdoin hyvin ja toisella huonommin?
04.07.2021 |
Otsikossa jo tulikin. Lyhyesti: elämäntaipaleeni alku oli haasteita täynnä, mainittakoon huostaanotto ja kasvaminen lastenkodissa. 18-vuotiaana jouduin asunnottomaksi, ketään ei kiinnostanut ja bunkkasin mm. teltassa ja nukuin rappukäytävissä. Sanotaan näin, että elämä oli oikeasti kovaa. Opiskelin kuitenkin kovalla työllä (ja ikätovereita hitaammin ja myöhemmin sattuneesta syystä) hyvään ammattiin, on perhe, työ ja asiat hyvin.
Sukulaiset, joille on käynyt käänteisesti eli lähtökohdat vaikuttaa olevan ok, on tullut myöhemmin eroja, mielenterveyongelmia, ongelmia lasten kanssa. Nyt tuntuvat kohtelevan mua tylysti, jopa tiuskien. Tätä on jatkunut siitä asti kun heille selvisi mun valmistuneen ja saaneen töitä. Ihan neutraalisti senkin ilmoitin kysyttäessä, koska tiedän miten inhottavaa on kun itsellä ei mene hyvin ja joku leuhkii. Eli en ole leuhkinutkaan, mikä tämän selittäisi.
Tulee ihme vi ttuilua, esim. miehen siskolta, kun vietiin juhannustuliaisia yhteiseen tapaamiseen, oli hyvää lihaa, salaattia ja muuta. Hän sanoi pöydässä, että kukas se eniten tienaakaan täällä, eikä edes juomiin osallistu! Emme käytä alkoa, joten se jäi viemättä, mutta kaikkea muuta oli paljon. Tuo "kuka se eniten tienaakaan" tulee melkein joka tapaamisella.
Omat sisarukseni, jollain tapaa syrjäytyneitä, lähettävät viestejä että tarvitsisivat kaikenlaista. Milloin puolisolle lahjaa tai itselle jotain, eikä Kela maksa. Mulle tulee olo, että he haluaisivat mun tukevan heitä taloudellisesti kun mulla "sitä rahaa piisaa". Jos kysyn kuulumisia tai muuta kuin heidän rahallisista tarpeistaan, ei mulle enää vastata mitään tai jotain "ok".
Voinko sanoa jo vastaan ja olla yhtä v ittumainen ja tiuskia? Kuinka paljon pitää ns. hyväosaisena kestää muiden pahan mielen purkauksia? Tuntuu, että mulla on velvollisuus ottaa tuota käytöstä vastaan, koska heillä asiat kurjemmin.
Kommentit (14)
Sinä kasvoit lastenkodissa ja muut sisaruksesi eivät. Missä vaiheessa teille rakentui sisarusvälit, vai ylläpidettiinkö niitä koko lapsuusaikasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään sinun ei pidä sietää keljuilua yhtään. Ei kukaan sinun puolestasi aseta rajoja sille, miten sinua saa kohdella, sinun on itsesi ne asetettava.
Eli: "me toimme ruokaa, koska emme alkoholia itse juo, ja pidän kommentontiasi aika asiattomana".
Tai: "jos nyt siis pyydät minulta rahaa, niin vastaus on ei - ja pidän loukkaavana, että olet minuun yhteydessä vain pyytääksesi rahaa. Sinua ei kiinnosta edes kysyä kuulumisiani, ja se on tökeröä".
Älä vittuile tai tiuski, mutta pane sukulaisesi aisoihin. Sinä et kyllä varmasti ansaitse niin paljon, että sinulla olisi varaa elättää muita - progressiivinen verotus tasoittaa kyllä tuloeroja sen verran tehokkaasti ja verotuksen kautta maksat jo muutenkin Kelan tuilla asuvien sisarustesi elatusta.
T. Viiden tonnin bruttopalkka, 3200 euron nettopalkka
Vierailija kirjoitti:
Sinä kasvoit lastenkodissa ja muut sisaruksesi eivät. Missä vaiheessa teille rakentui sisarusvälit, vai ylläpidettiinkö niitä koko lapsuusaikasi?
Ei ole kovin läheisiä välejä, eikä niiden lämmittäminen tunnu onnistuvan, koska ns. normaalit puheenaiheet eivät ota tuulta alleen. Minuun ollaan yhteydessä kun tarvitaan rahaa.
Olen vanhin, ja sisarukseni syntyvät minun jälkeeni, osa heistä oli pidempään vanhempien kanssa kuin toiset, heitä "koekotiutettiin" muutamaan otteeseen, mikä ei onnistunut. Minä en halunnut enää takaisin, kun sitä joskus kysyttiin, koska vaikka laitoskoti oli laitos, se oli turvallinen paikka, jossa ei lyöty eivät aikuiset olleet humalassa. Lopulta olemme kaikki sisarukset lähteneet omillemme sijoituksesta. Osa muutti takaisin vanhemmille 18-vuotiaina, ja syrjäytyvät siellä yhdessä koko porukka. Minä lähdin mieluummin tosiaan sinne telttaan kuin tuohon luolaan. Se lienee yksi tekijä, miksi selvisin veronmaksajaksi ja he eivät.
Nro 2: lämmin kiitos! :)
---
Taloudellinen puoli ei ole ainoa nälvimisen aihe, vaan lapsistakin saa kuulla. Meidän lapset ovat kuulemma syntyneet kilteiksi ja helpoiksi. "Älkää vaan luulko olevanne hyviä kasvattajia, heh heh." Vaikka lapset osaavat käyttäytyä suht ok, pärjäävät koulussakin ok, niin haasteensa heilläkin on ollut. Enkä ole kertonut, kuinka monta sataa tuntia olen lukenut lastenkasvatusoppaita, hakenut tietoa ja käynyt terapiassa, jotten olisi samanlainen vanhempi kuin omani. Kyseenalaistanut itseäni, teenkö sittenkään oikein. Sanoittanut, ollut läsnä ja lohduttanut, mikä sekin oli suvun mukaan väärin, koska lapsia ei saa kääriä pumpuliin. Käly jopa korotti ääntään mulle, miten pilaan meidän lapset pehmoilemalla.
Heidän omat tukistetut ja luunapitetut lapsensa oireilevat kuka mitenkin, plus ne synnynnäisesti vaikeat ja hankalat, joiden äidit vetivät tupakkaa ja kaljaa heitä odottaessaan. Tästäkään en ole koskaan mitään kommentoinut, mutta joskus tekee mieli antaa takaisin. Oisko jotain tekemistä Viljamin koulupudokkuudella, päihdeongelmalla, persoonallisuushäiriöillä, adhd:lla, masennuksella ja skitsofrenialla sen kanssa, että äiti oli odottaessaan useammin päihteissä kuin selvänä. Mutta en tietenkään ole näin ilkeä enkä sano.
Jossain sen rajan vaan täytyy kulkea, kuinka paljon meidän "yläluokkaista kokomuuslaista ökyperhettä" saa solvata. Ollaan siis keskituloisia taviksia.
Ei yhtään tietenkään. Se että sinä olet selvinnyt ja saanut itsellesi hyvän elämän ei oikeuta minkäänlaiseen huonoon käytökseen sisaruksiltasi tai keneltäkään muultakaan. Sinuna viilentäisin välit siihen kerran vuodessa lähetettävään joulukorttiin. Se riittää oikein hyvin yhteydenpidoksi.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään sinun ei pidä sietää keljuilua yhtään. Ei kukaan sinun puolestasi aseta rajoja sille, miten sinua saa kohdella, sinun on itsesi ne asetettava.
Eli: "me toimme ruokaa, koska emme alkoholia itse juo, ja pidän kommentontiasi aika asiattomana".
Tai: "jos nyt siis pyydät minulta rahaa, niin vastaus on ei - ja pidän loukkaavana, että olet minuun yhteydessä vain pyytääksesi rahaa. Sinua ei kiinnosta edes kysyä kuulumisiani, ja se on tökeröä".
Älä vittuile tai tiuski, mutta pane sukulaisesi aisoihin. Sinä et kyllä varmasti ansaitse niin paljon, että sinulla olisi varaa elättää muita - progressiivinen verotus tasoittaa kyllä tuloeroja sen verran tehokkaasti ja verotuksen kautta maksat jo muutenkin Kelan tuilla asuvien sisarustesi elatusta.
T. Viiden tonnin bruttopalkka, 3200 euron nettopalkka
Jep. Olen ymmärtänyt, että kun elää tuilla ja yhteiskunnan marginaalissa (myös ideologisesti), tavallista elämää viettävät keskipalkkaiset voivat näyttää rikkailta ja hyväosaisilta, joilla ei ole mitään vaikeuksia, tai ne ovat luokkaa kynsi katkesi. Ei olla tavallaan realiteeteissa. Etenkin jos sellainen on lähipiirissä, saa helposti porvarin leiman, joka ei ymmärrä köyhän elämää. Sellaisten viittaa tunnen itselleni soviteltavan.
Olen leuhkiva paskiainen jos ostan kalliimman asunnon kuin heillä on, tai ylipäätään omistusasunnon kun toiset elävät kaupungin vuokraluukussa koko elämänsä. Jos heidän kutsuu kylään, voi olla, ettei minulle esimerkiksi puhuta kuin tuhahtelemalla. Pöydässä draamaillaan, että ohhoh oikein Dominoita, voi että sentään, hyvä kun itsellä varaa ostaa kerran kahteen vuoteen halpiskeksipaketti, ettei ole ruokarahasta pois. Kun en kutsu, olen niin ylpeä etten halua tuntea heitä köyhiä. Miten vaan, aina menee väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 jatkaa:
Vaikuttaa siltä, että olet välittävä vanhempi. Lastenkasvatuksesta nyt saa koko ajan neuvoja kaikilta, älä niistä välitä. Joko liian tiukkaa tai liian löperöä kasvatusta, liikaa tai liian vähän huomiota ja tukea, liikaa tavaroita tai jotain puuttuu. Yritä kuitenkin muistaa, että sinä olet näkyvä esimerkki siitä, mitä kaikkea sukulaisesi eivät itse ole saaneet ja missä eivät ole onnistuneet. Viha ja katkeruus on helpompi peilata sinuun kuin harrastaa itsetutkiskelua ja ymmärtää omat virheet ja puutteet. Joten ihan järkevää, ettet sen kummemmin kommentoi, siitä tulee vain riitaa, jossa ei voittajia ole. Ennemminkin poistu taistelukentältä. Yritä täyttää sisarusten puute hankkimalla hyviä ystäviä ja rajoita yhteydenpito juuurikin niihin joulukortteihin. Jos kuitenkin haluat jotain yhteyttä pitää, sinun on pakko opetella asettamaan rajoja. Oot jo lukenut kaikki lastenkasvatusoppaat, joten mars takaisin kirjastoon ja lue seuraavaksi rajattomuudesta ja itsehoito-oppaita onnellisesta elämästä! Ei sun tarvitse tollaista sietää. Ole ylpeä itsestäsi, voit pitää pääsi pystyssä saavutustesi vuoksi.
Äskeinen ei ollutkaan 2 vaan 1. Sori.
Puuttumisesta vielä: jos tiedät sisarustesi pahoinpitelevän lapsiaan (tukistukset, luunapit), tee lastensuojeluilmoitus. Oma taustasi kuulostaa todella rankalta, joten varmasti haluat suojella muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2 jatkaa:
Vaikuttaa siltä, että olet välittävä vanhempi. Lastenkasvatuksesta nyt saa koko ajan neuvoja kaikilta, älä niistä välitä. Joko liian tiukkaa tai liian löperöä kasvatusta, liikaa tai liian vähän huomiota ja tukea, liikaa tavaroita tai jotain puuttuu. Yritä kuitenkin muistaa, että sinä olet näkyvä esimerkki siitä, mitä kaikkea sukulaisesi eivät itse ole saaneet ja missä eivät ole onnistuneet. Viha ja katkeruus on helpompi peilata sinuun kuin harrastaa itsetutkiskelua ja ymmärtää omat virheet ja puutteet. Joten ihan järkevää, ettet sen kummemmin kommentoi, siitä tulee vain riitaa, jossa ei voittajia ole. Ennemminkin poistu taistelukentältä. Yritä täyttää sisarusten puute hankkimalla hyviä ystäviä ja rajoita yhteydenpito juuurikin niihin joulukortteihin. Jos kuitenkin haluat jotain yhteyttä pitää, sinun on pakko opetella asettamaan rajoja. Oot jo lukenut kaikki lastenkasvatusoppaat, joten mars takaisin kirjastoon ja lue seuraavaksi rajattomuudesta ja itsehoito-oppaita onnellisesta elämästä! Ei sun tarvitse tollaista sietää. Ole ylpeä itsestäsi, voit pitää pääsi pystyssä saavutustesi vuoksi.
Kiitos paljon viesteistäsi, niistä on apua tilanteen jäsentelyssä, helpompi rakentaa jonkinlaista ehjää kuvaa ja kokonaisuutta. Ymmärtää, mistä tässä kaikessa on kyse, kun tuntuu pahalta ja oudolta. Mikä vaikuttaa mihinkin.
Tuon vihan ja katkeruuden tunteen ymmärrän hyvin, koin sitä samaa hyvin voimakkaasti sinä kesänä, jonka asuin ulkona. Vihasin jopa lehdenjakajaa, joka jakoi Hesaria. :D Hyväosaisten rikkaiden lehteä, jonka lukijat eivät tajua mitään huono-osaisten elämästä. Selasin kerran Hesaria lehtiroskiksessa, mikä vahvisti entisestään käsitystäni. Mutta tutkin tätä ajatusta ja työstin aktiivisesti silloinkin, miksi ajattelen näin. Hain kirjastosta vähän self help- ja mielenterveysoppaita samalla kun latasin salaa puhelinta, täytyy suunnata sinne nyt uudestaan.
Se lähtökohta, josta olet päässyt pitkälle on ihan sama lähtökohta kuin sisaruksillasi. Niinpä sisaruksillasi on yhtä lailla maailma avoinna ja mahdollisuudet tarjolla kuin sinullakin. Kenenkään ei tarvitsisi olla toista huonompi ja köyhempi, mutta sisaruksesi ovat ihan itse elämäntiensä valinneet siinä kuin sinäkin teit erilaisia valintoja hyvin nuoresta iästäsi alkaen
Vaikutat älykkäältä ihmiseltä, joka on osannut pitää itsestään huolen niin kuin kieltäytymällä muuttamasta takaisin vanhempiesi luokse. Osasit järkeillä, mikä on sinulle tervein ja turvallisin elinympäristö. Jo se kertoo, miten vahva luonne sinulla onkaan.
Niinpä se määrä odotuksia ja vaateita, joita sisaruksesi sinulle suoltavat kertoo myös sisaruksiesi vastuuntunnosta ja heikoista taidoista selvitä arjessaan. He hakevat koko ajan jotakin ja jonkun, jonka pitäisi hoitaa asiat heidän puolestaan. Ja jos sinua ei olisi he etsisivät jonkun muun, jolle voi esittää rahapyyntöjä ja rähistä korvauksista mökkijuomista.
Et ole vastuussa sisaruksistasi saati vanhempiesi kasvatuksesta. Sinun ei tarvitse kuunnella heidän puheitaan. Vedä rajasi, mitä suostut ottamaan vastaan. Minimoi vierailuaikasi niin, että se mitä ehditte olemaan yhdessä on mukavaa kuin lähtisit lopulta pois pahoilla mielin.
Et voi muuttaa sisaruksiasi, joten eiköhän elämäsi ole muutenkin aivan hyvää kaikessa siinä mitä olet nyt saanut aikaiseksi? Sisarukset rämpikööt ongelmissaan ja jos haluat auttaa tee se tarkalla harkinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa on mukavia, ystävällisiä ja toisia arvostavia ihmisiä.
Perheesi käytös on noloa.
Etsisin uuden perheen hyvistä ystävistäsi.
Kannattaa sulkea suunsa eikä kertoa edes sukulaisille.
Minäkin olin 20 vuotta se köyhin ja onnettomin. Ennustettiin huonoa tulevaisuutta lapsillenikin.
Toinen on menestyvä aikuinen ja toinen huippuopiskelija. Rahatilannekin parani erään ”sattuman” kautta.
Töitä piisaa ja niistä maksetaan hyvin.
En jatka kehulistaa, vaikka aihetta olisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vaikuttaa siltä, että sisaruksiltasi/sukulaisilta on noinkin rankkojen elämänvaiheiden seurauksena jäänyt käytöstavat ihan oppimatta. No, mitenpä niitä olisi noissa oloissa oppinut. Ap näköjään harjoitellut, kun osaa kauniisti kiittää ❤️
Mutta heiltä on jäänyt myös syntymättä vahva tunneside omaan sisarukseen eli sinuun. Olet vain mahdollinen resurssi, johon voi halutessaan projisoida omaa vihaa ja katkeruutta ja jota voi kupata, ilman että omatunto kolkuttaisi. Ja jolle voi sanoa rumasti. asenne on näköjään se, että yhteiskunnan tehtävä on maksaa kaikki, ja jos ei maksa, niin jonkun, jolla sattuu rahaa olemaan. Vaikka keskituloisilla varmaan rahat menee ihan sen oman perheen hyväksi. Ihan oikeasti nauroin ääneen niille dominokekseille. kylläpä te olettekin vihreällä oksalla ja hyväosaisia, kun vallan merkkituotekeksejä tarjoatte. Nyt hei oikeesti. Älä tollaisia lapsellisia narisijoita enää kahville kutsu. Mieti, mikä rähäkkä, jos tarjoat suklaakonvehteja! Jos he jättäisivät päihteet pois, sillä rahalla saisi jo aika monta keksipakettia lapsille. Valinta tuokin.
Onpa ikävää kohtelua sukulaisilta!
Itselläni on vähän samankaltaisia kokemuksia. Alku elämälle on ollut kaikkea muuta kuin kannustava ja turvallinen. 16-29 ikävuodet menivät jossain määrin sekoiluun, mutta ennenkaikkea tavallisen elämisen opetteluun ja itseluottamuksen keräämiseen. Olen opetellut päivärytmin ylläpitämistä, käytöstapoja, oman talouteni hoitoa, lämpimän ruuan syömistä päivittäin, vieraisiin ihmisiin tutustumista suht ennakkoluulottomasti ja ihan vaan omien puolieni pitämistä. Itselläni ei ole ollut ketään keneltä tarvittaessa kysyä luottamuksella neuvoja elämisen opetteluun, kun oikeita neuvoja ja esimerkkiä en vanhemmiltani koskaan saanut.
Olen ollut suvun "reppana" aina, pienituloinen, arka ja varmasti lapsellinen ja mihinkään kuulumaton sukulaistyttö, jolle hymähdetään ja piilovittuillaan kun olen tämmöinen ajopuu ja taivaanrannan maalari haihattelija. En ikinä uskonut ajavani ajokorttia, löytäväni pysyvää kotia, saavani vastuullista työpaikkaa ja pääseväni unelmieni korkeakouluopintoihin.
Nyt kun minulla on pari vuotta mennyt hyvin, eli on omakotitalo, pidempi vakaa parisuhde työssäkäyvän miehen kanssa, ajokortti ja itseluottamusta, olenkin yhtäkkiä aggression ja juoruilun kohde. Laskelmoiva yhteiskunnan kiipijä ja kuulemma "keplotellut" itselleni hyviä asioita elämääni.
Olen myös vähentänyt roimasti alkoholin käyttöäni, sillä en pidä siitä millaiseksi muutun päihtyneenä. Nyt olen "liian hieno ja ylpistynyt".
Vaikken missään palatsissa asukaan ja tienaan alle tonnin kuussa.
En siis sovi enää siihen muottiin jossa minua on aina yritetty pitää (ja jossa olen aiemmin antanut muiden itseäni pitää) ja se suututtaa sukuani ja joitakin vanhoja kavereitani.
Olen pirun onnellinen ja tyytyväinen elämääni tälläisenäänkin. Mietin vain, voinko vain sanoa välit poikki sukuuni ja ainaisiin vittuilijoihin. Jotkut eivät vain halua hyväksyä sitä, että olen onnistunut kääntämään vaikeudet voimavarakseni ja opetellut onnistumaan ja hyväksymään mitä eteen tulee.
Vastauksena kysymykseesi ’kuinka kauan’: ei enää yhtään. Vastaat kyselyihin suoraan, alkuun mielellään kohteliaasti, että sinulla ei ole mahdollisuutta tukea taloudellisesti. Tollaisessa yhteisillallisessa sanot nätisti, että alkoa en käytä enkä siksi tuo, mutta muutoin tarjoan mielelläni nämä ruoat. Älä lähde selittelyiden tielle. Voit myös kertoa, että sinua harmittaa, kun yhteyttä otetaan vain hyötymisen toivossa. Aseta rajat, tänään on just hyvä päivä tehdä niin!
Onnittelut valmistumisen ja työpaikan johdosta!