Harkitsen eroa koska mies on muuttunut saamattomaksi
Kolme vuotta sitten tavatessamme mies esittäytyi luovan alan yrittäjänä. Ei valehdellut mistään, mutta toki antoi ymmärtää elättävänsä sillä itsensä. En missään kohdassa olettanut että tuolla alalla koronan keskellä olisi varsinainen menestyjä ollut (ja toki olisin hänet varmaan julkisuudesta tunnistanut jos olisi ollut), mutta tosiaan antoi ymmärtää että elättää itsensä työllä, joskin eli vaatimatonta elämää.
Kerroin miehelle myöskin sen, että exäni oli ex koska lapsihaaveet eivät kohdanneet. Tein selväksi, että minun tavoite parisuhteessa on avioliitto ja perhe ja odotan niitä muutaman vuoden sisällä seurustelusta. Tähänkin mies nyökytteli hymyillen ja hymistellen, kertoi että itsekin haluaa lapsia tulevaisuudessa.
Mitä kuuluu nykyhetkeen? Mies tekee noita luovan alan töitään entistä satunnaisemmin, hyvä jos työpäiviä on edes muutama kuussa (nekään eivät siis perustyöpäivän mittaisia). On selvinnyt että pystyy tätä tekemään olemalla työtön työnhakija ja saa siis jotain työttömyysetuuksia ja on yrittäjä vain sivutoimisesti.
Jokin aika sitten näytti minulle että oli kiinnostava työpaikka auki ja halusi hakea sinne tosissaan. Autoin hakemuksen oikoluvussa ja kirjoittamisessa koska olen itse pätkätöitä paljon tehneenä kirjoittanut kymmeniä työhakemuksia jotka ovat johtaneet työtarjoukseen. No hän halusi kuitenkin lähettää hakemuksen keskeneräisenä. Ei ollut jotenkin yhtään realismia siitä, että asiaan pitäisi nähdä enemmän vaivaa. Myöhemmin teki itse toisen työhakemuksen. En tähän osallistunut itse muuta kuin lukemalla, ja siinä hakemuksessa realismi oli vielä kauempana. Tuntuu että hän jotenkin elää siinä uskossa että töitä kyllä tarjotaan kun vain kertoo että niitä hakee.
Itse olen tässä suhteen aikana vaihtanut työpaikkaa (parempaan), aloittanut toiset korkeakouluopinnot töiden ohessa, hoitanut tietysti kotia ja itseäni kuten on aina ollutkin tapana. Sen takia vituttaakin se että mies vain pelaa sen ajan kuin itse olen töissä, ja saa juuri ja juuri itsensä suihkuun ja tehtyä ehkä 40% kotitöistä mutta nämäkin vasta kun huomautan ja pyydän. Parisuhdetta alkaa hoitamaan vasta siinä vaiheessa kun olen jo ahdistunut kun mitään ei tehdä.
Mies elää ikuista nuoruuttaan samalla kun minä elän täyttä elämää raahaten häntä siinä mukana. Mietin, onko miehestä elämäni kannalta minulle mitäön hyötyä. Iloa on toki, meillö on mukavaa ja hauskaa yhdessä, mutta oma elämänikään ei edisty kun miestä ei kiinnosta VIELÄKÄÄN perheasiat tai oman elämänsä edistäminen.
Vertaistukea?
Kommentit (14)
Vaikuttaa siltä että mies paljastui saamattomaksi, ei muuttunut. Nyt on sopiva aika tehdä johtopäätökset. Jos pystyt elämään saamattomuuden kanssa, jatka suhdetta. Jos et, eroa.
Mielenkiintoista tarinointia. Vai mies tekee pyydettäessä oikein 40% kotitöistä? Ei 35% tai 45% ?
Miten edes lasket tuon? Onko tiskikoneen käyntiaika 2h kotitöiden tekemistä kaksi tuntia?
Itse jättäisin naisen joka kertoo mitään meidän parisuhteesta vauva-palstalle.
Joo, tiedätkä että parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen, sä voit erota ihan ilman, että tarvii vauvapalstalla märistä.
Aktiiviselle ja tekevälle puolisolle saamaton sohvaperuna on huono vaihtoehto elinkumppaniksi. Jossain vaiheessa tasapaino järkkyy.
Saatko ap mistään parempaa? Jos et niin ei kannata erota.
Vierailija kirjoitti:
Saatko ap mistään parempaa? Jos et niin ei kannata erota.
Yleensä parempi olla yksin kuin sellaisessa parisuhteesA jossa voi huonlsyi.
Mieti jaksatko hoitaa tulevaisuudessa kaiken yksin. Mies tuskin muuttuu vaikka lapsiakin tulisi.
Tällainen velavanhanpiian miesvihanovelli tänään. Sunnuntaisin näitä aina riittää.
Tämä lause kertoo kaiken olennaisen, nimittäin sinusta: onko miehestä elämäni kannalta minulle mitäön _hyötyä_
Vierailija kirjoitti:
Tällainen velavanhanpiian miesvihanovelli tänään. Sunnuntaisin näitä aina riittää.
Sama teksti on ollut monta kertaa ennenkin, sanasta sanaan.
Copy-paste 4theWin
Olen eroamassa yhdeksän vuoden parisuhteesta ja tällä kokemuksella voin kertoa sinulle, että kaikkein pahinta aikaa oli tuo, kun mietin, mitä tehdä. Suhteessa oli sen verran hyviä asioita, että siihen olisi voinut jäädäkin, ellei kääntöpuolella olisi ollut erittäin isoja ristiriitoja ja puutteita. Tarkoitan sitä, ettei kyseessä ollut esim. väkivalta, pettäminen tms, vaan elämä toisen kanssa muuttui liian raskaaksi koska arki ei toiminut.
Vielä siinä kohtaa, kun olin vuokraamassa itselleni omaa asuntoa, ahdisti ihan hillittömästi ja päässä poukkoili koko ajan epäilys, teenkö oikean ratkaisun. Ja sitä oli jatkunut jo kuukausia, oikeastaan tämän vuoden alusta saakka, vaikka kesälomareissuilla oli hyviäkin hetkiä. Pitkitin vuokrasopimuksen allekirjoittamista viime hetkeen saakka ja odotin, että joku ihme tulisi ja helpottaisi ja ratkaisisi kaiken.
Nyt on pari viikkoa siitä, kun kirjoitin sopparin ja olo on paljon parempi. Tottakai edelleen tulee hetkiä, kun mietin oliko ratkaisu viisas, mutta enää ei ahdista. On mukava suunnitella tulevaisuutta. Nytkin istahdin tietokoneelle, koska halusin selata netistä tavaroita, joita tarvitsen uuteen kotiini.
Asumme vielä noin kuukauden ajan yhdessä ennen kuin pääsen muuttamaan pois, ja meillä menee hyvin koska minun ei enää tarvitse välittää niistä ongelmista, joiden takia eroamme. Hän saa tehdä omalla elämällään ja kodillaan, mitä tahtoo, niillä ei ole enää vaikutusta minun elämääni, sosiaalisiin suhteisiini ja tulevaisuuteeni.
Taloudellisesti tulee tietysti olemaan tiukempaa, mutta vuokra-asunto, johon muutan, on vain väliaikainen ratkaisu josta käsin alan miettiä tulevaisuuden asuinpaikkaa ja -muotoa.
En ota kantaa siihen, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta halusin vain jakaa tuon, että olo on kaikkein pahin ennen päätöstä. Yhtä lailla voit kääntää sen niin päin, että päätät sitoutua mieheen ja lakata miettimästä eroa.
"On selvinnyt että pystyy tätä tekemään olemalla työtön työnhakija ja saa siis jotain työttömyysetuuksia ja on yrittäjä vain sivutoimisesti."
En ole ollut ikuisuuksiin työkkärin asiakas, mutta eikös yrittäjyys ole este työttömyysetuuksille?
Jätä se sika!
Sulla on liikaa odotuksia!
Ei odotuksia, ei pettymyksiä!