Lue keskustelun säännöt.
Miten erota kun elämässä ei ole ketään muita kuin kumppani
04.07.2021 |
Olen sairaseläkkeellä ja minulla ei ole ystäviä tai sukulaisia, vain kumppani. En haluaisi jatkaa tätä suhdetta, mutta totaalinen yksinäisyys arveluttaa - pelottaakin.
Onko täällä vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä? Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
Jostain syystä en yhtään ihmettele, että olet yksinäinen.
Niin niin, menehän lisää henkilökohtaisuuksiin kun et muuta taas keksi.
No minkä minä sille voin, että olet itsekäs eikä itsekkyys yleensä houkuttele muita tulemaan toisten seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
No nälkä se on silläkin, jolla on vain vähän syötävää, joten hänellä on yhtälailla oikeus jakaa kokemuksiaan kuin täysin ilman ruokaa olevilla. Pitää oppia näkemään asiat muualtakin kuin omasta navasta käsin. Saattaa auttaa myös siihen yksinäisyyteen.
No entäs heillä, joilla asiat todellisuudessa paremmin kuin monella muulla ja silti kitisevät ja kokevat olevansa muka heikossa jamassa. Hekö eivät yhtään sitten katso pelkkää omaa napaansa ja täysyksinäisten pitäisi sitten vielä ihastella heidän parisuhdettaan ja elleivät näin tee niin ovat jotain katkeria surkimuksia joista ei ihmettelekään että ovat yksin. Joopa joo.
Mulla sama tilanne, mutta suhde on vain niin huono, että tiedän pitkiä aikoja ihan yksin viettäneenä, että olen onnellisempi yksin. Koen kyllä yksinäisyyttä, mutta pärjään yksinkin, vaikka koko loppuelämäni. Lisäksi kun muistaa suurimman osan ihmisistä mitä on tavannut, olevan tuomitsevia, julmia, itsekkäitä k-päitä, niin jotenkin tulee siinä itsekseen ollessa heti paljon parempi olo :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
No nälkä se on silläkin, jolla on vain vähän syötävää, joten hänellä on yhtälailla oikeus jakaa kokemuksiaan kuin täysin ilman ruokaa olevilla. Pitää oppia näkemään asiat muualtakin kuin omasta navasta käsin. Saattaa auttaa myös siihen yksinäisyyteen.
No entäs heillä, joilla asiat todellisuudessa paremmin kuin monella muulla ja silti kitisevät ja kokevat olevansa muka heikossa jamassa. Hekö eivät yhtään sitten katso pelkkää omaa napaansa ja täysyksinäisten pitäisi sitten vielä ihastella heidän parisuhdettaan ja elleivät näin tee niin ovat jotain katkeria surkimuksia joista ei ihmettelekään että ovat yksin. Joopa joo.
No se on heidän kokemuksensa ja heillä on oikeus kertoa siitä. Sinä et vieläkään ole mikään ylijumala, jolla on oikeus päättää muiden puolesta mitä he saavat tuntea ja mitä eivät. Ei minun kokemani kurjuus sillä poistu, että jollain on asiat vielä huonommin. Eikä sen huonommalla tolalla olevan tilanne helpotu, jos minä kiellän itseltäni oman tuntemukseni. Ihastella ei tarvitse, mutta jokaisella on oikeus jakaa kokemuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
No nälkä se on silläkin, jolla on vain vähän syötävää, joten hänellä on yhtälailla oikeus jakaa kokemuksiaan kuin täysin ilman ruokaa olevilla. Pitää oppia näkemään asiat muualtakin kuin omasta navasta käsin. Saattaa auttaa myös siihen yksinäisyyteen.
No entäs heillä, joilla asiat todellisuudessa paremmin kuin monella muulla ja silti kitisevät ja kokevat olevansa muka heikossa jamassa. Hekö eivät yhtään sitten katso pelkkää omaa napaansa ja täysyksinäisten pitäisi sitten vielä ihastella heidän parisuhdettaan ja elleivät näin tee niin ovat jotain katkeria surkimuksia joista ei ihmettelekään että ovat yksin. Joopa joo.
Onhan näitä kaikesta turhaan valittajia, mutta kyllä yksinäisen yleensä tunnistaa pidemmän päälle ja yksinäinen voi olla, vaikka olisi joitakin ihmiskontakteja, mutta kun ihminen tarvitsee edes pientä laumaa, vaikka kumppania ja ystävää. Jos on vain pelkkiä tuttavia tai parisuhde missä ei vietetä aikaa yhdessä ja välit huonot, niin kyllä se tuo yksinäisyyden tunnetta. Jos nyt lähtisin tästä huonosta suhteesta, olen ihan varma että en olisi lähellekään näin yksinäinen, koska pystyisin tapaamaan kuitenkin muita miehiä ja jossain vaiheessa varmaan löytäisin jonkun, koska olen hyvä tyyppi. Mutta jos en löytäisi, pärjään yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
No nälkä se on silläkin, jolla on vain vähän syötävää, joten hänellä on yhtälailla oikeus jakaa kokemuksiaan kuin täysin ilman ruokaa olevilla. Pitää oppia näkemään asiat muualtakin kuin omasta navasta käsin. Saattaa auttaa myös siihen yksinäisyyteen.
No entäs heillä, joilla asiat todellisuudessa paremmin kuin monella muulla ja silti kitisevät ja kokevat olevansa muka heikossa jamassa. Hekö eivät yhtään sitten katso pelkkää omaa napaansa ja täysyksinäisten pitäisi sitten vielä ihastella heidän parisuhdettaan ja elleivät näin tee niin ovat jotain katkeria surkimuksia joista ei ihmettelekään että ovat yksin. Joopa joo.
No se on heidän kokemuksensa ja heillä on oikeus kertoa siitä. Sinä et vieläkään ole mikään ylijumala, jolla on oikeus päättää muiden puolesta mitä he saavat tuntea ja mitä eivät. Ei minun kokemani kurjuus sillä poistu, että jollain on asiat vielä huonommin. Eikä sen huonommalla tolalla olevan tilanne helpotu, jos minä kiellän itseltäni oman tuntemukseni. Ihastella ei tarvitse, mutta jokaisella on oikeus jakaa kokemuksiaan.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
No nälkä se on silläkin, jolla on vain vähän syötävää, joten hänellä on yhtälailla oikeus jakaa kokemuksiaan kuin täysin ilman ruokaa olevilla. Pitää oppia näkemään asiat muualtakin kuin omasta navasta käsin. Saattaa auttaa myös siihen yksinäisyyteen.
No entäs heillä, joilla asiat todellisuudessa paremmin kuin monella muulla ja silti kitisevät ja kokevat olevansa muka heikossa jamassa. Hekö eivät yhtään sitten katso pelkkää omaa napaansa ja täysyksinäisten pitäisi sitten vielä ihastella heidän parisuhdettaan ja elleivät näin tee niin ovat jotain katkeria surkimuksia joista ei ihmettelekään että ovat yksin. Joopa joo.
No se on heidän kokemuksensa ja heillä on oikeus kertoa siitä. Sinä et vieläkään ole mikään ylijumala, jolla on oikeus päättää muiden puolesta mitä he saavat tuntea ja mitä eivät. Ei minun kokemani kurjuus sillä poistu, että jollain on asiat vielä huonommin. Eikä sen huonommalla tolalla olevan tilanne helpotu, jos minä kiellän itseltäni oman tuntemukseni. Ihastella ei tarvitse, mutta jokaisella on oikeus jakaa kokemuksiaan.
Jaa. Avioeroketjussa runsain mitoin yläpeukutettiin ylijumalia, jotka vuosien aviokokemuksellaan kokivat tietävänsä tunteista ja kaikesta muustakin paremmin kuin joku säälittävä viestittelyä harrastanut surkimus, joka kuvitteli kokeneensa suuria tunteita viestittelykavereidensa kanssa. Miksiköhän asia oli siinä tapauksessa täysin eri. Eiköhän se asia ole niin, että se tietää parhaiten jolla on syvin kokemus, asiassa kuin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
No nälkä se on silläkin, jolla on vain vähän syötävää, joten hänellä on yhtälailla oikeus jakaa kokemuksiaan kuin täysin ilman ruokaa olevilla. Pitää oppia näkemään asiat muualtakin kuin omasta navasta käsin. Saattaa auttaa myös siihen yksinäisyyteen.
No entäs heillä, joilla asiat todellisuudessa paremmin kuin monella muulla ja silti kitisevät ja kokevat olevansa muka heikossa jamassa. Hekö eivät yhtään sitten katso pelkkää omaa napaansa ja täysyksinäisten pitäisi sitten vielä ihastella heidän parisuhdettaan ja elleivät näin tee niin ovat jotain katkeria surkimuksia joista ei ihmettelekään että ovat yksin. Joopa joo.
No se on heidän kokemuksensa ja heillä on oikeus kertoa siitä. Sinä et vieläkään ole mikään ylijumala, jolla on oikeus päättää muiden puolesta mitä he saavat tuntea ja mitä eivät. Ei minun kokemani kurjuus sillä poistu, että jollain on asiat vielä huonommin. Eikä sen huonommalla tolalla olevan tilanne helpotu, jos minä kiellän itseltäni oman tuntemukseni. Ihastella ei tarvitse, mutta jokaisella on oikeus jakaa kokemuksiaan.
Jaa. Avioeroketjussa runsain mitoin yläpeukutettiin ylijumalia, jotka vuosien aviokokemuksellaan kokivat tietävänsä tunteista ja kaikesta muustakin paremmin kuin joku säälittävä viestittelyä harrastanut surkimus, joka kuvitteli kokeneensa suuria tunteita viestittelykavereidensa kanssa. Miksiköhän asia oli siinä tapauksessa täysin eri. Eiköhän se asia ole niin, että se tietää parhaiten jolla on syvin kokemus, asiassa kuin asiassa.
Jaa. Enpä tiedä. Eikä ihan hirveästi kiinnostakaan. Tuo kun ei mitenkään liity tähän ketjuun.
p.s. marttyyriasenne on harvinaisen rasittavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia ystäviä ei pidä hylätä kun alkaa seurustelemaan. Mutta nyt otat itseäs niskasta kii ja lähdet ulos tapaamaan uusia ihmisiä. Hankit kavereita ensin ja vasta sitten lopetat suhteesi, niin et jää ihan tyhjän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
No nälkä se on silläkin, jolla on vain vähän syötävää, joten hänellä on yhtälailla oikeus jakaa kokemuksiaan kuin täysin ilman ruokaa olevilla. Pitää oppia näkemään asiat muualtakin kuin omasta navasta käsin. Saattaa auttaa myös siihen yksinäisyyteen.
No entäs heillä, joilla asiat todellisuudessa paremmin kuin monella muulla ja silti kitisevät ja kokevat olevansa muka heikossa jamassa. Hekö eivät yhtään sitten katso pelkkää omaa napaansa ja täysyksinäisten pitäisi sitten vielä ihastella heidän parisuhdettaan ja elleivät näin tee niin ovat jotain katkeria surkimuksia joista ei ihmettelekään että ovat yksin. Joopa joo.
No se on heidän kokemuksensa ja heillä on oikeus kertoa siitä. Sinä et vieläkään ole mikään ylijumala, jolla on oikeus päättää muiden puolesta mitä he saavat tuntea ja mitä eivät. Ei minun kokemani kurjuus sillä poistu, että jollain on asiat vielä huonommin. Eikä sen huonommalla tolalla olevan tilanne helpotu, jos minä kiellän itseltäni oman tuntemukseni. Ihastella ei tarvitse, mutta jokaisella on oikeus jakaa kokemuksiaan.
Jaa. Avioeroketjussa runsain mitoin yläpeukutettiin ylijumalia, jotka vuosien aviokokemuksellaan kokivat tietävänsä tunteista ja kaikesta muustakin paremmin kuin joku säälittävä viestittelyä harrastanut surkimus, joka kuvitteli kokeneensa suuria tunteita viestittelykavereidensa kanssa. Miksiköhän asia oli siinä tapauksessa täysin eri. Eiköhän se asia ole niin, että se tietää parhaiten jolla on syvin kokemus, asiassa kuin asiassa.
No ei kai avioerosta voi tietääkään, jos sellaista ei ole kokenut. Viestittelykaverit ovat ihan eri juttu kuin avioliitto. Siksi asia on siinä tapauksessa eri. Sen sijaan yksinäisyys on hyvin laaja käsite ja sitä voi kokea myös olematta täysin ilman ihmiskontakteja. Eli avioeroketju on kaikkinensa täysin eri asia kuin yksinäisyysketju, koska avioero on selkeästi määriteltävissä oleva tilanne, mutta yksinäisyys jokaisen henkilökohtainen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin olo on eri asia kuin yksinäisyys. Yksinäisimmilläni olin seurustellessani sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kuunnellut yhtään mitä sanoin ja joka ylenkatsoi kaikkea mitä tein. Silloin koin olevani jatkuvasti eristyksissä koko muusta maailmasta, vaikka olisin ollut miten isossa porukassa.
Nykyään en ole yksinäinen vaikka olen omassa seurassani. Kun hyppään pyörän selkään ja poljen järven rantaan, ostan kioskilta jäätelön ja istun penkille katsomaan ohikulkijoita ja vedessä uiskentelevia sorsanpoikasia, en koe yksinäisyyttä. En myöskään tunne olevani yksinäinen kun laitan hyvää syötävää ja istun sohvalle katsomaan elokuvaa. Tai kun kuuntelen musiikkia.
Näen kavereita harrastuksissa ja välillä ihmisiä töissä. En ole yksinäinen vain siksi, ettei minulla ole kumppania. Ihmisten seuraan hakeutuminen auttaa löytämään kavereita ja ystäviä.
Ja käy ainakin hakemassa kioskilta se jäätelö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa elävät eivät oikeasti tiedä mitä yksinäisyys on, vaikka niin väittävätkin. Kun tosiaan voi kalenteriin merkitä jokaisen sananvaihdon, kun ei ole edes ketään kenen kanssa riidellä...
Mieti ap tarkkaan mitä haluat.
Tämän takia vähän ärsyttää ne parisuhteelliset esim. Facen yksinäisyysryhmässä. Sitten välillä hehkutellaan miten vietetään yhteistä aikaa sen kumppanin kanssa, mikä ihme tarve heillä on pyöritellä puukkoa täysyksinäisten haavassa? Tajuavatko edes, mitä tekevät vai onko se peräti tarkoituksellista?
Kovin itsekästä pyrkiä määrittelemään, miten yksinäisyyden saa kokea. Yksinäisyys on paljon muutakin totaalinen yksinäisyys vailla minkäänlaisia kontakteja. Perustakaa totaaliyksinäisille oma ryhmä, jos ette siedä erilaisia yksinäisyyksiä. Voitte sitten rypeä keskenänne ja kilpailla sillä, kellä on pisin aika siitä kun puhui jonkun kanssa jne.
No mitä arvelet jos olisi vaikkapa joku nälkäisten ryhmä, siellä on monia jotka ei ole syöneet pitkiin aikoihin yhtään mitään ja sitten tulee jotkut sinne leveilemään miten napostelevat taas nyt vähän leipää, mutta kun on heilläkin kyllä nälkä usein niin oikeus olla siellä. Kyllä siinä alkaa kiehumaan ja mietityttämään että mitä tuokin nyt luulee nälkäinen olevansa. Sama yksinäisyyden kanssa.
No nälkä se on silläkin, jolla on vain vähän syötävää, joten hänellä on yhtälailla oikeus jakaa kokemuksiaan kuin täysin ilman ruokaa olevilla. Pitää oppia näkemään asiat muualtakin kuin omasta navasta käsin. Saattaa auttaa myös siihen yksinäisyyteen.
No entäs heillä, joilla asiat todellisuudessa paremmin kuin monella muulla ja silti kitisevät ja kokevat olevansa muka heikossa jamassa. Hekö eivät yhtään sitten katso pelkkää omaa napaansa ja täysyksinäisten pitäisi sitten vielä ihastella heidän parisuhdettaan ja elleivät näin tee niin ovat jotain katkeria surkimuksia joista ei ihmettelekään että ovat yksin. Joopa joo.
No se on heidän kokemuksensa ja heillä on oikeus kertoa siitä. Sinä et vieläkään ole mikään ylijumala, jolla on oikeus päättää muiden puolesta mitä he saavat tuntea ja mitä eivät. Ei minun kokemani kurjuus sillä poistu, että jollain on asiat vielä huonommin. Eikä sen huonommalla tolalla olevan tilanne helpotu, jos minä kiellän itseltäni oman tuntemukseni. Ihastella ei tarvitse, mutta jokaisella on oikeus jakaa kokemuksiaan.
Jaa. Avioeroketjussa runsain mitoin yläpeukutettiin ylijumalia, jotka vuosien aviokokemuksellaan kokivat tietävänsä tunteista ja kaikesta muustakin paremmin kuin joku säälittävä viestittelyä harrastanut surkimus, joka kuvitteli kokeneensa suuria tunteita viestittelykavereidensa kanssa. Miksiköhän asia oli siinä tapauksessa täysin eri. Eiköhän se asia ole niin, että se tietää parhaiten jolla on syvin kokemus, asiassa kuin asiassa.
No ei kai avioerosta voi tietääkään, jos sellaista ei ole kokenut. Viestittelykaverit ovat ihan eri juttu kuin avioliitto. Siksi asia on siinä tapauksessa eri. Sen sijaan yksinäisyys on hyvin laaja käsite ja sitä voi kokea myös olematta täysin ilman ihmiskontakteja. Eli avioeroketju on kaikkinensa täysin eri asia kuin yksinäisyysketju, koska avioero on selkeästi määriteltävissä oleva tilanne, mutta yksinäisyys jokaisen henkilökohtainen kokemus.
Kyse ei ollut avioerosta, vaan suurista tunteista mitä ei kuulemma voi kokea ilman vuosien aviokokemusta ja tämä oli yläpeukutettu fakta.
Niin niin, menehän lisää henkilökohtaisuuksiin kun et muuta taas keksi.